Mä olen jo kuukausitolkulla pähkäillyt tätä blogia. Jatkaako vai ei. Välillä pää ihan tursuaa postausideoita ja välillä innostun jopa kirjoittamaan. Tänään kotimatkalla junassa se ajatus kuitenkin lopulta iski. Ei kiitos enää. Miksi väkisin kirjoittaa, kun tää ei yksinkertaisesti ole mun juttu?
Jos joku niistä kymmenistä viidestä lukijasta jää kaipaamaan, niin FB:stä tavoittaa, puhelimella ja skypelläkin voi aina soittaa (se olisi ihanaa!) ja vähemmän tutuille tuuttaan fotoja Instagrammiin aivan entisellä innolla :)
Ajatuksena kiva, mutta kun se ei toimi, niin ei. Adjö! Kiitos kaikille mukana roikkumisesta. Pusuja ja haleja!
(ja nyt julkaisen tän heti samalla minuutilla, etten mene taas kerran katumapäälle. Noin.)
Anya is live and ready to show you everything. Watch her strip, dance, and perform exclusive shows just for you. Interact in real-time and make your fantasies come true.
✓ Live Streaming✓ Interactive Chat✓ Private Shows✓ HD Quality
Anya is LIVE right now
FREE
Free to watch • No registration required • HD streaming
Hahaha, blogi on näyttänyt viime päivät aivan rikkinäiseltä ja tuhoontuomitulta, mutta no worries! Elossa ollaan, ainoastaan mun toinen domain, jolla olen tämän blogin css-filettä varastoinut oli vaan down. Tietenkin vasta neljäntenä päivänä mä muistin soittaa niiden asiakastukeen, joka on auki näppärästi 9-16. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tätä jonkun toisen palvelun kautta, niin ei css-kato haitannut, hehe.
Galluppi! Luetko tätä blogia suoraan osoitteessa simbutti.net vaiko ehkä Bloglovinin tai RSS-readerin kautta? Katotaan saanko kommentteja muiltakin kuin äidiltä :D Mun tosin kai pitäisi olla sen tason ammattilainen, että saisin tällaiset asiat selville jostain Analyticsistä, mutta ei nyt niinku jaksa.
Elämä on ollut oikeasti nyt superkiireistä! Muutto nro. 1 on vihdoinkin oikeasti paketissa, vanhasta kämpästä pääsin lopullisesti eroon maanantaina. Bileet! Tosin tällä viikolla pitäisi ehtiä vielä Kreisbüroon näyttämään naamansa ja sanomassa heipat Zürichille. Mutta senkin aukioloaikoja mä suorastaan rakastan! 08:00-11:30 / 13:30-16:30, mahtavaa.
Hiihtokauden päätös vajaa kaksi viikkoa sitten Jungfraulla työkavereiden kanssa oli aivan mainio. Taas! Kuvat on sentään siirtyneet jo koneelle, mutta pitäisi vielä saada ne eteenpäin Lightroomista. Saatoin eilen hiukan repeillä, kun kävin niitä läpi junamatkan aikana. Grindelwaldin ainoa disko, kasa Liippiläisiä ja kamera on aina takuuvarmasti hullunhauska yhdistelmä <3
Viime viikon torstaina saatettiin myös vähän humputella, jälleen työporukalla, Best of Swiss Web Awardsien jälkimainingeissa. Onneksi biletysseura ei kovin helpolla väsähtänyt. Sehän kun on ihan ok missata viimeinen juna puolilta öin ja sitten jatkaa juhlimista, koska aamun ensimmäinen juna menee vasta viideltä, eikö? Eräs kokeneemmista BOSW-konkareista oli jo valmiiksi bookannut kalenteriinsa blockerin "lepäämiselle" perjantai aamupäivälle. Erittäin hyvin suunniteltu, etten sanoisi.
Vaikka nyt juuri tämä kevätsää näyttääkin äärimmäisen masentavalta vesisateessa, niin olen ihan innoissani tulevasta keväästä ja kesästä. Lucielle on suunnitteilla paljon rata- ja maastotreenejä ja onpa jokunen kisakin jo katsottuna, iiks! Löytyipä Badenista ihan läheltä lupaavan oloinen koirakoulukin, jonka kenttä ainakin näyttää hyvin varustellulta agilityä silmällä pitäen. Vaikka toisaalta olen kyllä ajatellut nyt panostaa enemmän noihin juoksulajeihin.. Katotaan miten jää agille aikaa. Ei oteta ressiä! Kovukin tuntuu taas tasoittuneen, kun lääkitys ja olosuhteet on kohdallaan. Badenissa on löytynyt pienen automatkan päästä mukavan rauhallisia lenkkireittejä, jossa päästään molemmat rauhoittumaan :)
Kolmessa viikossa on tapahtunut niiiiin paljon! Töissä pitää taas kovasti kiirettä muutamankin eri projektin kanssa ja näiden kokouksien ja workshoppien merkeissä olen taas päässyt junailemaan ympäri Sveitsiä. Tulipa toinen meetinki vedettyä myös kokonaan saksaksi ja 4/5 ennestään tuntemattomien asiakkaiden/partnereiden kanssa. Achievements so unlocked! \o/
Maaliskuun toisen viikon olin lomalla ja lukuisista “Mihin matkustat?” kysymyksistä huolimatta pysyttelin enimmäkseen ihan kotosalla ja rentouduin. Olin niin älyttömän iloinen ja ylpeä, kun kerrankin tuo rentoutuminen ei kuitenkaan tarkoittanut vain sohvalla löhöämistä vaan tehtiin kivoja juttuja koirien kanssa, lenkkeiltiin paljon, nautittiin auringosta, käytiin laskemassa ja vaeltamassa sekä herättiin ja nukahdettiin ihmisten aikoihin. Tuon viikon aikana sain vihdoin myös varmistuksen, että pääsen kämpästäni eroon tämän kuun loppuun mennessä. Siinä sitten sveitsiläisen kanssa avattiin kalenterit ja tajuttiin, että muutto on tehtävä tulevana sunnuntaina, sillä loppukuusta ei yksinkertaisesti löydy aikaa!
