#uskonnot

Urantia-kirja: historiaa, oppia ja suomalaista näkökulmaa

Tämä on seitsemäs luku Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin toimittamasta  kirjasta Arvoituksia avaruudesta: Näkökulmia ufouskomuksiin.

kirjoittanut Anna-Sofia Pekkarinen

Urantia-kirja on jo ulkomuodoltaan vaikuttava, yli 2000-sivuinen uskonnollis-kosmologinen teos. Se sisältää kaikkiaan 196 lukua, jotka on aihepiiriensä mukaan jaettu neljään eri osaan. Kolmessa ensimmäisessä osassa kuvataan maailmankaikkeuden ällistyttävä monimutkaisuus lukemattomine ulottuvuuksineen ja maailmoineen. Niissä kerrotaan laajasti myös Jumalasta, eri luokkiin jaetuista henkiolennoista ja Urantiaksi nimetyn maapallomme historiasta. Kirjan neljäs osa puolestaan on seikkaperäinen esitys Jeesuksen elämästä, opetuksista ja uskonnollisesta kehityksestä. Se sisältää osittain samaa materiaalia kuin Uusi testamentti mutta lisäksi myös paljon Raamattuun kuulumatonta kerrontaa.

Urantia-kirja toteaakin olevansa Raamatusta seuraava, järjestyksessä jo viides ihmiskunnalle annettu käänteentekevä ilmoitus. Sen lukijat ajattelevat kirjan edustavan evolutiivisen maailman toistaiseksi suurinta olemassa olevaa totuuden heijastumaa, joka tulee uusien, noin tuhannen vuoden välein annettujen ilmoitusten myötä täydentymään kohti entistä absoluuttisempaa totuuden ilmentymää. Urantia-kirjaa edeltävien ratkaisevien ilmoitusten kerrotaan olleen Dalamatian opetukset, Eedenin opetukset Saalemin Melkisedek sekä Jeesus Nasaretilainen (92:4.5—4.9).

Vaikka Raamattua ei mainita aiempien ilmoitusten joukossa, lainataan Urantia-kirjassa kuitenkin kaikkia Raamatun kaanonin kirjoja ja myös useita apokryfikirjoja. Kristinuskossa apokryfikirjoilla tarkoitetaan sekä kirjoituksia, joiden painoarvo Vanhassa testamentissa on ollut muita tekstejä vähäisempi, että Uuteen testamenttiin hyväksymättömiä kirjoituksia.

Urantia-kirjaan otetut lainaukset eivät kuitenkaan mukaile Raamatun tekstejä sanasta sanaan, vaan niitä on paljonkin muokattu vastaamaan paremmin alkuperäiseksi uskottua muotoaan. Osa Raamatun kertomuksista siis etenee Urantia-kirjassa täysin kristittyjen tuntemista teksteistä poikkeavin juonenkääntein. Lisäksi monet kirjan teologiset ja filosofiset käsitykset poikkeavat Raamatun vastaavista ja korjaavat niitä aktiivisesti.

Urantia-seuran verkkosivuilla Urantia-kirjan ydin on tiivistetty seuraaviin sanoihin: ”Urantia-kirja tai -liike ei itsessään ole uskonto, filosofia, lahko tai kultti. Kirja lähinnä kokoaa ja koordinoi Urantian (planeetamme) nykytilanteen ja koko menneen historian ollen samalla pohjana kirjassa esitetylle uudelle ja entistä laveammalle ilmoitukselle” [43]

Urantia-kirjan tausta

Urantia-kirjan kymmeniä vuosia kestänyt syntyprosessi on jokseenkin spekulatiivinen ja kaikessa mystisyydessään usein yliluonnolliseksikin kuvattu. Vuosista 1908—1924 puhutaan prosessin alkuvaiheena, jonka tarkoitus oli valmistaa myöhemmin Urantia-kirjana tunnetun ilmoituksen vastaanottajat tehtäväänsä. Syntyprosessin merkittävimpinä alullepanijoina pidetään lääkärinä, psykiatrina, luennoitsijana ja tiedekirjailijana ansioitunutta tohtori William Sadleria (1875—1969), hänen vaimoaan tohtori Lena Sadleria 1875—1939) sekä pariskunnan naapuria, ”kontaktihenkilöä”, jonka välityksellä ilmoitus kertomuksen mukaan annettiin. [44]

Tarumainen kertomus kirjan syntymästä alkaa, kun aviomiehensä voinnista huolestunut nainen koputtaa Sadlerien oveen. Nainen kertoo, ettei saa hereille nukkuvaa miestään, joka kuitenkin liikehtii sängyssään levottomasti. Sadlerit lähtevät oitis naisen mukaan ja löytävätkin aviomiehen kuvatun kaltaiseen tilaan vaipuneena. Kun mies viimein saadaan hereille, tekevät Sadlerit hänelle perusteellisen tutkimuksen vain todetakseen, ettei miehen terveydentilassa ole moitteen sijaa. Yölliset kohtaukset kuitenkin toistuvat, ja joka kerta Sadlerit kutsutaan paikalle tilannetta tarkkailemaan. Eräänä yönä Lena Sadler sitten huomaa nukkuvan miehen huulten liikkuvan, aivan kuin tämä yrittäisi sanoa jotain. Lena kysyy miehen vointia, ja kaikkien yllätykseksi tämä vastaakin äänellä, joka ei ole hänelle tyypillinen, ja kertoo olevansa opiskeleva vierailija toiselta planeetalta. Herätessään mies on tapahtuneesta autuaan tietämätön.

Eräs William Sadlerin mielenkiinnon kohteista oli paljastaa huijaukseksi yliluonnollisiksi väitettyjä ilmiöitä. Hän epäilikin aluksi, että myös nukkuvan potilaan tapaus olisi psykologisesti selitettävissä. Yöllisten kohtausten toistuessa ja välitetyn informaation lisääntyessä Sadler kuitenkin sulki pois tunnettujen psyykkisten ilmiöiden mahdollisuuden ja vakuuttui lopulta siitä, että kyseessä todella oli aito taivaallisten persoonallisuuksien lahjoittama ilmoitus ihmiskunnalle. Hän alkoi uskoa, että hänen kontaktihenkilönä toimivan naapurinsa välittämän uskontoon, filosofiaan ja kosmologiaan liittyvän uuden ja vaikuttavan tiedon avulla myös häntä itseään nyt koulutettiin pian koittavaa merkittävää tehtäväänsä varten. Vuoden 1960 paikkeilla laatimassaan Urantia-liikkeen historiikissa Sadler kirjoittaakin: ”Ystävämme meitä ihmisiä ylemmältä tasolta siis käyttivät kokonaista kaksi vuosikymmentä siihen, että he avarsivat kosmisia näköalojamme, lavensivat teologisia käsityksiämme ja laajensivat yleensäkin maailmankuvaamme.” [45]

Kontaktihenkilön kautta yhteydessä olleet olennot, ”ilmoituksenantajat”, esittelivät itsensä ”keskiväliolennoiksi” ja muiksi Urantialla vieraileviksi persoonallisuuksiksi. Kun kontaktit olivat kestäneet noin kaksikymmentä vuotta, Sadlerit saivat persoonallisuuksilta kehotuksen esittää mieltään askarruttavia kysymyksiä, joilla uskoivat olevan arvoa ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen. Tästä kehotuksesta sai alkunsa Foorumi, Sadlerien entisistä potilaista koostuva suurehko ja kokoonpanoltaan vaihteleva joukko psyykkisistä ilmiöistä kiinnostuneita naisia ja miehiä.

Foorumi järjestäytyi syyskuussa 1925, jolloin kaikkien jäsenten tuli allekirjoittaa vaitiololupaus. Sen nojalla ilmoitukseen liittyvistä asioista oli lupa puhua ainoastaan Foorumin muiden jäsenten kanssa, ja jopa muistiinpanojen kirjoittaminen kokousten aikana kiellettiin. Urantia-kirjan syntyprosessista vastaava kontaktikomissio, Sadlerien lähipiiristä koostuva pieni ryhmä, halusi näin varmistaa, ettei keskeneräinen tai virheellinen tieto pääsisi leviämään suljetun ryhmän ulkopuolelle. Kontakteissa olivat läsnä ainoastaan kontaktikomission jäsenet, joiden erityinen tehtävä oli vastaanottaa kontaktihenkilön kautta välitettyjä viestejä. Vaitiololupaukseen sisältyvillä säännöillä on myöhemmin pyritty vastaamaan myös syntyprosessin aikaisen dokumentoinnin vähäisyyteen, joka on herättänyt paljon kysymyksiä Urantia-kirjan aitoudesta.

Foorumilaiset laativat ihmisrodun kannalta tärkeitä ja nykytietämyksen ylittäviä kysymyksiä, jotka liittyivät muun muassa maailmankaikkeuden alkuperään, Jumalan olemukseen sekä maailman ja luomakunnan syntyyn. Joulukuussa 1924 kontaktikomissio sitten esitti näin laaditut 181 kysymystä ilmoituksenantajille. Kerrotaan, että kului muutama viikko ennen kuin 500-sivuinen käsinkirjoitettu teksti ilmestyi yhden ainoan yön aikana kontaktihenkilön yöpöydälle. Käsikirjoitus sisälsi vastaukset jokaiseen esitettyyn kysymykseen ja kattoi nykyisen Urantia-kirjan luvut 1-57. Tutustuttuaan käsikirjoitukseen foorumilaiset laativat ilmoituksenantajille tarkentavia kysymyksiä kerta toisensa jälkeen. Teksti laajeni vastauksista useiden vuosien ajan, kunnes vuonna 1934 kirjan kolme ensimmäistä osaa oli viimein saatu valmiiksi. Teoksen neljäs osa, ”Jeesuksen opetukset ja elämä”, ilmestyi kontaktihenkilön yöpöydälle yllättäen vasta vuotta myöhemmin, eikä Foorumin jäseniltä odotettu täydentäviä kysymyksiä näiden 77 luvun viimeistelyyn.

Kuva 11. Urantia-kirjan englanninkielinen laitos vuodelta 2008.

Käsikirjoitukset tarkistettiin ilmoituksenantajien toimeksiannon myötä vuosina 1934—1942. Kontaktikomission tehtävänä oli katsoa, oliko tekstissä jotain epäselvää, mikä yhä edellyttäisi tarkentaviin kysymyksiin vastaamista. Käsikirjoitukseen ei kuitenkaan tarkastusvaiheessa enää tehty juuri minkäänlaisia muutoksia. Yksi kontaktikomission jäsenistä, Emma Christensen, sai tehtäväkseen kirjoittaa tekstin puhtaaksi. Tehtävänanto liittyi ainoastaan oikeinkirjoitukseen, kuten isojen kirjainten käyttöön, eikä käsikirjoitukseen ollut lupa tehdä rakenteellisia muutoksia. Valmis teksti toimitettiin ilmoituksenantajien valtuuttamana kirjapainoon. Urantia-säätiö perustettiin vuonna 1950, ja ensimmäinen englanninkielinen painos Urantia-kirjasta julkaistiin säätiön rahoittamana Chicagossa 12. lokakuuta 1955. Vuoden 2018 vuosikertomuksen mukaan Urantia-kirjasta oli saatavilla jo seitsemäntoista eri käännöstä ja lukuisia uusia käännösprojekteja on käynnissä kaiken aikaa. [46]

Urantia-kirjan perustalle ei missään vaiheessa ollut tarkoitus muodostaa uutta kirkkoa, uskontoa tai lahkoa. Silti oli väistämätöntä, että kirjan opetuksista kiinnostuneet alkoivat järjestää kokoontumisia keskustellakseen ja kehittääkseen keinoja sen oppien levittämiseksi. Tammikuussa 1955 perustettiinkin Chicagossa Urantia-veljeskunta (Urantia Brotherhood), joka oli ensimmäinen urantiauskovien vapaaehtoisten yhteistyöjärjestö. Ryhmään kuului 36 jäsentä, joista jokainen sitoutui noudattamaan peruskirjassa ja säännöissä määriteltyjä käytäntöjä. Veljeskunnan toiminta alkuperäisessä muodossaan päättyi vuonna 1989. Sen jalanjäljissä kuitenkin jatkoivat vuodesta 1956 lähtien perustetut Urantia-seurat, jotka koostuvat vähintään kymmenestä Urantia-kirjan opetuksiin perehtyneestä urantiauskovasta.

Aikansa historiallis-yhteiskunnallinen tilanne oli epäilemättä yksi merkittävimmistä tekijöistä, jotka mahdollistivat Urantia-kirjan synnyn ja suosion — olihan 1800-luku ollut voimakasta tieteen, teollistumisen ja teknologisen kehityksen kulta-aikaa. Uusien innovaatioiden ja tieteellisten löydösten myötä alkoivat lisääntyä spekulaatiot siitä, voisiko ihmisten kaltaista tai älykkyydeltään jopa ihmisen ylittävää elämää olla olemassa toistaiseksi tuntemattomissa avaruuden syövereissä. Uteliaisuutta ja mielikuvitusta ruokkivat entisestään 1800-luvun loppupuolella julkaistut fiktiiviset teokset, kuten Jules Vernen Maasta kuuhun (1865) ja H.G. Wellsin Maailmojen sota (1898), joissa ihmiskunta joutuu törmäyskurssille Maan naapuriplaneetoilta tulevien olentojen kanssa.

Tieteellis-teknologinen kehitys myös osoittautui merkittäväksi haasteeksi kristinuskon valta-asemalle ja kirkon opeille, sillä uusien löydösten valossa kristilliset opit alkoivat monien mielestä näyttää turhan konservatiivisilta ja usein ristiriitaisiltakin. Ilmapiiri oli näin 1900-luvulle tultaessa uusille ajatusvirtauksille suotuisa. Vuosisadan kuluessa ilmenikin monenlaista vapaamuotoista, länsimaiseen esoteriaan ja itämaisiin oppeihin pohjaavaa uskonnollishenkistä liikehdintää, joka 1980-luvulle tultaessa sai yläkäsitteen new age. Siihen linkittyvän länsimais-esoteerisen kontaktiperinteen voidaan samoin ajatella alkaneen kiteytyä jo 1800-luvulla. Kontaktiperinteeseen kuuluu oppeja, jotka korostavat yhteyttä erilaisiin viisaisiin, henkistä kehitystämme vaaliviin ja edistäviin korkeampiin olentoihin. Esimerkkinä mainittakoon 1900-luvun alkupuolen teosofia ja siihen liittyvät yhteydet henkisiin mestareihin sekä spiritualistiset kontaktit avaruuden jaloihin asukkaisiin.

Varsinainen suuren suosion saavuttanut ufokontaktiliike syntyi teosofisten vaikutteiden pohjalta 1950-luvulla. Sen taustalla on nähtävissä toisen maailmansodan herättämä pelko ja sen siivittämä tarve suunnata katse kohti yleviksi ja suojeleviksi uskottuja avaruusolentoja sekä korkeampaa henkistä tiedettä ja teknologiaa. Ufoaihe pääsi kerta toisensa jälkeen valtamedian pyöritykseen: 1950-luvulla etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa kuohuneiden ufohavaintoaaltojen myötä lentävistä lautasista uutisoitiin tiuhaan tahtiin niin paikallislehdissä kuin radio-ohjelmissa ja televisiossakin. Uutisoinnin lomassa julkaistiin ufokontaktikirjailijoiden tositapahtumiksi väittämiä kuvauksia, joissa avaruusolentojen kanssa sattuneita kohtaamisia esitellään viimeistä yksityiskohtaa myöten. Esimerkiksi puolalaissyntyisen ufokontaktihenkilön, George Adamskin, yhdessä englantilaisen Desmond Leslien kanssa kirjoittama teos Lentävät lautaset — onko niitä?

1953) saavutti etenkin Yhdysvalloissa suuren suosion. Urantia-kirja ei varsinaisesti kuulu ufokontaktiliikkeeseen, mutta mainitut kehityskulut ovat innoittaneet sen muotoutumis- ja julkaisuprosessia. Onhan kyse eräänlaisista sukulaisliikkeistä; Urantia-kirjan voidaan tulkita edustavan ainakin osin länsimais-esoteerisen kontaktiperinteen haaraa.

Kertomus Urantia-kirjan mystisestä alkuperästä on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä ja epäuskoisuutta. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Martin Gardner on asettanut alkuperäiskertomuksen kyseenalaiseksi teoksessaan Urantia: The Great Cult Mystery (1995). Vedoten William Sadlerin asiantuntevuuteen ja kokemukseen tiedekirjallisuuden saralla Gardner esittää, että taivaallisten ilmoituksenantajien sijaan Sadler itse kollegoineen on Urantia-kirjan käsikirjoitusten taustalla. Gardner ei ole yksin epäilystensä kanssa, vaan monet muutkin tutkijat ovat olleet halukkaita antamaan Sadlerille kunnian tämän sisällöllisesti, kielellisesti ja sivumääräisesti vaikuttavan teoksen aikaansaamisesta.

