Urantia-kirja: historiaa, oppia ja suomalaista nÀkökulmaa
Urantia-kirja: historiaa, oppia ja suomalaista nÀkökulmaa
TÀmÀ on seitsemÀs luku Jaakko NÀrvÀn ja Jussi Sohlbergin toimittamasta kirjasta Arvoituksia avaruudesta: NÀkökulmia ufouskomuksiin.
kirjoittanut Anna-Sofia Pekkarinen
Urantia-kirja on jo ulkomuodoltaan vaikuttava, yli 2000-sivuinen uskonnollis-kosmologinen teos. Se sisÀltÀÀ kaikkiaan 196 lukua, jotka on aihepiiriensÀ mukaan jaettu neljÀÀn eri osaan. Kolmessa ensimmÀisessÀ osassa kuvataan maailmankaikkeuden ÀllistyttÀvÀ monimutkaisuus lukemattomine ulottuvuuksineen ja maailmoineen. NiissÀ kerrotaan laajasti myös Jumalasta, eri luokkiin jaetuista henkiolennoista ja Urantiaksi nimetyn maapallomme historiasta. Kirjan neljÀs osa puolestaan on seikkaperÀinen esitys Jeesuksen elÀmÀstÀ, opetuksista ja uskonnollisesta kehityksestÀ. Se sisÀltÀÀ osittain samaa materiaalia kuin Uusi testamentti mutta lisÀksi myös paljon Raamattuun kuulumatonta kerrontaa.
Urantia-kirja toteaakin olevansa Raamatusta seuraava, jĂ€rjestyksessĂ€ jo viides ihmiskunnalle annettu kÀÀnteentekevĂ€ ilmoitus. Sen lukijat ajattelevat kirjan edustavan evolutiivisen maailman toistaiseksi suurinta olemassa olevaa totuuden heijastumaa, joka tulee uusien, noin tuhannen vuoden vĂ€lein annettujen ilmoitusten myötĂ€ tĂ€ydentymÀÀn kohti entistĂ€ absoluuttisempaa totuuden ilmentymÀÀ. Urantia-kirjaa edeltĂ€vien ratkaisevien ilmoitusten kerrotaan olleen Dalamatian opetukset, Eedenin opetukset Saalemin Melkisedek sekĂ€ Jeesus Nasaretilainen (92:4.5â4.9).
Vaikka Raamattua ei mainita aiempien ilmoitusten joukossa, lainataan Urantia-kirjassa kuitenkin kaikkia Raamatun kaanonin kirjoja ja myös useita apokryfikirjoja. Kristinuskossa apokryfikirjoilla tarkoitetaan sekÀ kirjoituksia, joiden painoarvo Vanhassa testamentissa on ollut muita tekstejÀ vÀhÀisempi, ettÀ Uuteen testamenttiin hyvÀksymÀttömiÀ kirjoituksia.
Urantia-kirjaan otetut lainaukset eivÀt kuitenkaan mukaile Raamatun tekstejÀ sanasta sanaan, vaan niitÀ on paljonkin muokattu vastaamaan paremmin alkuperÀiseksi uskottua muotoaan. Osa Raamatun kertomuksista siis etenee Urantia-kirjassa tÀysin kristittyjen tuntemista teksteistÀ poikkeavin juonenkÀÀntein. LisÀksi monet kirjan teologiset ja filosofiset kÀsitykset poikkeavat Raamatun vastaavista ja korjaavat niitÀ aktiivisesti.
Urantia-seuran verkkosivuilla Urantia-kirjan ydin on tiivistetty seuraaviin sanoihin: âUrantia-kirja tai -liike ei itsessÀÀn ole uskonto, filosofia, lahko tai kultti. Kirja lĂ€hinnĂ€ kokoaa ja koordinoi Urantian (planeetamme) nykytilanteen ja koko menneen historian ollen samalla pohjana kirjassa esitetylle uudelle ja entistĂ€ laveammalle ilmoitukselleâ [43]
Urantia-kirjan tausta
Urantia-kirjan kymmeniĂ€ vuosia kestĂ€nyt syntyprosessi on jokseenkin spekulatiivinen ja kaikessa mystisyydessÀÀn usein yliluonnolliseksikin kuvattu. Vuosista 1908â1924 puhutaan prosessin alkuvaiheena, jonka tarkoitus oli valmistaa myöhemmin Urantia-kirjana tunnetun ilmoituksen vastaanottajat tehtĂ€vÀÀnsĂ€. Syntyprosessin merkittĂ€vimpinĂ€ alullepanijoina pidetÀÀn lÀÀkĂ€rinĂ€, psykiatrina, luennoitsijana ja tiedekirjailijana ansioitunutta tohtori William Sadleria (1875â1969), hĂ€nen vaimoaan tohtori Lena Sadleria 1875â1939) sekĂ€ pariskunnan naapuria, âkontaktihenkilöÀâ, jonka vĂ€lityksellĂ€ ilmoitus kertomuksen mukaan annettiin. [44]
Tarumainen kertomus kirjan syntymÀstÀ alkaa, kun aviomiehensÀ voinnista huolestunut nainen koputtaa Sadlerien oveen. Nainen kertoo, ettei saa hereille nukkuvaa miestÀÀn, joka kuitenkin liikehtii sÀngyssÀÀn levottomasti. Sadlerit lÀhtevÀt oitis naisen mukaan ja löytÀvÀtkin aviomiehen kuvatun kaltaiseen tilaan vaipuneena. Kun mies viimein saadaan hereille, tekevÀt Sadlerit hÀnelle perusteellisen tutkimuksen vain todetakseen, ettei miehen terveydentilassa ole moitteen sijaa. Yölliset kohtaukset kuitenkin toistuvat, ja joka kerta Sadlerit kutsutaan paikalle tilannetta tarkkailemaan. ErÀÀnÀ yönÀ Lena Sadler sitten huomaa nukkuvan miehen huulten liikkuvan, aivan kuin tÀmÀ yrittÀisi sanoa jotain. Lena kysyy miehen vointia, ja kaikkien yllÀtykseksi tÀmÀ vastaakin ÀÀnellÀ, joka ei ole hÀnelle tyypillinen, ja kertoo olevansa opiskeleva vierailija toiselta planeetalta. HerÀtessÀÀn mies on tapahtuneesta autuaan tietÀmÀtön.
ErĂ€s William Sadlerin mielenkiinnon kohteista oli paljastaa huijaukseksi yliluonnollisiksi vĂ€itettyjĂ€ ilmiöitĂ€. HĂ€n epĂ€ilikin aluksi, ettĂ€ myös nukkuvan potilaan tapaus olisi psykologisesti selitettĂ€vissĂ€. Yöllisten kohtausten toistuessa ja vĂ€litetyn informaation lisÀÀntyessĂ€ Sadler kuitenkin sulki pois tunnettujen psyykkisten ilmiöiden mahdollisuuden ja vakuuttui lopulta siitĂ€, ettĂ€ kyseessĂ€ todella oli aito taivaallisten persoonallisuuksien lahjoittama ilmoitus ihmiskunnalle. HĂ€n alkoi uskoa, ettĂ€ hĂ€nen kontaktihenkilönĂ€ toimivan naapurinsa vĂ€littĂ€mĂ€n uskontoon, filosofiaan ja kosmologiaan liittyvĂ€n uuden ja vaikuttavan tiedon avulla myös hĂ€ntĂ€ itseÀÀn nyt koulutettiin pian koittavaa merkittĂ€vÀÀ tehtĂ€vÀÀnsĂ€ varten. Vuoden 1960 paikkeilla laatimassaan Urantia-liikkeen historiikissa Sadler kirjoittaakin: âYstĂ€vĂ€mme meitĂ€ ihmisiĂ€ ylemmĂ€ltĂ€ tasolta siis kĂ€yttivĂ€t kokonaista kaksi vuosikymmentĂ€ siihen, ettĂ€ he avarsivat kosmisia nĂ€köalojamme, lavensivat teologisia kĂ€sityksiĂ€mme ja laajensivat yleensĂ€kin maailmankuvaamme.â [45]
Kontaktihenkilön kautta yhteydessĂ€ olleet olennot, âilmoituksenantajatâ, esittelivĂ€t itsensĂ€ âkeskivĂ€liolennoiksiâ ja muiksi Urantialla vieraileviksi persoonallisuuksiksi. Kun kontaktit olivat kestĂ€neet noin kaksikymmentĂ€ vuotta, Sadlerit saivat persoonallisuuksilta kehotuksen esittÀÀ mieltÀÀn askarruttavia kysymyksiĂ€, joilla uskoivat olevan arvoa ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen. TĂ€stĂ€ kehotuksesta sai alkunsa Foorumi, Sadlerien entisistĂ€ potilaista koostuva suurehko ja kokoonpanoltaan vaihteleva joukko psyykkisistĂ€ ilmiöistĂ€ kiinnostuneita naisia ja miehiĂ€.
Foorumi jÀrjestÀytyi syyskuussa 1925, jolloin kaikkien jÀsenten tuli allekirjoittaa vaitiololupaus. Sen nojalla ilmoitukseen liittyvistÀ asioista oli lupa puhua ainoastaan Foorumin muiden jÀsenten kanssa, ja jopa muistiinpanojen kirjoittaminen kokousten aikana kiellettiin. Urantia-kirjan syntyprosessista vastaava kontaktikomissio, Sadlerien lÀhipiiristÀ koostuva pieni ryhmÀ, halusi nÀin varmistaa, ettei keskenerÀinen tai virheellinen tieto pÀÀsisi leviÀmÀÀn suljetun ryhmÀn ulkopuolelle. Kontakteissa olivat lÀsnÀ ainoastaan kontaktikomission jÀsenet, joiden erityinen tehtÀvÀ oli vastaanottaa kontaktihenkilön kautta vÀlitettyjÀ viestejÀ. Vaitiololupaukseen sisÀltyvillÀ sÀÀnnöillÀ on myöhemmin pyritty vastaamaan myös syntyprosessin aikaisen dokumentoinnin vÀhÀisyyteen, joka on herÀttÀnyt paljon kysymyksiÀ Urantia-kirjan aitoudesta.