Rentouttava loma vaihtui sitten parin päivän raivopakkaamiseen, mutta yllättävän hyvin (ja kuitenkin ihan hyvillä mielin) sain kamat kasaan ja nyt viikon ajan olemmekin jo asuneet Badenissa! Mun elämäni on nyt reilun kuukauden ajan pahvilaatikoissa keskellä olohuonetta, sillä huhtikuun lopussa päästään sitten lopulliseen kohteeseen, meidän aivan upouuteen ja ihanaan kotiin! Elo Badenissa on tuntunut kovin, kovin hyvältä, eikä pidempi työmatkakaan ole menoa haitannut. Päinvastoin mä jotenkin nautin siitä päivittäisestä 2x15 minuutin rauhoittumisesta junassa :) Nyt olisi vielä aika paljon byrokraattisia kiemuroita selvitettävänä osoitteen- ja kantooninvaihdoksen myötä, huhu! Listat on jälleen kerran kova sana, että muistaisi edes puolet hoidettavista asioista.
Taidanpa kaivaa tähän vielä muutaman (kymmentä) kuvaa ja sitten pitäisi kai taas vaihteeksi tehdä töitäkin. Vaihdoin väliaikaisesti pitempään työviikkoon... Jokapäiväiset 8 tuntia meinaa vähän ottaa aikataulullisesti koville, mutta eiköhän sen saa järjestymään jotenkin päin. Täksi viikonlopuksi suunnataan jälleen vuorille - edessä jokavuotinen Liip Ski Weekend! Jonka järjestämisen minä muuten otin harteilleni tänä vuonna. Aikamoinen harppaus pois omalta mukavuusalueelta, hahaha.
Nyt on ollut pari päivää jotenkin sellainen fiilis, että tästä noustaan taas! Silleen oikeesti niinku! Maanantaikin tuntui ihmeellisen siedettävältä päivältä, vaikka ulkona tulee kaatamalla vettä ja jonotin aamuruuhkassa varmaan puoli tuntia :o Nyt just äärimmäistä potkua päivään antaa Apulannan vanha tuotanto, jonka pariin eksyin kuunneltuani Suomen uuden euroviisuedustajan vedon. Ihanat nostalgiset punk- ja Apisvibat tuli Pertti Kurikan nimipäivistä ja nyt täällä nautin työstäni tykittämällä kuulokkeista samalla “Heihei, mitä kuuluu?!!”. Nyt on hyvä.
Plussana. Päivän, viikon.. tämän vuoden paras oivallus: on ihan ok olla vähän väsynyt, kun tapahtuu liikaa.
Niitä on ollut tänä vuonna vasta kaksi viikonloppua! Alppihetkiä nimittäin. Ja tämä on se postaus, joka on lojunut tuolla luonnoksissa jo yli kuukauden. Aivan mahtavaa! (Kuvittele tuo Kingin K-Kauppiaan äänellä.)
Tammikuun tokana viikonloppuna aloitettiin kausi Melchsee-Frutissa. Turnvereinen jokavuotisella reissulla, josta lisää kuvia täällä. Lauantaina lumitilanne oli jotakuinkin huolestuttava. Rinteet erotti maisemasta sillä, että niiden väri oli lähinnä vaaleanruskea.. Jopa noin 1800 metrissä piti välillä varoa, ettei laske hiekan yli. Päästiin myös kokeilemaan vesihiihtoa, kun järven jään yli vievä hissilatu hieman tulvi. Yön ja aamun aikana tulikin sitten kunnolla lunta, että päästiin laskemaan ihan lumellakin. Koko viikonlopun ajan tuuli oli kuitenkin ihan älytön, joka toi vähän lisähaastetta edelleen hapuilevalle lumilautailijan tasapainoaistille.
Kerrankin pelattiin normaaleilla korteilla, jee! Suomessa joululomalla opeteltiin ja muistuteltiin mieleen lapsuuden korttipelejä, niin ne pelit pääsivät kovaan käyttöön.
