#vanhus

MITÄ VITTUA NYT TAAS TUMBLR

Kauheesti puhutaan lapsista ja nuorista (ja siis hyvä niin), mutta kun yrittää etsiä tietoa vanhuksen/seniorin/ikä-ihmisen ongelmiin, tuntuu ettei niistä puhuta lainkaan.

Missä on uutiset siitä, miten selvitä ahdistuksesta kärsivän iäkkään vanhemman kanssa ja rakentaa silti jonkinlaiset rajat oman ja vanhemman elämän välillä. Tai kuinka johdatella iäkäs vanhempi terveyskeskukseen puhumaan ahdistuksesta/selkäkivuista/kuulon heikkenemisestä, silloin kun tämä ei ole siihen halukas.

Suurimpaan osaan ongelmista löytyy ratkaisuehdotuksia netistä, jos ikäryhmä olisi 0-17, mutta kun ikäryhmä on eläkeläiset, niin mitään ei ole. Koska onhan sillä vanhuksella itsemääräämisoikeus ja sitä täytyy kuunnella.

Mitä tehdä kun vanhempi soittaa 2-5 kertaan päivässä, ruoka ei maistu, sydän hakkaa rinnassa ja itkettykin on. Mutta lääkärille ei kehotuksesta voi mennä. Uutta harrastusta ei voi aloittaa. Jos jätän huoli-ilmoituksen, todetaan että kaikki hyvin ja kieltäytyy kaikesta.

Iskän kanssakin oli hankalaa, koska kaikki ne pässit niin osastolla, kotisairaalassa kuin kotihoidossa uskoi ne jutut. Niitä höpöhöpöjä sitten aika ajoin selvisi, kun mulle viitsittiin soittaa ja aloin korjailla että "eihän tämä nyt näin ole" ja "minä olen kuullut kyllä aivan toisenlaista versiota viimeisen kuukauden". Ja "kyllä olen tätä mahdollisuutta tarjonnut, mutta isä sanoi ettei tarvitse".

Kyllä, tiesin jo alun alkaen että iskä on Vanhus lvl 15 ja äiti tulee olemaan lvl 50. Mutta en nyt ihan oikeasti kuvitellut, että se alkaisi tähän heti perään.

Alkaa kaduttaa, että hain opiskelemaan. Pääsin opiskelemaan. Että ylipäätänsä olen täällä.

Jos asuminen äidin kanssa oli raskasta, niin kyllä tämä etähuolehtiminenkin on ihan jäätävän uuvuttavaa.

Ihmisten iästä puhuminen on kauhean konstikasta. Tytöttely tai pojittelu on loukkaavaa, koska nuoreksi sanominen on vähättelevää. Vielä vaarallisempaa on sanoa ääneen, että joku on vanha. Vanhenemiselle kehitellään häveliäitä kiertoilmaisuja. Vanhuksia ei enää ole, on ikäihmisiä ja harmaapanttereita. Olen alkanut epäillä, että Paula Koivuniemikään ei tarkoita “aikuisella naisella” täysi-ikäistä 18-vuotiasta.

Ratkaistaan tämä ongelma nyt heti. Tarvitaan täsmällisiä määreitä, joilla ei ole vähätteleviä sivumerkityksiä. Julkistan täten ikäilmaisuille uudet määritelmät, joista ei voi loukkaantua, koska ne ovat objektiivisia, virallisia ja tieteellisesti totta.

Kielitoimiston sanakirja määrittele ‘keski-iän’ nuoruuden ja vanhuuden väliseksi ajanjaksoksi. Ja keski-ikä sijoittuu tietysti keskelle elämää — muun väittäminen on aika epätoivoista kikkailua. 

Mihin sijoittuu elämän keskimmäinen kolmannes? Suomalaisen eliniänodote riippuu syntymävuodesta, mutta esimerkiksi vuonna 1992 syntyneillä se on keskimäärin reilut 75 vuotta. Heidän keski-ikänsä alkaa siis tänä vuonna, 25. syntymäpäivän jälkeen. Samoista Tilastokeskuksen luvuista selviää, että vuonna 1970 syntyneet aloittavat tänä vuonna tilastollisen elinajanodotteensa viimeisen kolmanneksen.

Termiuudistus astuu voimaan välittömästi. Tästä päivämäärästä alkaen 25-vuotiaat ovat keski-ikäisiä ja 47-vuotiaat vanhoja.

Aikuisuus on hankala käsite, mutta onneksi on virallinen taho, Väestöliitto, joka määrittelee sen jämäkästi verkkosivuillaan. Sen mukaan aivojen kehitys jatkuu noin 25-vuotiaaksi, jolloin järjestäytynyt ajattelu ja käyttäytymisen hallinta saavuttavat aikuisen tason. Tämän nojalla pojittelu ja tytöttely sallitaan 25. syntymäpäivään asti.

Noin. Olkaa hyvä.

Kuka on uusavuton?