Mitä sie harrastat?
No agilityy, lenkkeilyy, temppuiluu, juoksenteluu. No oikeesti me ollaan oltu melkoisen laiskoja. Tai siis minä, koirathan nyt painaisi menemään vaikka koko ajan. Alkukeväästä päästiin vihdoin aloittamaan agilityn alkeiskurssi Lucien kanssa ja olin niiiin innoissani. En ollut tehnyt paljoakaan yksin sitä ennen, oli helppo syyttää olosuhteita, kun ei oo kenttää eikä esteitä, ni ei voi tehä mitään. Joo eipä.
Kesän ajan tahkottiin sekalaisissa alkeisryhmätreeneissä. Treenitahti oli Lucielle ajoittain turhan hieman haastava ja treenien “muoto” vähän epäsopiva. Aika paljon jouduttiin painimaan motivointi- ja vireongelmien kanssa, kun Lucie ei ollutkaan motivoitavissa samalla tavalla kuin ryhmän paimenet, tai kestänyt läheskään niin paljon toistoa ja pilkunviilausta. Myös kouluttajan kanssa meinasi mielipiteet mennä ristiin ja rastiin.. Ja sitten ketutti, kun tuntui, että loppupeleissä ainoastaan koiran motivaatio ja vauhti kärsii tästä soutamisesta ja huopaamisesta.
No, toisessa tilanteessa (=Suomessa) olisin varmaankin tokaissut, että pitäkää tunkkinne ja etsinyt toisen paikan treenata. Sitä toista paikkaa ei vaan nyt ollut näköpiirissä ja tähänkin porukkaan olin tehnyt soluttautumista jo vuoden verran. Lisäksi tämä tuntui olevan ainoa paikka, jossa saisin edes pienen mahdollisuuden vapaaharjoitteluun. En tietenkään täysin varustellulla kentällä, vaan kerhon toisella, vähemmällä käytöllä olevalla kentällä, jossa ei varsinaisesti ole edes kunnon esteitä. Noh, tyhjää parempi ja sentään joku paikka, jonne roudata omat pienet treeniesteet.
Talven ajaksi laitettiin nyt ryhmätreenit tauolle (tai siis yksärit kuten kouluttaja suositteli, sillä hänen mielestään Lucie ei edes sovellu mihinkään ryhmään. Eei syö itsetuntoa ei..). Noh, kyllähän tässä peiliinkin saa katsoa, ja pitkään. En tosiaan ole ollut kovinkaan aktiivinen kaiken sen perustan, motivaation ja yhteistyön rakentamisessa. Loppukesästä aloin miettimään asioita sitten ihan kunnolla, ja luulen löytäneeni sen idean, jolla nyt haluaisin lähteä etenemään.
Avainsanoina hauskanpito, yhteistyön kehittäminen temppujen ja naksuttelun kautta, paljon yksinkertaista treeniä ja nopeita toistoja Lucien ehdoilla. Eikä tähän ihan oikeasti edes tarvitse niitä esteitä tai kenttää, kun järjellä ajattelee. Tämän kesän aikana olen tainnut todella ymmärtää sen eron vinttikoiran ja paimenkoiran treenaamisen välillä. Whippet ei halua työskennellä vain siksi, että pääsisi tekemään edes jotain yhdessä minun kanssa. Se valitsee mieluummin yksinään lelun kanssa juoksemisen tai pehmeän sohvan. Mutta parhaat tulokset saavutetaan, kun whippet pääsee agitreenissäkin juoksemaan, juoksemaan ja juoksemaan ja pitämään hauskaa tällainen ilme naamallaan (mallina Lucien iskä pallojahdissa). Pitää vain löytää ne keinot, joilla se koira haluaa hyväksyä ohjaajankin mukaan leikkiin ;D Frisbee on meillä nykyään kova sana!
Tämän pohdinnan tuloksena olen päättänyt ottaa seuraavaksi haasteeksi juoksu-A:n. O-ou! :D Lucien ainoa agilitytaito, josta voin olla todella ylpeä, on pujottelu. Se opittiin kujalla täysiä juoksemalla, joten sitten loogisesti ajattelin, että ehkä neiti tykkäisi opetella juoksemista myös toisella esteellä. 2on2offia on harjoiteltu kaikista pisimpään ja edelleen tuntuu neidillä olevan tatti otsassa sitä treenatessa. Miksei siis lähteä yrittämään toista kautta? Tosin puomin tulevaisuudesta mulla ei ole tällä hetkellä hajuakaan, mutta who cares! Eihän me välttämättä ikinä edes kilpailla, sillä neidin säkä on näppärästi jotain 45-47cm..
