#aikuisuus

Ihmisten iästä puhuminen on kauhean konstikasta. Tytöttely tai pojittelu on loukkaavaa, koska nuoreksi sanominen on vähättelevää. Vielä vaarallisempaa on sanoa ääneen, että joku on vanha. Vanhenemiselle kehitellään häveliäitä kiertoilmaisuja. Vanhuksia ei enää ole, on ikäihmisiä ja harmaapanttereita. Olen alkanut epäillä, että Paula Koivuniemikään ei tarkoita “aikuisella naisella” täysi-ikäistä 18-vuotiasta.

Ratkaistaan tämä ongelma nyt heti. Tarvitaan täsmällisiä määreitä, joilla ei ole vähätteleviä sivumerkityksiä. Julkistan täten ikäilmaisuille uudet määritelmät, joista ei voi loukkaantua, koska ne ovat objektiivisia, virallisia ja tieteellisesti totta.

Kielitoimiston sanakirja määrittele ‘keski-iän’ nuoruuden ja vanhuuden väliseksi ajanjaksoksi. Ja keski-ikä sijoittuu tietysti keskelle elämää — muun väittäminen on aika epätoivoista kikkailua. 

Mihin sijoittuu elämän keskimmäinen kolmannes? Suomalaisen eliniänodote riippuu syntymävuodesta, mutta esimerkiksi vuonna 1992 syntyneillä se on keskimäärin reilut 75 vuotta. Heidän keski-ikänsä alkaa siis tänä vuonna, 25. syntymäpäivän jälkeen. Samoista Tilastokeskuksen luvuista selviää, että vuonna 1970 syntyneet aloittavat tänä vuonna tilastollisen elinajanodotteensa viimeisen kolmanneksen.

Termiuudistus astuu voimaan välittömästi. Tästä päivämäärästä alkaen 25-vuotiaat ovat keski-ikäisiä ja 47-vuotiaat vanhoja.

Aikuisuus on hankala käsite, mutta onneksi on virallinen taho, Väestöliitto, joka määrittelee sen jämäkästi verkkosivuillaan. Sen mukaan aivojen kehitys jatkuu noin 25-vuotiaaksi, jolloin järjestäytynyt ajattelu ja käyttäytymisen hallinta saavuttavat aikuisen tason. Tämän nojalla pojittelu ja tytöttely sallitaan 25. syntymäpäivään asti.

Noin. Olkaa hyvä.