Urantiauskovat itse kuitenkin ajattelevat kirjan mystisen alkuperän olevan täysin tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi kontaktihenkilön tarkempi henkilöllisyys on tietoisesti haluttu jättää paljastamatta, sillä on pelätty, että nimettynä hänestä olisi saattanut kehkeytyä myyttisen henkilöpalvonnan kohde. Lisäksi Urantia-kirja sinänsä on urantiauskovien mukaan riittävä todistus siitä, ettei teksti ole ihmisten laatima. Puhutaanhan siinä sellaisista vaikeaselkoisista hengellisistä käsitteistä, joiden esittäminen on ihmiskielen rajoittuneisuuden vuoksi lähes mahdotonta. Urantia-kirja ei myöskään vastaa inhimillistä pedagogiikkaa, sillä sen sijaan, että se etenisi yksinkertaisesta monimutkaiseen, se alkaa kaikkein monimutkaisimmasta, Jumalasta, ja etenee sitten yksinkertaisimpaan, ihmiseen. Urantiauskovat ovat vastanneet Gardnerin kritiikkiin myös tarkoilla tyylianalyyseilla, joilla on pyritty osoittamaan, ettei William Sadlerin kirjoitustyyli vastaa yhtäkään Urantia-kirjan kirjoitustyyleistä. Kirjalla siis uskotaan olevan yhdeksän kirjoittajaa, joista yksikään ei ollut ihminen. [47]

Urantia-kirjan alkutaival Suomessa ja Suomen Urantia-seura

Eurooppalaisten mielenkiinto avaruusolentoja kohtaan nousi uusiin sfääreihin syksyllä 1957, jolloin Neuvostoliitto lähetti avaruuteen Sputnikin, ensimmäisen Maata kiertävän satelliitin. Esimerkiksi tämän tapahtuman ja yleisemmin muun avaruusteknologisen kehityksen ansiosta ufokiinnostus alkoi saada entistä enemmän jalansijaa myös Suomessa. Vuonna 1962 perustettiinkin kauppatieteiden maisteri Joel Rehnströmin, rovasti Arvi Merikallion ja Finnairin silloisen lentokapteeni Ilpo Koskisen aloitteesta ensimmäinen valtakunnallisesti merkittävä ufoyhdistys, Interplanetistit ry. Yhdistyksen tarkoituksena oli koota Suomessa tehtyjä ufohavaintoja ja lisätä kansalaisten tietämystä ufoasioista. Avaruusaluksilla matkustavilla humanoideilla arveltiin olevan tärkeä sanoma ihmiskunnalle. Vuonna 1962 Rehnström myös perusti Vimana-kustantamon yksinomaan ufokirjallisuutta varten, ja pian tämän jälkeen ilmestyivätkin ensimmäiset ufokirjat suomalaisten kirjastojen ja kirjakauppojen hyllyille.

Vuosi 1965 oli Urantia-kirjan Suomeen rantautumisen kannalta merkittävää aikaa. Silloin suomalaissyntyinen Yhdysvaltoihin muuttanut ballerina, Margit Lilius-Mustapa, tuli Suomeen esittäytymään interplanetisteille. Mustapa etsi suomalaista kustantajaa kirjoittamilleen teoksille Spaceship to the Unknown (1960) ja Book of Brothers (1963), joissa hän kertoo omista kohtaamisistaan venuslaisten kanssa. Mustapa ei itse ollut aktiivinen Urantia-kirjan lukija, mutta tilauksesta hän oli lähettänyt muutamia niteitä Yhdysvalloista Suomeen. Mustapa myös mainitsee omissa teoksissaan Urantia-kirjan yhtenä esimerkkinä niistä lukuisista keinoista, joilla avaruusolennot pyrkivät levittämään sanomaansa Maan asukkaiden tietoisuuteen.

Vuonna 1965 myös Joel Rehnström sai Urantia-kirjan käsiinsä. Omien sanojensa mukaan hän ahmi 2000-sivuisen teoksen läpi vain muutamassa päivässä ja vakuuttui oitis sen ilmiömäisen laajasta ja seikkaperäisestä sanomasta. Interplanetistien johtohenkilöiden mielenkiinto alkoi kohdistua olennaisesti Urantia-kirjaan, ja yhdistyksen myötä alkanut suomalainen ufotutkimus vaimeni muutamaksi vuodeksi. Vuonna 1965 Urantia-kirjan lukijat siis irtautuivat ufotutkimusperinteestä omaksi itsenäiseksi haarakseen. Suomalainen ufotutkimus puolestaan käynnistyi uudelleen 1960-luvun lopulla, ja vuonna 1973 Tampereelle perustettiin Tapani Kuninkaan toimesta Suomen Ufotutkijat ry, nykyään kenties Suomen merkittävin ufoyhdistys.

Vuonna 1968 Helsingin Sanomien etusivulla julkaistiin interplanetistien rahoittama ilmoitus, jossa etsittiin englannintaitoista suomentajaa ”ainutlaatuiselle uskonnollis-filosofis-tieteelliselle tekstille”. [48] Vaikka suomentajalle ei luvattu käännöstyöstä lainkaan rahallista palkkiota, ilmoittautui tehtävään nelisenkymmentä vapaaehtoista, joista jokainen sai käännettäväkseen muutaman Urantia-kirjan 196 luvusta. Pääosan käännöstyöstä tekivät Lisse Gullichsen, Helvi Nikkanen ja Ulla Pyhälä. Joel Rehnström ja Martti Vanninen tarkastivat valmiit käännökset ja lähettivät ne sitten edelleen kieliopista vastaavalle Aili Nurmiaholle. Nurmiaho pyrki pitämään huolen myös siitä, että lukuisten eri henkilöiden kääntämät vaikeat käsitteet ja termit olisivat lopullisessa suomennuksessa käännetty yhdenmukaisesti.

Käännössopimus tehtiin Chicagon Urantia-säätiön kanssa tammikuussa 1970, ja ensimmäinen suomenkielinen käännösversio valmistui 1970-luvun puolivälissä, miltei vuosikymmenen kestäneen urakan jälkeen.

Vielä 1960-luvulla suomalaiset osasivat englantia kuitenkin yleisesti ottaen melko heikosti, minkä vuoksi käännösten taso vaihteli huomattavasti. Suomennoksen tarkastanut ammattikielenkääntäjä arvioikin, ettei ensimmäinen käännös kokonaisuudessaan vastannut riittävästi alkuperäistekstiä eikä siis ollut sellaisenaan julkaisukelpoinen. Lisse Gullichsen ja Aili Nurmiaho koordinoivat seuraavan käännösprojektin, jonka tavoitteena oli laatia entistä paremmin alkuperäistä vastaava suomennos.

Vielä toinen käännösversiokaan ei läpäissyt ammattikääntäjien seulaa. Suomennosurakkaa tarjottiinkin sitten tarkastuksen tehneelle Seppo Kanervalle, joka oli lukenut Urantia-kirjaa aktiivisesti jo kymmenen vuotta. Kolmatta käännösversiota päästiinkin työstämään Kanervan johdolla vuonna 1984, ja lopulta suomenkielisen Urantia-kirjan ensimmäinen painos julkaistiin kolme vuosikymmentä kestäneen käännösprojektin jälkeen vuonna 1993.

1980-luvun alussa pieniä Urantia-kirjasta kiinnostuneiden opiskeluryhmiä alkoi syntyä Helsingin lisäksi muillekin paikkakunnille, ja toiminnan organisoiminen tuli ajankohtaiseksi. Suomen Urantia-seura — ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkopuolinen Urantia-yhteisö — perustettiinkin helmikuussa 1989. Perustamista edelsi pitkä ja syvällinen keskustelu, jossa puitiin seuran tarkoitusta, tehtäviä ja päämäärää. Monet Urantia-kirjan lukijat näet pelkäsivät, että seuran perustaminen olisi ensimmäinen askel kohti Urantia-kirkkoa tai muunlaista institutionalisoitunutta järjestöä. Urantia-seura kuitenkin perustettiin, kun saavutettiin yhteisymmärrys siitä, ettei minkäänlaisen lahkon muodostaminen sopinut Urantia-kirjaan perehtyneiden jäsenten periaatteisiin. Kuten Suomen Urantia-seuran verkkosivuilla sanotaan, ”Urantia-seuran tarkoitus on edistää Urantia-kirjan opetusten leviämistä ja asiallista levittämistä”. [49]

Urantia-seura kokoontui aluksi Helsingin nuorisokeskuksen toimitilassa Töölössä, Pauligin huvilassa, jossa Urantia-kirjan opetuksista on keskusteltu aina 1960-luvulta lähtien ja jossa käännösprojektin aikana käytiin läpi valmistuneita suomennoksia. 1990-luvun alussa huvilan tilojen käyttö muuttui maksulliseksi, minkä vuoksi seuran toiminta hajaantui useampiin eri kokoontumistiloihin pääkaupunkiseudulle. Suurin osa esitelmätilaisuuksista järjestetään nykyään Malmitalossa ja opintoryhmät pidetään muun muassa Taivallahden peruskoululla Helsingissä sekä Villa Apteekin tiloissa Espoossa.

Suomen Urantia-seuran julkaisema Heijaste-lehti perustettiin Aarno Peltokosken johdolla vuonna 1985. Lehden alkuperäinen tarkoitus oli kertoa lukijoille käännöstyön etenemisestä sekä valaa yhteishenkeä urantiauskovien välille ja luottamusta Urantia-kirjan sanomaan. Kun Suomen Urantia-seura sitten perustettiin vuonna 1989, tuli Heijaste-lehdestä sen merkittävin äänenkannattaja, jolloin myös lehden sisältö muuttui ja laajeni. Jäsentiedotteiden lisäksi siinä alettiin julkaista uutisia, artikkeleita ja mielipidekirjoituksia, joita Urantia-kirjan lukijoilla on nykyäänkin mahdollisuus laatia ja lähettää lehden toimitukseen. Heijaste ilmestyy neljä kertaa vuodessa, ja vuoteen 2019 mennessä sitä on julkaistu jo 140 numeron verran. Lehti kuuluu jäsenetuna kaikille seuran jäsenille, mutta se on kaikkien muidenkin vapaasti tilattavissa ja myös maksutta luettavissa Urantia-seuran verkkosivuilla. Vuodesta 2017 alkaen Heijaste-lehden päätoimittajana on toiminut Kaija Lindström.

Heijasteen lisäksi Urantia-seuran toiminnasta voi lukea seuran verkkosivuilta. Sieltä löytyy tietoa seuran opintotoiminnasta, eri puolilla Suomea kokoontuvista opintoryhmistä, esitelmätilaisuuksista ja vuosittaisista tapahtumista. Tällaisia ovat esimerkiksi talvipäivät ja IUA-konferenssin (International Urantia Association) yhteydessä järjestettävät kesäpäivät. Verkkosivuilla on niin ikään kaikkien vapaasti luettavissa oleva Urantia-verkkokirja.

Urantia-seuran jäseniltä edellytetään täysi-ikäisyyttä sekä perehtyneisyyttä Urantia-kirjaan, ja heiltä peritään vuosittainen, elämäntilanteesta riippuen 20 tai 40 euron suuruinen jäsenmaksu. Vuoden 2017 alussa seuraan kuului kaikkiaan 81 jäsentä. Jäsenmäärästä ei kuitenkaan suoraan voida päätellä, kuinka moni suomalainen uskoo Urantia-kirjan ilmoitukseen. Teoksen myyntiluvut antanevat lähempänä totuutta olevan kuvan sen suosiosta suomalaisten keskuudessa: vuoteen 2015 mennessä suomenkielistä painosta oli myyty arviolta 7000 kappaletta. Kirjan lukijoiden ei tarvitse kuulua Urantia-seuraan osallistuakseen seuran järjestämiin lukupiireihin, opintoryhmiin tai muihin tilaisuuksiin, vaan kaikki ovat niihin tervetulleita.

Urantia-kirjan opetuksia Jumalasta ja maailmankaikkeudesta

”Ilman Isää ei olisi olemassa mitään, mikä on” (42:1.6.) Urantia-kirjan mukaan todellisuus on Jumala ja Jumala on todellisuus, hän on koko luomakunnan ikiaikainen luoja ja ääretön ylläpitäjä. Tälle opille uskollisena kirjan kymmenkunta ensimmäistä lukua käsittelevät Jumalan olemusta, ominaisuuksia sekä suhdetta muihin olentoihin ja maailmankaikkeuteen. Usko Universaalisena Isänäkin tunnettuun Jumalaan on Urantia-kirjan ydin ja keskeisin viidennen ilmoituksen lukijoita yhdistävä tekijä. Kirjan mukaan Jumala on paljon enemmän kuin Isä, mutta Isä on ihmisen korkein käsitys Jumalasta. Teoksessa tähdennetään, että puhe Jumalasta Isänä kuvastaa sitä syvästi henkilökohtaista suhdetta, joka jokaisella uskovalla on mahdollisuus muodostaa Jumalan kanssa.

Jumalasta, todellisuuden absoluuttisesta alkusyystä, puhutaan Urantia-kirjassa myös ikuisena MINÄ OLEN -olevaisena. Ilmoituksenantajat ovat luoneet MINÄ OLEN -käsitteen yksinomaan ihmisten rajallista mieltä varten. Sillä viitataan aikaan ennen persoonallisen Isän olemassaolon hypoteettista alkupistettä, jolloin aikaa ja avaruutta ei vielä ollut luotu. Todellisuudessa sellaista hetkeä ei kuitenkaan koskaan ole ollut, sillä maailmankaikkeus ja sen luoja ovat absoluuttisuudessaan ikuisia. Absoluuttisuuden ymmärtäminen kuitenkin koettelee kuolevaisen mielen pystyvyyttä. Äärettömien käsitteiden avaaminen ihmisen äärelliselle mielelle on tiettyyn pisteeseen mahdollista, mutta siihen väistämättä liittyy inhimillisen mielen ja kielen asettamia rajoitteita.

Urantia-kirjassa painotetaankin, että henkilökohtainen kokemus on riittävä ymmärrys Universaalisesta Isästä. Korkealentoiset filosofiset oletukset ovat toissijaisia jumalasuhteen ja sisäisen uskon rinnalla. Kuolevaisten on hyvä jatkuvasti pyrkiä laajentamaan ymmärrystään, mutta samalla on hyväksyttävä, etteivät he tule maanpäällisen elämänsä aikana koskaan täydellisesti käsittämään MINÄ OLEN -olevaista:

Eksistentiaalisena käsitteenä MINÄ OLEN ei ole sen paremmin jumalallistunut kuin jumalallistumatonkaan, ei sen paremmin aktuaalinen kuin potentiaalinenkaan, ei sen paremmin persoonallinen kuin persoonatonkaan, ei sen paremmin staattinen kuin dynaaminenkaan. Mitään kvalifiointia ei voi soveltaa Infiniittiseen, voi vain todeta, että MINÄ OLEN on. (105: 1.4.)

Kolmiyhteyksiä on Urantia-kirjan mukaan olemassa kaikkiaan viisitoista, joista kuitenkin ainoastaan seitsemän on paljastettu Urantian (Maan) asukkaille. Ne ovat se osa maailmankaikkeutta, joka kuolevaisille edustaa todellisuutta. Kolmiyhteydet ovat muodostuneet infiniittisyyden seitsemän rinnakkaisen absoluutin välille. Nämä absoluutit ovat Ensimmäinen Lähde ja Keskus, Toinen Lähde ja Keskus, Kolmas Lähde ja Keskus, Paratiisin Saari, Jumaluusabsoluutti, Universaalinen Absoluutti sekä Kvalifoimaton Absoluutti (0:3.2—3.8). Universaalinen Isä on ensisijaisena jäsenenä jokaisessa seitsemässä kolmiyhteydessä, sillä hän on Jumaluuden Ensimmäinen Persoona sekä Absoluuttien absoluutti.

Urantia-kirjan luvussa 104 on esitelty kaikki seitsemän tunnettua kolmiyhteyttä, joista esimerkkinä voidaan mainita niistä ensimmäinen, persoonallis-tavoitteellinen kolmiyhteys. Tämä ”Ensimmäinen Kolmiyhteys” on kolmen ikuisen paratiisipersoonallisuuden yhteenliittymä, ja siitä puhutaan siksi myös Paratiisin-Kolminaisuutena. Sen muodostavat keskenään Universaalinen Isä (Ensimmäinen Lähde ja Keskus), Iankaikkinen Poika (Toinen Lähde ja Keskus) sekä Ääretön Henki (Kolmas Lähde ja Keskus). Ensimmäinen Kolmiyhteys on persoonallisen Jumaluuden yhteenliittymä: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen jumaluusunioni. Jumala on siis absoluuttinen ja jakamaton, mutta hänessä kuitenkin yhdistyvät kolme yksilöllistä Jumaluuden personoitumaa:

Näyttäisi siltä, että absoluuttiset suhteet johtavat väistämättä kolmiyhteyteen. Persoonallisuus etsii yhteyttä toiseen persoonallisuuteen yhtä hyvin absoluuttisella kuin kaikilla muillakin tasoilla. Ja Paratiisin kolmen persoonallisuuden yhteenliittymä iäistää ensimmäisen kolmiyhteyden: Isän, Pojan ja Hengen persoonallisuusliiton. (104:3.14.)

Maailmankaikkeus rakentuu Urantia-kirjan mukaan seuraavasti. Paratiisin Saari sijaitsee infiniittisyyden maantieteellisessä keskipisteessä. Se on Isä Jumalan asuinsija ja toimii maailmankaikkeutta koossapitävänä ja energiaa antavana voimana. Paratiisin ulkoreunoilta alkaa avaruus, jossa sijaitsevat muun muassa kaikki Urantia-kirjassa mainitut universumit: Havonnan nimellä tunnettu keskusuniversumi sekä seitsemän superuniversumia. Superuniversumien kokonaisuus tunnetaan kirjassa myös nimellä Suuruniversumi, ja se käsittää kaikkiaan noin seitsemän biljoonaa asutettua planeettaa.

Superuniversumit ovat maantieteellisiä avaruusryhmittymiä, joista jokainen käsittää yhtä suuren määrän paikallisuniversumeja ja yhtäläisen osan avaruutta. Niistä seitsemännessä, Orvontonissa, sijaitsee kotiplaneettamme Urantia (Maa). Planeettamme järjestysnumero asuttujen planeettojen sarjassa kirjoitetaan luvulla 5 342 482 337 666. Suuruniversumin rajojen takaa löytyvät neljä ulkoavaruuden tasoa, joista kaikki sisältävät lukemattomia galakseja, tähtisumuja, aurinkoja ja planeettoja, ja joista kaikki ovat vielä toistaiseksi asumattomia. Urantia-kirjan mukaan tämä suuri osa avaruudesta odottaa edelleen tulevaa universumikautta, jolloin asutetaan lisää planeettoja ja satelliitteja.