Foorumilaiset laativat ihmisrodun kannalta tĂ€rkeitĂ€ ja nykytietĂ€myksen ylittĂ€viĂ€ kysymyksiĂ€, jotka liittyivĂ€t muun muassa maailmankaikkeuden alkuperÀÀn, Jumalan olemukseen sekĂ€ maailman ja luomakunnan syntyyn. Joulukuussa 1924 kontaktikomissio sitten esitti nĂ€in laaditut 181 kysymystĂ€ ilmoituksenantajille. Kerrotaan, ettĂ€ kului muutama viikko ennen kuin 500-sivuinen kĂ€sinkirjoitettu teksti ilmestyi yhden ainoan yön aikana kontaktihenkilön yöpöydĂ€lle. KĂ€sikirjoitus sisĂ€lsi vastaukset jokaiseen esitettyyn kysymykseen ja kattoi nykyisen Urantia-kirjan luvut 1-57. Tutustuttuaan kĂ€sikirjoitukseen foorumilaiset laativat ilmoituksenantajille tarkentavia kysymyksiĂ€ kerta toisensa jĂ€lkeen. Teksti laajeni vastauksista useiden vuosien ajan, kunnes vuonna 1934 kirjan kolme ensimmĂ€istĂ€ osaa oli viimein saatu valmiiksi. Teoksen neljĂ€s osa, âJeesuksen opetukset ja elĂ€mĂ€â, ilmestyi kontaktihenkilön yöpöydĂ€lle yllĂ€ttĂ€en vasta vuotta myöhemmin, eikĂ€ Foorumin jĂ€seniltĂ€ odotettu tĂ€ydentĂ€viĂ€ kysymyksiĂ€ nĂ€iden 77 luvun viimeistelyyn.
Kuva 11. Urantia-kirjan englanninkielinen laitos vuodelta 2008.
KĂ€sikirjoitukset tarkistettiin ilmoituksenantajien toimeksiannon myötĂ€ vuosina 1934â1942. Kontaktikomission tehtĂ€vĂ€nĂ€ oli katsoa, oliko tekstissĂ€ jotain epĂ€selvÀÀ, mikĂ€ yhĂ€ edellyttĂ€isi tarkentaviin kysymyksiin vastaamista. KĂ€sikirjoitukseen ei kuitenkaan tarkastusvaiheessa enÀÀ tehty juuri minkÀÀnlaisia muutoksia. Yksi kontaktikomission jĂ€senistĂ€, Emma Christensen, sai tehtĂ€vĂ€kseen kirjoittaa tekstin puhtaaksi. TehtĂ€vĂ€nanto liittyi ainoastaan oikeinkirjoitukseen, kuten isojen kirjainten kĂ€yttöön, eikĂ€ kĂ€sikirjoitukseen ollut lupa tehdĂ€ rakenteellisia muutoksia. Valmis teksti toimitettiin ilmoituksenantajien valtuuttamana kirjapainoon. Urantia-sÀÀtiö perustettiin vuonna 1950, ja ensimmĂ€inen englanninkielinen painos Urantia-kirjasta julkaistiin sÀÀtiön rahoittamana Chicagossa 12. lokakuuta 1955. Vuoden 2018 vuosikertomuksen mukaan Urantia-kirjasta oli saatavilla jo seitsemĂ€ntoista eri kÀÀnnöstĂ€ ja lukuisia uusia kÀÀnnösprojekteja on kĂ€ynnissĂ€ kaiken aikaa. [46]
Urantia-kirjan perustalle ei missÀÀn vaiheessa ollut tarkoitus muodostaa uutta kirkkoa, uskontoa tai lahkoa. Silti oli vÀistÀmÀtöntÀ, ettÀ kirjan opetuksista kiinnostuneet alkoivat jÀrjestÀÀ kokoontumisia keskustellakseen ja kehittÀÀkseen keinoja sen oppien levittÀmiseksi. Tammikuussa 1955 perustettiinkin Chicagossa Urantia-veljeskunta (Urantia Brotherhood), joka oli ensimmÀinen urantiauskovien vapaaehtoisten yhteistyöjÀrjestö. RyhmÀÀn kuului 36 jÀsentÀ, joista jokainen sitoutui noudattamaan peruskirjassa ja sÀÀnnöissÀ mÀÀriteltyjÀ kÀytÀntöjÀ. Veljeskunnan toiminta alkuperÀisessÀ muodossaan pÀÀttyi vuonna 1989. Sen jalanjÀljissÀ kuitenkin jatkoivat vuodesta 1956 lÀhtien perustetut Urantia-seurat, jotka koostuvat vÀhintÀÀn kymmenestÀ Urantia-kirjan opetuksiin perehtyneestÀ urantiauskovasta.
Aikansa historiallis-yhteiskunnallinen tilanne oli epĂ€ilemĂ€ttĂ€ yksi merkittĂ€vimmistĂ€ tekijöistĂ€, jotka mahdollistivat Urantia-kirjan synnyn ja suosion â olihan 1800-luku ollut voimakasta tieteen, teollistumisen ja teknologisen kehityksen kulta-aikaa. Uusien innovaatioiden ja tieteellisten löydösten myötĂ€ alkoivat lisÀÀntyĂ€ spekulaatiot siitĂ€, voisiko ihmisten kaltaista tai Ă€lykkyydeltÀÀn jopa ihmisen ylittĂ€vÀÀ elĂ€mÀÀ olla olemassa toistaiseksi tuntemattomissa avaruuden syövereissĂ€. Uteliaisuutta ja mielikuvitusta ruokkivat entisestÀÀn 1800-luvun loppupuolella julkaistut fiktiiviset teokset, kuten Jules Vernen Maasta kuuhun (1865) ja H.G. Wellsin Maailmojen sota (1898), joissa ihmiskunta joutuu törmĂ€yskurssille Maan naapuriplaneetoilta tulevien olentojen kanssa.
Tieteellis-teknologinen kehitys myös osoittautui merkittÀvÀksi haasteeksi kristinuskon valta-asemalle ja kirkon opeille, sillÀ uusien löydösten valossa kristilliset opit alkoivat monien mielestÀ nÀyttÀÀ turhan konservatiivisilta ja usein ristiriitaisiltakin. Ilmapiiri oli nÀin 1900-luvulle tultaessa uusille ajatusvirtauksille suotuisa. Vuosisadan kuluessa ilmenikin monenlaista vapaamuotoista, lÀnsimaiseen esoteriaan ja itÀmaisiin oppeihin pohjaavaa uskonnollishenkistÀ liikehdintÀÀ, joka 1980-luvulle tultaessa sai ylÀkÀsitteen new age. Siihen linkittyvÀn lÀnsimais-esoteerisen kontaktiperinteen voidaan samoin ajatella alkaneen kiteytyÀ jo 1800-luvulla. Kontaktiperinteeseen kuuluu oppeja, jotka korostavat yhteyttÀ erilaisiin viisaisiin, henkistÀ kehitystÀmme vaaliviin ja edistÀviin korkeampiin olentoihin. EsimerkkinÀ mainittakoon 1900-luvun alkupuolen teosofia ja siihen liittyvÀt yhteydet henkisiin mestareihin sekÀ spiritualistiset kontaktit avaruuden jaloihin asukkaisiin.
Varsinainen suuren suosion saavuttanut ufokontaktiliike syntyi teosofisten vaikutteiden pohjalta 1950-luvulla. Sen taustalla on nĂ€htĂ€vissĂ€ toisen maailmansodan herĂ€ttĂ€mĂ€ pelko ja sen siivittĂ€mĂ€ tarve suunnata katse kohti yleviksi ja suojeleviksi uskottuja avaruusolentoja sekĂ€ korkeampaa henkistĂ€ tiedettĂ€ ja teknologiaa. Ufoaihe pÀÀsi kerta toisensa jĂ€lkeen valtamedian pyöritykseen: 1950-luvulla etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa kuohuneiden ufohavaintoaaltojen myötĂ€ lentĂ€vistĂ€ lautasista uutisoitiin tiuhaan tahtiin niin paikallislehdissĂ€ kuin radio-ohjelmissa ja televisiossakin. Uutisoinnin lomassa julkaistiin ufokontaktikirjailijoiden tositapahtumiksi vĂ€ittĂ€miĂ€ kuvauksia, joissa avaruusolentojen kanssa sattuneita kohtaamisia esitellÀÀn viimeistĂ€ yksityiskohtaa myöten. Esimerkiksi puolalaissyntyisen ufokontaktihenkilön, George Adamskin, yhdessĂ€ englantilaisen Desmond Leslien kanssa kirjoittama teos LentĂ€vĂ€t lautaset â onko niitĂ€?
1953) saavutti etenkin Yhdysvalloissa suuren suosion. Urantia-kirja ei varsinaisesti kuulu ufokontaktiliikkeeseen, mutta mainitut kehityskulut ovat innoittaneet sen muotoutumis- ja julkaisuprosessia. Onhan kyse erÀÀnlaisista sukulaisliikkeistÀ; Urantia-kirjan voidaan tulkita edustavan ainakin osin lÀnsimais-esoteerisen kontaktiperinteen haaraa.
Kertomus Urantia-kirjan mystisestÀ alkuperÀstÀ on saanut osakseen runsaasti kritiikkiÀ ja epÀuskoisuutta. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Martin Gardner on asettanut alkuperÀiskertomuksen kyseenalaiseksi teoksessaan Urantia: The Great Cult Mystery (1995). Vedoten William Sadlerin asiantuntevuuteen ja kokemukseen tiedekirjallisuuden saralla Gardner esittÀÀ, ettÀ taivaallisten ilmoituksenantajien sijaan Sadler itse kollegoineen on Urantia-kirjan kÀsikirjoitusten taustalla. Gardner ei ole yksin epÀilystensÀ kanssa, vaan monet muutkin tutkijat ovat olleet halukkaita antamaan Sadlerille kunnian tÀmÀn sisÀllöllisesti, kielellisesti ja sivumÀÀrÀisesti vaikuttavan teoksen aikaansaamisesta.