After Skissä perinnepelejä. "There's a hole in the hammer", he said. Mä sanoisin, että tuossa ennemminkin vaan reunat jäljellä :D
Seuraavana perjantaina päätin missata vuosisadan Liip-bileet, vain nukkuakseni pommiin seuraavana aamuna ja päästäkseni taiteilemaan autolla lumisille alppiteille. Meidän tarkoituksenahan oli siis lähteä päiväksi Engelbergiin/Titlikselle, herätä ajoissa ja mennä junalla, jotta saisin kerrankin ottaa matkat rennosti (niin, arvatkaa olenko ainoa ajokortillinen tässä perheessä ;). No, aikataulullisten vastoinkäymisten vuoksi otettiin sitten kuitenkin auto alle ja oltiin rinteessä vasta 11 maissa. Olosuhteet lumisateen ja pilvien keskellä olivat taaskin vähintään haasteelliset, mutta ainakin lunta riitti ja ylimmissä rinteissä se oli myös suht pehmeää, niin minäkin uskalsin jotain. Ja edellisiltana vahattu lauta oikeasti luisti. Like magic! Hauskaa! Otettiin oheen vähän turistiaktiviteettejakin. Titlikseltä löytyi siisti jäätikköluola ja riippusilta! Muutenkin siellä näkyi turisteja enemmän kuin muissa hiihtokeskuksissa yleensä. Voi niitä intialaisnaisia ballerinoissaan..
Alas tullessa gondolihissi päätti sitten vielä jumittua ja matka alas kylään kesti jotakuinkin tunnin. Parkkipaikalla kaivettiin auto lumesta, alettiin jännittää kotimatkaa ja ystävällinen ulkopuolinen työnsi meidät liikkeelle parkkipaikan puomilta. Superpieni ylämäki ja 10 senttiä lunta kun oli liikaa täkäläisille kitkarenkaille. Kiemurainen vuoristotie liian monen auton letkassa nosti vielä vähän sykkeitä ennenkuin päästiin turvaan lumettomille teille. Saakeli soikoon, mä kyllä luotan täysin omiin talviajotaitoihin, mutta parin tapauksen jälkeen en enää lainkaan autoni nastattomiin talvirenkaisiin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sveitsiläisen pelonsekaista ihmetystä siitä, miten Suomessa talvikeleillä ajetaan. Mutta kyllähän sitä nastoilla pääsee! Mun pitäisi kai vihdoinkin harkita niiden lumiketjujen hankkimista. SE tuntuu vaan ihan liian ekstremeltä.
Anya is live and ready to show you everything. Watch her strip, dance, and perform exclusive shows just for you. Interact in real-time and make your fantasies come true.
✓ Live Streaming✓ Interactive Chat✓ Private Shows✓ HD Quality
Anya is LIVE right now
FREE
Free to watch • No registration required • HD streaming
Saikulla ollaan siis oltu juu! Lauantai-illan bileet kattoterassilla ja maanantain saunomiset ulkona vilvotteluineen taisivat olla kropalle liikaa ja sitten tuli stoppi.
No, onpahan ainakin päässeet aivot hieman pysähtymään ja nukkuakin on saanut pitkästä aikaa tarpeeksi :) Nyt alkaa pikkuhiljaa jo äänikin taas kulkea. Tässä samalla on kuitenkin pitänyt järkkäillä kämppää näytettävään kuntoon ja eilen illalla päivystettiin ja odotettiin asunnonkatsojia 18-20. Yksi joutui perumaan, ensimmäinen tuli, pyörähti pari sekuntia ja totesi että “Ei minulle, kiitos. Liian pieni.”, toinen otti sentään hakulomakkeen mukaansa ja kolmas teki sitten kokonaan oharit. Kiitosta vaan. No, laitoin sitten paniikissa ilmoitusta toiseenkin paikkaan ja nyt olisi jo sähköpostissa pari kiinnostunutta jonossa. Pidetäänhän pliis kaikki peukut pystyssä, että kyllä tän joku huolii!
Koirille tämä ei olekaan ollut mitään juhlaa. Neidin ilme kertonee fiiliksen: TYLSÄÄÄ!
ps. Antoivat minulle lääkäristä mukaan yskänlääkkeen, jonka kyljessä lukee 53% Vol. Alkohol. Onks hei ihan pakko..? Tuntuu pahemmalta kuin mikään shotti ikinä.
pps. Finrexin on yksi niistä asioista, mitä edelleen hamstraan Suomesta. Ei vaan pysty elämään ilman <3
ppps. Kuinka hienoa omistaa Bilteman kuumemittari!?? Kiitti iskä.
Tämä viikko on ollut taas.. noh, en sano mitään, kun lupasin valittaa vähemmän :) Mutta auringonpaiste se vaan tekee ihmeitä ihmismielelle! Aamulla herätessä se fiilis ei ollut vielä ihan huipussaan, mutta jo pieni happihyppely koirien kanssa auringossa nostatti mieltä (kerrankin!). Tässä on ollut vähän hankalaa taas niidenkin kanssa, kun omat energiat on olleet täysin lopussa eivätkä ne ole saaneet tarpeeksi aktiviteettia. Luciellakin ties mikä toinen murrosikä valloillaan, kun on alkanut yhtäkkiä liittyyä isoveikan huutokonsertteihin. Lenkkeilläänpä sitten taas jonkun aikaa erillään, heh. Yllättävän rentouttavaa kyllä viedä vain yhtä koiraa. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja sitä rataa..
Mutta nyt Fasnacht-tunnelmiin hei!