Kaikkien asutettujen maailmojen kerrotaan olevan luonteeltaan ja alkuperältään evolutionaarisia, eli ne kehittyvät Jumalan suunnitelman mukaisesti kohti suurinta tarkoitusta ja päämäärää. Kuolevaisten asuttamia maailmoja kuvataan lisäksi ”harjoittelukouluina olemassaolon seuraavana edessä olevaa vaihetta varten” (49:01). Ne on taivaallista hallintoa ajatellen ryhmitelty paikallisjärjestelmiksi, joista jokaiseen kuuluu noin tuhat evolutionaarista maailmaa. Paikallisjärjestelmät voidaan lisäksi ryhmitellä konstellaatioiksi, paikallisuniversumeiksi ja niin edelleen aina seitsemään olemassa olevaan superuniversumiin saakka.

Oma planeettamme, Urantia, kuuluu Satanian paikallisjärjestelmään jonka odotettu koko on joskus kaukaisessa tulevaisuudessa pyöreästi arvioituna 900 asutettua maailmaa. Tällä hetkellä Satanian järjestelmä sisältää vasta noin 620 asutettua maailmaa ja on siis vielä keskeneräinen. Urantia on Satanian asutetuista maailmoista järjestyksessä 606.

Avaruuden asuttujen maailmojen sijainnin ja todellisen lukumäärän tietää vain Universaalinen Isä; hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä ja numerolta. Minä voin esittää vain asuttujen tai asuttaviksi kelvollisten planeettojen summittaisen lukumäärän, sillä muutamilla paikallisuniversumeilla on älylliseen elämään soveltuvia maailmoja enemmän kuin toisilla. Eikä kaikkia suunnitelmissa olevia universumeja ole vielä organisoitu. Esittämieni arvioiden ainoana tarkoituksena on sen vuoksi tarjota edes jonkinlainen käsitys aineellisen luomistuloksen suunnattomuudesta. (15:2.1.) — — [Esittänyt Uversasta lähtöisin oleva Universaalinen Sensori.] (15:14.10).

Elämän tarkoitus ja elämä kuoleman jälkeen

Urantia-kirjan lukijat uskovat, että ihmiselämän keskeisin tavoite on löytää Jumala ja tulla hänen kaltaisekseen. Jumalan uskotaan elävän jokaisen ihmisen sisimmässä, mutta hänet löytääkseen on ihmisellä oltava fyysisen kehon lisäksi myös toimiva mieli, persoonallisuus sekä Ajatuksensuuntaaja. Ihmismieli ja Ajatuksensuuntaaja yhdessä synnyttävät sielun, jonka ansiosta yksilö voi kuolemansa jälkeen jatkaa matkaansa Jumalan luo, mikäli hän itse niin päättää.

Ajatuksensuuntaaja on osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jonka päämääränä on kaikkien luotujen asteittainen kehittyminen kohti Paratiisin edellyttämää täydellisyyttä. ”Urantia-kirjan opetuksia” -blogia kirjoittavan Matti Tossavaisen mukaan ”Ajatuksensuuntaaja tarkoittaa samaa kuin Jumala meissä, meidän kanssamme, meidän mielessämme, meidän ajattelukeskuksessamme” [50] Ajatuksensuuntaaja on siis Jumalan aktuaalinen läsnäolo tai ääni jokaisessa ihmismielessä, se opastaa ihmistä sekä antaa mielelle jatkuvasti hengellisiä virikkeitä sekä vihjeitä Jumalasta. Urantia-kirja kannustaakin kuuntelemaan Ajatuksensuuntaajaa, sillä sen avulla yksilö voi muodostaa henkilökohtaisen suhteen Isään. Ihminen voi näin omaksua uskon, joka johtaa elämän todelliseen päämäärään, Isän läheisyyteen: ”Ajatuksensuuntaajien tehtävänä ihmissukukuntien suhteen on edustaa Universaalista Isää, olla Universaalinen Isä ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisille luoduille” (108:0.1.)

Päätös lähestyä Jumalaa antaa siis ihmiselämälle sen perimmäisen tarkoituksen. Päätöksen tehtyään ihminen näet luonnollisesti samastuu Isän tahtoon ja pyrkii vähitellen kehittymään hänen kaltaisekseen. Urantia-kirjassa ei esitetä tarkkoja määritelmiä siitä, miten yksilön tulisi toimia tullakseen Isän kaltaiseksi ja elääkseen Jumalalle mieluista elämää, sillä kukin toteuttaa tarkoitustaan omalla persoonallisella tavallaan. Kirjassa ei siten ole annettu Raamatun kymmentä käskyä vastaavia selkeitä ohjenuoria vaan ainoastaan yksi Jumalan ihmiskunnalle lähettämä suurenmoinen käsky: ”Olkaa täydelliset, niin kuin minä olen täydellinen.” (1:0.3.) Urantia-kirja kuitenkin paljastaa, että ainoastaan Jumalan löytämiseen tähtäävät elämäntarkoitukset takaavat yksilölle ylösnousemuksen kuoleman jälkeen. Muunlaiset periaatteet jättävät kuolemanjälkeisen kohtalon arvailujen varaan.

Tämä suurenmoinen ja universaalinen kehotus pyrkiä jumaluutta olevan täydellisyyden saavuttamiseen on täydellisyyden Jumalan luoman, koko eteenpäin ponnistelevan luomakunnan ensimmäinen velvollisuus, ja sen tulisi olla sen korkein tavoite. Tämä jumalallisen täydellisyyden saavuttamisen mahdollisuus on ihmisen koko ikuisen hengellisen edistymisen lopullinen ja varma määränpää. (1:0.4.)

Urantia-kirja opettaa Raamatun tavoin, että elämä jatkuu kuolemaa seuraavan ylösnousemuksen jälkeen taivaassa Jumalan luona. Toisin kuin Raamatussa Urantia-kirjassa kuvataan seikkaperäisesti myös kuolemasta alkava monivaiheinen matka Paratiisiin ja kerrotaan jopa Paratiisin tarkat koordinaatit.

Urantia-kirjan mukaan on olemassa kolme eri kuoleman lajia: hengellinen kuolema, älyllinen kuolema ja fyysinen kuolema. Hengellisellä kuolemalla viitataan sielun lopulliseen kuolemaan eli elämän peruuttamattomaan päättymiseen kuoleman jälkeen. Tämänkaltainen kuolema johtuu aina yksilön aktiivisesta päätöksestä torjua ikuinen elämä, toisin sanoen päätöksestä kääntää selkänsä Jumalalle ja vastustaa ihmismielelle luontaista uskoa. Elämän jatkuminen tuonpuoleisessa sen sijaan on Urantia-kirjan mukaan taattu silloin, ”kun mieli uskoo Jumalaan ja sielu tuntee Jumalan, ja kun ne yhdessä hoivaavan Suuntaajan kanssa kaikki halajavat Jumalaa” (5:5.13).

Kaksi muuta kuoleman lajia, fyysinen ja älyllinen, eivät sen sijaan tarkoita elämän loppua tai persoonallisuuden tuhoutumista. Kuoleman jälkeen aineellinen ruumis maatuu mutta persoonallisuus jatkaa olemassaoloaan. Persoonallisuuden kaksi osatekijää, Ajatuksensuuntaaja sekä kuolleen elämänvaiheista koostuvat muistot, siirtyvät Diviningtoniin eli ”Isän syliin” Myös edesmenneen yksilön niin kutsuttu morontiasielu selviää kuolemasta.

Nämä kolme persoonallisuuden osatekijää ovat kuoleman jälkeisen, elämän ”kokoonpanosaleissa” tapahtuvan, ”uudelleenpersonoinnin” kannalta välttämättömiä. Kun Ajatuksensuuntaaja ja sielu kokoavat eloon jäävän persoonallisuuden yhteen, saavuttaa yksilö jälleen tietoisuuden tilan ja saa huomata heräävänsä ”mansiomaailmassa” uudessa hahmossaan, ”morontialuotuna”. Mansiomaailmoja on kaikkiaan seitsemän. Toistaiseksi ne palvelevat ”kuolevaiskoulutuksen asemina” ja ovat omistettuja ”ylösnousemuskuolevaisten siirtymäkulttuurille”. Aika kuoleman ja uudelleenpersonoinnin välillä vaihtelee yksilöiden välillä sen mukaan, kuinka pitkälle he kuoleman hetkellä ovat edenneet henkisessä kehityksessään. Mitä pidemmälle yksilö on kehittynyt, sitä todennäköisemmin hänellä on oma henkilökohtainen kohtalonsuojelijansa ja sitä lyhempi on aika kuoleman ja uudelleenpersonoinnin välillä.

Kuolevaisen elämää kuvaillaan Urantia-kirjassa lukuisista renkaista koostuvana katkeamattomana ketjuna. Elämämme Maassa, Urantialla, on vasta ensimmäinen kokemuksemme elämästä, joka kuoleman jälkeen tulee jatkumaan yli universumien ja ikuisten aikakausien. Uudelleenpersonoinnin yhteydessä saamamme morontiahahmo heijastaa sitä henkisen kehityksen astetta, jonka olemme Urantialla viettämämme ajan puitteissa saavuttaneet. Jokainen siis lähtee etenemään kuoleman jälkeen omalta yksilölliseltä henkitasoltaan. Morontialuodun tehtävä on jatkaa itsensä kehittämistä ja pyrkiä lukemattomien tulevien elämiensä aikana etenemään yhä korkeammalle hengellisten olentojen hierarkiassa.

Toisiaan seuraavien elämien katkeamattoman ketjun kerrotaan olevan ikuisuudelta tuntuvan ajan mittainen. Sen päässä on ketjun vihoviimeinen rengas, jonka saavuttaminen edellyttää tavoittelijaltaan äärettömästi aitoa rakkautta, veljeyttä ja viisautta. Nämä hyveet sisäistänyt kulkija saavuttaa vihdoin päämääränsä, syntymän puhtaana henkilöhahmona Paratiisissa: Kuolema ei ole muuta kuin alku loputtomalle, seikkailuntäyteiselle elämänuralle, odotuksentäyteiselle ikuiselle elämälle, ikuiselle tutkimusmatkalle” (14:5.10.)

Urantia-kirja, uskonto ja tiede

Uskonnonvapauslain (säädetty 1922/ 2003) mukaan vähintään 20 Suomen kansalaista voi halutessaan perustaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan. Rekisteröityminen takaa yhdyskunnalle tiettyjä konkreettisia etuoikeuksia muihin uskonnollisiin yhteisöihin nähden, ja sen katsotaankin usein olevan uskonyhteisölle kannattava ja tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Rekisteröityneellä yhdyskunnalla on mahdollisuus muun muassa peruskouluissa järjestettävään oman uskonnon opetukseen ja vihkiseremonioiden järjestämiseen. Virallinen uskonnon status voi myös lisätä näkyvyyttä ja siten helpottaa opin levittämistä. Patentti- ja rekisterihallituksen syyskuussa 2018 laatiman tilaston mukaan rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia oli 136 ja seurakuntia tai muita paikallisyhteisöjä peräti 345.

Lain takaamista etuuksista huolimatta Urantia-seura ei ole koskaan pyrkinyt rekisteröitymään uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, eikä sitä ylipäänsä pidetä ilmoituksen periaatteiden mukaisena vaihtoehtona. Urantia-kirja ei siis kehota organisoimaan uutta uskontoa, ja Urantia-liikekin on jyrkästi kieltänyt kuulumisensa uskontokategoriaan. Urantia-kirja nimenomaan varoittaa institutionalisoimiseen liittyvistä riskeistä, kuten alkuperäisen ilmoituksen vääristymisestä ja mukautumisesta ympäröivän yhteiskunnan normeihin.

Uskonnoksi kategorisoitumista halutaan välttää myös siksi, että se saattaisi vähentää ilmoituksen sekulaaria uskottavuutta. Urantia-kirjan lukijat puhuvatkin viidennestä ilmoituksesta mieluummin totuutena, ilmoituksena Jumalasta tai perustana yksilön henkilökohtaiselle uskolle. [51] Urantia-seuran verkkosivulla kuitenkin todetaan, että on niitäkin lukijoita, jotka mieluusti ottaisivat Urantia-uskon viralliseksi uskonnokseen.

Urantia-kirjan ilmoituksen ytimessä ovatkin usko Jumalaan ja Jeesuksen opetuksiin — kaksi asiaa, jotka tavallisesti mielletään kuuluviksi uskontokategoriaan. Vaikka uskonnollisuus siis on eittämättä osa Urantia-kirjan sanomaa, sisältää teos lukijoidensa mukaan myös puhtaasti tosiasioihin perustuvaa kerrontaa liittyen muun muassa kosmologiaan, historiaan, maailmauskontoihin ja politiikkaan. Siksi sen pelkistäminen uskonnoksi johtaisi helposti ennakkoluulojen syntyyn ja viidennen ilmoituksen virheellisiin tulkintoihin. Lukijoiden mielestä kirja koordinoi uskonnon, filosofian, tieteen ja taiteen tavalla, johon yksikään ihmiskunnan aiemmin tuntema uskonnollinen tai sekulaari teos ei ole pystynyt. Se sisältää tosiasioita uskonnoista ja todellisesta sydämen uskosta mutta ei itsessään ole uskonto, eikä se ole tarkoitettu uuden kirkon tai lahkon perustamista varten. Teoksen katsotaan tarjoavan faktuaalisia vastauksia ihmismieltä askarruttaviin kysymyksiin siitä, kuka minä olen, mistä olen lähtöisin ja minne olen matkalla.

Jos Urantia-kirja ei lukijoidensa mielestä ole uskonto, mikä se silloin on? Se on ilmoitus, suhteellinen ja alati kehittyvä totuus sekä perusta yksilön henkilökohtaiselle uskolle. Kirjan uskonnollisella ulottuvuudella viitataan lähinnä henkilökohtaiseen uskoon, yksilön ja Jumalan keskinäiseen suhteeseen. Siihen eivät kuulu erilaiset yhteisön määräämät käytännöt, riitit tai uskontunnustukset.

Urantia-kirjan mukaan tiede ei korvaa uskontoa eikä uskonto liioin tiedettä. Sen sijaan nämä liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Lähimmäksi totuutta päästään, kun hyväksytään, että tiede ja uskonto täydentävät toinen toistaan. Molemmat viitoittavat pohtimaan niin kutsuttua ensimmäistä aiheuttajaa, sitä ratkaisevaa tekijää, joka on johtanut tuntemamme elämän syntyyn. Kumpikin tie pakottaa tunnustamaan ensimmäisen aiheuttajan olemassaolon — joskin ainoastaan uskonto tarjoaa pohdiskelijalle myös henkilökohtaisen suhteen persoonalliseen Isään. Tieteen tarjoamat vastaukset koskevat ainoastaan materiaalista maailmaa, jolloin käsitys ensimmäisestä aiheuttajasta jää ikuiseksi tuntemattomaksi. Puhtaasti tieteeseen turvautuva ei siis pysty hyväksymään sellaista, jota ei ole kyetty empiirisesti todistamaan. Tällainen uskoon turvaamaton tiede synnyttää alati uusia kysymyksiä ja lisää ongelmia ratkaistavaksi.

Urantia-kirja ei kuitenkaan vähättele tieteen merkitystä vaan korostaa, että se on sivilisaation kehityksen kannalta äärimmäisen suuri. Silti uskonnolle tulisi antaa enemmän painoarvoa niissä kysymyksissä, joihin tiede ei kykene koskaan vastaamaan. Ihmisten tulisi tunnustaa, että ainoastaan usko voi johdattaa meidät sellaisiin syvällisimpiin totuuksiin, jotka lopulta paljastavat meille todellisen ensimmäisen alkusyyn, persoonallisen Jumalan. Ainoastaan usko voi auttaa meitä ymmärtämään kaikkea sitä, jota emme nykyisessä olomuodossamme pysty näkemään tai muutoin aisteillamme kokemaan.

Tieteen esittämien tosiasioiden lähde on äly ja vain äly, uskonnon varmoina pitämät asiat kumpuavat koko persoonallisuuden pohjimmaisista perustoista. Tiede vetoaa mielen käsityskykyyn, uskonto vetoaa ruumiin, mielen ja hengen lojaalisuuteen ja antaumukseen, jopa persoonallisuuden kokonaisuuteen. (102:1.4.)

Urantia-kirja vastustaa kiivaasti ajatusta evoluutioteoriasta, joka selittää maailman synnyn alkuräjähdyksellä ja pitää sen jälkeistä elollisuuden kehittymistä sattumanvaraisena ja päämäärättömänä. Evoluutioteoria jättää urantiauskovien näkökulmasta avoimeksi liian paljon ihmiselämän merkittäviä kysymyksiä. Toisaalta kirja ei tue myöskään Raamattuun perustuvaa kreationismia, jonka mukaan Jumala yhdellä kertaa loi valmiin maailman. Sen sijaan evoluution sanotaan olevan Jumalan säätämä ja etenevän Jumalan laatiman suunnitelman mukaan. Taivaalliset olennot pitävät huolen siitä, että myös Urantialla evoluutio etenee kohti päämääräänsä — jumalankaltaisuuteen ja täydellisyyteen pyrkivien ihmisten tuottamista. Ihmisen biologinen evoluutio on jo päättynyt, mutta muun muassa hengellisyyttä, viisautta ja uskonnollisuutta koskeva evoluutio on vielä kesken. Näiden osa-alueiden kehityksen jatkuminen edellyttää apua ihmistä korkeammilta voimilta, ja juuri tämän vuoksi ihmiskunnalle annetaan kosmisia ilmoituksia aina Jumalan sopiviksi katsomin väliajoin.

Urantia-kirja, kristinusko ja muut maailmanuskonnot

Suurin osa suomalaisista Urantia-kirjan lukijoista on evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Vuonna 2016 luterilaisuus tuntui kuitenkin useimmille lukijoille olevan pikemminkin osa suomalaista kulttuuria kuin henkilökohtaista uskonelämää. [52] Raamattua ei kukaan kertonut lukevansa aktiivisesti. Harvat kirkossakäynnitkin liittyivät lähes poikkeuksetta eri elämänvaiheissa tapahtuviin toimituksiin, kuten konfirmaatioon, häihin ja hautajaisiin.