Urantiauskovat itse kuitenkin ajattelevat kirjan mystisen alkuperÀn olevan tÀysin tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi kontaktihenkilön tarkempi henkilöllisyys on tietoisesti haluttu jÀttÀÀ paljastamatta, sillÀ on pelÀtty, ettÀ nimettynÀ hÀnestÀ olisi saattanut kehkeytyÀ myyttisen henkilöpalvonnan kohde. LisÀksi Urantia-kirja sinÀnsÀ on urantiauskovien mukaan riittÀvÀ todistus siitÀ, ettei teksti ole ihmisten laatima. Puhutaanhan siinÀ sellaisista vaikeaselkoisista hengellisistÀ kÀsitteistÀ, joiden esittÀminen on ihmiskielen rajoittuneisuuden vuoksi lÀhes mahdotonta. Urantia-kirja ei myöskÀÀn vastaa inhimillistÀ pedagogiikkaa, sillÀ sen sijaan, ettÀ se etenisi yksinkertaisesta monimutkaiseen, se alkaa kaikkein monimutkaisimmasta, Jumalasta, ja etenee sitten yksinkertaisimpaan, ihmiseen. Urantiauskovat ovat vastanneet Gardnerin kritiikkiin myös tarkoilla tyylianalyyseilla, joilla on pyritty osoittamaan, ettei William Sadlerin kirjoitustyyli vastaa yhtÀkÀÀn Urantia-kirjan kirjoitustyyleistÀ. Kirjalla siis uskotaan olevan yhdeksÀn kirjoittajaa, joista yksikÀÀn ei ollut ihminen. [47]
Urantia-kirjan alkutaival Suomessa ja Suomen Urantia-seura
Eurooppalaisten mielenkiinto avaruusolentoja kohtaan nousi uusiin sfÀÀreihin syksyllÀ 1957, jolloin Neuvostoliitto lÀhetti avaruuteen Sputnikin, ensimmÀisen Maata kiertÀvÀn satelliitin. Esimerkiksi tÀmÀn tapahtuman ja yleisemmin muun avaruusteknologisen kehityksen ansiosta ufokiinnostus alkoi saada entistÀ enemmÀn jalansijaa myös Suomessa. Vuonna 1962 perustettiinkin kauppatieteiden maisteri Joel Rehnströmin, rovasti Arvi Merikallion ja Finnairin silloisen lentokapteeni Ilpo Koskisen aloitteesta ensimmÀinen valtakunnallisesti merkittÀvÀ ufoyhdistys, Interplanetistit ry. Yhdistyksen tarkoituksena oli koota Suomessa tehtyjÀ ufohavaintoja ja lisÀtÀ kansalaisten tietÀmystÀ ufoasioista. Avaruusaluksilla matkustavilla humanoideilla arveltiin olevan tÀrkeÀ sanoma ihmiskunnalle. Vuonna 1962 Rehnström myös perusti Vimana-kustantamon yksinomaan ufokirjallisuutta varten, ja pian tÀmÀn jÀlkeen ilmestyivÀtkin ensimmÀiset ufokirjat suomalaisten kirjastojen ja kirjakauppojen hyllyille.
Vuosi 1965 oli Urantia-kirjan Suomeen rantautumisen kannalta merkittÀvÀÀ aikaa. Silloin suomalaissyntyinen Yhdysvaltoihin muuttanut ballerina, Margit Lilius-Mustapa, tuli Suomeen esittÀytymÀÀn interplanetisteille. Mustapa etsi suomalaista kustantajaa kirjoittamilleen teoksille Spaceship to the Unknown (1960) ja Book of Brothers (1963), joissa hÀn kertoo omista kohtaamisistaan venuslaisten kanssa. Mustapa ei itse ollut aktiivinen Urantia-kirjan lukija, mutta tilauksesta hÀn oli lÀhettÀnyt muutamia niteitÀ Yhdysvalloista Suomeen. Mustapa myös mainitsee omissa teoksissaan Urantia-kirjan yhtenÀ esimerkkinÀ niistÀ lukuisista keinoista, joilla avaruusolennot pyrkivÀt levittÀmÀÀn sanomaansa Maan asukkaiden tietoisuuteen.
Vuonna 1965 myös Joel Rehnström sai Urantia-kirjan kÀsiinsÀ. Omien sanojensa mukaan hÀn ahmi 2000-sivuisen teoksen lÀpi vain muutamassa pÀivÀssÀ ja vakuuttui oitis sen ilmiömÀisen laajasta ja seikkaperÀisestÀ sanomasta. Interplanetistien johtohenkilöiden mielenkiinto alkoi kohdistua olennaisesti Urantia-kirjaan, ja yhdistyksen myötÀ alkanut suomalainen ufotutkimus vaimeni muutamaksi vuodeksi. Vuonna 1965 Urantia-kirjan lukijat siis irtautuivat ufotutkimusperinteestÀ omaksi itsenÀiseksi haarakseen. Suomalainen ufotutkimus puolestaan kÀynnistyi uudelleen 1960-luvun lopulla, ja vuonna 1973 Tampereelle perustettiin Tapani Kuninkaan toimesta Suomen Ufotutkijat ry, nykyÀÀn kenties Suomen merkittÀvin ufoyhdistys.
Vuonna 1968 Helsingin Sanomien etusivulla julkaistiin interplanetistien rahoittama ilmoitus, jossa etsittiin englannintaitoista suomentajaa âainutlaatuiselle uskonnollis-filosofis-tieteelliselle tekstilleâ. [48] Vaikka suomentajalle ei luvattu kÀÀnnöstyöstĂ€ lainkaan rahallista palkkiota, ilmoittautui tehtĂ€vÀÀn nelisenkymmentĂ€ vapaaehtoista, joista jokainen sai kÀÀnnettĂ€vĂ€kseen muutaman Urantia-kirjan 196 luvusta. PÀÀosan kÀÀnnöstyöstĂ€ tekivĂ€t Lisse Gullichsen, Helvi Nikkanen ja Ulla PyhĂ€lĂ€. Joel Rehnström ja Martti Vanninen tarkastivat valmiit kÀÀnnökset ja lĂ€hettivĂ€t ne sitten edelleen kieliopista vastaavalle Aili Nurmiaholle. Nurmiaho pyrki pitĂ€mÀÀn huolen myös siitĂ€, ettĂ€ lukuisten eri henkilöiden kÀÀntĂ€mĂ€t vaikeat kĂ€sitteet ja termit olisivat lopullisessa suomennuksessa kÀÀnnetty yhdenmukaisesti.
KÀÀnnössopimus tehtiin Chicagon Urantia-sÀÀtiön kanssa tammikuussa 1970, ja ensimmÀinen suomenkielinen kÀÀnnösversio valmistui 1970-luvun puolivÀlissÀ, miltei vuosikymmenen kestÀneen urakan jÀlkeen.
VielÀ 1960-luvulla suomalaiset osasivat englantia kuitenkin yleisesti ottaen melko heikosti, minkÀ vuoksi kÀÀnnösten taso vaihteli huomattavasti. Suomennoksen tarkastanut ammattikielenkÀÀntÀjÀ arvioikin, ettei ensimmÀinen kÀÀnnös kokonaisuudessaan vastannut riittÀvÀsti alkuperÀistekstiÀ eikÀ siis ollut sellaisenaan julkaisukelpoinen. Lisse Gullichsen ja Aili Nurmiaho koordinoivat seuraavan kÀÀnnösprojektin, jonka tavoitteena oli laatia entistÀ paremmin alkuperÀistÀ vastaava suomennos.
VielÀ toinen kÀÀnnösversiokaan ei lÀpÀissyt ammattikÀÀntÀjien seulaa. Suomennosurakkaa tarjottiinkin sitten tarkastuksen tehneelle Seppo Kanervalle, joka oli lukenut Urantia-kirjaa aktiivisesti jo kymmenen vuotta. Kolmatta kÀÀnnösversiota pÀÀstiinkin työstÀmÀÀn Kanervan johdolla vuonna 1984, ja lopulta suomenkielisen Urantia-kirjan ensimmÀinen painos julkaistiin kolme vuosikymmentÀ kestÀneen kÀÀnnösprojektin jÀlkeen vuonna 1993.
1980-luvun alussa pieniĂ€ Urantia-kirjasta kiinnostuneiden opiskeluryhmiĂ€ alkoi syntyĂ€ Helsingin lisĂ€ksi muillekin paikkakunnille, ja toiminnan organisoiminen tuli ajankohtaiseksi. Suomen Urantia-seura â ensimmĂ€inen Yhdysvaltojen ulkopuolinen Urantia-yhteisö â perustettiinkin helmikuussa 1989. Perustamista edelsi pitkĂ€ ja syvĂ€llinen keskustelu, jossa puitiin seuran tarkoitusta, tehtĂ€viĂ€ ja pÀÀmÀÀrÀÀ. Monet Urantia-kirjan lukijat nĂ€et pelkĂ€sivĂ€t, ettĂ€ seuran perustaminen olisi ensimmĂ€inen askel kohti Urantia-kirkkoa tai muunlaista institutionalisoitunutta jĂ€rjestöÀ. Urantia-seura kuitenkin perustettiin, kun saavutettiin yhteisymmĂ€rrys siitĂ€, ettei minkÀÀnlaisen lahkon muodostaminen sopinut Urantia-kirjaan perehtyneiden jĂ€senten periaatteisiin. Kuten Suomen Urantia-seuran verkkosivuilla sanotaan, âUrantia-seuran tarkoitus on edistÀÀ Urantia-kirjan opetusten leviĂ€mistĂ€ ja asiallista levittĂ€mistĂ€â. [49]
Urantia-seura kokoontui aluksi Helsingin nuorisokeskuksen toimitilassa TöölössÀ, Pauligin huvilassa, jossa Urantia-kirjan opetuksista on keskusteltu aina 1960-luvulta lÀhtien ja jossa kÀÀnnösprojektin aikana kÀytiin lÀpi valmistuneita suomennoksia. 1990-luvun alussa huvilan tilojen kÀyttö muuttui maksulliseksi, minkÀ vuoksi seuran toiminta hajaantui useampiin eri kokoontumistiloihin pÀÀkaupunkiseudulle. Suurin osa esitelmÀtilaisuuksista jÀrjestetÀÀn nykyÀÀn Malmitalossa ja opintoryhmÀt pidetÀÀn muun muassa Taivallahden peruskoululla HelsingissÀ sekÀ Villa Apteekin tiloissa Espoossa.
Suomen Urantia-seuran julkaisema Heijaste-lehti perustettiin Aarno Peltokosken johdolla vuonna 1985. Lehden alkuperÀinen tarkoitus oli kertoa lukijoille kÀÀnnöstyön etenemisestÀ sekÀ valaa yhteishenkeÀ urantiauskovien vÀlille ja luottamusta Urantia-kirjan sanomaan. Kun Suomen Urantia-seura sitten perustettiin vuonna 1989, tuli Heijaste-lehdestÀ sen merkittÀvin ÀÀnenkannattaja, jolloin myös lehden sisÀltö muuttui ja laajeni. JÀsentiedotteiden lisÀksi siinÀ alettiin julkaista uutisia, artikkeleita ja mielipidekirjoituksia, joita Urantia-kirjan lukijoilla on nykyÀÀnkin mahdollisuus laatia ja lÀhettÀÀ lehden toimitukseen. Heijaste ilmestyy neljÀ kertaa vuodessa, ja vuoteen 2019 mennessÀ sitÀ on julkaistu jo 140 numeron verran. Lehti kuuluu jÀsenetuna kaikille seuran jÀsenille, mutta se on kaikkien muidenkin vapaasti tilattavissa ja myös maksutta luettavissa Urantia-seuran verkkosivuilla. Vuodesta 2017 alkaen Heijaste-lehden pÀÀtoimittajana on toiminut Kaija Lindström.