Viime viikonloppu oli aivan huippu ja Fasnacht-bileet taas aivan mainiot! Meille ei edes tullut mikään älytön kiire pukujen valmiiksi saamisen kanssa, ja lähdettiin rennolla juhlamielellä kohti Oberrohrdorfia. Lebkuchenmannit herätti paljon huomiota kadulla ja itse juhlissa, haha. Oli kyllä hauska nähdä kuinka moni ihminen tuli kehumaan ideaa :) Mutta silti meidän toteutus riitti “vain” viidenteen sijaan pukukisassa ;D No, lavalle päästiin taas kuitenkin! Pojat keksivät vielä leipoa piparia mukaan otettavaksi, jota sitten tarjoiltiin milloin kellekin. Taisi puhelinnumerollisia “käyntikorttejakin” olla muutamalla :D Tarina ei kyllä kerro, että onnistiko poikia lopulta.. Mun kuvat on taas onnettomia puhelinräpsyjä, kun unohdin oikean kameran akun kotiin latautumaan… Taisin myös ottaa enemmänkin videota, kun noiden bileiden fiilistä ei vaan pysty pelkästään kuviin vangitsemaan. Lisään sen tähän joku päivä, jos sieltä matskusta saa jotain kasaan :) Mutta ketä kiinnostaa, niin lisää kuvia löytyy tapahtuman nettisivuilta.
Seuraavana päivänä urheimmat jatkoivat vielä muutaman hetken Badenin karnevaalitunnelmissa.
Tämä viikonloppu näyttääkin sitten suht haikealta, ainakin kun mun kalenteria katsoo. Kahden kaverin läksiäisbileet ja kolmannen (pois)muuttotalkoot. Väistämättä tässä tulee ajateltua, että eräänlainen aikakausi täällä Sveitsissä on tulossa päätökseen, kun rakkaat suomitytöt jatkaa matkaansa maailmalle ja minäkin jätän pian Zürichin. Haikeaa, mutta samalla katson tietysti hyvin positiivisin mielin tulevaisuuteen ja hyvinkin innoissani odotan muuttoa Badeniin! :)
Tai sitten ei. Aikalailla erikoinen päivä oli tiistaina ja ihan vahingossa tuli otettua muutama kuvakin, joten sittenhän pitää ehdottomasti tehdä klassinen meidän-päivä-kuvina-postaus!
- - - -
Aamulla ylös reippaasti ja juoksupolulle! Puhelimessa Nike-appin valmentaja sanoo, että tänään 4.8km, joten sittenhän on mentävä!
Sattuipa vielä hurjan kaunis kelikin ja yhdessä auringon kanssa herättiin. Juoksu kyllä kulki vähän huonosti blaah, mutta tärkeintä, että lähdin!
Poikkeuksellisesti autolla töihin ja koirat messiin. Niin moni ihminen ilahtui taas office dogseista, mutta ei, en silti tuo niitä jatkossakaan edes joka viikko.
There was an impediment during a meeting. No blanket or pillow organized for the whippet!! :o
Töiden jälkeen kangaskaupan kautta Wettingeniin. Taas on se aika vuodesta, kun hiki hatussa askarrellaan karnevaaliasuja, hehe. Huomenna lauantaina räjähtää! Puolilta päivin saan myös oman sveitsiläiseni takaisin Brasiliasta, jeeee! <3 Siihen asti hengailen näemmä vaan sen kavereiden kanssa, hahaha!
...niin, ettei jaksa edes valmista blogitekstiä julkaista! Tuolla se vieläkin odottaa, kolmatta viikkoa kai. Viime viikko oli taas sarjassamme AAAAAARGH!! Se tosin alkoi erittäinkin mukavasti loma- ja synttäripäivällä sekä rakkaan Nassikan (vanhat nimimerkit kunniaan, hihi) spontaanilla vierailulla! Ja oli kyllä vaan niin niin hauskaa ja taidettiin puhua pölpöttää taukoamatta, ettei pahemmin kuviakaan muistettu muistoksi ottaa. Tulethan vielä joskus uudestaankin, biiiitteee? Mutta joo.. sitten piti mennä töihin loppuviikoksi. Voisikohan ammattiaan vaihtaa ihan vaan firman sisällä, ettei tarvisi jättää huippuja työkavereita tai rentoa ja reilua työympäristöä?
Olikohan tässä avautumisessa joku pointtikin... hmm. No ihan vaan kertoa, että täällä ollaan ja että blogi ei ole kuolemassa (vaikka sitäkin on tullut tässä mietittyä). Ja ai niin, näin tänään semmoisen haasteen jossain ammattiblogissa, että ei saisi valittaa 24 tuntiin ja sitten pitäisi katsoa, miten maagisesti sun elämä muuttuu. Wow. Onhan sitä kokeiltava joo. Musta tuntuu, että ulospäin vaikutan kyllä ihan ok ihmiseltä, kovasti vain väsyneeltä monesti. Tai sitten valitan "ihan vaan läpällä". Meidän tiimin humoristinen motto kun tuntuu olevan Step 1: complain. Itselleni tai koirille valitan kyllä aivan liian monesti. Tai omalle sveitsiläiselle, mutta sen yritän pitää kyllä kurissa, koska eihän kukaan sellaista jaksa. Ja tarkoitan siis omista asioista valittamista, nalkuttavaksi vaimoksi en suostu ikinä! Kyllähän sellainen pakkopositiivisuus tekisi monelle ihmiselle hyvää :)) Pitänee yrittää!
Ensimmäisenä askeleena taputanpa siis itseäni olalle ja onnittelen, että sain vihdoin tänään irtisanottua asuntoni! Seuraavana askeleena uuden vuokralaisen (*) löytäminen. Helppoa kuin heinänteko, tahdon ainakin uskoa! Mutta tästä se alkaa, matka kohti uutta elämää ja isoa ihanaa kotia Aargaun kanttoonissa (hui!).