Urantia-kirjan mukaan Raamattu ei ole pyhä. Pyhän käsitettä tosin käytetään varoen myös Urantia-kirjasta puhuttaessa, sillä se herättää voimakkaita mielleyhtymiä kristinuskoon ja muihin ”kehitysuskontoihin”, jollaiseksi urantiauskovat eivät halua viidennen ilmoituksen leimaantuvan. Urantia-kirjasta poiketen Raamatun kuitenkin kerrotaan olevan vain kiistanalainen kokoelma erilaisia uskonnollisiksi katsottuja kirjoituksia, joita lukuisat historialle tuntemattomat henkilöt ovat omine motiiveineen uudelleenkirjoittaneet vuosisatojen ajan. Tämän vuoksi Raamatun alkuperäistä ja keskeisintä sanomaa on tänä päivänä mahdotonta tavoittaa. Samasta syystä Raamattua, toisin kuin Urantia-kirjaa, ei tulisi pitää Jumalan sanana tai ihmiskunnalle annettuna jumalallisena ilmoituksena sellaisenaan.

Kuten todettu, Raamatun opetuksiin ja kertomuksiin on Urantia-kirjassa tehty merkittäviä muutoksia, joiden avulla viidennestä ilmoituksesta on karsittu pois kaikki ihmisperäiseksi ja virheelliseksi katsottu aineisto. Esimerkkinä todettakoon, että vaikka teosten kolminaisuusopeissa on samankaltaisuutta, on niissä sitäkin enemmän eroavaisuuksia. Iankaikkisella Pojallakaan ei Urantia-kirjassa viitata kristinuskon kolminaisuuden Jeesukseen vaan niin sanotusti kaiken olevaisen rinnakkaisluojaan. Iankaikkista Poikaa ei siis kirjan mukaan tulisi sekoittaa kristittyjen tuntemaan Jeesukseen, joka ei viidennen ilmoituksen perusteella ollut Jumalan ainoa Poika vaan yksi lukuisista Jumalan Luoja-Pojista. Urantia-kirjan lukijoiden mukaan Jeesus ei myöskään ollut ihmiseksi tullut Jumala, vaan paikallisuniversumimme Nebadonin hallitsijan, Kristus Mikaelin, inkarnaatio.

Uuden testamentin painopiste on Urantia-kirjan mukaan täysin vääristynyt ja harhaanjohtava. Siihen ovat jättäneet jälkensä muun muassa kristinuskon muotoutumiseen vaikuttaneet itämaiset jumalmyytit ja antiikin hellenistinen filosofia. Tämän takia kristityt ovat oppineet pitämään pyhinä sellaisiakin opetuksia, kertomuksia ja sääntöjä, jotka eivät tosiasiassa olleet Jeesuksen sanelemia eivätkä ylipäänsä sopineet Jeesuksen arvomaailmaan.

Urantia-kirjassa esitetään, että Jeesuksen evankeliumiopetuksen yhdistäminen juutalaiseen teologiaan oli kristinuskon alkutaipaleella tehdyistä virheistä suurin. Sen seurauksena syntyi erheellinen kristillinen sovitusoppi, jonka mukaan Jumala uhrasi ainoan poikansa, Jeesuksen, sovittaakseen ihmiskunnan synnit. Urantia-kirja siis kiistää uskomuksen perisynnistä ja Jeesuksesta syntien sovittajana. Sen sijaan ihmisten kerrotaan syntyvän Urantialle synnittöminä ja kuoleman jälkeisen pelastuksen riippuvan puhtaasti yksilön henkilökohtaisesta uskonvalinnasta. Perätön sovitusoppi onkin viidennen ilmoituksen mukaan vienyt jalansijaa Raamatun todeliiselta ilmoitukselta, sillä Urantia-kirjan filosofiassa Jeesuksen elämässä keskeisintä ei suinkaan ollut hänen persoonansa, saati traaginen kuolema ristillä. Olennaista oli hänen esimerkillinen Jumalan etsinnälle pyhitetty elämänsä sekä sanomansa Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä — sanoma, jonka katsotaan kuitenkin jääneen Paavalin elämää kuvaavien kertomusten varjoon.

Urantia-kirjan neljäs osa, Jeesuksen elämä ja opetukset, onkin laajennettu ja urantiauskovien mukaan totuudenmukaisempi versio siitä, mitä Uusi testamentti opettaa Jeesuksesta. Teoksessa kerrotaan, että kun Jeesuksen evankeliumi dogmatisoitiin ja sen siivittämänä rakennettiin instituutio, Raamatun alkuperäinen merkitys korvaantui ihmisperäisillä uskomuksilla Kristinuskon kehitys valtauskonnoksi nähdäänkin varoittavana esimerikinä siitä, mitä uskon institutionaalistumisesta voi pahimmillaan seurata normeilla, tavoilla ja riiteillä aikaansaatu dynaamisen, elävän ja henkilökohtaisen uskonnon hidas kuolema. [53] Urantia-kirjalla olisikin lukijoiden mielestä paljon annettavaa evankelisluterilaiselle kirkolle. Osa heistä toivoisikin pystyvänsä kirkon jäsenenä aktiivisesti edistämään kirkon muutosta. Urantia-kirjassa (170:5.21) todetaan:

Älkää erehtykö! Sillä Jeesuksen opetuksiin sisältyy sellainen ikuinen olemus, joka estää niiden jäämisen ajattelevien ihmisten sydämessä iäisesti hedelmättömiksi. Sellaisena kuin Jeesus valtakunnan mielessään näki, se on suurelta osin jäänyt maan päällä toteutumatta, sillä ulkokohtainen kirkko on toistaiseksi ottanut sen paikan. Mutta teidän tulisi käsittää, että tämä kirkko on vain syrjään työnnetyn hengellisen valtakunnan toukkavaihe, joka vie sen tämän aineellisen aikakauden läpi ja yli seuraavaan ja hengellisempään tuomiokauteen, jolloin Mestarin opetuksilla saattaa olla parempi tilaisuus kehittymiseen. Näin ajateltuna niin kutsutusta kristillisestä kirkosta tuleekin se toukkakotelo, jonka sisällä Jeesuksen käsityksen mukainen valtakunta nyt uinuu. Jumalalliseen veljeyteen perustuva valtakunta on edelleenkin elossa, ja lopulta ja minkään estämättä se tulee esille tästä pitkäaikaisesta kätköstään, aivan yhtä ehdottomasti kuin perhonen lopulta ilmaantuu kauniina lopputuloksena sen vähemmän viehättävästä metamorfiseen kehitykseen kuuluvasta oliosta.

Urantia-kirjan luku 131 on kokonaan omistettu maailman eri uskonnoille. Siinä keskitytään tarkastelemaan lähinnä uskontoihin sisältyviä opetuksia Jumalasta ja Jumalan suhteesta ihmiskuntaan. Kirjan mukaan kaikkiin listattuihin uskontoihin sisältyy totuuden siemeniä, joskaan mikään niistä ei edusta absoluuttista totuutta. Kun ilmoituksen perustalle näet syntyy kehitysuskonto, on väistämätöntä, että alkuperäiseen sanomaan kytkeytyy erinäisiä ihmisperäisiä uskomuksia, käskyjä ja toimintamalleja. Kun näin tapahtuu, valitettavan paljon autenttisesta ilmoituksesta jää virheellisen aineiston varjoon.

Urantia-kirjassa esitetään, että merkittävistä puutteistaan ja virheellisistä käsityksistään huolimatta kristinusko ja buddhalaisuus ovat maailmanuskonnoista pisimmälle kehittyneet. Buddhalaisuudessa korostetut arvot ja elämänohjeet ovat suurenmoisia ja edistyksellisiä, mutta uskonnosta uupuu tyystin usko persoonalliseen ja universaaliin Jumalaan. Kristinuskon ytimestä sen sijaan löytyvät usko sekä Jeesuksen esimerkilliseen uskonnolliseen elämään että iankaikkiseen Jumalaan. Ihmisperäiset ja kulttuuriset aineistot ovat kuitenkin peittäneet alleen sen, mikä Jeesuksen opetuksissa alkujaan oli keskeisintä.

Kaikkien uskontojen todetaan kyllä olevan sikäli hyviä, että ne voivat omalla tavallaan tuoda ihmisen lähemmäs Jumalaa ja auttaa ihmistä ymmärtämään, kuka Jumala on. Kehnon uskonnosta tekee ainoastaan ylimielinen asennoituminen muihin katsomuksiin. Millään uskonnolla ei ole syytä pitää itseään ylivertaisena tai kuvitella oman oppinsa edustavan ainoaa, erehtymätöntä totuutta. Koska kaikkiin uskontoihin sisältyy enemmän tai vähemmän totuutta, olisi erilaisten katsomusten edustajien sen sijaan viisainta perehtyä itselleen vieraisiin uskontoihin ja kerätä niistä parhaat palat omaa uskoaan täydentämään. Muiden näkemysten tuomitseminen ja kiistäminen eivät vastaa Jumalan tahdon mukaista elämää, vaan päinvastoin ne vievät yksilön entistä kauemmas totuuden lähteiltä.

Vaikka Urantia-kirjan lukijat uskovat viidennen ilmoituksen olevan toistaiseksi korkein saatavilla oleva totuus, he ajattelevat senkin olevan ainoastaan rajallinen, osittainen ja vajavainen totuuden heijastuma. Kirjanhan ei uskota jäävän viimeiseksi käänteentekeväksi ilmoitukseksi, vaan uusia ilmoituksia odotetaan tulevaksi noin tuhannen vuoden välein. Uusien ilmoitusten myötä ihmisten uskonnollisuus kehittyy, jolloin tulee mahdolliseksi myös saavuttaa entistä absoluuttisempi totuus. Silti on muistettava, että evolutionaarisessa maailmassa totuus on ihmismielen rajallisuuden takia aina väistämättä suhteellinen käsite.

Minkään uskontokunnan jäsenyyttä ei katsota esteeksi Urantia-kirjaan tutustumiselle tai — seuraan liittymiselle. Se, että kirjan lukijat ovat lähtöisin mahdollisimman monenlaisista lähtökohdista, nähdään pikemminkin positiivisena seikkana, sillä sen katsotaan edistävän ilmoituksen leviämistä sekä sen toteutumista käytännössä. [54]

Urantia-kirjan mukaan tavoitteena olisikin tulevaisuudessa koko ihmiskunnan yhteinen maailmanuskonto, joka yhdistäisi totuudet nykyisistä institutionaalisista uskonnoista ja poistaisi ristiriidat eri uskonnonharjoittajien väliltä. Uskonsodat nähtäisiin aiheettomina, kun ymmärrettäisiin, että ainoa tarpeellinen ja riittävä totuus on ihmisen aito usko Jumalaan: ”Totuuden voi tuntea, totuuden voi elää; totuuden kasvun voi kokea sielussaan, ja mielessä voi nauttia sen antaman valaistuksen tuomasta vapaudesta, mutta totuutta ei voi vangita kaavoiksi, normeiksi, uskonkappaleiksi tai ihmisen käyttäytymisen älyperäisiksi malleiksi” (180:5.2.)

Urantia-kirja ja ufouskonnollisuus

Urantia-kirjasta puhutaan usein ufokulttina. Silloin ajatellaan virheellisesti että teoksen lukijat uskovat populaarikulttuuristakin tuttujen avaruusolentojen olevan kirjan opetusten takana. Urantia-kirjassa ei kuitenkaan esiinny käsitteitä avaruusolento, humanoidi tai ufo. Sen sijaan kirjan esiluvun kirjoittaja esittelee itsensä yhtenä ”Orvontonin Jumalallisista Neuvonantajista”, ja myös muiden lukujen kerrotaan olevan erilaisten taivaallisten olentoryhmien edustajien käsialaa.

Tieteellinen käsitys, jonka mukaan Maa on maailmankaikkeuden ainoa asuttu planeetta, todetaan kyllä Urantia-kirjassa kaikessa itsekeskeisyydessään mahdottomaksi. Kirjahan kertoo peräti seitsemästä asutetusta superuniversumista sekä niiden lukemattomista elinkelpoisista planeetoista ja satelliiteista. Meidän tuntemamme elämän kannalta osa niistä saattaa olla asuttavaksi kelpaamattomia, mutta Urantian asukkaista poikkeaville kuolevaisille ne kaikki kuitenkin toimivat ihanteellisina elinympäristöinä. Urantia-kirjan opissa maailmankaikkeus näet sisältää kuolevaisten lisäksi lukemattomia henkiolentoja, taivaallisia persoonallisuuksia, sanansaattajia ja enkeleitä. Henkiolentojen ja niiden eri luokkien esittelylle onkin omistettu yli 20 lukua kirjan kahdessa ensimmäisessä osassa.

Urantia-kirjan mukaan on mahdollista matkailla eri universumien välillä, mutta se ei tapahdu lentävillä lautasilla tai muilla vastaavilla avaruusaluksilla, kuten ufouskonnollisuudessa ajateltaisiin vaan ”kuljettajaserafien” aikaansaaman transportaation välityksellä. Serafeilla viitataan eri luokkiin kuuluviin enkeleihin, jotka kykenevät kuljettamaan aineettomia hahmoja universumista toiseen. Serafisen transportaation välityksellä saapuneita vierailevia tarkkailijoita muista universumeista kerrotaankin olevan Urantialla kaiken aikaa.

Kertomukset ufosieppauksista ja teoriat avaruusolentojen Maan valloituspyrkimyksistä liittyvät erottamattomasti etenkin populaarikulttuurissa ilmenevään ufouskonnollisuuteen. Urantia-kirjassa taivaallisten olentojen kuitenkaan ei mainita olevan millään tapaa pahantahtoisia, eikä niiden siis ajatella uhkaavan Urantian rauhaa. Kaikki olennot, jotka pääsevät matkaamaan eri universumien ja asutettujen planeettojen välillä, ovat Universaalisen Isän luomia ja siksi toimivat hänen hyvän tahtonsa mukaisesti. ”Planeettanne (Urantia) on suunnattoman suuren kosmoksen jäsen; kuulutte jotakuinkin loputtomaan maailmojen perheeseen, mutta sfääriänne hallitaan juuri niin täsmällisesti ja sitä hoivataan juuri niin rakastavasti kuin jos se olisi ainoa asuttu maailma koko olemassaolon piirissä. (15:14.9.)

Urantia-kirja vetoaa moniin ufoharrastajiin varmastikin siksi, että se on voimakkaasti avaruudellinen, tieteellis-teknologistyyppisellä käsitteistöllä kyllästetty teos. Niin ikään se on osa laajempaa modernia kontaktiperinnettä ja sellaisenaan ufoharrastajille tutun ja kiehtovan oloinen. Kirjassa pyritään myös olennaisesti yhdistämään tiede ja uskonto, kuten ufokontaktiliikkeessä.

Urantia-kirja: Modernia uskontoa

Uskonnontutkimuksellisesta näkökulmasta Urantia-kirjaa voidaan pitää yhtenä esimerkkinä sellaisesta modernista uskonnollisuudesta, joka ei mahdu institutionaalisen uskonnon raameihin. Se noudattaa individualistisen yhteiskunnan ihanteita eikä halua tulla kahlituksi mihinkään yhteisöä leimaavaan kategoriaan, saati sopeutua ulkopuolisten sanelemiin normeihin. Tärkeintä tämänkaltaisessa uskonnollisuudessa on henkilökohtainen kokemusmaailma ja opin vapaamuotoinen tulkinta.

Moderni uskonnollisuus hyödyntää tieteellis-teknistä käsitteistöä todistellessaan kosmisista ulottuvuuksista, henkiolennoista, jumaluuksista ja muista yliluonnollisista ilmiöistä. Se tarjoaa tieteen kanssa yhteensovitettuja vastauksia, nykyaikaan sopivia päämääriä ja elämäntapaan liittyvää valinnanvapautta. Moderni uskonnollisuus antaa nykyhetkelle merkityksen ja tekee arvaamattomasta tulevaisuudesta turvatun.

Lähdeviitteet

[43] Suomen Urantia-seura ry. Urantia-kirja.

[44] Saarela, Osmo (2015). Urantia-kirjan syntyhistoria. Heijaste 4, 18—24.

[45] Sadler, William S. (2000). Urantia-liikkeen historiaa. Heijaste 4, 4-11.

[46] Urantia foundation. Annual report 2018.

[47] Saarela, Osmo (2015). Urantia-kirjan syntyhistoria. Heijaste 4, 21—22.

[48] Mäntynen, Risto (2014). Katse tähtiin – Kuinka Urantia-Kirja tuli Suomeen. Heijaste 4, 9—19, 14.

[49] Suomen Urantia-seura ry. Jäsenyys ja seuran toiminta.

[50] Tossavainen, Matti (2008). Ajatuksensuuntaajat keskuudessamme. Urantia-kirjan opetuksia -blogi. https://urantiaopetuksia.blogspot.com/2008/04/ajatuksensuuntaajat-keskuudessamme.html (19. 9. 2019).

[51] Pekkarinen, Anna-Sofia (2016). Vapauttava usko, vangitseva uskonto. Lukijoiden ajatuksia Urantia-kirjan ilmoituksesta. Uskontotieteen kandidaatintutkielma, Helsingin yliopisto.

[52] Pekkarinen 2016.

[53] Tossavainen 2009a. MINÄ OLEN-käsite. Urantia-kirjan opetuksia -blogi. https://urantiaopetuksia.blogspot.com/2009/03/mina-olen-kasite.html (19.9.2019).

[54] Suomen Urantia-seura.