Heijasteen lisÀksi Urantia-seuran toiminnasta voi lukea seuran verkkosivuilta. SieltÀ löytyy tietoa seuran opintotoiminnasta, eri puolilla Suomea kokoontuvista opintoryhmistÀ, esitelmÀtilaisuuksista ja vuosittaisista tapahtumista. TÀllaisia ovat esimerkiksi talvipÀivÀt ja IUA-konferenssin (International Urantia Association) yhteydessÀ jÀrjestettÀvÀt kesÀpÀivÀt. Verkkosivuilla on niin ikÀÀn kaikkien vapaasti luettavissa oleva Urantia-verkkokirja.
Urantia-seuran jÀseniltÀ edellytetÀÀn tÀysi-ikÀisyyttÀ sekÀ perehtyneisyyttÀ Urantia-kirjaan, ja heiltÀ peritÀÀn vuosittainen, elÀmÀntilanteesta riippuen 20 tai 40 euron suuruinen jÀsenmaksu. Vuoden 2017 alussa seuraan kuului kaikkiaan 81 jÀsentÀ. JÀsenmÀÀrÀstÀ ei kuitenkaan suoraan voida pÀÀtellÀ, kuinka moni suomalainen uskoo Urantia-kirjan ilmoitukseen. Teoksen myyntiluvut antanevat lÀhempÀnÀ totuutta olevan kuvan sen suosiosta suomalaisten keskuudessa: vuoteen 2015 mennessÀ suomenkielistÀ painosta oli myyty arviolta 7000 kappaletta. Kirjan lukijoiden ei tarvitse kuulua Urantia-seuraan osallistuakseen seuran jÀrjestÀmiin lukupiireihin, opintoryhmiin tai muihin tilaisuuksiin, vaan kaikki ovat niihin tervetulleita.
Urantia-kirjan opetuksia Jumalasta ja maailmankaikkeudesta
âIlman IsÀÀ ei olisi olemassa mitÀÀn, mikĂ€ onâ (42:1.6.) Urantia-kirjan mukaan todellisuus on Jumala ja Jumala on todellisuus, hĂ€n on koko luomakunnan ikiaikainen luoja ja ÀÀretön yllĂ€pitĂ€jĂ€. TĂ€lle opille uskollisena kirjan kymmenkunta ensimmĂ€istĂ€ lukua kĂ€sittelevĂ€t Jumalan olemusta, ominaisuuksia sekĂ€ suhdetta muihin olentoihin ja maailmankaikkeuteen. Usko Universaalisena IsĂ€nĂ€kin tunnettuun Jumalaan on Urantia-kirjan ydin ja keskeisin viidennen ilmoituksen lukijoita yhdistĂ€vĂ€ tekijĂ€. Kirjan mukaan Jumala on paljon enemmĂ€n kuin IsĂ€, mutta IsĂ€ on ihmisen korkein kĂ€sitys Jumalasta. Teoksessa tĂ€hdennetÀÀn, ettĂ€ puhe Jumalasta IsĂ€nĂ€ kuvastaa sitĂ€ syvĂ€sti henkilökohtaista suhdetta, joka jokaisella uskovalla on mahdollisuus muodostaa Jumalan kanssa.
Jumalasta, todellisuuden absoluuttisesta alkusyystĂ€, puhutaan Urantia-kirjassa myös ikuisena MINĂ OLEN -olevaisena. Ilmoituksenantajat ovat luoneet MINĂ OLEN -kĂ€sitteen yksinomaan ihmisten rajallista mieltĂ€ varten. SillĂ€ viitataan aikaan ennen persoonallisen IsĂ€n olemassaolon hypoteettista alkupistettĂ€, jolloin aikaa ja avaruutta ei vielĂ€ ollut luotu. Todellisuudessa sellaista hetkeĂ€ ei kuitenkaan koskaan ole ollut, sillĂ€ maailmankaikkeus ja sen luoja ovat absoluuttisuudessaan ikuisia. Absoluuttisuuden ymmĂ€rtĂ€minen kuitenkin koettelee kuolevaisen mielen pystyvyyttĂ€. ĂĂ€rettömien kĂ€sitteiden avaaminen ihmisen ÀÀrelliselle mielelle on tiettyyn pisteeseen mahdollista, mutta siihen vĂ€istĂ€mĂ€ttĂ€ liittyy inhimillisen mielen ja kielen asettamia rajoitteita.
Urantia-kirjassa painotetaankin, ettÀ henkilökohtainen kokemus on riittÀvÀ ymmÀrrys Universaalisesta IsÀstÀ. Korkealentoiset filosofiset oletukset ovat toissijaisia jumalasuhteen ja sisÀisen uskon rinnalla. Kuolevaisten on hyvÀ jatkuvasti pyrkiÀ laajentamaan ymmÀrrystÀÀn, mutta samalla on hyvÀksyttÀvÀ, etteivÀt he tule maanpÀÀllisen elÀmÀnsÀ aikana koskaan tÀydellisesti kÀsittÀmÀÀn MINà OLEN -olevaista:
Eksistentiaalisena kÀsitteenÀ MINà OLEN ei ole sen paremmin jumalallistunut kuin jumalallistumatonkaan, ei sen paremmin aktuaalinen kuin potentiaalinenkaan, ei sen paremmin persoonallinen kuin persoonatonkaan, ei sen paremmin staattinen kuin dynaaminenkaan. MitÀÀn kvalifiointia ei voi soveltaa Infiniittiseen, voi vain todeta, ettÀ MINà OLEN on. (105: 1.4.)
KolmiyhteyksiĂ€ on Urantia-kirjan mukaan olemassa kaikkiaan viisitoista, joista kuitenkin ainoastaan seitsemĂ€n on paljastettu Urantian (Maan) asukkaille. Ne ovat se osa maailmankaikkeutta, joka kuolevaisille edustaa todellisuutta. Kolmiyhteydet ovat muodostuneet infiniittisyyden seitsemĂ€n rinnakkaisen absoluutin vĂ€lille. NĂ€mĂ€ absoluutit ovat EnsimmĂ€inen LĂ€hde ja Keskus, Toinen LĂ€hde ja Keskus, Kolmas LĂ€hde ja Keskus, Paratiisin Saari, Jumaluusabsoluutti, Universaalinen Absoluutti sekĂ€ Kvalifoimaton Absoluutti (0:3.2â3.8). Universaalinen IsĂ€ on ensisijaisena jĂ€senenĂ€ jokaisessa seitsemĂ€ssĂ€ kolmiyhteydessĂ€, sillĂ€ hĂ€n on Jumaluuden EnsimmĂ€inen Persoona sekĂ€ Absoluuttien absoluutti.
Urantia-kirjan luvussa 104 on esitelty kaikki seitsemĂ€n tunnettua kolmiyhteyttĂ€, joista esimerkkinĂ€ voidaan mainita niistĂ€ ensimmĂ€inen, persoonallis-tavoitteellinen kolmiyhteys. TĂ€mĂ€ âEnsimmĂ€inen Kolmiyhteysâ on kolmen ikuisen paratiisipersoonallisuuden yhteenliittymĂ€, ja siitĂ€ puhutaan siksi myös Paratiisin-Kolminaisuutena. Sen muodostavat keskenÀÀn Universaalinen IsĂ€ (EnsimmĂ€inen LĂ€hde ja Keskus), Iankaikkinen Poika (Toinen LĂ€hde ja Keskus) sekĂ€ ĂĂ€retön Henki (Kolmas LĂ€hde ja Keskus). EnsimmĂ€inen Kolmiyhteys on persoonallisen Jumaluuden yhteenliittymĂ€: IsĂ€n, Pojan ja PyhĂ€n Hengen jumaluusunioni. Jumala on siis absoluuttinen ja jakamaton, mutta hĂ€nessĂ€ kuitenkin yhdistyvĂ€t kolme yksilöllistĂ€ Jumaluuden personoitumaa:
NÀyttÀisi siltÀ, ettÀ absoluuttiset suhteet johtavat vÀistÀmÀttÀ kolmiyhteyteen. Persoonallisuus etsii yhteyttÀ toiseen persoonallisuuteen yhtÀ hyvin absoluuttisella kuin kaikilla muillakin tasoilla. Ja Paratiisin kolmen persoonallisuuden yhteenliittymÀ iÀistÀÀ ensimmÀisen kolmiyhteyden: IsÀn, Pojan ja Hengen persoonallisuusliiton. (104:3.14.)
Maailmankaikkeus rakentuu Urantia-kirjan mukaan seuraavasti. Paratiisin Saari sijaitsee infiniittisyyden maantieteellisessÀ keskipisteessÀ. Se on IsÀ Jumalan asuinsija ja toimii maailmankaikkeutta koossapitÀvÀnÀ ja energiaa antavana voimana. Paratiisin ulkoreunoilta alkaa avaruus, jossa sijaitsevat muun muassa kaikki Urantia-kirjassa mainitut universumit: Havonnan nimellÀ tunnettu keskusuniversumi sekÀ seitsemÀn superuniversumia. Superuniversumien kokonaisuus tunnetaan kirjassa myös nimellÀ Suuruniversumi, ja se kÀsittÀÀ kaikkiaan noin seitsemÀn biljoonaa asutettua planeettaa.
Superuniversumit ovat maantieteellisiÀ avaruusryhmittymiÀ, joista jokainen kÀsittÀÀ yhtÀ suuren mÀÀrÀn paikallisuniversumeja ja yhtÀlÀisen osan avaruutta. NiistÀ seitsemÀnnessÀ, Orvontonissa, sijaitsee kotiplaneettamme Urantia (Maa). Planeettamme jÀrjestysnumero asuttujen planeettojen sarjassa kirjoitetaan luvulla 5 342 482 337 666. Suuruniversumin rajojen takaa löytyvÀt neljÀ ulkoavaruuden tasoa, joista kaikki sisÀltÀvÀt lukemattomia galakseja, tÀhtisumuja, aurinkoja ja planeettoja, ja joista kaikki ovat vielÀ toistaiseksi asumattomia. Urantia-kirjan mukaan tÀmÀ suuri osa avaruudesta odottaa edelleen tulevaa universumikautta, jolloin asutetaan lisÀÀ planeettoja ja satelliitteja.
Kaikkien asutettujen maailmojen kerrotaan olevan luonteeltaan ja alkuperĂ€ltÀÀn evolutionaarisia, eli ne kehittyvĂ€t Jumalan suunnitelman mukaisesti kohti suurinta tarkoitusta ja pÀÀmÀÀrÀÀ. Kuolevaisten asuttamia maailmoja kuvataan lisĂ€ksi âharjoittelukouluina olemassaolon seuraavana edessĂ€ olevaa vaihetta vartenâ (49:01). Ne on taivaallista hallintoa ajatellen ryhmitelty paikallisjĂ€rjestelmiksi, joista jokaiseen kuuluu noin tuhat evolutionaarista maailmaa. PaikallisjĂ€rjestelmĂ€t voidaan lisĂ€ksi ryhmitellĂ€ konstellaatioiksi, paikallisuniversumeiksi ja niin edelleen aina seitsemÀÀn olemassa olevaan superuniversumiin saakka.