* Fun swiss fact of the day: Asunnon voi irtisanoa näppärästi vain pari kertaa vuodessa ja 3kk:n varoitusajalla – muussa tapauksessa on omalla vastuulla etsiä asuntoon uusi asukas. Vähän jänskättää, mutta helppoa sen pitäisi tässä asuntopulakaupungissa olla :)
Eli uudenvuodenaattoon. Täällä tuota päivää kutsutaan jostain syystä Silvesteriksi. Älä vaan kysy miksi. Oudot sveitsiläiset. No mutta, muutama kuva mun oli tarkoitus tänne tyrkätä. Meidän loman loppu oli jotenkin tosi mukava. Ihan erilaista mitä kulunut viikko Kausalassa ja aika sellaista turistimeininkiä niinkuin aiemmin mainitsin, haha.
Uudenvuodenattona käytiin tosiaan vähän kaupungilla pyörimässä ja ihan hotellin kupeesta löydettiin tuo meksikolainen ravintola, Maya, jota olen kymmeniä kertoja katsellut bussin ikkunasta ja miettinyt, että voisi olla kiva. Otettiin siellä vaan pienet snäksit, mutta todellakin pitää mennä joskus uudestaan kunnolla :) Illemmalla lähdettiin sitten etsimään överiravintola Farangia. Oli kyllä niin piilossa, että..! Taisi olla elämäni ensimmäinen ties-kuinka-monen ruokalajin ökyillallinen, jänskää! Ruoka oli kyllä jotain ihan älyttömän hyvää, aaaah. Sen jälkeen lähdettiin pyörimään Senaatintorille päin, jossa tillitettiin hassut juhlallisuudet ja ilotulitukset.
Meidän lento lähti 2.1. aikaisin aamulla, joten päätettiin yöpyä edeltävä yö lentokenttähotellissa. Paras idea ikinä! Porukat toi koirat Helsinkiin iltapäivästä ja heitti meidät kentälle. Chekkaus hotelliin sisään, hetki ihmettelyä ja syöpöttelyä kentällä ja sitten jätettiin koirat hotellille ja painuttiin Flamingon vesipuistoon! Hahaaaa! Aikaa oli vain pari tuntia, niin ei viitsitty mennä sinne Span puolelle lainkaan. Vesipuiston parit liukumäet tuli testattua, mutta muutoin tuo paikka oli kyllä aika blaah.. Paitsi mä olin ihan innoissani päästessäni yleiseen saunaan. Hahaha, olen outo kai joo. Mutta kun se suomalainen saunakulttuuri! Puhuminen ei ole kiellettyä, pikkulapsetkin on tervetulleita ja löylyä voi heittää närkästyttämättä kanssasaunojia. Ja saunassa on jopa tilaa, kun ihmiset ihan vaan istuvat sen sijaan, että tulisivat saunaan makoilemaan tuntitolkulla.. Pitäisi joskus kai tännekin kirjoitella vähän saunomisen sääntöjä täkäläisen kulttuurin mukaan. Parasta viihdettä ikinä!
Pian pitäisi painua pehkuihin, kun huomenna on lähtö hiihtoreissulle, aivan liian aikaisin. Mutta jee, kauden aloitus! Toivotaan aurinkoa ja hyvää lunta. Tschüüüs!
Anya is live and ready to show you everything. Watch her strip, dance, and perform exclusive shows just for you. Interact in real-time and make your fantasies come true.
✓ Live Streaming✓ Interactive Chat✓ Private Shows✓ HD Quality
Anya is LIVE right now
FREE
Free to watch • No registration required • HD streaming
Hola hola! Uutta vuotta on eletty jo melkein viikko ja vihdoin sain kirjoitettua valmiiksi jokavuotisen teinikyselyn. Milloinkohan alan oikeasti olemaan liian vanha noihin joihinkin kysymyksiin..
Kaksi päivää töissä ja mun hartiat, niska ja aivot on olleet jumissa yhtä kauan. AUTS! Onko pakko istua koneella koko päivän, jos ei halua ja pysty, kun sattuu?
IHMISSUHTEET
01. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- No en välttämättä ystävistä puhuisi, mutta taas paljon uusia työkavereita ja tuttavuuksia koirapuolelta. Ystävien hankinta on kyllä ensi vuoden listalla aika tehokkaasti, sillä kaikki Zürichin suomiystävät katoavat alkuvuoden aikana maailmalle :'(
02. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Ajanut autolla pisimmän matkan ikinä, Sveitsistä Suomeen.
03. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Kyllä vaan.
04. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Lucien ensimmäiset kerrat vieheen perässä ja lisenssijuoksu loppuvuodesta
- Kesän uintireissut koirien kanssa ja ilman
- Arkipäivän onnistumiset ja suppauskurssi Kovun kanssa
- Kesän suomiroadtrip
- Mainiot koirahörhöreissut vihdoin omalla kiesillä!
- Valkoinen joulu Suomessa!
MINÄ
01. Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
- Minusta on kai tullut aikamoinen pessimisti.. Työ ei ole oikein sujunut entiseen malliin, kun kaikki inspiraatio ja luovuus on karanneet jonnekin, eikä sitä oikein tiedä mitä muutakaan osaisi työkseen tehdä.
02. Oletko lihonut?
- No olen! Olen ollut ihan kriisissä viimeisimmän kuukauden. Kai sitä on ensimmäistä kertaa ikinä alettava tuijottelemaan vaakaa ja tekemään asialle oikeasti jotain.
03. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- No ihan niin hurjaksi en ruvennut kertaakaan.
04. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- Olenkohan ollut kertaakaan, yksin tai kenenkään kanssa. En edes muista. Tämä pitää korjata pikimmiten.
05. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- No vieläkin se toinen tatuointi antaa odotuttaa itseään. Nyt on sentään tekijä löytynyt, enää tarvisin kuvan paperille.
RANDOM
01. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Vaikea nostaa yhtä henkilöä yli muiden, mutta yksi uusi työkaveri vaikuttaa sen verran mukavalta, etten pistäisi pahakseni, vaikka joskus ystävystyttäisiin enemmänkin :)
02. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
- En luvannut mitään, mutta nyt pitäisi varmaan tehdä jotain lupauksia tämä mahan pienentäminen mielessä.
03. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- No vauvoja on näkynyt siellä täällä, mutta ei nyt ihan lähipiirissä kuitenkaan.
04. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei onneksi.
05. Missä maissa kävit?
- Saksa, Tanska, Ruotsi, Suomi. Ensi vuonna vois yrittää ottaa lomakohteeksi jotain muutakin kuin Suomen.
06. Mitä haluaisit vuodelta 2015 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2014?
- Tää taitaa olla ikuisuusaihe kuitenkin, mutta oma elämä järjestykseen ja haluan koukuttua urheilemiseen, hyvään oloon ja terveelliseen ruokaan.
07. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014?
- Nyt täytyy tunnustaa, etten muista oikein mitään päivämääriä tai mitään älyttömän merkittäviä tapahtumia. Koko vuosi oli aika tasapaksu blaah.
08. Mikä oli vuoden 2014 suurin onnistuminen?
- Pitkin vuotta, mutta etenkin jossain vaiheessa kesällä olin todella kypsä työhöni. Sieltä suosta ylöspääseminen tuntui aikamoiselta voitolta, vaikka ei vieläkään ihan turvallisilla vesillä olla.. mutta sentään vähän toiveikkaimmin mielin vuoteen 2015.
09. …ja suurin epäonnistuminen?
- No ainakin tämä blogi taas kerran. Mietin jo lopettamistakin, mutta hitsi vie, kun joskus se kirjoitusinnnostus kuitenkin iskee. Ja tämä on tosi hyvää treeniä mun suomenkielelle, ettei vaan pääse unohtumaan, hehe!
- Heh, ja se kirottu 100syytäollaonnellinen-haaste näyttää nyt jumiutuneen puoleenväliin, olkoon prkl.
10. Kärsitkö vammoista?
- Alkuvuodesta lautaillessa kaaduin käteni päälle rinkka selässä. Mutta ei sitä kai lasketa, kun en tarvinut edes lääkäriä?
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Minun ihana pieni tilaihme Honda Jazz <3 <3 <3 Ja vuoden viimeisenä päivänä saattoi tarttua Rajala Pro Shopista mukaan uusi pieni kamera. Hups.
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Tarpeeksi en vaan voi kiittää tuota omaa rakasta, joka on tukenut mua kaikenmoisissa elämän pulmissa eikä vielä ole pelästynyt poiskaan.
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Mein agilitykouluttajan! :D
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Kai ne koiriin ja autoon meni. Sekä shoppailuun Suomen lomilla.
15. Mistä innostuit eniten?
- Innostuin.. varmaankin koiravermeiden askartelusta ja Lucien uusista harrastuksista.
16. Vuoden 2014 ihmiset:
No läheiset ja ystävät tottakai, mutta lisäksi:
- töissä Team Legon Frontend Squad
- SKG Zürin agilitytyypit
- nimien ja naamojen yhdistelyä vinttikoirapiireissä ja jopa muutamia jutustelukavereita kehän laidalla :)
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Uskaltaisinkohan sanoa, että olin himpun onnellisempi vuosi sitten, vaikkei asiat nytkään huonosti ole.
18. Lihavampi vai laihempi?
- Lihavampi.. nooouuuu!
19. Rikkaampi vai köyhempi?
- Hmm.. aika samoissa varmaan mennään.
20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Asioita, joista oikeasti nautin.
21. …entä vähemmän?
- Jumittamista ja ahdistumista.
22. Miten vietit joulun?
- Kotona Kausalassa perheen ja Fabin kanssa.
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Vietettyäni ihanan, rauhallisen ja hyvin sujuneen aamupäivän kahdestaan Kovun kanssa, olisi pitänyt valita toinen reitti välttyäksemme tältä välikohtaukselta.
24. Rakastuitko vuonna 2014?
- Taisin rakastua uudestaan samaan naamaan tuossa loppukesästä <3
25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- No arvaa!
26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Loppuvuodesta suomalaiset Syke ja Tellus iski aikaa kovaa.
27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- Itseäni varmaan silloin tällöin, hehe.
28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Luinkohan edes mitään.. hmm.
29. …entä musiikillinen löytö?
- Innostuin ensimmäistä kertaa ikinä Vain Elämää -formaatista ja sitä myötä varmistuin yhä vain ja enemmän Paula Vesalan lahjakkuudesta. Mikä mimmi!
30. Mitä halusit ja sait?
- Asunnon etsinnälle päätöksen, wuhuu!