Avaruusolennot Koraanissa

Johdanto

Elokuun 7. päivänä 1996 NASAn (1) tieteilijät tekivät ilmoituksen, joka pääsi lehtien otsikoihin ympäri maailman. Marsilaisesta meteoriitista he olivat löytäneet todisteita mikroskooppisista elämänmuodoista, jotka ovat saattaneet olla elää Marsissa yli kolme miljardia vuotta sitten. (2) Vaikka toiset myöhemmin julkaistut tutkimukset haastoivat tämän johtopäätöksen (3), useat tuoreemmat löydökset, esimerkiksi Galileo-aluksen tekemät löydöt (4) helmikuussa 1997 mahdollisesta punaisen värisestä merestä Jupiterin kuun Europan jääpeitteen alla (5), herättävät toivoa siitä, että me mahdollisesti piankin voisimme saada vastauksen erääseen vanhimmista ja kiinnostavimmista ihmisen kysymistä kysymyksistä: ”Onko kukaan tuolla jossain, vai olemmeko me yksin universumissa?”

Voi kuitenkin olla, että kukaan meistä ei elä näkemään päivää jolloin tiedemiehillä on yksikäsitteinen vastaus tähän kysymykseen. Muslimeille tämän ei tulisi olla ongelma. Meillä on jo vastaus. Vaikka monet muslimit eivät ole siitä tietoisia, Koraani (6) eksplisiittisesti mainitsee Maan ulkopuolisen elämän olemassaolon.

Henkisen luonteisten olentojen olemassaolo, kuten enkelit universumissa, on kaikkien muslimien hyväksymä fakta, niin kuin on muidenkin uskontojen seuraajien laita, kuten kristittyjen. Se seikka, joka saa aikaan innostusta kansan ja tieteentekijöiden keskuudessa, on kysymys siitä onko materiaalisia elämänmuotoja kuten me itse, jotka tiede kykenee löytämään, oikeasti olemassa Maan ulkopuolella. (7) Tämän artikkelin tavoite on esittää todisteita Koraanista MATERIAALISTEN elämänmuotojen olemassaololle universumissa (”Elämä niin kuin me sen tunnemme”).

”Dabbatun” (Neuvonpidon Suura)

Suurassa 42, jakeessa 29 (42:29) Koraanissa meille kerrotaan, ”Hänen tunnusmerkkejään ovat taivaan ja maan luominen ja ne elävät olennot, jotka Hän asetti kumpaankin. Hänellä on myös valta koota ne yhteen milloin tahtoo.” (8) Ennen kuin menemme eteenpäin, tästä on sanottava pari huomautusta. Arabian kielen sana ”sama”, suomeksi ”taivas”, tarkoittaa samalla tavalla niin konkreettista kuin henkistäkin taivasta. Voidaan esittää vastalause, että jae puhuisi olennoista fyysisellä taivaalla (esim. linnut), eikä henkisestä (kuolemanjälkeisestä) taivaasta. Kuitenkin linnut mainitaan erillään taivaallisista olennoista jakeessa 24:41, ”Etkö havaitse, että kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, julistaa Jumalan kunniaa? Niin tekevät myös linnut, kun ne siipensä levittävät. Hän tuntee jokaisen rukouksen ja ylistämistavan. Jumala tietää, mitä he tekevät.” (9)

Huomautuksessa koskien jaetta 42:29 Muhammad Asad esittää, ”Koraanissa ilmaisu ’taivaassa ja maan päällä’ ilman muuta esittää universumia sen kokonaisuudessaan.” (10) Koraani mainitsee liikkumattomien esineiden myös ylistävän Jumalaa: ”Eivätkö he edes tarkastele Jumalan luomia olentoja, miten niiden varjot oikealta ja vasemmalta kumartuvat Jumalan edessä ja lankeavat maahan.”(16:48). (11) Täten eivätkö jakeessa 42:29 mainitut olennot taivaassa ole myös liikkumattomia olentoja, jotka ovat Jumalasta. Seuraava jae 16:49 kuuluu, ”Jumalan edessä kumartuvat kaikki olennot taivaassa ja maan päällä, samoin myös enkelit ylpeyttä tuntematta.” (12) Käännös ”olennot” tässä on sama kuin jakeessa 42:29, ”Dabbatun”. Asad kommentoi, ”Sana dabbah merkitsee mitä tahansa älyllistä, ruumiillista olentoa, joka kykenee spontaaniin liikkeeseen, ja tässä sellainen asetetaan ruumiittomien, henkisten olentojen rinnalle, joita kutsutaan ’enkeleiksi’.” (13) Toisin sanoen, 42:29 viittaa tasan tarkkaan sen tyyppiseen elämään jota tiede etsii, ei mihinkään metafyysiseen olentoon. Yusuf Ali sanoo, ”Dabbatun: pedot, elävät olennot, kaikenlaiset matelevat elikot.” (14) Tämä on sama sana, jota käytetään jakeessa 2:164, ”…kaikenlaisten eläinten leviämisessä yli maan, …on totisesti tunnusmerkkejä (Jumalan kaikkivaltiudesta) ihmisille, joilla on ymmärrystä” (15) ja jakeessa 24:45, ”Jumala on myös luonut kaikki eläimet vedestä. Niiden joukossa on sellaisia, jotka ryömivät vatsallaan, sellaisia, jotka kulkevat kahdella jalalla, ja sellaisia, jotka kulkevat neljällä jalalla. Jumala luo mitä haluaa. Totisesti Jumalalla on valta kaiken yli.” (16)

Kommentoidessaan jaetta 42:29 Allama Shabbir Ahmad Usmani sanoo, ”Jakeesta käy ilmi, että kuten maan päällä, niin on jonkinlaisia eläimiä — eläviä olentoja — myös taivaissa.” (17) Samasta jakeesta Yusuf Ali kommentoi, ”Elämä ei ole rajoittunut omalle pienelle Planeetallemme. On varsin vanha spekulaatio nähdä ihmisen kaltaista elämää planeetta Marsissa… on järkevää olettaa, että elämää muodossa tai toisessa on miljoonissa taivaankappaleissa, jotka ovat hajallaan ympäriinsä avaruutta.” (18) Tällaisten huomautusten myötä lukija tajuaa, että muslimioppineet ovat varsin tietoisia siitä, että jae 42:29 selvästikin mainitsee avaruusolentojen olemassaolon.

Onko olemassa Maan ulkopuolista älyllistä elämää?

Vaikka minkä tahansa muotoisen elämän löytäminen Maan ulkopuolelta olisikin dramaattista, ihmiskunta on erityisen kiinnostunut tietämään onko universumissa Maan ulkopuolista älyllistä elämää. NASAlla oli aiemmin ohjelma, joka etsi Maan ulkopuolista elämää (search for extraterrestrial intelligence, SETI). Vaikka ohjelma on nyt budjettileikkausten takia jäähyllä, yksityinen SETI-organisaatio on nyt luotu (19) jatkamaan etsintää. The Planetary Society (20), yksityinen organisaatio, jonka jäsen elokuvaohjaaja Steven Spielberg (21) on hallituksessa, on maailman suurin SETI-ohjelma. Tähän mennessä älykästä elämää ei ole löytynyt. Voiko Koraani tarjota vastauksen?

Suura 27:65 komentaa, ”Sano edelleen: »Ei kukaan taivaassa tai maan päällä, paitsi Jumala, tiedä näkymättömiä. Eivätkä he tiedä ylösnousemuksensa hetkeä.” (22) Tämä kertoo meille, että kuten ihmiset, on myös muunlaisia olentoja universumissa jotka myös nostetaan kuolleista. Meille kerrotaan jakeessa 19:93-96, ”Taivaissa ja maan päällä ei ole ainoatakaan, joka tulisi Laupeimman luo muuten kuin palvelijana. Totisesti, Hän tietää heidän lukunsa ja Hän on sen tarkoin laskenut. Ja ylösnousemuksen päivänä jokainen heistä astuu Hänen eteensä omakohtaisesti. Totisesti, ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, Jumala on palkitseva rakkaudella.” (23) Näistä jakeista opimme, että on olemassa Maan ulkopuolisia elämänmuotoja, jotka, kuten mekin, tuomitaan myös heidän tekojensa perusteella joita he elämänsä aikana tekevät. Heidän joukossaan on uskovia. Täten, luonnollisesti, on myös niitä avaruusolentoja jotka eivät usko. Uskovaiset palkitaan. Elämänmuodot, jotka yllämainituissa jakeissa kuvataan, voidaan tuskin olettaa olevan mikro-organismeja. Koraani viittaa olentoihin, joiden kehitystaso tekee heistä moraalisesti tilivelvollisia olentoja. Heidän täytyy olla organismeja, joilla on ominaisuuksia mitkä me liittäisimme älykkäisiin elämänmuotoihin.

Suurassa 72:14-15 jinn (eräänlainen henkinen elämänmuoto, josta Koraani mainitsee sen elävän Maassa) sanoo, ”Joukostamme ovat eräät totisesti Herralle alistuneita muslimeja, ja toiset jumalattomia. Ne, jotka ovat muslimeja, ovat niitä, joiden päämääränä on vanhurskaus. Mitä taasen tulee jumalattomiin, kuluttaa heidät helvetin tuli.” (24) Koraani mainitsee, että hyvät jinnit palkitaan Paratiisilla. Kaikki yllä esitetyt jakeet tiivistettynä on selvää, että Tuomionpäivä on kaikille universumin olennoille (Suura 39:68, ”Ja kun pasuunaan puhalletaan, niin kaikki taivaassa ja kaikki maan päällä menevät tainnoksiin paitsi Jumalan vahvistamat; sitten puhalletaan uudestaan, ja katso, he nousevat odottaen.”) (25) ja kuten jinnit, avaruusolennot pääsevät myös samoihin kuolemanjälkeisiin maailmoihin ihmisten kanssa. Itse asiassa, Koraani mainitsee, että Paratiisi on oman universumimme kokoinen jakeessa 57:21, ”Kiiruhtakaa kilvan saavuttaaksenne Herranne anteeksiannon ja Paratiisin, jonka avaruus on maan ja taivaan suuruinen ja joka on valmistettu niille, jotka uskovat Jumalaan ja Hänen sananjulistajiinsa! Tämä on Jumalan armo. Hän antaa sen kenelle haluaa, sillä Hän on Herra, jonka armo on suuri.” (26) Täten ei ole yllättävää, että kun me jaamme tämän universumin avaruusolentojen kanssa, meillä on myös yhteinen Paratiisi ja Helvetti heidän kanssaan myös. Koraani näyttää meille, että avaruusolennot ovat olemassa, mutta sen lisäksi että niiden joukossa on myös älykkäitä olentoja.

Mistä avaruusolentoja löytyy?

Tietäen, että avaruusolentoja on olemassa, seuraava kysymys on ”Missä he asuvat?” Tieteentekijät luonnollisesti odottavat niiden elävän toisilla planeetoilla. He etsivät toisia planeettoja tähtien ympäriltä, planeettoja joilla on oikeat olosuhteet elämälle, toisin sanoen, toisia Maapalloja. Lokakuussa 1995 tieteentekijät ilmoittivat, että he olivat löytäneet ensimmäisen aurinkokuntamme ulkopuolisen planeetan tähden numero 51 läheltä Pegasuksen tähtikuviosta. (27) Siitä lähtien on ollut sarja löydöksiä muista planeetoista. Tämän artikkelin kirjoittamisen aikaan 15 eksoplaneettaa on väitetty löydetyn. (28) Vaikka jotkut näistä kappaleista on sivuutettu ruskeina kääpiöinä (mukaanlukien Pegasi 51:tä kiertävä kappale) joidenkin tieteentekijöiden suulla (29), ainakin 15 kappaletta pidetään planeettoina. Tieteilijät uskovat, että mahdollisesti kaksoistähtiä kiertävien planeettojen kuissa on oikeat olosuhteet elämälle. (30)

Suurassa 65:12 meille kerrotaan, ”Jumala on luonut seitsemän taivasta ja yhtä monta maata. Niiden kautta tulee ylhäältä Jumalan käsky, jotta tietäisitte, että Jumalalla on valta kaiken yli ja että Jumala sulkee kaiken tietoonsa.” (31) Tämä jae, vaikka se yleensä on käännetty oikein, on monesti kommentaattoreiden väärintulkitsema. He antavat tulkintoja, että avaruus on jaettu seitsemään alueeseen (suom. huom. tämä voi tarkoittaa sitä mitä Yhden Laissa kutsutaan oktaaviksi), ja samalla tavoin kuten Yusuf Ali asian esittää, ”maankuori rakentuu geologisista kerrostumista toinen toisensa päällä”. (32) Tämä tulkinta syntyy väärinymmärryksestä siitä mitä ”taivas” tarkoittaa Koraanissa. Ennen kuin jatkamme eteenpäin avaruusolentoaiheen parissa, on tärkeää selvittää tämä sekaannus. Vastaus voidaan saada Koraanin itsensä jakeista ja verrata niitä nykyiseen tietoomme universumista.

Suura 21:30 kysyy, ”Eivätkö uskottomat huomaa, että taivaat ja maa olivat sulkeutuneet, kunnes Me erotimme ne toisistansa? Vedestä Me olemme luonut kaikki elolliset olennot. Eivätkö he sittenkään usko?” (33) Suura 41:11-12 kertoo meille,”Sitten tuli vuoro taivaan, joka oli pelkkää usvaa, ja Hän sanoi sille sekä maalle: »Tulkaa esiin kumpikin, suosiolla tai vastahakoisesti.» Ja ne sanoivat kumpikin: » Me tulemme suosiolla». Niin Hän järjesti ne kahdessa päivässä seitsemäksi taivaaksi ja ilmoitti kullekin taivaalle sen tehtävän. Ja Me koristimme alemman taivaan loistavin tähdin, jotka panimme sen vartijoiksi; tämä on Hänen asetuksensa, jonka on valta ja tieto.” (34) ja Suura 71:15-16, ”Ettekö näe, kuinka Jumala on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle? Hän on myös asettanut niille kuun valoksi ja auringon lampuksi.” (35) Suura 51:47 kertoo meille, ”Ja taivaan olemme Me voimallamme kohottanut korkealle ja totisesti tehnyt sen laajaksi.” (36) Asad kommentoi jakeita seuraavasti. Jaetta 21:30, ”ylläoleva on erehtymätön viittaus universumin yhtenäiseen alkuperään, jota Koraanissa metonyymisesti kuvataan ’taivaiksi ja maaksi’, joka huomattavasti myötäilee lähes kaikkien modernien astrofyysikoiden näkökulmaa siitä, että universumi on peräisin yhdestä entiteetistä, yhdestä yksittäisestä elementistä, nimittäin vedystä, joka kasaantui painovoiman johdosta ja sitten erkaantui tähtisumuiksi, galakseiksi ja aurinkokunniksi, jonka yksittäiset osat asteittain erkaantuvat muodostaakseen uusia entiteettejä tähtien, planeettojen ja niiden kiertolaisten muodossa”; (37) jakeesta 41:11 hän selittää sanan ”usva” ”kaasuna, selvästikin vetykaasuna, jota fyysikot pitävät pääasiallisena alkuaineena josta kaikki materian hiukkaset universumissa ovat kehittyneet ja edelleenkin kehittyvät…” (38) ja itse jakeesta hän sanoo, ”tätä kohtaa selitettäessä Zamakhshari havainnoi: ”Jumalan komento taivaille ja maalle on ’tulla’ ja sen merkitys … on tämä: Hän tahtoi niiden tulevan esiin…”; jakeesta 41:12 hän selittää ”seitsemän taivasta” ”kosmisten järjestelmien moninaisuutena”; (39) jakeesta 51:47 hän sanoo, ”fraasi ’inna la-musi’un’ selvästikin varjostaa modernia ’laajentuvan universumin’ käsitettä — eli, seikkaa että kosmos, vaikka se onkin rajallinen, on jatkuvasti laajenemassa avaruudessa.” (40) Viimeisenä, kolme jaetta pitää käsitellä, 50:38, ”Totisesti Me olemme kuudessa päivässä luonut taivaat ja maan ja mitä on niiden välillä, eikä väsymys vähääkään vaivannut meitä” (41), 21:104, ”Sinä päivänä Me käärimme taivaan kokoon, kuten kirjoitukset kääröksi kootaan. Samoin kuin Me alussa loimme oliot, niin saatamme ne takaisin sinne, mistä ovat tulleet. Tämä on Meitä velvoittava lupaus. Totisesti, näin tulemme tekemään” (42), ja 14:48, ”Se tapahtuu sinä päivänä, jolloin maa uudeksi vaihtuu ja samoin taivaat, ja jolloin ihmiset seisovat Jumalan, ainoan, kaikkivaltiaan edessä.” (43)

Ylläolevista jakeista opimme: taivas on materiaalinen asia joka on syntynyt samasta materiaalista kuin maa. Alunperin se on ollut kaasua. Erkaantumisprosessin seurauksena syntyi ”seitsemän taivasta” ja ”kaikki se mikä niiden välissä on.” Aurinko, Kuu, tähdet ja Maa ovat taivaankappaleita. Täten taivaan täytyy olla suurempi kuin tähti (aurinko). Kun universumin loppu on käsillä, taivaat, jotka siihen asti olivat laajentuvia (51:47), tulevat kaikki yhteen. Näin tapamme jolla nykyinen universumimme on syntynyt synnyttää uuden luomakunnan, mikä sisältää uudet taivaat ja uuden maan. Kuka tahansa astronomi, joka näitä jakeita lukee, voi kertoa sinulle, että on olemassa vain yksi tähän taivaan kuvaukseen sopiva asia. ”Taivas”, johon Koraanissa viitataan, viittaa ”galaksiin”. Modernin tieteen mukaan universumi on syntynyt singulariteetista, Alkuräjähdyksessä, ja siitä eteenpäin se on laajentunut. Alkeiskaasupilvestä syntyi suuret massat, joista galaksit ja niiden klusterit ovat syntyneet. Nykyään galaksit liikkuvat toisistaan poispäin avaruudessa. Niitä erottaa intergalaktinen avaruus, jossa voi olla pimeää ainetta, mikä olisi 90 prosenttia koko universumin massasta. Jos pimeää ainetta on tarpeeksi, jossain kohtaa tulevaisuudessa universumi lakkaa laajenemasta ja kääntyy tiivistymisvaiheeseen, jossa galaksit lopulta tulevat yhteen Loppurysäyksessä, mikä on universumimme loppu. Universumi olisi palannut singulariteettitilaan, joka on samanlainen kuin mistä nykyinen universumimme on syntynyt. Siten tieteentekijät ennustavat, että uusi universumi voi syntyä Loppurysäyksessä kun uusi Alkuräjähdys synnyttää uuden universumin galakseineen ja planeettoineen. Koraanin jakeet ovat hämmästyttävän yksimielisiä nykyisten universumin ideoidemme kanssa!

