#treenit

- Tää on perseestä.

- Tää on tyhmää.

- Mä en jaksa, mä kuolen.

- Vittuako mulkkaat siinä?

- Sattuu!

- Nyt riitti.

Treenien jälkeen:

- Joko nää loppu?

- Otetaanks heti uusiks?

- Oli muuten sairaan kivaa.

Nyt ei hymy ihan helpolla hyydy - eilen oli Lucien ihka ensimmäiset agilitytreenit ja minun ensimmäiset kolmeen vuoteen! Mä olen ollut kyllä tosi laiska meidän omatoimitreenien kanssa.. ihan hävettää. No, Lucie osaa leikkiä ihan ookoosti (jos lelu on kiinni narussa..), syttyy lelusta, kulkee mukana, osaa odottaa ja tietää suurinpiirtein, että jonkinmoiselta lankulta poistuessa pitää pysähtyä. Näillä eväillä siis eteenpäin, hahaha!

Ekana otettiin vähän takaakiertoja pelkillä siivekkeillä. Aluksi oli vähän kankeeta (siis minä olin) ja Lucie hieman pelästyi siivekkeen rämähdystä. Yllättävän paljon se jäi sille päälle, mutta pystyttiin kuitenkin tekemään. Nyt vaan niitä puunkiertoja jatkamaan sitten! Minä haluan irtoavan whipetin, perskules! ;D

Sitten otettiin kolmen matalan hypyn suoraa. Tai siis yhdellä-kahdella kokeiltiin tietysti ensin. Mä olisin kyllä varmaan vielä perusteellisemmin vahvistanut sitä yhtä hyppyä ensin ja sitten siirtynyt eteenpäin. No, kouluttajan ohjeilla mennään ;) Etenemistä/irtoamista pitää kyllä harjoitella hurjasti. Onneksi mä tiedän meidän metsässä yhden ihmisten kuntoilupaikan, jossa on sopivia “hyppyjä” :D

Puomin kontaktilla käytiin syömässä namia ja odottamassa. Lucie osasi aika hienosti, vaikka ei se pysähtyminen nyt ihan selkärangasta tullut..

Keppejä lähdettiin tekemään kujana ja ohjureilla. Lucie ei meinannut ensin uskaltaa välistä ollenkaan, mutta loppua kohden alkoi jo vähän hoksottimet toimia ja juokseminen riemastuttaa.

Mehän tosiaan yritettiin vähän aloittaa jo sitä 2x2-metodia, mutta joku on ollut vähän laiska.. Mainitsin sitten kyllä kouluttajalle, että olin ajatellut käyttää tätä tapaa. Hän ei kuitenkaan ollut kovin vakuuttunut, että pystyisin sen tekemään yksinäni oikein ja pilkuntarkasti.. Mulla lähinnä oli syynä se, että haluaisin treenata useammin kuin kerran viikossa eikä meillä ole ohjureita/verkkoja, vain maahan tökättävät kepit. Hän kuitenkin lupasi selvittää, mistä ohjureita saisi, joten ehkä me sitten jatketaan kujalla kuitenkin. Mä luulen, että se on Luciellekin kivempi, kun saa vaan painattaa täysiä eteenpäin. Kovunkin kepeistä tuli kyllä aikanaan ihan ookoot kujalla, joten en valita :) Kunhan vaan muistaa treenata tarpeeksi monipuolisesti. Tosin nyt en ole ihan varma, että pystynkö tuota kujaakaan tekemään niin näppärästi ilman avustajaa. Noh, kattellaan.

Tuntuu, että viikko vaan lipuu ohi :D Huomenna jo keskiviikko. Maanantai etenkin meni nopeesti ku oltiin Vaasassa treeneissä. Vitu primavista perkkajuttuja. Truly randomeja biisejä. 

Tänään treenattiin bändibiisejä ens maanantain upseerikerhon kokkareita varten.