31. Mitä halusit, muttet saanut?
- Paljon sellaisia asioita, joihin olisin itse voinut vaikuttaa, mutta enpä ollut tarpeeksi yritteliäs. Story of my life.
32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Miksi en edes muista yhtäkään katsottua uutta elokuvaa?
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Oltiin laskemassa Sedrunissa ja minut pidettiin lauantai-iltana väkisin hereillä, jotta saivat laulaa minulle onnittelulaulun sunnuntain puolella :D
34. Ketä kaipasit?
- Saako vasta kysymykseen 'mitä kaipasit’? Entistä elämää Suomessa, sitä jossa kielitaito ja kaikenmoisten kiemuroiden ymmärtämättömyys ei rajoittanut valinnanmahdollisuuksia tai ystävien löytämistä.
35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Fabi, Annika ja Marjo, ja sen oivaltaminen, että onnellisuus on omasta itsestä kiinni. Hymyä pyllyyn! Vaikka väkisin sitten niin.
Aah, miten rentouttava loma on ollut! Vähän jopa liian rentouttava, kun parina iltana olen todennut, että taidan olla kyllästynyt lomailuun :D Tosin taisin olla enemmänkin kyllästynyt vanhempien nurkissa luuhaamiseen kuin lomailuun. Viikko vierähti Kausalassa supernopeasti. Syötiin, nukuttiin, löhöttiin ja seurattiin kolmen koiran yhteiseloa huvittuneena. Enimmäkseen viihdyttiin sisätiloissa, taisi nämä pakkasasteet olla sveitsiläiselle vähän liikaa, varsinkaan jos ei pukeudu kunnolla, haha. No en väitä että minäkään paljon nauttisin. Paitsi siitä miten kaikki on niin kaunista! <3 Koirat ulkoilivat enimmäkseen isolla pihalla keskenään (loma!), mutta käytiin me sentään vähän lenkillä ja yhtenä päivänä turistikierroksella ja pulkkamäessä Messilässä. Viikon kylmimpänä päivänä ajeltiin turistikierrokselle Porvooseen. Se vanha kaupunki on vaan aina niin ihana, kunpa olisi tarennut kierrellä enemmänkin!
Nyt uudeksivuodeksi tultiin Helsinkiin ja alkaa tuntua ihan kunnolla turistilta, kun päätettiin yöpyä hotellissa Rautatientorin kupeessa, hehe! Illalla Farangiin syömään ja sen jälkeen katselemaan Senaatintorin meininkejä. Jeij, taidetaanpa nyt pyörähtää vähän kaupoillakin.
..mutta ei oikeastaan mitään kummempaa kuitenkaan. Koskas minä olenkaan kirjottanut viimeks? *Tsekkaa* Kaksi viikkoa sitten. Jestas! Näitä blogipuuskia näköjään tulee ja menee. Tässä välillä on melkein kirjotuttanut pari kertaa, mutta ei sitten kuitenkaan tarpeeksi. Nyt alkoi kirjotuttaa, kun uni ei näköjään suvaitse saapua. Firman retki Lausanneen meni sitten kuitenkin ihan positiivisin mielin. Omalla painollaan ja mukavaa oli ihan ilman yrittämistäkin. Paljon tässä on tullut mietittyä omaa asemaa tässä lafkassa ja tällä alalla ylipäänsä.. välillä aika syvissäkin mietteissä. Lopulta kuitenkin, tämä työkaverin twiitti kuvasti aika hyvin omiakin fiiliksiä, kun silloin bileillan jälkeisenä perjantaina raahauduttiin porukalla toimistolle, kello 13.30. Hehe.
Niin ja prinsessakin selvisi ilmeisen traumoitta koirahoitolasta ;) Mun työreissut kun kestää max. pari päivää, niin toiset ne lähtee kolmeksi viikoksi Brasiliaan.. Tässä on nyt etäsuhteiltu Skypen välityksellä ja ihmettelenpä vaan, että miten jotkut pystyykin siihen jopa vuosien ajan! Huh, ei kiitos mulle. Samaan aikaan me ollaan kai oltu vähän hunningolla koirien kanssa. Ollaan kyllä lenkkeilty mukavan paljon ja tehty kaikkia kivoja juttuja. Mutta ne on nukkuneet sängyssä, oops.. Shh, ei kerrota kellekään. Mut kun on ollut niin kylmä nukkua yksin ja kaikkee. Sentään yksi hyvä puoli siinä on, että toinen on maailman äärissä. Olen ehtinyt olla kotona kaikessa rauhassa, kun ei ole tarvinut lentää kahden kodin välillä, hehe! Ajattelin kyllä, että olisin jo kahdessa viikossa ehtinyt siivoamaan _ihan kunnolla_. Mutta viime viikonloppu meni rattoisasti suomitorilla tuttuja tavatessa, saunoessa(!), nukkuessa ja koirien kanssa touhutessa. Pst, väitän, että Lucien juoksu-A on jo ihan vähän edistynyt. Ground workkia kyllä vielä tehdään, mutta hiljaa hyvä tulee! Käytiin muuten pari viikkoa sitten myös Kovun kanssa tosi kivan koirakoulun yhteiskävelyllä ja sain kouluttajalta aika kivasti vinkkejä. Vähän kyllä sitä sarjaa, että "idiootti, mikset ole itse tajunnut!". Tärkeintä kuitenkin on, että olen taas pitkästä aikaa pystynyt nauttimaan sen kanssa ulkoilusta, jei! :) Palaamisiin! Pitää katsoa huomenna tarkemmin, jos mulla olisi vaikka jotain kuvia julkaistavaksi viime viikoilta. Öitä!