Tämän pitkän sivuun karanneen läpikäynnin tavoitteena oli osoittaa, että ”seitsemän taivasta” eivät ole alueita, joiksi universumimme on jakautunut, vaan suuria astronomisia entiteettejä, galakseja. Jotkut ovat tulkinneet väärin taivaan aurinkokunnaksi. Kuitenkin vaikka tällaiselle tulkinnalle voidaan löytää siihen sopivat jakeensa, se ei myötäile kaikkia jakeita.

Koraani mainitsee seitsemän taivaan luomisen. Asad selittää, että ”…mitä tulee ’seitsemään taivaaseen’, tulee pitää mielessä että arabian kieli käyttää numeroa ’seitsemän’ usein synonyymina ’usean’ kanssa.” (44) Olen näyttänyt, että taivaat ovat galakseja ja me voimme nähdä niitä olevan olemassa miljoonia. Vaikka me olettaisimme, että taivas tarkoittaa joitain muita astronomisia kappaleita, jotka ovat syntyneet alkeiskaasupilvestä, silloin niitä ei todellakaan ole seitsemän vaan miljoonia.

Tämän relevanssi keskusteluumme avaruusolennoista on, että Suura 65:12 kertoo meille Jumalan luoneen ”seitsemän taivasta”. Hän on luonut ”yhtä monta maata”. Täten koska galakseja on miljoonia, Jumala on luonut myös miljoonia Maapallon kaltaisia planeettoja hajalleen universumiin. Usmani kommentoi jaetta 65:12, ”Myös maat hän loi seitsemäksi (Usmani ajattelee kirjaimellisesti seitsemää. Me tiedämme, että se tarkoittaa ’montaa’), kuten Tirzimin perinteessä sanotaan. On mahdollista, että ne eivät ole näkyvillä, on mahdollista että ne ovat näkyvillä, mutta ihmiset ajattelevat niiden olevan tähtiä tai toisia planeettoja, kuten tieteentekijät nykyaikana ovat ennustaneet Marsissa olevan elämää…” (45) Tärkeä asia huomauttaa jakeesta 65:12 on, että Jumala ei käytä sanaa ”maailmat” vaan erityisesti ”maa”. ”Maa” olisi planeetta jolla on elämää. Tieteentekijät myös usein puhuvat toisten maiden etsimisestä. He eivät tarkoita vain mitä tahansa planeettoja, vaan sellaisia joilla on tai on kyky olla elämää. Raamattu, Koraani ja tiede, Maurice Bucaille kirjoittaa,”…ei tule yllätyksenä Koraanin lukijalle, että sellaisia maita kuin omamme löytyisi muualta Universumista…” (46)

Me olemme viimein päässeet Koraanin vastaukseen kysymykseen siitä missä avaruusolentoja on. Ne asuvat miljoonissa maapalloissa jotka Jumala on luonut miljooniin taivaisiin (galakseihin) universumissa. Koraani, täten, antaa meille loistavan kuvan universumista, universumista joka on täynnä elämää, paikasta jota edesmennyt astronomi Carl Sagan nimitti ”kosmiseksi fuugaksi, jolla on omat teemat ja vasta-argumentit, dissonanssit ja harmoniat, miljardit eri äänet soittamassa elämän musiikkia.” (47)

Löydämmekö koskaan avaruusolentoja?

Tähän mennessä me olemme oppineet Koraanista, että Maan ulkopuolinen elämä, mukaanlukien älyllinen elämä, on olemassa lukemattomilla maapalloilla universumissa. Mutta tämä ei riitä tyydyttämään mielenkiintoamme. Me haluamme tieteentekijöiden oikeasti löytävän avaruusolentoja. Vasta sitten kun olemme löytäneet kumoamatonta tieteellistä todistusaineistoa avaruusolentojen olemassaolosta, meidän (epäuskovaiset) sydämemme näkevät, että Koraani oli oikeassa alunalkaenkin. Me itse asiassa emme ole tyytyväisiä ennenkuin tapaamme avaruusolennon kasvoista kasvoihin. Onko mitään mahdollisuutta sille, että tulevaisuudessa me oikeasti havaitsemme, tieteen avulla, avaruusolentojen olevan olemassa ja luomme heidän kanssaan jonkinlaisen yhteyden tai jopa tapaamme heitä?

Saadaksemme käsityksen aiheesta, meidän on palattava Suuraan 42:29. Meille kerrotaan siellä miten elävät olennot ovat hajallaan taivaissa ja että Maa on ”tunnusmerkki”. Mikä on tunnusmerkki? Suura 6:104 sanoo, ”Niin olette nyt saaneet todisteet Herraltanne; ken ne oivaltaa, sille koituu se hänen sielunsa hyödyksi, mutta ken on sokea, sille se on hänen omaksi vahingokseen. Ja (sano): >En minä ole vartijanne.»” (48) Suura 6:109, ”He ovat vannoneet Jumalan nimeen pyhimmät valansa, että jos tunnusmerkki olisi tullut heille, olisivat he totisesti uskoneet siihen. Sano: »Tunnusmerkit kuuluvat ainoastaan Jumalalle, mutta ettekö te (muslimit) tiedä, että he eivät usko, vaikka saavat niitä?»” (49) Suura 7:73, ”Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.” (50) Selvästikin tunnusmerkki on jotain minkä voimme nähdä, tai ainakin havaita aisteillamme. Muutoin se ei olisi tunnusmerkki. Jotkut tunnusmerkit ovat niitä joita Jumala on näyttänyt ihmisille menneinä aikoina. Toiset tunnusmerkit Jumala näyttää meille tulevaisuudessa, ”Me osoitamme heille pian merkkimme sekä kaukaisilla seuduilla että heidän oman kansansa keskuudessa, kunnes totuus kirkastuu heille kokonaan. Eikö riitä, että Herrasi on kaiken todistaja?” (41:53). (51) TÄTEN SUURA 42:29 SISÄLTÄÄ ENNUSTUKSEN SIITÄ, ETTÄ TOSIAANKIN TULEE AIKA TULEVAISUUDESSA KUN IHMISET LÖYTÄVÄT AVARUUSOLENNOT.

Suura 55:33-34 puhuu meille, ”Te henkien ja ihmisten joukot, jos voitte paeta taivaitten ja maan rajojen ulkopuolelle, niin paetkaa! Te ette voi paeta ilman lupaa. Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?” (52) Miksi Jumala pyytää meitä menemään avaruuteen? Sillä täytyy olla jokin tarkoitus. Ehkäpä meidän tulee toteuttaa jotain suurta meitä varten asetettua kohtaloa, ehkäpä meistä tulee galaktinen rotu, kunnioitettu osa galaktisten sivilisaatioiden yhteisöä. Ehkäpä avaruusmatkailumme johtaa meidät kohtaamaan avaruusolentoja ja toteuttamaan Koraanin ennustuksen jakeessa 42:29. Aika näyttää. Sitä aikaa odotellessa jolloin meistä tulee avaruusmatkaajia, meille kerrotaan Suurassa 29:22, ”Te ette voi kätkeytyä maahan ettekä taivaisiin, eikä kukaan muu kuin Jumala voi teitä suojella eikä auttaa.” (53)

Muiden sivilisaatioiden tavoittamiseksi meidän tulee kyetä kelvolliseen tähtienväliseen liikkumiseen. Jonain päivänä mahdollisesti voimme ottaa osaa sellaiselle matkalle? Suura 16:8 sanoo, ”Ja Hän on luonut hevoset ja muulit ja aasit, jotta voisitte niillä ratsastaa sekä myöskin ylvästellä. Hän on luonut sellaistakin, mitä ette tiedä.” (54) Jälkimmäinen osa jakeesta usein käännetään preesensiin, mutta kuten Asad huomauttaa, ”Käyttö tässä kontekstissa, aorilainen termi ”yakhluqu” viittaa tulevaisuuteen (’Hän tulee luomaan’) … Sillä tämä viittaus Jumalan jatkuvaan luomiseen esitetään suoraan heti kun on mainittu primitiiviset liikkumiskeinot, se selvästikin viittaa muihin — vielä tuntemattomiin — asioihin samasta kategoriasta: eli uusiin kulkuvälineisiin joita Jumala lakkaamatta luo sen kekseliäisyyden avulla, jonka hän on antanut ihmisen mielelle.” (55) Täten on mahdollista, että me voimme joku päivä vielä luoda avaruusaluksen, joka kykenee tähtienväliseen matkustukseen. Onhan Jumala Itse kannustanut meitä ”pakenemaan taivaitten ja maan rajojen ulkopuolelle”. Suura 42:29 loppuu lausuntoon siitä, että Jumalalla on voima koota taivaiden ja maiden olennot yhteen niin halutessaan. Tämä myös viittaa mahdollisuuteen tavata avaruusolentoja tulevaisuudessa. Kuitenkin, tämä kokoontuminen voi hyvin viitata siihen mikä tapahtuu Tuomionpäivänä niinkuin mainitaan Suurassa 19:93-96 (kts. yllä).

Ihmisen paikka luomakunnassa

Kaikkein vallankumouksellisimmat löydökset historiassamme ovat olleet niitä, jtoka ovat muuttaneet jollain tavalla sitä miten ihmiset näkevät itsensä universumissa. Me tajusimme, että Maa ei ollutkaan universumin keskipiste. Me tajusimme, että Aurinkomme on varsin tavallinen tähti, joka sijaitsee merkityksettömässä osassa galaksia, joka on vain yksi miljoonista galakseista. Näiden löydöksien olisi pitänyt nöyrryttää meidät. Ja kuitenkin nykyään monet meistä voitonhuumaisesti väittävät olevan itse Jumalan ylin luomus. On yleistä liittää arvostettu asemamme kaikkien elävien asioiden joukossa omiin korkeampiin intellektuaalisiin kykyihinmme. Jos me havaitsisimme, että universumissa on muitakin älykkäitä rotuja, ja että jotkut voivat olla meitä älykkäämpiä, mihin se jättäisi meidät tuolloin? Syrjäytettäisiinkö meidät viimein?

Suura 17:70 kertoo meille, ”Totisesti, Me olemme saattanut ihmisen lapsia kunniaan ja antanut heille kulkuneuvoja sekä maalla että merellä. Ja olemme varustanut heidät puhtaalla ravinnolla sekä asettanut heidät useimpien muitten luotujen yläpuolelle.” (56) Monet käännökset jättävät kääntämättä kohdan jossa puhutaan aivan ”erityisestä suosiosta”, vaikka jae sisältää arabiankielen sanan ”tafzelan”, joka välittää tämän merkityksen. Huomaa, että jae mainitsee, että on myös muita olentoja kuin ihmisiä, joille on myös annettu eriasema, ja ihmisiä on suosittu monien, ei kuitenkaan kaikkien, yli kaikista näistä olennoista. Usmani sanoo kommentissaan tästä jakeesta, ”Tämä jae avaa keskustelun: Kuka on ylinnä — ihmiset vai enkelit? Mutta loogisesti tämä jae ei päätä tuota kysymystä.” (57) Eräs toinen oppinut on kirjoittanut, ”Tästä jakeesta käy selväksi, että mitä tahansa ylemmyyttä ihmiskunnalla onkin muihin luotuihin, se ei ole kokonaan näin. Allahin luomukset sisältävät sellaisia olentoja joiden yläpuolella ihmiset eivät ole.” Täytyy muistaa tässä, että vaikka tähän mennessä me olemme puhuneet materiaalisista Maan ulkopuolisista elämänmuodoista, keskustelu ihmisten paikasta luomakunnassa pitää sisällään sekä materiaaliset että henkiset Jumalan luomukset. Jotkut varhaiset auktoriteetit, kuten Hasan, eivät ole hyväksyneet sanaa ”akser”, joka mainitaan jakeessa 17:70, mikä tarkoittaa ”useaa”. Hasanin mukaan sana ”akser” tuossa kohdassa tulisi ymmärtää tarkoittavan ”kaikkia”, sillä samaa sanaa käytetään jakeessa 26:233 ja 10:36, missä olisi epäasianmukaista jos sana tarkoittaisi ”useaa” ”kaikkien” sijaan. Jos sanan merkitys muutettaisiin kohdassa 17:70, merkitys tarkoittaisi, että Jumala suosii ihmistä yli kaikkien muiden olentojen. (suom. huom. kaikissa kolmessa jakeessa [17:70, 26:233, 10:36] on käytetty suomenkielisessä Koraanissa samaa termiä ”useimmat”)

Debatti ihmisen statuksesta jatkuu oppineiden piirissä sekä myös kansan keskuudessa. Tehkäämme analogia debattiin siitä onko mies naisen yläpuolella. Oletetaan hetki, että me annamme miehelle palkinnon ja annamme hänen nauttia ”ylemmästä” asemastaan. Tuomionpäivänä ainoastaan hyvät teot ratkaisevat ja hyvät naiset menevät Paratiisiin ja pahat miehet palavat Helvetissä. Kuka olisi ollut ylempänä? Kuten näemme, mikä tahansa keskustelu rodusta tai lajista on turhaa. Aiemmissa jakeissa, jotka on mainittu tässä artikkelissa, lukija muistaa että Koraanin mukaan Jumala tuomitsee sekä ihmiset että avaruusolennot heidän tekojensa mukaan ja palkitsee heidät asianmukaisesti. Monet ihmiset joutuvat helvettiin pahoista teoistaan. Samaan aikaan on avaruusolentoja, jotka saavat palkkion hyvistä teoistaan. Kummat olisivat ylempänä, uskottomat ihmiset vai uskolliset avaruusolennot? Vastaus on ilmiseklvä.. Täten mitä hyötyä on vääntää tästä asiasta? Olennon asema on suhteessa hänen moraaliseen käytökseensä. Suura 95:4-5 sanoo, ”Totisesti Me loimme ihmisen parhaaseen muotoonsa, mutta Me kyllä alennammekin hänet alhaista alemmaksi”. (58)

Islam ja geosentrinen universumi

Uskonnonpilkkaajien hieno idea on, että avaruusolentojen löytyminen vie pohjan siltä vähältä uskottavuudelta, mitä uskonnoilla on jäljellä. Islamin tapauksessa voidaan tästä keskustelusta nähdä, että tämä tuskin pitää paikkansa. Päinvastoin, sellainen löydös tulisi todistamaan Koraanin lauseet tosiksi mitä tulee Maan ulkopuoleiseen elämään, ja vahvistamaan muslimien asemaa. Islamin visio on, että se on todella universaali uskonto. Se on todella kaukana juutalaisuuden erityisasemasta (”Me olemme valittuja Jumalan viestille.”). On sääli, että kaikkien uskontojen kuva on kärsinyt suuresta kirkon skandaalista — sen tavasta kohdella Galileoa, joka (aivan oikeudenmukaisesti) haastoi heidän näkökulmansa geosentrisestä maailmankaikkeudesta, jossa ihminen on Keskeinen Hahmo Jumalan Luomissuunnitelmassa, joka elää planeetalla jonka ympärillä kaikki muu luomakunta pyörii.

Koraani antaa meille hieman erilaisen kuvan paikastamme universumissa. Suurassa 40:57 Jumala sanoo, ”Totisesti, taivaan ja maan luominen on enemmän kuin ihmisen luominen, mutta useimmat ihmiset ovat tietoa vailla.” (59) Yusuf Ali kommentoi, ”Ihminen itse on pieni osa luomakuntaa. Miksi hänen tulisi olla niin egokeskeinen?” (60) Yksikään ihmisrotu ei ole valittu totuuden yksinoikeudelliseksi vartijaksi. Suura 16:36 kertoo meille, ”Totisesti olemme kutsunut jokaisen kansan keskuudesta lähettilään näin lausumaan: »Palvelkaa Jumalaa ja välttäkää syntisiä.» Jotkut ovat Jumalan johdattamia ja toiset ovat kulkeneet harhaan. Jatkakaa siis vaellustanne maan päällä ja katsokaa, millaisen lopun saavat ne, jotka sepittävät valheita.” (61) Joidenkin perinteiden mukaan Jumala on lähettänyt 124000 viestintuojaa Maahan, läpi kaikkien aikojen ihmisille ympäri maailman. Yhdeltäkään maalta ei ole evätty pääsyä totuuteen. Ihmisille on annettu opastusta ihmisten lisäksi myös Jinneillem jotka asuvat planeetalla kanssamme. 6:130, ”Te dzinnien ja ihmisten suku! Eivätkö lähettilääni omasta keskuudestanne astuneet eteenne ilmaistakseen teille Minun tunnusmerkkini ja varoittaakseen teitä, että tämä päivä teidät kohtaa? He sanovat silloin: »Me todistamme itseämme vastaan.» Niin on maallinen elämä heidät pettänyt, ja he todistavat itseään vastaan, että he eivät uskoneet.” (62) Jumalan aarre, Islamin mukaan, ei rajoitu Maan olentoihin, koska ”Jumalalle kuuluu kaikki kiitos, taivaitten Herralle, maan Herralle, maailmojen Herralle!” (45:36). (63)

Ihmisille on lähetetty paljastettuja Kirjoja, joista viimeisin on Koraani. Koraanista itsestään meille kerrotaan jakeessa 43:4, ”Ja se on totisesti ylevä ja viisautta täynnä niinkuin alkuperäinen Kirjoitus Meidän luonamme.” (64) Koskien toisia planeettoja, S.Bashir-ud-din Mahmood sanoo tämän, ”Perustuen Ibn-e-Abbasin jakeen 65:12 tulkintaan (Allah olkoon häneen mielissään), me voimme sanoa, että näiden planeettojen asukkailla on meidän kaltaisemme uskonto ja niin myös Pyhät Kirjat. Ne tulevat kaikki samasta ’Ylimmästä Lähteestä’ josta Pyhä Koraani on tullut tänne meille Maahan. Se on selvää tästä Pyhän Koraanin jakeesta” (eli 43.4). (65) Koraanin aivan ensimmäinen jae alkaa, ”Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle”. (66)

Lopputiivistelmänä sanottakoon, että vaikka Koraani näyttääkin miten ihminen on suositussa asemassa Maassa (2:30 ”Ja kun Herrasi puhui enkeleille: »Katso, Minä aion totisesti asettaa sijaisen maan päälle»…” (67); 2:34 ”Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen (Aadamin) edessä»…” (68); 95:4 ”Totisesti Me loimme ihmisen parhaaseen muotoonsa” (69)) on myös muita Jumalan luomuksia, joita Jumala on myös suosinut universumissa (17:70). Ihmiset ovat vain pieni osa Jumalan luomakuntaa (40:57). Kun he käyttäytyvät väärin, heidät alennetaan alimmaiseksi (95:5). Pelastus ei ole jotain mikä on vain ihmisille, vaan kaikille ihmisille ja olennoille koko universumissa. Jumala on suunnitellut suuren suunnitelman kaikille heille. Kaikki ihmiset sekä avaruusolennot, jotka seuraavat Jumalan ohjeistusta jonka Jumala on lähettänyt näille planeetoille, tulevat saamaan palkkion (19:96). ”Etkö havaitse, että kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, julistaa Jumalan kunniaa?” (24:41). (70)  Kaikki tulee palaamaan takaisin Häneen. Miten kaukana Islamin kuva universumista onkaan geosentrisestä maailmankaikkeudesta!