Oma planeettamme, Urantia, kuuluu Satanian paikallisjÀrjestelmÀÀn jonka odotettu koko on joskus kaukaisessa tulevaisuudessa pyöreÀsti arvioituna 900 asutettua maailmaa. TÀllÀ hetkellÀ Satanian jÀrjestelmÀ sisÀltÀÀ vasta noin 620 asutettua maailmaa ja on siis vielÀ keskenerÀinen. Urantia on Satanian asutetuista maailmoista jÀrjestyksessÀ 606.
Avaruuden asuttujen maailmojen sijainnin ja todellisen lukumÀÀrĂ€n tietÀÀ vain Universaalinen IsĂ€; hĂ€n kutsuu niitĂ€ kaikkia nimeltĂ€ ja numerolta. MinĂ€ voin esittÀÀ vain asuttujen tai asuttaviksi kelvollisten planeettojen summittaisen lukumÀÀrĂ€n, sillĂ€ muutamilla paikallisuniversumeilla on Ă€lylliseen elĂ€mÀÀn soveltuvia maailmoja enemmĂ€n kuin toisilla. EikĂ€ kaikkia suunnitelmissa olevia universumeja ole vielĂ€ organisoitu. EsittĂ€mieni arvioiden ainoana tarkoituksena on sen vuoksi tarjota edes jonkinlainen kĂ€sitys aineellisen luomistuloksen suunnattomuudesta. (15:2.1.) â â [EsittĂ€nyt Uversasta lĂ€htöisin oleva Universaalinen Sensori.] (15:14.10).
ElÀmÀn tarkoitus ja elÀmÀ kuoleman jÀlkeen
Urantia-kirjan lukijat uskovat, ettÀ ihmiselÀmÀn keskeisin tavoite on löytÀÀ Jumala ja tulla hÀnen kaltaisekseen. Jumalan uskotaan elÀvÀn jokaisen ihmisen sisimmÀssÀ, mutta hÀnet löytÀÀkseen on ihmisellÀ oltava fyysisen kehon lisÀksi myös toimiva mieli, persoonallisuus sekÀ Ajatuksensuuntaaja. Ihmismieli ja Ajatuksensuuntaaja yhdessÀ synnyttÀvÀt sielun, jonka ansiosta yksilö voi kuolemansa jÀlkeen jatkaa matkaansa Jumalan luo, mikÀli hÀn itse niin pÀÀttÀÀ.
Ajatuksensuuntaaja on osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jonka pÀÀmÀÀrĂ€nĂ€ on kaikkien luotujen asteittainen kehittyminen kohti Paratiisin edellyttĂ€mÀÀ tĂ€ydellisyyttĂ€. âUrantia-kirjan opetuksiaâ -blogia kirjoittavan Matti Tossavaisen mukaan âAjatuksensuuntaaja tarkoittaa samaa kuin Jumala meissĂ€, meidĂ€n kanssamme, meidĂ€n mielessĂ€mme, meidĂ€n ajattelukeskuksessammeâ [50] Ajatuksensuuntaaja on siis Jumalan aktuaalinen lĂ€snĂ€olo tai ÀÀni jokaisessa ihmismielessĂ€, se opastaa ihmistĂ€ sekĂ€ antaa mielelle jatkuvasti hengellisiĂ€ virikkeitĂ€ sekĂ€ vihjeitĂ€ Jumalasta. Urantia-kirja kannustaakin kuuntelemaan Ajatuksensuuntaajaa, sillĂ€ sen avulla yksilö voi muodostaa henkilökohtaisen suhteen IsÀÀn. Ihminen voi nĂ€in omaksua uskon, joka johtaa elĂ€mĂ€n todelliseen pÀÀmÀÀrÀÀn, IsĂ€n lĂ€heisyyteen: âAjatuksensuuntaajien tehtĂ€vĂ€nĂ€ ihmissukukuntien suhteen on edustaa Universaalista IsÀÀ, olla Universaalinen IsĂ€ ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisille luoduilleâ (108:0.1.)
PÀÀtös lĂ€hestyĂ€ Jumalaa antaa siis ihmiselĂ€mĂ€lle sen perimmĂ€isen tarkoituksen. PÀÀtöksen tehtyÀÀn ihminen nĂ€et luonnollisesti samastuu IsĂ€n tahtoon ja pyrkii vĂ€hitellen kehittymÀÀn hĂ€nen kaltaisekseen. Urantia-kirjassa ei esitetĂ€ tarkkoja mÀÀritelmiĂ€ siitĂ€, miten yksilön tulisi toimia tullakseen IsĂ€n kaltaiseksi ja elÀÀkseen Jumalalle mieluista elĂ€mÀÀ, sillĂ€ kukin toteuttaa tarkoitustaan omalla persoonallisella tavallaan. Kirjassa ei siten ole annettu Raamatun kymmentĂ€ kĂ€skyĂ€ vastaavia selkeitĂ€ ohjenuoria vaan ainoastaan yksi Jumalan ihmiskunnalle lĂ€hettĂ€mĂ€ suurenmoinen kĂ€sky: âOlkaa tĂ€ydelliset, niin kuin minĂ€ olen tĂ€ydellinen.â (1:0.3.) Urantia-kirja kuitenkin paljastaa, ettĂ€ ainoastaan Jumalan löytĂ€miseen tĂ€htÀÀvĂ€t elĂ€mĂ€ntarkoitukset takaavat yksilölle ylösnousemuksen kuoleman jĂ€lkeen. Muunlaiset periaatteet jĂ€ttĂ€vĂ€t kuolemanjĂ€lkeisen kohtalon arvailujen varaan.
TÀmÀ suurenmoinen ja universaalinen kehotus pyrkiÀ jumaluutta olevan tÀydellisyyden saavuttamiseen on tÀydellisyyden Jumalan luoman, koko eteenpÀin ponnistelevan luomakunnan ensimmÀinen velvollisuus, ja sen tulisi olla sen korkein tavoite. TÀmÀ jumalallisen tÀydellisyyden saavuttamisen mahdollisuus on ihmisen koko ikuisen hengellisen edistymisen lopullinen ja varma mÀÀrÀnpÀÀ. (1:0.4.)
Urantia-kirja opettaa Raamatun tavoin, ettÀ elÀmÀ jatkuu kuolemaa seuraavan ylösnousemuksen jÀlkeen taivaassa Jumalan luona. Toisin kuin Raamatussa Urantia-kirjassa kuvataan seikkaperÀisesti myös kuolemasta alkava monivaiheinen matka Paratiisiin ja kerrotaan jopa Paratiisin tarkat koordinaatit.
Urantia-kirjan mukaan on olemassa kolme eri kuoleman lajia: hengellinen kuolema, Ă€lyllinen kuolema ja fyysinen kuolema. HengellisellĂ€ kuolemalla viitataan sielun lopulliseen kuolemaan eli elĂ€mĂ€n peruuttamattomaan pÀÀttymiseen kuoleman jĂ€lkeen. TĂ€mĂ€nkaltainen kuolema johtuu aina yksilön aktiivisesta pÀÀtöksestĂ€ torjua ikuinen elĂ€mĂ€, toisin sanoen pÀÀtöksestĂ€ kÀÀntÀÀ selkĂ€nsĂ€ Jumalalle ja vastustaa ihmismielelle luontaista uskoa. ElĂ€mĂ€n jatkuminen tuonpuoleisessa sen sijaan on Urantia-kirjan mukaan taattu silloin, âkun mieli uskoo Jumalaan ja sielu tuntee Jumalan, ja kun ne yhdessĂ€ hoivaavan Suuntaajan kanssa kaikki halajavat Jumalaaâ (5:5.13).
Kaksi muuta kuoleman lajia, fyysinen ja Ă€lyllinen, eivĂ€t sen sijaan tarkoita elĂ€mĂ€n loppua tai persoonallisuuden tuhoutumista. Kuoleman jĂ€lkeen aineellinen ruumis maatuu mutta persoonallisuus jatkaa olemassaoloaan. Persoonallisuuden kaksi osatekijÀÀ, Ajatuksensuuntaaja sekĂ€ kuolleen elĂ€mĂ€nvaiheista koostuvat muistot, siirtyvĂ€t Diviningtoniin eli âIsĂ€n syliinâ Myös edesmenneen yksilön niin kutsuttu morontiasielu selviÀÀ kuolemasta.
NĂ€mĂ€ kolme persoonallisuuden osatekijÀÀ ovat kuoleman jĂ€lkeisen, elĂ€mĂ€n âkokoonpanosaleissaâ tapahtuvan, âuudelleenpersonoinninâ kannalta vĂ€lttĂ€mĂ€ttömiĂ€. Kun Ajatuksensuuntaaja ja sielu kokoavat eloon jÀÀvĂ€n persoonallisuuden yhteen, saavuttaa yksilö jĂ€lleen tietoisuuden tilan ja saa huomata herÀÀvĂ€nsĂ€ âmansiomaailmassaâ uudessa hahmossaan, âmorontialuotunaâ. Mansiomaailmoja on kaikkiaan seitsemĂ€n. Toistaiseksi ne palvelevat âkuolevaiskoulutuksen aseminaâ ja ovat omistettuja âylösnousemuskuolevaisten siirtymĂ€kulttuurilleâ. Aika kuoleman ja uudelleenpersonoinnin vĂ€lillĂ€ vaihtelee yksilöiden vĂ€lillĂ€ sen mukaan, kuinka pitkĂ€lle he kuoleman hetkellĂ€ ovat edenneet henkisessĂ€ kehityksessÀÀn. MitĂ€ pidemmĂ€lle yksilö on kehittynyt, sitĂ€ todennĂ€köisemmin hĂ€nellĂ€ on oma henkilökohtainen kohtalonsuojelijansa ja sitĂ€ lyhempi on aika kuoleman ja uudelleenpersonoinnin vĂ€lillĂ€.
