Juuri ennen Berliinin muurin murtumista vuonna 1989 pääkaupunki on lukuisten valtioiden salaisten palveluiden ykköskohde. Länsivakoilijat pääsevät soluttautumaan itäpuolelle ja toimittamaan länsi-Berliinin kautta salaisuuksia omilleen. Vastaavasti DDR:n ja Neuvostoliiton agentit pelaavat omaa tylyä peliään brittien, jenkkien, ranskalaisten ja muiden kustannuksella. 

Tarina alkaa, kun brittiläinen James Gascione (Sam Hargrave) saa surmansa neuvostoliittolaisen Bakhtinin (Jóhannes Haukur Jóhannesson) käsissä ja samalla menettää mikrofilmille tallennetun Listan neuvostoagenttien identiteeteistä ja tekemisistä. Atomipommin veroiseksi arvioitu Lista on kaikkien kiinnostuksen kohde, mutta sen tiedot löytyvät myös loikkaamista suunnittelevan Spyglassin (Eddie Marsan) päästä. Brittien MI6:n toivo molempien haltuunsaamiseksi on titulaarinen vaaleaverikkö Lorraine Broughton (Charlize Theron).

Agentti Broughtonin kontakti Berliinissä on kauan itäpuolelle soluttautunut David Percival (Fight Club -moodissa vahvasti menevä James McAvoy). Bakhtin on kadonnut länsivaltojen lisäksi myös neuvostoliittolaisten kartalta, aikomuksissa mitä ilmeisimmin myydä Lista parhaiten tarjoavalle. Percivalillakaan ei tunnu olevan ihan puhtaat jauhot pussissaan.

Tarinaltaan Atomic Blonde asettuu jonnekin Le Carren ja elokuva-Bournejen välimaastoon. Painotus on enemmän toiminnan puolella, mutta mukana on onneksi edes jonkin verran vakoilujännitystä. Tunnelmaa laimentaa hieman kehyskertomus, jossa Lorraine on hengissä Lontoossa debriiffassa tehtävänsä kulkua, eli ainakin kuolemalta on vältytty. 

Visuaalisesti meno näyttää aika samantyyliseltä synkistelyltä kuin ohjaaja David Leichin edellinen, John Wick; tämä sopii, mutta viimeistään seuraavassa filmissä olisi syytä jo vaihtaa johonkin erilaiseen. Harmaan sävyjä jaksaa katsella vain tiettyyn pisteeseen asti.

Toimintapuolelta erikoismaininnan ansaitsee intensiivinen taistelukohtaus, jossa portaikkoon ahdistettu Lorraine ampuu, potkii ja lävistää kymmenkunta Stasi-agenttia. Theron (oletettavasti stuntteineen) ottaa ja antaa pataan sen verran pitkään ja kivuliaan oloisesti, että mieleen tulee vuosikymmenen alkupuolen timantinkova toimintamättö The Raid: Redemption.

Atomic Blonde tekee aikakautensa tiettäväksi soittamalla mm. New Orderia, The Curea, Bowieta, George Michaelia ja kaikilta vieläpä niitä isoimpia hittejä (ei liene ollut halpaa). Onpa mukana Public Enemyn Fight the Powerkin. Musiikkivalinnat tuntuvat välillä aika laiskoilta, samaan tapaan kuin Legendissä, mutta tällä kertaa biisit toimivat toiminnan kanssa sen verran sulavasti, että lievän korniuden tunteen antaa anteeksi.

Olin siellä minäkin!

Myöhäisestä keväästä huolimatta jokavuotinen italialaisten kerhojen kokoontuminen keräsi kylmää ja hauskanpitoa pelkäämättömän joukon tuttuja Sysmän kauniisiin maisemiin. Osallistujia oli paikalla Kajaanista Turkuun kaikkiaan noin 70, joista järjestävän kerhon jäseniä 50, Ducati Clubin 14 ja Aprilia Clubin 3, sekä muutamia kerhoihin kuulumattomia. Lisäksi muutama Guzzisti ja Ducatisti kävivät päivävieraina, osa Camping Sysmässä ja osa Urajärven Kartanomuseolla, jonka häikäisevät tilat ja upeat maisemat saivat mielikuvituksen lentämään, miten hyväosaiset elivät 1800-luvulla. Vaikka eivät omistaneet moottoripyörää! Nuoriso-osasto kiersi myös tiluksien maisema- ja näköalareitin kokeneempien nauttiessa ’kahvia’ sisätiloissa. Ja se köydenveto! Kardaanin ja ketjun ikuinen taisto, jonka voiton vei ketjujoukkue täysin ylivoimaisella tavalla, kardaanin suurmiesten jäädessä tällä kertaa lähinnä koristeen osaan. Aikaisemmin kiertopalkinto annettiin mieluusti kardaanille, sillä sen kuljetukseen sopiva kalusto löytyy vain heiltä, mutta nyt kun palkinto on sijoitettuna Lahden Moottoripyörämuseoon Italia Corneriin, ketju voittaa voimalla ja vie tekniikalla vuosilaatan monumenttiin. Joten suunta Lahteen ja Rikun museolle tutustumaan!