Loppuyhteenveto – paljastamista odottava ”salaisuus”

Jos Koraani on niin eksplisiittinen esittäessään todisteita elävistä organismeista universumissa (42:29), voisi olettaa että muslimit yleisesti olisivat tietoisia siitä, että Koraani mainitsee avaruusolennot. Valitettavasti tämä ei ole asian laita. Merkittävällä osalla muslimeista ei ole hajuakaan siitä, että tämä innostava informaatio on tarjottu heidän Pyhässä Kirjassaan. Olen lainannut useita oppineita tässä artikkelissa, jotka ovat kommentoineet Maan ulkopuolista elämää koskevia jakeita. Heidän joukossaan on sellaisia kuten Yusuf Ali ja Muhammad Asad, joiden työ on kaikkien muslimien tiedossa ympäri maailman. Allama Shabbir Ahmad Usmani oli nimekäs hahmo Pakistanin vapautusliikkeessä. Kaikki oppineet, joita tässä on lainattu, ovat Islamin valtavirtaa. Joten vähintäänkin muslimioppineet ovat tietoisia siitä, että Koraani mainitsee avaruusolennot. Ja kuitenkin on oppineita, joilla ei ole mitään hajua aiheesta. Yllättävää kyllä, jopa Maurice Bucaille, jonka loistava kirja The Bible, The Quran and Science käsittelee laajalti tieteellisiä aiheita Koraanissa, täysin on jättänyt avaruusolennot mainitsematta.

Miten tietoisia olivat varhaiset muslimit avaruusolentojen olemassaolosta taikka Koraanin jakeista aiheeseen liittyen? Bashir-ud-Din Mahmood kirjoittaa, ”Idea siitä, että elämää olisi myös muualla universumissa on johdettu Allahin Profeetasta (pbuh) kun hän kertoi muslimeille, ’Kun istutte alas rukoukseen Attahiyatin puolesta ja sanotte: ”Rauha olkoon kanssamme, sekä Allahin oikeamielisten palvelijoiden kanssa”, silloin itse asiassa lähetätte rauhaa kaikille oikeamielisille ihmisille, jotka elävät Maapallolla ja taivaissa.’ Tämä selvästikin viittaisi siihen, että kaiken tyyppisiä ihmisiä, hyviä ja pahoja, elää muissa maailmoissa aivan kuten heitä elää Maapallolla.” (71) Hän myös kirjoittaa viitaten Rasial Imam Ghazaliin, ”Imaami Muhammad Ghazalin mukaan (1000-luvulla) ihmiset näissä planetaarisissa maailmoissa ovat oppineet matkustamaan ja kommunikoimaan keskenään.” (72)

Ibn-e-Abbasin tapaus on mielenkiintoinen. Hän oli yksi Profeetan (pbuh) läheisistä. Profeetta (pbuh) oli rukoillut Jumalaa antamaan Ibn-e-Abbasille (73) tietoa Koraanista, ja hänestä tuli eräs suuri Koraanin oppinut. Maulana Maududi kirjoitti teoksessaan Tafhim-ul-Quran, ”Ibn-e-Abbas (olkoon Allah häneen tyytyväinen)… uskoi vahvasti, että oli olemassa monia muita maankaltaisia kappaleita taivaissa. …Hän opetti, että sellaisissa maissa asui älyllisiä olentoja, mutta sen lisäksi hän myös opetti, että ihmiset niissä olivat aivan kuten Maassa. Hän meni jopa niin pitkälle, että sanoi heillä mahdollisesti olevan omat Profeettansa kuten Muhammed (pbuh), ha että heillä olisi Aatami, Nooa, Ibrahim ja Jeesus (rauha olkoon heidän yllään) aivan kuten meillä.” (74) Tieto avaruusolentojen olemassaolosta ja siitä että heistä puhutaan Koraanissa on ollut läsnä muslimien keskuudessa aina Islamin alkuvaiheista!

On jotain muutakin mitä meidän tulisi tietää Ibn-e-Abbasista. Hän ei laajalti julkistanut mielipiteitään avaruusolennoista. Sen sijaan hän oli varsin salamyhkäinen tässä asiassa. Syy siihen oli, että hän pelkäsi että hänen ideat sekoittaisivat ihmisiä. Itse asiassa hän pelkäsi, että ihmiset olisivat vaarassa muuttua epäuskovaisiksi jos he eivät hyväksyisi tätä asiaa, mistä Koraani itse kertoi. Ehkäpä sellaiset mietiskelyt ovat johtaneet myöhempien aikojen muslimioppineet jättämään avaruusolentoaiheen välistä, ja niinpä nykypäivänä niin monet muslimit eivät tiedä asiasta mitään. Mutta ajat muuttuvat. Me olemme tulleet pitkän matkan meitä ympäröivien ihmeiden löydösmatkallamme. Viime aikaiset havainnot eksoplaneetoista, jäästä Kuussa (75), mikrobeista Maan jäätiköiden alla ja lämpölähteistä merissä (76), vedestä Auringossa (77) ja monista muista uskomattomista löydöksistä ovat viemässä meidät kohti grande finalea. Kansa on henkisesti valmis kuulemaan pian kuinka elämää on löydetty Maan ulkopuolelta.

Viime aikoina muslimit ovat missanneet kultaisen tilaisuuden edistää uskontoaan ihmisille ympäri maailmaa. Esimerkiksi Koraani mainitsee universumin laajenemisen. Tiedemiehet tajusivat tämän ilmiön vasta vuonna 1929. Jos muslimit olisivat antaneet ihmisten kuulla tästä etukäteen, että Koraani mainitsi tämän seikan, silloin tuon löytämisen aikoihin oltaisiin saatu aikaan suuri vaikutus ei-muslimimaailmaan. Me olisimme näyttäneet maailmalle sen voiman, sen ihmeen, joka Koraani on. Tottakai jopa nykyään on ihme, että Koraani mainitsee universumin laajentumisen, mutta ei-muslimit sanovat, ”Kerrot vasta nyt kun tiede on jo tämän havainnut! Sinä rakennat merkityksiä Koraanille jotka sopivat toiveisiisi.”

Nykyään, meidän seistessä kaikkein vallankumouksellisimman löydöksen äärellä ihmiskunnan historiassa, meidän muslimien tulee kysyä itseltämme, ”Eikö viimein ole tullut aika salaisuuden ’paljastukselle’ jota Ibn-e-Abbas panttasi koko maailmalta?” Kyllä, aika on kypsä. Annetaan koko maailman tietää, ennen kuin se tajuaa sen itse, että 1400 vuotta sitten Arabian aavikoilla profeetta vastaanotti paljastukset, mitkä kertovat Maan ulkopuolisesta elämästä lukemattomissa taivaankappaleissa universumissamme, ja hän profetoi, että jonain päivänä ihmiset löytäisivät avaruusolentoja.

Koraani sisältää monia huikeita lausuntoja koskien tiedettä. Ei ole syytä uskoa, että kaikki tieteelliset paljastukset oltaisiin saatu siitä irti ja meidän käydessämme seuraavalle vuosisadalle, me voimme olla varmoja siitä että Koraani jatkaa valon loistamista joihinkin kaikkein sitkeimpiin ja kiinnostavimpiin aikamme tieteellisiin mysteereihin.

Viitteet ja linkit

Introduction 1. NASAn kotisivu 2. Medline-lainaus — Ref: Search For Past Life On Mars: Possible Biogenic Activity In Martian Meteorite ALH84001. McKay et al. in Science, Vol. 273, pages 924-930; August 16, 1996. —Scientific American: The Case For Relic Life On Mars. December 1997. 3. Ref: Scott, Edward R.D. et al, Petrological evidence of shock melting of carbonates in the martian meteorite ALH84001. Nature, 387, 377-379 (22 May, 1997). 4. Galileon kotisivu 5. Vettä Europalla: — Scientific American:Exhibit: Great Balls of Ice: August 19, 1996. — NASA Space Science News: The Frosty Plains of Europa 6. Koraani: — Yusuf Alin, Pickthallin ja Shakirin käännökset. Muslim Students Associationin sivu — (MSA-USC), sisältää kaikkien kolmen oppineen käännökset. — Koraanin hakukone Voit etsiä jakeita hakusanalla. — Koraanin transliteraatio. Koraanin koko transliteroitu teksti. — Kuuntele Koraania. Koko teksti resitoitu arabiaksi ja englanniksi. — Koraani MP3-muodossa. Lataa omalle koneellesi. 7. The Astrobiology Web. Tietoa avaruuden elämän tieteestä.

”Dabbatun” 8. Suura 42:29. Pyhä Koraani. Abdullah Yusuf Ali. 9. Suura 24:41. Yusuf Ali. 10. Huomautus 33 Suuraan 42:29. Muhammad Asad. 11. Suura 16:48. Yusuf Ali. 12. Suura 16:49. Yusuf Ali. 13. Huomautus 55 Suuraan 16:49. Asad. 14. Huomautus 4568 Suuraan 42:29. Yusuf Ali. 15. Suura 2:164. Yusuf Ali. 16. Suura 24:45. Yusuf Ali. 17. Huomautus 43 Suuraan 42:29. Pyhä Koraani. Tafseer-e-Usmani.Allama Shabbir Ahmed 17. Usmani. 18. Huomautus 4569 jakeeseen 42:29. Yusuf Ali.

Onko olemassa Maan ulkopuolista älyllistä elämää? 19.SETI-organisaatiot: — The SETI Institute. — SETI@home. Nyt voit itse osallistua etsintään kotoa asentamalla näytönsäästäjän 20. The Planetary Society. Maailman suurin SETI-ohjelma. 21. Steven Spielberg. 22. Suura 27:65. Yusuf Ali. 23. Suura 19:93-96. Yusuf Ali. 24. Suura 72:14-15. Yusuf Ali. 25. Suura 39:68. Yusuf Ali. 26. Suura 57:21. Dr. Mahmud Y. Zayid.

Mistä avaruusolentoja löytyy? 27. Planeetta 51 Pegasi: —- Mayor, M. & Queloz, D. A Jupiter-mass companion to a solar-type star. Nature 378, 355-359. (1995). 28. The Extrasolar Planets Encyclopaedia. Internetin pääkatalogi eksoplaneetoille. 29. Haaste planeetalle 51 Pegasi: —- Walker, Gordan. One of our planets is missing. Nature 385, 775-776. (27 Feb 1997). —- Gray, David F. Absence of a planetary signature in the spectra of the star 51 Pegasi. Nature 385, 795-796. (27 Feb 1997). —- Päivitys: Uutta todistusaineistoa planeetasta 51 Pegasi: —- Marcy, Geoffrey. Extrasolar planets: Back in focus. Nature 391, 127. (8 Jan 1998). —- Gray, David F. A planetary companion for 51 Pegasi implied by absence of pulsations in the stellar spectra. Nature 391, 153-154. (8 Jan 1998). —- Hatzes, Artie P. et al. Further evidence for the planet around 51 Pegasi. Nature 391, 154-156. (8 Jan 1998). 30. Mahdolliset maat ovat potentiaalisia planeettojen 16 Cygni B kiertolaisia Joutsenen tähtikuviossa sekä 47 Uma Ursae Majoriksessa. —- Chyba, Christopher F. Exobiology: Life on other moons. Nature 385, 201. (16 Jan ’97). —- Williams,Darren M. et al. Habitable moons around extrasolar giant planets. Nature 385, 234-236. (16 Jan 1997). 31. Suura 65:12. Yusuf Ali. 32. Huomautus 5527 Suuraan 65:12. Yusuf Ali. 33. Suura 21:30. Yusuf Ali. 34. Suura 41:11-12. Muhammad Marmaduke Pickthall. 35. Suura 71:15-16. Pickthall. 36. Suura 51:47. Asad. 37. Huomautus 38 Suuraan 21:30. Asad. 38. Huomautus 12 and Huomautus 13 Suuraan 41:11. Asad. 39. Huomautus 14 Suuraan 41:12. Asad. 40. Huomautus 31 Suuraan 51:47. Asad. 41. Suura 50:38. Pickthall. 42. Suura 21:104. Pickthall. 43. Suura 14:48. Yusuf Ali. 44. Huomautus 20 Suuraan 2:29. Asad. 45. Huomautus 32 Suuraan 65:12. Usmani. 46. Ref: Bucaille, Maurice. The Bible, The Quran and Science. Osio: The Quran and Modern Science. Kappale III: The Creation of the Heavens and the Earth. Alaotsikko: The Basic Process of the Formation of the Universe and the Resulting Composition of the Worlds. 47. Ref: Sagan, Carl. Cosmos. Kappale II. Lue klassikkoartikkeli: The Quest for Extraterrestrial Intelligence. Kirjoittanut Carl Sagan.

Löydämmekö koskaan avaruusolentoja? 48. Suura 6:104. Zayid. 49. Suura 6:109. Zayid. 50. Suura 7:73. Zayid. 51. Suura 41:53. Yusuf Ali. 52. Suura 55:33-34. Yusuf Ali. 53. Suura 29:22. Zayid. 54. Suura 16:8. Asad. 55. Huomautus 6 Suuraan 16:8. Asad.

Ihmisen asema luomakunnassa 56. Suura 17:70. Pickthall. 57. Huomautus 105 Suuraan 17:70. Usmani. 58. Suura 95:4-5. Pickthall.

Islam ja geosentrinen universumi 59. Suura 40:57. Yusuf Ali. 60. Huomautus 4431 Suuraan 40:57. Yusuf Ali. 61. Suura 16:36. Yusuf Ali. 62. Suura 6:130. Zayid. 63. Suura 45:36. Pickthall. 64. Suura 43:4. Zayid. 65. Ref: Mahmood, Bashir-ud-din. Doomsday and Life After Death. Kappale 18, Alaotsikko: The Quran in Other Worlds. Ta-Ha Publishers. 66. Suura 1:1. Pickthall. 67. Suura 2:30. Yusuf Ali. 68. Suura 2:34. Yusuf Ali. 69. Suura 95:4. Yusuf Ali. 70. Suura 24:41. Yusuf Ali.

Loppuyhteenveto – paljastamista odottava ”salaisuus” 71. Ref: Mahmood, Bashir-ud-din. Doomsday and Life After Death.Kappale 18, Alaotsikko:Life in Other Worlds. 72. Ref: Mahmood, Bashir-ud-din. Doomsday and Life After Death. Kappale 18, Alaotsikko:Life in Other Worlds. 73. Ibn-e-Abbas lyhyt huomautus elämänkertaan 74. Maududi, Abul Ala. Tahfhim-ul-Quran. 75.Jäätä Kuussa: —- Scientific American: Science and the Citizen. Water, Water Everywhere: May 1998. —- NASAn lehdistötiedote : Jäätä Kuussa. 76. Maanalaiset mikrobit: —- Wellsbury, Peter et al. Deep marine biosphere fuelled by increasing organic matter availability during burial and heating. Nature 388, 573-576. (7 Aug 1997). —-Scientific American: Microbes Deep Inside the Earth. October 1996. 77. Vettä Auringossa: —- Polyansky, Oleg L. et al. Water on the Sun: Line Assignments Based on Variational Calculations. Science, Vol.277, pages 346-348; July 18, 1997. —- Science-lehti

Ilmaisia videoita verkossa Islamista ja tieteestä: 78.The Quran and Space Sciences by Zahir Abbas

Ilmaisia kirjoja verkossa Islamista ja tieteestä: 79.The Bible, The Quran and Science by Maurice Bucaille

Muita verkkolähteitä avaruusolennoista Koraanissa: 80. Aliens avaruusolennot Islamissa

Vanhoja lähteitä Yahoo!ssa: 81. Scientific Community for Muslims 82. Islamic Community 83. Seven Heavens

Muita linkkejä: 84. Islam and Science 85. Twin Sisters 86. Islam- The Modern Religion 87. The Quran and Science 88. It is the Truth 89. Islam-QA: Islam Questions and Answers

  Artikkeli julkaistu answering-christianity.comissa

Kun UFO-demonihypoteesi pysäytti tieteen

Entinen Nevadan senaattori Harry Reid antoi George Knappille yksinoikeudellisen haastattelun koskien salaista USA:n hallituksen UFO-tutkimusta vuosina 2007-2012.

