"Hoitaja huomenta, miksi minun on pakko nousta?"

"Pitäisi mennä syömään."

"Mitä? Syömään? Enkö minä lähdekään töihin?"

"Ei tarvitse lähteä töihin, kun sinä olet eläkkeellä."

"Ai olenko minä jo eläkkeellä? Olenko minä niin vanha? Kuolenkos minä nyt sitten?"

"Ei et sinä vielä kuole, kuolema ei ole vielä osoitekirjassa niin pitkällä."

Aattelin pitkään että se johtus siitä että ne on siedättyny helvettiin tai jääny syntymättä koska puhutaan ihmisistä jotka on hyvin pitkälti eläny saastasissa oloissa (jos yritän pyykätä lakanoita tulee ihan vitullinen ‘kun minä olin nuori lakanat pyykättiin vain 1-3 kertaa vuodessa’ saarna).

Mutta ei, oon vasta nyt tajunnu että vanhat ihmiset haukkuu asiat joille ne on allergisia, koska ne kokee että ne on jotenkin sen asian vika, koska eihän heillä voi olla allergiaa, se on nuorison juttu,

Mun isän mielestä maito on perseestä, koska sillä on laktoosi-intoleranssi. Sen mielestä sillä ei ole laktoosi-intoleranssia, koska se on nuorison kotkotuksia, mutta maitohan on ihan perseestä koska se on maitoa ja maito aiheuttaa vatsaongelmia :)

Justiinsa viikonloppuna kuuntelin kun joku mamma haukku lankamerkin maanrakoon, koska ne tekee ihan paskaa lankaa, koska se oireilee sen takia. Se on vittu allerginen lampaalle, ja se on lankamerkin syytä. (Törmään tähän mummelien kanssa muuten yllättävän usein.)

Ja ku ite söin erikoisruokavaliota ja olin parissa reseptiryhmässä, siel tää meno oikeen kukoisti. Viljat on automaattisesti syntiä ja täyttä paskaa, koska yksi Sirkku saa vatsanväänteitä, mutta ei suostu menemään lääkärille, koska mahdolliset diagnoosit on nuorison ongelma.

Ja kirsikkana kakussa on se, että ne kuitenkin hyväksyy että muilla voi olla allergioita, mutta ei heillä.

Kauheesti puhutaan lapsista ja nuorista (ja siis hyvä niin), mutta kun yrittää etsiä tietoa vanhuksen/seniorin/ikä-ihmisen ongelmiin, tuntuu ettei niistä puhuta lainkaan.

Missä on uutiset siitä, miten selvitä ahdistuksesta kärsivän iäkkään vanhemman kanssa ja rakentaa silti jonkinlaiset rajat oman ja vanhemman elämän välillä. Tai kuinka johdatella iäkäs vanhempi terveyskeskukseen puhumaan ahdistuksesta/selkäkivuista/kuulon heikkenemisestä, silloin kun tämä ei ole siihen halukas.

Suurimpaan osaan ongelmista löytyy ratkaisuehdotuksia netistä, jos ikäryhmä olisi 0-17, mutta kun ikäryhmä on eläkeläiset, niin mitään ei ole. Koska onhan sillä vanhuksella itsemääräämisoikeus ja sitä täytyy kuunnella.

Mitä tehdä kun vanhempi soittaa 2-5 kertaan päivässä, ruoka ei maistu, sydän hakkaa rinnassa ja itkettykin on. Mutta lääkärille ei kehotuksesta voi mennä. Uutta harrastusta ei voi aloittaa. Jos jätän huoli-ilmoituksen, todetaan että kaikki hyvin ja kieltäytyy kaikesta.

Iskän kanssakin oli hankalaa, koska kaikki ne pässit niin osastolla, kotisairaalassa kuin kotihoidossa uskoi ne jutut. Niitä höpöhöpöjä sitten aika ajoin selvisi, kun mulle viitsittiin soittaa ja aloin korjailla että "eihän tämä nyt näin ole" ja "minä olen kuullut kyllä aivan toisenlaista versiota viimeisen kuukauden". Ja "kyllä olen tätä mahdollisuutta tarjonnut, mutta isä sanoi ettei tarvitse".

Kyllä, tiesin jo alun alkaen että iskä on Vanhus lvl 15 ja äiti tulee olemaan lvl 50. Mutta en nyt ihan oikeasti kuvitellut, että se alkaisi tähän heti perään.

Alkaa kaduttaa, että hain opiskelemaan. Pääsin opiskelemaan. Että ylipäätänsä olen täällä.

Jos asuminen äidin kanssa oli raskasta, niin kyllä tämä etähuolehtiminenkin on ihan jäätävän uuvuttavaa.