Kuolevaisen elÀmÀÀ kuvaillaan Urantia-kirjassa lukuisista renkaista koostuvana katkeamattomana ketjuna. ElÀmÀmme Maassa, Urantialla, on vasta ensimmÀinen kokemuksemme elÀmÀstÀ, joka kuoleman jÀlkeen tulee jatkumaan yli universumien ja ikuisten aikakausien. Uudelleenpersonoinnin yhteydessÀ saamamme morontiahahmo heijastaa sitÀ henkisen kehityksen astetta, jonka olemme Urantialla viettÀmÀmme ajan puitteissa saavuttaneet. Jokainen siis lÀhtee etenemÀÀn kuoleman jÀlkeen omalta yksilölliseltÀ henkitasoltaan. Morontialuodun tehtÀvÀ on jatkaa itsensÀ kehittÀmistÀ ja pyrkiÀ lukemattomien tulevien elÀmiensÀ aikana etenemÀÀn yhÀ korkeammalle hengellisten olentojen hierarkiassa.
Toisiaan seuraavien elĂ€mien katkeamattoman ketjun kerrotaan olevan ikuisuudelta tuntuvan ajan mittainen. Sen pÀÀssĂ€ on ketjun vihoviimeinen rengas, jonka saavuttaminen edellyttÀÀ tavoittelijaltaan ÀÀrettömĂ€sti aitoa rakkautta, veljeyttĂ€ ja viisautta. NĂ€mĂ€ hyveet sisĂ€istĂ€nyt kulkija saavuttaa vihdoin pÀÀmÀÀrĂ€nsĂ€, syntymĂ€n puhtaana henkilöhahmona Paratiisissa: Kuolema ei ole muuta kuin alku loputtomalle, seikkailuntĂ€yteiselle elĂ€mĂ€nuralle, odotuksentĂ€yteiselle ikuiselle elĂ€mĂ€lle, ikuiselle tutkimusmatkalleâ (14:5.10.)
Urantia-kirja, uskonto ja tiede
Uskonnonvapauslain (sÀÀdetty 1922/ 2003) mukaan vÀhintÀÀn 20 Suomen kansalaista voi halutessaan perustaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan. Rekisteröityminen takaa yhdyskunnalle tiettyjÀ konkreettisia etuoikeuksia muihin uskonnollisiin yhteisöihin nÀhden, ja sen katsotaankin usein olevan uskonyhteisölle kannattava ja tavoittelemisen arvoinen pÀÀmÀÀrÀ. RekisteröityneellÀ yhdyskunnalla on mahdollisuus muun muassa peruskouluissa jÀrjestettÀvÀÀn oman uskonnon opetukseen ja vihkiseremonioiden jÀrjestÀmiseen. Virallinen uskonnon status voi myös lisÀtÀ nÀkyvyyttÀ ja siten helpottaa opin levittÀmistÀ. Patentti- ja rekisterihallituksen syyskuussa 2018 laatiman tilaston mukaan rekisteröityjÀ uskonnollisia yhdyskuntia oli 136 ja seurakuntia tai muita paikallisyhteisöjÀ perÀti 345.
Lain takaamista etuuksista huolimatta Urantia-seura ei ole koskaan pyrkinyt rekisteröitymÀÀn uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, eikÀ sitÀ ylipÀÀnsÀ pidetÀ ilmoituksen periaatteiden mukaisena vaihtoehtona. Urantia-kirja ei siis kehota organisoimaan uutta uskontoa, ja Urantia-liikekin on jyrkÀsti kieltÀnyt kuulumisensa uskontokategoriaan. Urantia-kirja nimenomaan varoittaa institutionalisoimiseen liittyvistÀ riskeistÀ, kuten alkuperÀisen ilmoituksen vÀÀristymisestÀ ja mukautumisesta ympÀröivÀn yhteiskunnan normeihin.
Uskonnoksi kategorisoitumista halutaan vÀlttÀÀ myös siksi, ettÀ se saattaisi vÀhentÀÀ ilmoituksen sekulaaria uskottavuutta. Urantia-kirjan lukijat puhuvatkin viidennestÀ ilmoituksesta mieluummin totuutena, ilmoituksena Jumalasta tai perustana yksilön henkilökohtaiselle uskolle. [51] Urantia-seuran verkkosivulla kuitenkin todetaan, ettÀ on niitÀkin lukijoita, jotka mieluusti ottaisivat Urantia-uskon viralliseksi uskonnokseen.
Urantia-kirjan ilmoituksen ytimessĂ€ ovatkin usko Jumalaan ja Jeesuksen opetuksiin â kaksi asiaa, jotka tavallisesti mielletÀÀn kuuluviksi uskontokategoriaan. Vaikka uskonnollisuus siis on eittĂ€mĂ€ttĂ€ osa Urantia-kirjan sanomaa, sisĂ€ltÀÀ teos lukijoidensa mukaan myös puhtaasti tosiasioihin perustuvaa kerrontaa liittyen muun muassa kosmologiaan, historiaan, maailmauskontoihin ja politiikkaan. Siksi sen pelkistĂ€minen uskonnoksi johtaisi helposti ennakkoluulojen syntyyn ja viidennen ilmoituksen virheellisiin tulkintoihin. Lukijoiden mielestĂ€ kirja koordinoi uskonnon, filosofian, tieteen ja taiteen tavalla, johon yksikÀÀn ihmiskunnan aiemmin tuntema uskonnollinen tai sekulaari teos ei ole pystynyt. Se sisĂ€ltÀÀ tosiasioita uskonnoista ja todellisesta sydĂ€men uskosta mutta ei itsessÀÀn ole uskonto, eikĂ€ se ole tarkoitettu uuden kirkon tai lahkon perustamista varten. Teoksen katsotaan tarjoavan faktuaalisia vastauksia ihmismieltĂ€ askarruttaviin kysymyksiin siitĂ€, kuka minĂ€ olen, mistĂ€ olen lĂ€htöisin ja minne olen matkalla.
Jos Urantia-kirja ei lukijoidensa mielestÀ ole uskonto, mikÀ se silloin on? Se on ilmoitus, suhteellinen ja alati kehittyvÀ totuus sekÀ perusta yksilön henkilökohtaiselle uskolle. Kirjan uskonnollisella ulottuvuudella viitataan lÀhinnÀ henkilökohtaiseen uskoon, yksilön ja Jumalan keskinÀiseen suhteeseen. Siihen eivÀt kuulu erilaiset yhteisön mÀÀrÀÀmÀt kÀytÀnnöt, riitit tai uskontunnustukset.
Urantia-kirjan mukaan tiede ei korvaa uskontoa eikĂ€ uskonto liioin tiedettĂ€. Sen sijaan nĂ€mĂ€ liittyvĂ€t erottamattomasti toisiinsa. LĂ€himmĂ€ksi totuutta pÀÀstÀÀn, kun hyvĂ€ksytÀÀn, ettĂ€ tiede ja uskonto tĂ€ydentĂ€vĂ€t toinen toistaan. Molemmat viitoittavat pohtimaan niin kutsuttua ensimmĂ€istĂ€ aiheuttajaa, sitĂ€ ratkaisevaa tekijÀÀ, joka on johtanut tuntemamme elĂ€mĂ€n syntyyn. Kumpikin tie pakottaa tunnustamaan ensimmĂ€isen aiheuttajan olemassaolon â joskin ainoastaan uskonto tarjoaa pohdiskelijalle myös henkilökohtaisen suhteen persoonalliseen IsÀÀn. Tieteen tarjoamat vastaukset koskevat ainoastaan materiaalista maailmaa, jolloin kĂ€sitys ensimmĂ€isestĂ€ aiheuttajasta jÀÀ ikuiseksi tuntemattomaksi. Puhtaasti tieteeseen turvautuva ei siis pysty hyvĂ€ksymÀÀn sellaista, jota ei ole kyetty empiirisesti todistamaan. TĂ€llainen uskoon turvaamaton tiede synnyttÀÀ alati uusia kysymyksiĂ€ ja lisÀÀ ongelmia ratkaistavaksi.
Urantia-kirja ei kuitenkaan vÀhÀttele tieteen merkitystÀ vaan korostaa, ettÀ se on sivilisaation kehityksen kannalta ÀÀrimmÀisen suuri. Silti uskonnolle tulisi antaa enemmÀn painoarvoa niissÀ kysymyksissÀ, joihin tiede ei kykene koskaan vastaamaan. Ihmisten tulisi tunnustaa, ettÀ ainoastaan usko voi johdattaa meidÀt sellaisiin syvÀllisimpiin totuuksiin, jotka lopulta paljastavat meille todellisen ensimmÀisen alkusyyn, persoonallisen Jumalan. Ainoastaan usko voi auttaa meitÀ ymmÀrtÀmÀÀn kaikkea sitÀ, jota emme nykyisessÀ olomuodossamme pysty nÀkemÀÀn tai muutoin aisteillamme kokemaan.
Tieteen esittÀmien tosiasioiden lÀhde on Àly ja vain Àly, uskonnon varmoina pitÀmÀt asiat kumpuavat koko persoonallisuuden pohjimmaisista perustoista. Tiede vetoaa mielen kÀsityskykyyn, uskonto vetoaa ruumiin, mielen ja hengen lojaalisuuteen ja antaumukseen, jopa persoonallisuuden kokonaisuuteen. (102:1.4.)
Urantia-kirja vastustaa kiivaasti ajatusta evoluutioteoriasta, joka selittÀÀ maailman synnyn alkurĂ€jĂ€hdyksellĂ€ ja pitÀÀ sen jĂ€lkeistĂ€ elollisuuden kehittymistĂ€ sattumanvaraisena ja pÀÀmÀÀrĂ€ttömĂ€nĂ€. Evoluutioteoria jĂ€ttÀÀ urantiauskovien nĂ€kökulmasta avoimeksi liian paljon ihmiselĂ€mĂ€n merkittĂ€viĂ€ kysymyksiĂ€. Toisaalta kirja ei tue myöskÀÀn Raamattuun perustuvaa kreationismia, jonka mukaan Jumala yhdellĂ€ kertaa loi valmiin maailman. Sen sijaan evoluution sanotaan olevan Jumalan sÀÀtĂ€mĂ€ ja etenevĂ€n Jumalan laatiman suunnitelman mukaan. Taivaalliset olennot pitĂ€vĂ€t huolen siitĂ€, ettĂ€ myös Urantialla evoluutio etenee kohti pÀÀmÀÀrÀÀnsĂ€ â jumalankaltaisuuteen ja tĂ€ydellisyyteen pyrkivien ihmisten tuottamista. Ihmisen biologinen evoluutio on jo pÀÀttynyt, mutta muun muassa hengellisyyttĂ€, viisautta ja uskonnollisuutta koskeva evoluutio on vielĂ€ kesken. NĂ€iden osa-alueiden kehityksen jatkuminen edellyttÀÀ apua ihmistĂ€ korkeammilta voimilta, ja juuri tĂ€mĂ€n vuoksi ihmiskunnalle annetaan kosmisia ilmoituksia aina Jumalan sopiviksi katsomin vĂ€liajoin.