Koirahoitolaan nimittäin. Helppouden vuoksi päätin laittaa nyt Lucienkin ensimmäistä kertaa hoitolaan. Eipähän tarvi ajella ympäri pitäjiä keräämässä laumaa kasaan.
Vaan kyllä nyt silti vähän huolettaa, että miten pieni prinsessa pärjää. Onkohan siellä tarpeeksi pehmeä peti.. Toivottavasti lämmitys on tarpeeksi isolla.. Kukaan ei kyllä varmaan tule peittelemään fleecepeitolla, jos hänen korkeutensa vaikuttaa viluisalta.. Ei, minun koirani ei suinkaan ole hemmoteltu! Vaan whippetillä on erikoistarpeita!
Tämä kuva ei kyllä ole koirahoitolasta, vaan telttaretkeltä viime kesältä. Nukkumisolosuhteet = whippet approves.
Koti kyllä tuntuu aina niin kumman tyhjältä ilman koiria. Mutta ah, on myös niin ihanaa, kun voi kömpiä illalla suoraan sänkyyn ilman ulkona käymistä. Huomenna herätys aivan liian ajoissa ja junalla olisi oltava 7.00. Yök. Edessä koko firman yhteinen TechDay Lausannessa. Sain neuvoksi “Try to think positive”. Yritän.
Anya is live and ready to show you everything. Watch her strip, dance, and perform exclusive shows just for you. Interact in real-time and make your fantasies come true.
✓ Live Streaming✓ Interactive Chat✓ Private Shows✓ HD Quality
Anya is LIVE right now
FREE
Free to watch • No registration required • HD streaming
Eilen tuli eteen aika yllättävä ja häkellyttävä onnellisuusfiilis. Lemmikkipalstojen Päivän Peilissä on ollut jo pidemmän aikaa keskustelua sairaista koiraroduista ja niiden tilanteesta. Sitä kautta olen ajautunut seuraamaan puolella silmällä joidenkin rotujen tilannetta, etunenässä surullisen kuuluisaa englanninbulldoggia.
Vaikka siis olenkin ollut vain "puoliksi vakavasti" huolissani rodun tilanteesta, pääsin yllättämään ihan itsenikin eilen. Tulin niiiin iloiseksi ja lähes liikutuin (nimim. Itkupilli), kun näin eläinkaupassa tervee(mmä)noloisen ja elämäniloisen vanhaenglanninbulldoggin. Sen hengitys ei rohissut, naama ei ollut ryppyjä täynnä, nenääkin löytyi, liikkuminen muistutti enemmän tervettä koiraeläintä, häntä ei ollut tiukka korkkiruuvi ja ties mitä. Piti ihan erikseen kysyä omistajapariskunnalta, että mitä rotuja tässä mahtaakaan olla, ja sitten ihan kehua, miten kaunis koira se onkaan! Vaikka enhän minä, vinttikoiriin mieltynyt, nyt varsinaisesti ihaile minkään bulldog-tyyppisen koiran ulkomuotoa..
Mutta tulinpa vaan kumman onnelliseksi siitä, että jotkut ihmiset sentään tajuavat valita paremmin :)
Jestas sentään, olen ihan kokonaan unohtanut jakaa nämä ihanat kuvat meidän viimeisimmältä näyttely-telttailu-vaellusreissulta! Syyskuun lopussa lähdettiin metsästämään kesän viimeisiä rippeitä Sveitsin aurinkoisimpaan kanttooniin Ticinoon! No voin kertoo, ei paljon näkynyt aurinkoa, kun saavuttiin leirintäalueelle perjantaina iltayhdeksältä pilkkopimeässä. Satoi vettä. Kaatamalla. Pystytin teltan. Siihen meni noin tunti. Normaalisti noin 15 minuuttia.
No mutta! Viikonloppu oli silti kovin mukava :) Lauantaina Lucie kävi näyttelemässä vikaa kertaa junnuluokassa, turisin mukavia koiratuttujen kanssa ja sitten pienen kauppakierroksen kautta takaisin leirintäalueelle. Sunnuntaina reippailtiin 13 kilometriä 1300 metrin korkeuteen söpöön Braggion kylään. Ja näin muuten vain viisi (5!) ihmistä koko retken aikana! Täällä ei kovin usein onnistu löytämään paikkaa, jossa tuntee olevansa yksin. Lukuunottamatta omaa kotimetsää keskellä yötä. Tai jos eksyy huonolla säällä hiihtokeskuksen mustille rinteille.
Olipa kyllä jännä käydä tuolla etelässä ensimmäistä kertaa! Erään työkaverini sanoin: ihan kuin ulkomailla olisi, mutta puhelimen netti toimii. Kaupan kassalla koin hämmentäviä hetkiä, kun ei niinkun nyt yhtään äkkiseltään tullut mieleen, että miten voisi italiaksi edes tervehtiä tai kiittää. Vaellus tehtiin Graubündenin kanttoonin puolella ja siellä sitten taisi olla kyltit sun muut retoromaaniksi. Ihan siitä päätellen, etten ymmärtänyt niistä sitten yhtäkään sanaa. Näyttelyssä sentään puhuivat saksaa, vaikka sekin oli pari loikkausta Graubündenin puolella.