“Eräs tutkimuksen tavoite oli selvittää alusten alkuperä. Tiedustelu-upseerit sulkivat pois venäläiset ja kiinalaiset, mutta Reid sanoo, että vihollisemme ovat todennäköisesti meitä edellä yrittäessään kopioida paljon kehittyneempää teknologiaa.”

Toinen UFO-tapauksien aikaansaama huolenaihe liittyi “selviin kansallisen turvallisuuden seuraamuksiin, kuten kylmääviin raportteihin joissa UFOt leijailivat amerikkalaisten ydinasetukikohtien yllä.”

Ex-senaattorin mukaan:

“Tämä kaikki on dokumentoitu. Lukemattomat ihmiset ovat astuneet esiin, katsoneet arvuutellen ja ihmetellen mikä se on. Ne eivät poistuneet. Kommunikaatiot ohjusjärjestelmien kanssa pantiin poikki. Se ei tapahtunut ainoastaan yhden kerran. Se tapahtui useamman kerran.”

Huolimatta vaikutuksista kansalliselle turvallisuudelle, jotkut viranomaiset ovat nolostuneet havaitessaan, että valtio oli salaa rahoittanut UFO-tutkimusta. Oli myös muita huolia:

“Reid sanoo tutkimusten saaneen aikaan suuria määriä raportteja, mutta se lopetettiin johtuen tiedusteluyhteisön pelkotiloista, peloista että tarina vuotaisi ulkopuolelle sekä uskonnollisiin uskomuksiin perustuvista peloista, että UFOt olisivatkin saatanasta. Reportteri George Knapp: “Kuulitko sinä sellaista että ne olisivat pahoja? Harry Reid: “Kyllä. Mielestäni on monia ihmisiä jotka eivät pidä niistä useista syistä ja heidän uskonnollisten näkökantojensa takia. Se ei sopinut siihen mihin he halusivat kuluttaa rahaa.”

Myöhemmässä haastattelussa George Knapp avasi lisää näiden tiedusteluyhteisön jäsenten taikauskoisia uskomuksia ja heidän identiteettiään:

“…fundamentalistikristityt; joiden mielestä mikä tahansa UFOihin liittyvä ja paranormaali on saatanallista, että tutkimalla niitä me kutsumme paholaista tähän maailmaan, ja he halusivat sen lopetettavan näistä syistä. Tiedän miltä tämä kuulostaa, en vähättele kenenkään uskonnollisia katsomuksia, mutta ei huhhuh, tuonkaltainen päätöksenteko, että päätetään lakkauttaa ohjelma joka saa aikaan hyvää sen takia että paholainen saattaisi olla mukana, minusta ei Pentagon kuulosta yhtään paremmalta tämän jälkeen, mutta se on totta.”

Luonnollisesti päätin tsekata Gary Batesin mielipiteen tähän uutiseen. Olihan hän kirjoittanut kirjan Alien Instrusion, joka on yksi kaikkein suosituimmista UFOjen demoonihypoteesin esityksistä kristillisissä piireissä.

Kesken kaiken sitä mikä osoittautui olevan pelkkä iso mainos tulevalle kirjan elokuvaversiolle, Bates esittää erittäin harhaanjohtavan väitteen:

“Valtio ei virallisesti tunnusta yliluonnollisten tapahtumien kategoriaa, mikä tulee vaikuttamaan heidän kykyynsä tulkita tätä informaatiota. Kuten olemme kirjoittaneet aiemmin teoksessa Prepare ye the way: aliens are coming!, meitä ei yllättäisi yhtään jos jokin virallinen ilmoitus tulisi joltain maailman valtiolta, että Maapallo on kokenut UFO-aktiviteettia jonka ‘täytyy olla’ kehittynyttä ja Maan ulkopuolelta. Mitä muutakaan se voisi heille olla?

Ja kuitenkin jos Knappin lähteet ovat oikeassa, valtion rahoituksen tälle UFO-tutkimusprojektille otti pois sellaiset viranomaiset, joiden mielestä nämä voisivat olla ennemmin demoonisia kuin Maan ulkopuolelta! En usko, että Bates olisi tietämätön Knappin tarinasta. Ehkäpä se ei sovi hänen haluamaansa narratiiviin.

Oli miten oli, Knapp päätti haastattelun aivan oikein sanomalla, että rahoituksen evääminen tutkimukselta oli nihkeää sen takia, että he uskoivat paholaisen olevan UFO-ilmiön taustalla:

“Kun joku sössöttää ja käyttää kummitusjuttuja ja uskonnollisia kantoja siivoamaan maton alle tieteellisen tutkimuksen tai legitiimin virkamiespyynnön, se on ongelmallista. Tiedätkö, ehkäpä kyseessä onkin perkele. Ehkäpä ne ovatkin demoneja. En tiedä mikä tässä nyt on. Ulottuvuuksienvälinen matkailu, ulottuuvusolennot, aikamatkaajat, kaikki nämä jo mainitut, tai kryptoalienit, tai Maan sisällä asuvat. En tiedä. Mutta meidän tulee selvittää tämä. Jos ei kansallisen tai henkilökohtaisen turvallisuuden takia, niin pelkästään siitä puhtaasta selville saamisen ilosta. On erittäin perseestä kansallisen turvallisuuden politiikalle sanoa ettemme halua tietää jotain asiaa. Siinä ei ole mitään järkeä.”

Artikkelin julkaissut exotheology.org

Toivottakaamme avaruusolennot tervetulleiksi Ummaan

Onko kaikkien muslimien uskonnollinen velvollisuus yrittää käännyttää avaruusolennot uskoon kun he laskeutuvat keskuuteemme?

Artikkelin julkaissut MEL Magazine

Tällä hetkellä on varsin hyväksyttyä, että niistä lähes 1 miljoonasta Facebook-käyttäjästä jotka sanoivat osallistuvansa “Storm Area 51, They Can’t Stop All of Us”-tapahtumaan, suurin osa pelkästään trollaili puolustusministeriötä eikä heillä ollut aikomustakaan vakavasti matkustaa Nevadan erämaahan vapauttamaan vangittuja avaruusolentoja. Mutta tämä ei silti estänyt yhtä ryhmää — eli muslimiteinejä — pohtimasta heidän uskonnollisia velvollisuuksiaan jos osoittautuisi, että USA:n valtio olisi pitänyt kellareissaan Maan ulkopuolisia elämänmuotoja kaikki nämä vuodet.

Anyone up to raid Area 51 and convert some aliens to Islam?

— kai kafan (@rakanhewan) July 14, 2019

going to free the aliens from Area 51 and convert them to Islam

— hk (@hassankhan) July 18, 2019

https://twitter.com/airpodhoe/status/1150653122882048001

  Okei, tämä oli käytännössä vitsi, kun suurin osa muslimiteineistä twiittaili yllä esitetyn kaltaista juttua. Tämä sanoo minulle, että he eläytyivät meemin mukana. “Se Area 51 -meemi oli hauska, ja näin amerikkalaisten muslimiystävieni vitsailevan asiasta, joten halusin mennä myös itse mukaan”, selittää 17-vuotias Khalil Mohamed. Siltikään se ei estänyt esittämästä mitään mielenkiintoista teologista kysymyksenasettelua tämän lisäksi. Tai kuten Mohamed asian esitti, jos osoittautuisi, että nämä avaruusolennot seuraisivat toisenlaista henkistä polkua, “olisi muslimien velvollisuus tuoda heidät Islamin pariin. Koska (Jumala) on kaiken hallitsija. Ei ainoastaan Maan vaan jokaisen Galaksin ja universumin myös. Joten vaikka vitsailin, siinä oli myös hieman vakavuutta mukana.”

Hän jatkaa, “Koraanista ja Haditheista (Profeetta Muhammedin sanomiset) löytyy kohtia, jotka sanovat että jokainen olento Maan päällä on muslimi, ei ainostaan ihmiset. Joten jos kasvit voivat olla muslimeja, ja eläimet voivat olla muslimeja (Jumalan silmissä), eivätkö silloin myös avaruusolennot?”

Kysymys avaruusolennoista on ollut pitkään uskonnollisen ajattelun komponentti, erityisesti kristillisten doktriinien. Niinkin varhain kuin 1200-luvulla, teologit kuten Tuomas Akvinolainen kävivät keskustelua kehittyvän astronomian tieteen kanssa ja kysyivät Jumalan voimista Maan ulkopuolella, ja vuonna 1891 Paavi Leo XIII perusti Specola Vaticanan, eli Vatikaanin Observatorion, sillä perusteella että oli jokaisen kristityn velvollisuus levittää Jumalan sanaa kaikkiin ihmisen tiedossa oleviin kolkkiin. (Latinalainen sanakirja, jonka Vatikaani julkaisi, sisälsi myös akronyymin RIV, res inexplicata volantes, mikä tarkoittaa selittämätöntä lentävää esinettä (UFO).)

Hieman tuoreempana kristilliset liikkeet kuten eksoteologia ovat koetelleet teologista doktriinia Maan ulkopuolisesta elämästä, yrittäen esittää sen miten usko voisi kukoistaa ja päästä yli inhimillisen jumalanpalvonnan rajoitteista. Esimerkiksi kristityt teologit kuten Ted Peters, jonka ajattelu muodostaa paljolti kristillisen transhumanistiliikkeen ajatukset, joissa esitetään uskonnon lopulta ilmenevän ei-fyysisissä avaruuksissa (kuten virtuaalitodellisuudet), uskoo että Maan ulkopuolinen elämä esittäisi “Jumalan vision laajentumista.”

“Kristittyjen tulisi odottaa oppivansa uusia asioita Jumalasta kohdatessaan avaruusolennot” Peters kirjoittaa hänen vuoden 2014 kirjassaan UFOs: God’s Chariots?: Spirituality, Ancient Aliens and Religious Yearnings in the Age of Extraterrestrials. Hän lisää, “Kenen tahansa teologin tulisi tutkia uudestaan tarkkaan sitä miksi me uskomme inhimilliseen arvokkuuteen Maassa, ja millä tavoin me voimme oppia laajentamaan tuota uskomusta. Teologien tulisi kyetä pääsemään yli heidän ajattelutavastaan ja muuttua Astroteologeiksi.”

Islamin tekstejä on varsin vähän kun puhutaan elämästä Maan ulkopuolella. Tämä ei tarkoita, etteikö käsite olisi mahdollinen uskon piirissä. Itse asiassa eräs kaikkein tunnetuimmista islamilaisen teologian konsepteista on jinn — yliluonnolliset henget, jotka voivat antaa ihmisille voimia ja korruptoida heidän uskonsa sekä moraalinsa. Lisäksi torontolainen imaami Shabir Ally vuonna 2013 otti kantaa kysymykseen tulisiko Islamin olla yhteensopiva Maan ulkopuolisen elämän kanssa webinaarissa, jossa hän sanoi:

“Koraani on avoin idealle, että on olemassa monia Maapalloja. Jumalan merkkejä Taivaissa ja Maassa ovat hänen luomuksensa. Tämä ei tarkoita ainoastaan ihmisiä; se tarkoittaa kaikkia eläimiä ja hyönteisiä myös. Ja tämä myös voi viitata toisenlaisiin älykkäisiin elämänmuotoihin. Se ei tarkoita, että vain ihmiset on luotu, ja jos muunlaista elämää on olemassa, me tiedämme että Jumala ei hylkää luomuksiaan. Tämä tarkoittaisi, että Jumala on kommunikoinut Islamin koko hänen luomakuntaansa.”

Useimmat imaamit, joihin otin yhteyttä tästä aiheesta, joko löivät luurin korvaan, tai kaunopuheisemmin sanoiviat minulle, että tämä ei ole heidän asiantuntemuksen alaansa (ennen kuin he löivät luurin korvaan). Eräs imaami (lontoolainen Jaffer Suleiman) kuitenkin oli halukas puhumaan kanssani (hetken ainakin). “Eräs asia, joka on jätettävä taaksemme, on oletus siitä että ‘avaruusolennot’ itse eivät olisi muslimeja”, Suleiman selittää. “Mieti sitä mitä muslimi tarkoittaa Maalle. Ihmisinä meillä on eri tavat ymmärtää Jumala, Islam, se miten me palvelemme ja jopa uskomme. Mutta me emme viittaa muun uskoisiin ihmisiin, tai uskottomiin ihmisiin, ‘tuntemattomina.’”

Hän lisää, että vaikka keskustelu Maan ulkopuolisesta elämästä ei olekaan useimpien imaamien asialistan kärkipäässä, he voivat tarjota tavan keskustella islamilaisesta velvollisuudesta — sekä Maalle itselleen että muslimiyhteisölle laajemmalti. “Kuvittele jos avaruusolennot saapuisivat Maahan huomenna, ja oleta nyt että he hyväksyisivät Islamin. Muslimeilla on velvollisuus tarjota tilaa heille uskontonsa harjoittamiseen ja olla Jumalaa lähellä. Joten keskustelu avaruusolennoista, olettaen että he ovat olemassa ja he tietävät että me olemme täällä, tarkoittaa että osa ‘kääntymisen’ prosessia edellyttää sen, että me siivoamme Maapallomme ja teemme siitä asuttavan. Se tarkoittaa myös, että me teemme Islamista avoimemman ja demokraattisemman — tai ainakin sallimme näiden avaruusolentojen olla osa globaalia ummaa (yhteisö) ja antaa heidän liittyä seuraamme palvomaan Luojaamme.”

Kiinnostavaa kyllä, Suleiman esittää että velvollisuus käännyttää avaruusolennot Islamiin ei ole niin tärkeä kuin muslimiyhteisöjen velvollisuus varmistaa, että vieraat ja ulkopuoliset otetaan vastaan. “Tulivatpa avaruusolennot sitten Maahan, menimmepä me sitten heidän planeetalleen, mitä tahansa tulevaisuudessa tapahtuukaan, muslimit joutuvat johtamaan esimerkillään ja ottamaan kaikki vastaan yhteisöissään”, hän sanoo.

Hän lisää nauraen, “Yksi iso haaste on — ainakin muslimeille — joka aiheuttaa hieman keskustelua: Kukaan ei tiedä mihin suuntaan rukoilla!”

Artikkelin julkaissut MEL Magazine

Vatikaanin kääntäjän raju väite: Maan ulkopuolinen Jumala on kloonannut ihmisen

Mauro Biglino on teologian tutkija, joka on analysoinut pyhiä tekstejä yli 30 vuoden ajan, tietäen että vain suoralla muinaisten kirjoitusten analysoinnilla voidaan saada parempi kuva uskonnosta.

Hänen latinan ja kreikan kielen tutkimuksensa on mahdollistanut hänen toimia kääntäjänä San Paolo -kustantamolle. 

Vatikaani lopulta julkaisi hänen 17 kirjaansa vanhasta testamentista.

San Paolon kautta julkaistut 17 kirjaa kertovat 12 profeetasta ja viidestä maagikosta.

Allaolevista videoista ensimmäisessä Biglino puhuu vuonna 2018 käännetyistä teksteistä, jossa vihjataan siihen, että Maan ulkopuolinen Jumala on kloonannut ihmiset omalla avaruusolentojen geneettisellä koodillaan.

Kolmannessa videossa Mauro Biglino jälleen vuonna 2019 jatkaa raamatullisten tekstien tulkkausta, mm. vanhan ja uuden testamentin, joista hän sanoo että vanha testamentti kuvaa sen tavan jolla avaruusolennot loivat ihmiskunnan, käyttäen apinoiden ja Elohimin geneettistä koodia.

Hän painottaa, että kuka tahansa voi lukea alkuperäistekstistä sen mitä siellä sanotaan. Vanha testamentti ei mainitse Jumalan olemassaoloa samalla tavalla kuin uudessa testamentissa kuvataan.

Video 1:

Video 2:

Video 3:

  Artikkelin julkaissut Alien Star

Mitä tapahtuu uskonnoille jos löydämme elämää avaruudesta?

Melkein joka viikko astronomit tuovat meille uutisia uusista planeetoista toisten tähtien ympärillä. Nämä löydökset tuovat mukanaan viisaan astronomin julistuksen siitä, että tämä planeetta johtaa meidät lähemmäksi elämän löytämistä avaruudesta.

Olemmeko me yksin? Vai onko meillä seuraa jossain tuolla? Mikä vastaus onkin, tämä tieto tulee tuomaan mukanaan suurimman intellektuaalisen haasteen ihmiskunnan historiassa. Ei vähintään siksi että se tulee olemaan teologinen Maapallon uskonnoille.

Onko edessämme suuri henkinen herääminen ja vallankumous? David Weintruab Ph.D, astronomian professori @ Vanderbuilt University vastaa mammuttimaiseen kysymykseemme tässä haastattelussa.

    Lähde: http://www.youtube.com/watch?v=nfBDkN_dU1k

Totuudellisuuden hyve – mielin kielin kuvailtuna (episodi 34)

“Koronatilanteen vuoksi”, kuten niin monet ilmoitukset kuluvina viikkoina ovat alkaneet, Mesokosmoksenkin täytyy sopeutua erikoiseen tilanteeseen. Ennen kuin olemme saaneet etähaastattelut tarvittavine ohjelmistoineen ja perehdytyksineen kuntoon, niin meidän täytyy säveltää jotain muuta kuunneltavaa. Toisaalta, juuri nythän on hyvä aika kuunnella äänikirjoja ja podcasteja turvallisesti…

Epilogi on uusi prologi (episodi 26)

On tullut aika Mesokosmoksen ensimmäisen kauden viimeisen eli kahdennenkymmenennenkuudennen jakson.

https://anchor.fm/s/7e85100/podcast/play/8830803/https%3A%2F%2Fd3ctxlq1ktw2nl.cloudfront.net%2Fstaging%2F2019-11-9%2FEpisodi-26--Epilogi-on-uusi-pr-4456f33f644d1.m4a

(more…)