Urantia-kirja, kristinusko ja muut maailmanuskonnot
Suurin osa suomalaisista Urantia-kirjan lukijoista on evankelisluterilaisen kirkon jÀseniÀ. Vuonna 2016 luterilaisuus tuntui kuitenkin useimmille lukijoille olevan pikemminkin osa suomalaista kulttuuria kuin henkilökohtaista uskonelÀmÀÀ. [52] Raamattua ei kukaan kertonut lukevansa aktiivisesti. Harvat kirkossakÀynnitkin liittyivÀt lÀhes poikkeuksetta eri elÀmÀnvaiheissa tapahtuviin toimituksiin, kuten konfirmaatioon, hÀihin ja hautajaisiin.
Urantia-kirjan mukaan Raamattu ei ole pyhĂ€. PyhĂ€n kĂ€sitettĂ€ tosin kĂ€ytetÀÀn varoen myös Urantia-kirjasta puhuttaessa, sillĂ€ se herĂ€ttÀÀ voimakkaita mielleyhtymiĂ€ kristinuskoon ja muihin âkehitysuskontoihinâ, jollaiseksi urantiauskovat eivĂ€t halua viidennen ilmoituksen leimaantuvan. Urantia-kirjasta poiketen Raamatun kuitenkin kerrotaan olevan vain kiistanalainen kokoelma erilaisia uskonnollisiksi katsottuja kirjoituksia, joita lukuisat historialle tuntemattomat henkilöt ovat omine motiiveineen uudelleenkirjoittaneet vuosisatojen ajan. TĂ€mĂ€n vuoksi Raamatun alkuperĂ€istĂ€ ja keskeisintĂ€ sanomaa on tĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ mahdotonta tavoittaa. Samasta syystĂ€ Raamattua, toisin kuin Urantia-kirjaa, ei tulisi pitÀÀ Jumalan sanana tai ihmiskunnalle annettuna jumalallisena ilmoituksena sellaisenaan.
Kuten todettu, Raamatun opetuksiin ja kertomuksiin on Urantia-kirjassa tehty merkittÀviÀ muutoksia, joiden avulla viidennestÀ ilmoituksesta on karsittu pois kaikki ihmisperÀiseksi ja virheelliseksi katsottu aineisto. EsimerkkinÀ todettakoon, ettÀ vaikka teosten kolminaisuusopeissa on samankaltaisuutta, on niissÀ sitÀkin enemmÀn eroavaisuuksia. Iankaikkisella Pojallakaan ei Urantia-kirjassa viitata kristinuskon kolminaisuuden Jeesukseen vaan niin sanotusti kaiken olevaisen rinnakkaisluojaan. Iankaikkista Poikaa ei siis kirjan mukaan tulisi sekoittaa kristittyjen tuntemaan Jeesukseen, joka ei viidennen ilmoituksen perusteella ollut Jumalan ainoa Poika vaan yksi lukuisista Jumalan Luoja-Pojista. Urantia-kirjan lukijoiden mukaan Jeesus ei myöskÀÀn ollut ihmiseksi tullut Jumala, vaan paikallisuniversumimme Nebadonin hallitsijan, Kristus Mikaelin, inkarnaatio.
Uuden testamentin painopiste on Urantia-kirjan mukaan tÀysin vÀÀristynyt ja harhaanjohtava. Siihen ovat jÀttÀneet jÀlkensÀ muun muassa kristinuskon muotoutumiseen vaikuttaneet itÀmaiset jumalmyytit ja antiikin hellenistinen filosofia. TÀmÀn takia kristityt ovat oppineet pitÀmÀÀn pyhinÀ sellaisiakin opetuksia, kertomuksia ja sÀÀntöjÀ, jotka eivÀt tosiasiassa olleet Jeesuksen sanelemia eivÀtkÀ ylipÀÀnsÀ sopineet Jeesuksen arvomaailmaan.
Urantia-kirjassa esitetÀÀn, ettĂ€ Jeesuksen evankeliumiopetuksen yhdistĂ€minen juutalaiseen teologiaan oli kristinuskon alkutaipaleella tehdyistĂ€ virheistĂ€ suurin. Sen seurauksena syntyi erheellinen kristillinen sovitusoppi, jonka mukaan Jumala uhrasi ainoan poikansa, Jeesuksen, sovittaakseen ihmiskunnan synnit. Urantia-kirja siis kiistÀÀ uskomuksen perisynnistĂ€ ja Jeesuksesta syntien sovittajana. Sen sijaan ihmisten kerrotaan syntyvĂ€n Urantialle synnittöminĂ€ ja kuoleman jĂ€lkeisen pelastuksen riippuvan puhtaasti yksilön henkilökohtaisesta uskonvalinnasta. PerĂ€tön sovitusoppi onkin viidennen ilmoituksen mukaan vienyt jalansijaa Raamatun todeliiselta ilmoitukselta, sillĂ€ Urantia-kirjan filosofiassa Jeesuksen elĂ€mĂ€ssĂ€ keskeisintĂ€ ei suinkaan ollut hĂ€nen persoonansa, saati traaginen kuolema ristillĂ€. Olennaista oli hĂ€nen esimerkillinen Jumalan etsinnĂ€lle pyhitetty elĂ€mĂ€nsĂ€ sekĂ€ sanomansa Jumalan isyydestĂ€ ja ihmisten veljeydestĂ€ â sanoma, jonka katsotaan kuitenkin jÀÀneen Paavalin elĂ€mÀÀ kuvaavien kertomusten varjoon.
Urantia-kirjan neljÀs osa, Jeesuksen elÀmÀ ja opetukset, onkin laajennettu ja urantiauskovien mukaan totuudenmukaisempi versio siitÀ, mitÀ Uusi testamentti opettaa Jeesuksesta. Teoksessa kerrotaan, ettÀ kun Jeesuksen evankeliumi dogmatisoitiin ja sen siivittÀmÀnÀ rakennettiin instituutio, Raamatun alkuperÀinen merkitys korvaantui ihmisperÀisillÀ uskomuksilla Kristinuskon kehitys valtauskonnoksi nÀhdÀÀnkin varoittavana esimerikinÀ siitÀ, mitÀ uskon institutionaalistumisesta voi pahimmillaan seurata normeilla, tavoilla ja riiteillÀ aikaansaatu dynaamisen, elÀvÀn ja henkilökohtaisen uskonnon hidas kuolema. [53] Urantia-kirjalla olisikin lukijoiden mielestÀ paljon annettavaa evankelisluterilaiselle kirkolle. Osa heistÀ toivoisikin pystyvÀnsÀ kirkon jÀsenenÀ aktiivisesti edistÀmÀÀn kirkon muutosta. Urantia-kirjassa (170:5.21) todetaan:
ĂlkÀÀ erehtykö! SillĂ€ Jeesuksen opetuksiin sisĂ€ltyy sellainen ikuinen olemus, joka estÀÀ niiden jÀÀmisen ajattelevien ihmisten sydĂ€messĂ€ iĂ€isesti hedelmĂ€ttömiksi. Sellaisena kuin Jeesus valtakunnan mielessÀÀn nĂ€ki, se on suurelta osin jÀÀnyt maan pÀÀllĂ€ toteutumatta, sillĂ€ ulkokohtainen kirkko on toistaiseksi ottanut sen paikan. Mutta teidĂ€n tulisi kĂ€sittÀÀ, ettĂ€ tĂ€mĂ€ kirkko on vain syrjÀÀn työnnetyn hengellisen valtakunnan toukkavaihe, joka vie sen tĂ€mĂ€n aineellisen aikakauden lĂ€pi ja yli seuraavaan ja hengellisempÀÀn tuomiokauteen, jolloin Mestarin opetuksilla saattaa olla parempi tilaisuus kehittymiseen. NĂ€in ajateltuna niin kutsutusta kristillisestĂ€ kirkosta tuleekin se toukkakotelo, jonka sisĂ€llĂ€ Jeesuksen kĂ€sityksen mukainen valtakunta nyt uinuu. Jumalalliseen veljeyteen perustuva valtakunta on edelleenkin elossa, ja lopulta ja minkÀÀn estĂ€mĂ€ttĂ€ se tulee esille tĂ€stĂ€ pitkĂ€aikaisesta kĂ€tköstÀÀn, aivan yhtĂ€ ehdottomasti kuin perhonen lopulta ilmaantuu kauniina lopputuloksena sen vĂ€hemmĂ€n viehĂ€ttĂ€vĂ€stĂ€ metamorfiseen kehitykseen kuuluvasta oliosta.
Urantia-kirjan luku 131 on kokonaan omistettu maailman eri uskonnoille. SiinÀ keskitytÀÀn tarkastelemaan lÀhinnÀ uskontoihin sisÀltyviÀ opetuksia Jumalasta ja Jumalan suhteesta ihmiskuntaan. Kirjan mukaan kaikkiin listattuihin uskontoihin sisÀltyy totuuden siemeniÀ, joskaan mikÀÀn niistÀ ei edusta absoluuttista totuutta. Kun ilmoituksen perustalle nÀet syntyy kehitysuskonto, on vÀistÀmÀtöntÀ, ettÀ alkuperÀiseen sanomaan kytkeytyy erinÀisiÀ ihmisperÀisiÀ uskomuksia, kÀskyjÀ ja toimintamalleja. Kun nÀin tapahtuu, valitettavan paljon autenttisesta ilmoituksesta jÀÀ virheellisen aineiston varjoon.
Urantia-kirjassa esitetÀÀn, ettÀ merkittÀvistÀ puutteistaan ja virheellisistÀ kÀsityksistÀÀn huolimatta kristinusko ja buddhalaisuus ovat maailmanuskonnoista pisimmÀlle kehittyneet. Buddhalaisuudessa korostetut arvot ja elÀmÀnohjeet ovat suurenmoisia ja edistyksellisiÀ, mutta uskonnosta uupuu tyystin usko persoonalliseen ja universaaliin Jumalaan. Kristinuskon ytimestÀ sen sijaan löytyvÀt usko sekÀ Jeesuksen esimerkilliseen uskonnolliseen elÀmÀÀn ettÀ iankaikkiseen Jumalaan. IhmisperÀiset ja kulttuuriset aineistot ovat kuitenkin peittÀneet alleen sen, mikÀ Jeesuksen opetuksissa alkujaan oli keskeisintÀ.
