#vapaa

Luku 1

Vittu vittu vittu vitun vittu. Siit on vuos ku oon viimes kirjottanu tätä ja täähä jäi mahtavaa kuntoon. Toi saatanan Jerry oliki yks semmone seikkailu ettei mitää rajaa. 

Jos jostai pitää lähtee liikkeelle ni se on kai toi mihi loppuki. Sepe ei heti kertonu vaik pari viikkoo kyselin joka päivä varmaa sata kertaa et kuka se on ja miks. 

Sit ku se kerto ni siitähä se sit lähtiki. Siit on nii pitkä hetki etten kunnol muista mut pääpiirteittäi se meni nii, et tää Jerry on Sepen joku tosi vanha frendi ja niil oli ollu täs kaverisuhtees mukana vähä hyötyjä. Ja ne ei oikee osannu loppuu vaik Sepe kui oli mun kans.

En oo sitä antanu viel anteeks enkä tiiä voinko antaakkaa. Mut se kuukaus ku oltii erossa, Sepe oli paskimmas kunnossa ollu ihminen mitä oon ikinä nähny. En tiiä, voi olla et tapan itteeni ku otin sen takas ja ollaa vieläki yhes mut kai tää on sitä jotai kuolematonta rakkautta.

En oo varma oppiko se siit et hylkäsin sen ja näi päi pois mut ne sen useemman päivän katoomiset on loppunu. Ni tuskin se Jerryn kaa vehtailee, ja nykyää kerran viikos näytetää toistemme viestit. Olihan se aluks iha vitun tuskasta mennä tommosel no secrets tyylillä mut kai siit jotai hyötyä on.

Anyway en haluu muistella tota liikaa. Mut jotai kivaa? Mul on firma. Ei se mikää hirveen iso, semmone pikkune korjaamo. Lähinnä jengi tuo sin renkaita vaihettavaks ja teettää pient pintaremonttii. Oli sii välissä joku vähä isompiki, ovi irronnu ja piti laittaa takas. Eihän siit mitää massiivista rahaa tuu mut enemmä ku jostain paska-aspaduunista ja se on itelleni suht mielekästä.

Mutsi on yrittäny ottaa muhu yhteyttä. Sepe puhuu sen kans pari kertaa kuukaudes, kertoilee sil kuulumiset ja mite mul menee yms. Ei se varsinaisest mua haittaa mut kylhä se vähän häiritsee ku tein faijan kuoleman jälkee sil aika selväks etten haluu enää olla sen kaa tekemisis. Semmost on elämä tai mite lie.

Joo, me ollaa vieläki kihlois. Ei, häitä ei oo viel pidetty. Mul ei oo aikaa tän korjaamon takii ja kumpikaa ei tykkää siit suunnittelust ja kiireest ja kaikest muust hälinästä.

Meinattii hommaa koira. Meil oli yks jo valittunaki mut joku saatanan keski-ikäne heteropariskunta vei sen nenän alta. Se oli semmone ihana noutaja, Sabrina nimeltää. Niinku se TV-noita. Pitää vähä katella tulisko jossai vaihees yht hyvää vastaa.

Mun ei pitäny palata tähä suhdepaskaa mut mul on joku pakottava tarve kirjottaa se vaa alas. Sen kuukaude jälkee ku otin sen takas, nukuttii kahel eri sängyl. Se oli valehtelemat oudoin ja kiusallisi asia mitä oon ikinä tehny. Ja se sanoo jotai ku on tehny yhtä paljo ku mä.

Vähä kans on ehitty miettii et muutettas sin Chicagoo. Sen porukoiden lähel, Sepen faija on lupaillu mul jonnilaist työpaikkaa sielt. Mut tiiä nyt, meil on ihan kivaa tääl enkä tiiä pystysinkö elämää siin ilmastossa. Vaik Suomen vuodenajat on sysipaskoi, on niis joku oma juttunsa.

Ja sit onha me kans juostu ulkomail nii ettei mitää rajaa. Käytii Ranskassa uusiks ja käytii vaik ja missä mut mikää niistä ei jääny mielee samal taval ku se Japanin maaseutu. Ja toki se fiilis ku käveltii vaa kaupungil käsi kädes, eikä kukaa tuijottanu. Siihe voisin tottuu täälläki.