Miten sen nyt kuulisi?

Aina silloin tällöin kuulee arvostelua DCF:n järjestämistä tapahtumista, kyseenalaistetaan toimintaa ja hämmästellään miksi jotain järjestetään, jopa toimintaan kuulumatonta! DCF on osa kansainvälistä Desmo Owners Clubia, johon kuuluu ympäri maailmaa, Etelä-Amerikasta Kiinaan ja Uudesta Seelannista Norjaan yli 31 tuhatta jäsentä. Edistämme maailmalla Ducatin toimintaa, toimimme omien maidemme maahantuojien ja jälleenmyyjien tukena, kuitenkaan olematta kaupallinen toimija. Tämän lisäksi järjestämme toimintaa ja yhdessäoloa jäsenillemme, kukin kerho omassa maassaan. Tätä toimintaa ovat koulutukset, ratapäivät, vierailut toisten kerhojen luona ja hauskat yhdessäolot eri teemojen kanssa. Pienet kerhot saattavat suuntautua vain yhteen toimintaa, mutta meillä, isompana kerhona toimintaa ja tapahtumia pyritään järjestämään kaikille, jokaiselle jotakin. Tänäkin vuonna olemme kouluttaneet kymmeniä motoristeja Suomen parhaiden kouluttajien avulla, osallistuneet kerhotapaamiseen, ja käymme ratavuoroilla, vierailulla Pietarissa, Mid Night Ride–yöajolla, Savonlinnassa oopperassa, ihastelemme viime vuosituhannen pyöriä Jyväskylässä, sekä vierailemme Bella Italiassa ja Imatran IRRC-kisoissa. 270 jäsentämme jakautuvat loppujen lopuksi melko pieniin ryhmiin, koulutuksissa 6 tai 25, radalla ehkä 30, Pietariin 9, oopperaan 11, XO:hon, yöajoon, syysmiittiin? Jokaiselle jotakin! Kaikki tapahtumat eivät ole DCF:n järjestämiä, mutta vaikka yksin haluaisi ajella, edustamme näissä tapahtumissa itsemme lisäksi myös Ducati Club Finladia.

Lyhyestä virsi!

Viikko aikaa ja matkalla Napoliin, vuotuiseen World President Meetingiin, johon osallistuu tänäkin vuonna yli 60 oman kerhonsa presidenttiä eri puolilta maailmaa, tapaamaan toisiaan, tuttuja, ystäviä, rakkaita, sekä kuulemaan viimeisimmät uutiset ja tulevaisuuden suunnitelmia suoraan Ducatin ylimmältä johdolta. Käytännössä olemme tehtaan ulkopuolella ensimmäiset, joita tiedotetaan. Mietin ensimmäisellä matkallani, kuten tiedätte, kesällä ajetaan ilman housuja, miten nämä WPM:iin osallistuvat ihmiset, poikkeuksetta, yli 30 asteen helteessä, vetävät nahkapuvun, kovat kengät ja hanskat, lähtiessään päivän ajolenkille, muutamalle sadalle kilometrille, mutta he ovatkin omien maidensa esikuvia! Siihen minäkin pyrin, ja laitan teille kuvia ja tunnelmia matkalta.

Ja hei, nyt on kesä! Ducatit tallista ja ajakaahan kuitenkin varovasti, ja osallistukaa!

Unelma on haluttava toteuttaa. Siitä on oltava valmis pitämään kiinni kynsin ja hampain. Matkan varrella oppii intohimoa, rohkeutta, avoimuutta ja sisuuntumaan.