Kaikkien uskontojen todetaan kyllÀ olevan sikÀli hyviÀ, ettÀ ne voivat omalla tavallaan tuoda ihmisen lÀhemmÀs Jumalaa ja auttaa ihmistÀ ymmÀrtÀmÀÀn, kuka Jumala on. Kehnon uskonnosta tekee ainoastaan ylimielinen asennoituminen muihin katsomuksiin. MillÀÀn uskonnolla ei ole syytÀ pitÀÀ itseÀÀn ylivertaisena tai kuvitella oman oppinsa edustavan ainoaa, erehtymÀtöntÀ totuutta. Koska kaikkiin uskontoihin sisÀltyy enemmÀn tai vÀhemmÀn totuutta, olisi erilaisten katsomusten edustajien sen sijaan viisainta perehtyÀ itselleen vieraisiin uskontoihin ja kerÀtÀ niistÀ parhaat palat omaa uskoaan tÀydentÀmÀÀn. Muiden nÀkemysten tuomitseminen ja kiistÀminen eivÀt vastaa Jumalan tahdon mukaista elÀmÀÀ, vaan pÀinvastoin ne vievÀt yksilön entistÀ kauemmas totuuden lÀhteiltÀ.
Vaikka Urantia-kirjan lukijat uskovat viidennen ilmoituksen olevan toistaiseksi korkein saatavilla oleva totuus, he ajattelevat senkin olevan ainoastaan rajallinen, osittainen ja vajavainen totuuden heijastuma. Kirjanhan ei uskota jÀÀvÀn viimeiseksi kÀÀnteentekevÀksi ilmoitukseksi, vaan uusia ilmoituksia odotetaan tulevaksi noin tuhannen vuoden vÀlein. Uusien ilmoitusten myötÀ ihmisten uskonnollisuus kehittyy, jolloin tulee mahdolliseksi myös saavuttaa entistÀ absoluuttisempi totuus. Silti on muistettava, ettÀ evolutionaarisessa maailmassa totuus on ihmismielen rajallisuuden takia aina vÀistÀmÀttÀ suhteellinen kÀsite.
MinkÀÀn uskontokunnan jĂ€senyyttĂ€ ei katsota esteeksi Urantia-kirjaan tutustumiselle tai â seuraan liittymiselle. Se, ettĂ€ kirjan lukijat ovat lĂ€htöisin mahdollisimman monenlaisista lĂ€htökohdista, nĂ€hdÀÀn pikemminkin positiivisena seikkana, sillĂ€ sen katsotaan edistĂ€vĂ€n ilmoituksen leviĂ€mistĂ€ sekĂ€ sen toteutumista kĂ€ytĂ€nnössĂ€. [54]
Urantia-kirjan mukaan tavoitteena olisikin tulevaisuudessa koko ihmiskunnan yhteinen maailmanuskonto, joka yhdistĂ€isi totuudet nykyisistĂ€ institutionaalisista uskonnoista ja poistaisi ristiriidat eri uskonnonharjoittajien vĂ€liltĂ€. Uskonsodat nĂ€htĂ€isiin aiheettomina, kun ymmĂ€rrettĂ€isiin, ettĂ€ ainoa tarpeellinen ja riittĂ€vĂ€ totuus on ihmisen aito usko Jumalaan: âTotuuden voi tuntea, totuuden voi elÀÀ; totuuden kasvun voi kokea sielussaan, ja mielessĂ€ voi nauttia sen antaman valaistuksen tuomasta vapaudesta, mutta totuutta ei voi vangita kaavoiksi, normeiksi, uskonkappaleiksi tai ihmisen kĂ€yttĂ€ytymisen Ă€lyperĂ€isiksi malleiksiâ (180:5.2.)
Urantia-kirja ja ufouskonnollisuus
Urantia-kirjasta puhutaan usein ufokulttina. Silloin ajatellaan virheellisesti ettĂ€ teoksen lukijat uskovat populaarikulttuuristakin tuttujen avaruusolentojen olevan kirjan opetusten takana. Urantia-kirjassa ei kuitenkaan esiinny kĂ€sitteitĂ€ avaruusolento, humanoidi tai ufo. Sen sijaan kirjan esiluvun kirjoittaja esittelee itsensĂ€ yhtenĂ€ âOrvontonin Jumalallisista Neuvonantajistaâ, ja myös muiden lukujen kerrotaan olevan erilaisten taivaallisten olentoryhmien edustajien kĂ€sialaa.
Tieteellinen kÀsitys, jonka mukaan Maa on maailmankaikkeuden ainoa asuttu planeetta, todetaan kyllÀ Urantia-kirjassa kaikessa itsekeskeisyydessÀÀn mahdottomaksi. Kirjahan kertoo perÀti seitsemÀstÀ asutetusta superuniversumista sekÀ niiden lukemattomista elinkelpoisista planeetoista ja satelliiteista. MeidÀn tuntemamme elÀmÀn kannalta osa niistÀ saattaa olla asuttavaksi kelpaamattomia, mutta Urantian asukkaista poikkeaville kuolevaisille ne kaikki kuitenkin toimivat ihanteellisina elinympÀristöinÀ. Urantia-kirjan opissa maailmankaikkeus nÀet sisÀltÀÀ kuolevaisten lisÀksi lukemattomia henkiolentoja, taivaallisia persoonallisuuksia, sanansaattajia ja enkeleitÀ. Henkiolentojen ja niiden eri luokkien esittelylle onkin omistettu yli 20 lukua kirjan kahdessa ensimmÀisessÀ osassa.
Urantia-kirjan mukaan on mahdollista matkailla eri universumien vĂ€lillĂ€, mutta se ei tapahdu lentĂ€villĂ€ lautasilla tai muilla vastaavilla avaruusaluksilla, kuten ufouskonnollisuudessa ajateltaisiin vaan âkuljettajaserafienâ aikaansaaman transportaation vĂ€lityksellĂ€. Serafeilla viitataan eri luokkiin kuuluviin enkeleihin, jotka kykenevĂ€t kuljettamaan aineettomia hahmoja universumista toiseen. Serafisen transportaation vĂ€lityksellĂ€ saapuneita vierailevia tarkkailijoita muista universumeista kerrotaankin olevan Urantialla kaiken aikaa.
Kertomukset ufosieppauksista ja teoriat avaruusolentojen Maan valloituspyrkimyksistĂ€ liittyvĂ€t erottamattomasti etenkin populaarikulttuurissa ilmenevÀÀn ufouskonnollisuuteen. Urantia-kirjassa taivaallisten olentojen kuitenkaan ei mainita olevan millÀÀn tapaa pahantahtoisia, eikĂ€ niiden siis ajatella uhkaavan Urantian rauhaa. Kaikki olennot, jotka pÀÀsevĂ€t matkaamaan eri universumien ja asutettujen planeettojen vĂ€lillĂ€, ovat Universaalisen IsĂ€n luomia ja siksi toimivat hĂ€nen hyvĂ€n tahtonsa mukaisesti. âPlaneettanne (Urantia) on suunnattoman suuren kosmoksen jĂ€sen; kuulutte jotakuinkin loputtomaan maailmojen perheeseen, mutta sfÀÀriĂ€nne hallitaan juuri niin tĂ€smĂ€llisesti ja sitĂ€ hoivataan juuri niin rakastavasti kuin jos se olisi ainoa asuttu maailma koko olemassaolon piirissĂ€. (15:14.9.)
Urantia-kirja vetoaa moniin ufoharrastajiin varmastikin siksi, ettÀ se on voimakkaasti avaruudellinen, tieteellis-teknologistyyppisellÀ kÀsitteistöllÀ kyllÀstetty teos. Niin ikÀÀn se on osa laajempaa modernia kontaktiperinnettÀ ja sellaisenaan ufoharrastajille tutun ja kiehtovan oloinen. Kirjassa pyritÀÀn myös olennaisesti yhdistÀmÀÀn tiede ja uskonto, kuten ufokontaktiliikkeessÀ.
Urantia-kirja: Modernia uskontoa
Uskonnontutkimuksellisesta nÀkökulmasta Urantia-kirjaa voidaan pitÀÀ yhtenÀ esimerkkinÀ sellaisesta modernista uskonnollisuudesta, joka ei mahdu institutionaalisen uskonnon raameihin. Se noudattaa individualistisen yhteiskunnan ihanteita eikÀ halua tulla kahlituksi mihinkÀÀn yhteisöÀ leimaavaan kategoriaan, saati sopeutua ulkopuolisten sanelemiin normeihin. TÀrkeintÀ tÀmÀnkaltaisessa uskonnollisuudessa on henkilökohtainen kokemusmaailma ja opin vapaamuotoinen tulkinta.
Moderni uskonnollisuus hyödyntÀÀ tieteellis-teknistÀ kÀsitteistöÀ todistellessaan kosmisista ulottuvuuksista, henkiolennoista, jumaluuksista ja muista yliluonnollisista ilmiöistÀ. Se tarjoaa tieteen kanssa yhteensovitettuja vastauksia, nykyaikaan sopivia pÀÀmÀÀriÀ ja elÀmÀntapaan liittyvÀÀ valinnanvapautta. Moderni uskonnollisuus antaa nykyhetkelle merkityksen ja tekee arvaamattomasta tulevaisuudesta turvatun.
LĂ€hdeviitteet
[43] Suomen Urantia-seura ry. Urantia-kirja.
[44] Saarela, Osmo (2015). Urantia-kirjan syntyhistoria. Heijaste 4, 18â24.
[45] Sadler, William S. (2000). Urantia-liikkeen historiaa. Heijaste 4, 4-11.
[46] Urantia foundation. Annual report 2018.
[47] Saarela, Osmo (2015). Urantia-kirjan syntyhistoria. Heijaste 4, 21â22.
[48] MĂ€ntynen, Risto (2014). Katse tĂ€htiin â Kuinka Urantia-Kirja tuli Suomeen. Heijaste 4, 9â19, 14.
[49] Suomen Urantia-seura ry. JĂ€senyys ja seuran toiminta.
[50] Tossavainen, Matti (2008). Ajatuksensuuntaajat keskuudessamme. Urantia-kirjan opetuksia -blogi. https://urantiaopetuksia.blogspot.com/2008/04/ajatuksensuuntaajat-keskuudessamme.html (19. 9. 2019).
[51] Pekkarinen, Anna-Sofia (2016). Vapauttava usko, vangitseva uskonto. Lukijoiden ajatuksia Urantia-kirjan ilmoituksesta. Uskontotieteen kandidaatintutkielma, Helsingin yliopisto.
[52] Pekkarinen 2016.
[53] Tossavainen 2009a. MINà OLEN-kÀsite. Urantia-kirjan opetuksia -blogi. https://urantiaopetuksia.blogspot.com/2009/03/mina-olen-kasite.html (19.9.2019).
[54] Suomen Urantia-seura.
https://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/urantia-kirja-historiaa-oppia-ja-suomalaista-nakokulmaa/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_















