#karja

With the book being a few months old now, here’s a little batch of the side characters within some chapters~

So, let's talk a little about Horizon foods that is pretty common among our time, but didn't came along within the game.

Daily Ys Series #3

Emäntä nousi jo aamuhämärissä, pisti tuvan lämmitä ja herätti paimenet. Sillä aikaa kun paimenet pukeusivat, otti emäntä karhun hampaan, meni läävään, kiersi jokaisen lehmän ympäri kolme kertaa karhun hampaalla myötäpäivään ja kiertäessään hän loitsi: Metsän kultainen kuningas, salon herra, maan isäntä! anna rauha raavahille, sorkkasäärille sovinto tänä suurena suvena, Luojan lämminnä kesänä. Korjaele koiriasi, raivaele rakkiasi jottei piiloa pitäisi eikä tuottaisi tuhoa. Kotihisi koirat kutsu, viekottele villahännät: sudet laita suitset suuhun, karhut rautakahlehisin. Teettäös tinainen neula, naula vaskinen valata, jonka päästät päälakehen, läpi luisten leukaluitten. Jos ei tuotana totelle: suden suuhun lukko laita, haitta karhun hampahisen takalukko leukaluihin. Kun ei tuosta kyllin liene: kätke koirasi kolohon, karvaturvat kalliohon, ettei koskis konnanpoika, metsän rakki raateleisi; tahi saata näiltä mailta, kauas karjan käytäviltä ylitse salon yheksän, salon puolikymmenettä maille tuntemattomille, nimen tietämättömille, johon ei kuulu karjan kellot eikä paimenten pakinat. Oi Ukko ylinen Luoja, taatto taivon valtiainen, jok olet onnella olija, heleällä hemmoaja! Tehkös kesät kaunihiksi lehtovieret leppehiksi, ahovieret armahiksi! Laita metsät mieleviksi, sinikorpi siivosaksi! Vieritä vihanta pilvi karjalleni katteheksi, ettei surma suin pitäisi, kaihi viljalta vitoisi. Rakentele rauta-aita, teräs seivoin seisattele ympäri minun eloni, kahden puolen karjaseni: maasta asti aita pannos, maasta asti taivosehen, ettei karhu kavahtaisi eikä susi yli käisi. Vähänpä minulla oisi surman suin pieltäviä, aholle ajettavia, päälle pälven pantavia.

Kesän viimeinen merkkipäivä oli vanha Mikon päivä. Silloin jo Mikon päivän aattona naiset siivosivat tuvan ja paistoivat piirakkoja. Mikon päivän aamuna jo ani varhain teurastettiin saunassa jääröpässi (salvamaton pässi), jonka sydälmykset emäntä keitti murkinaksi. Murkinan syötyään läksivät Niemelän emäntä, isäntä ja Mari-täti metsään. Emäntä haki ja toi kotiin kolmen verokunnan pieleksestä otettuja heiniä. Mari-täti toi suden sontaa ja jäniksen pipeloita (sontaa). Isäntä toi myöskin heiniä kolmen verokunnan maalta ja mustikan- sekä puolanvarsia, jotka oli otettu kolmelta tienristeykseltä ja jotka hän kantoi kotiin vasemmassa kainalossaan. Kaikki nämä kolme henkilöä kulkivat salateitä kotiin, etteivät naapurit havainneet ja tietäneet mitään heidän metsässä käynnistään. Illan suussa laittoi emäntä omin käsin hauteet lehmille. Hän hakkasi läävän kynnyksellä sekaisin heiniä, olkia, nauriin naatteja, potaatin varsia ja lantun naatteja, jotka hän pani ja sekoitti suureen saaviin. Siihen hän myös hämmensi ruumenia, ruisjauhoja, suoloja ja suden sontaa, joten siihen tuli yhdeksää laatua. Sitten hän kaasi saaviin varia vettä ja antoi sen hautua iltaan asti. Hämärän aikana ajettiin karja läävään ja emäntä itse kytkesi lehmänsä ja loitsi: Kave eukko, luonnon tytär, kave kultainen koria, jok olet vanhin vaimoloita, ensin emä itselöitä! Tuo mulle vasikkalykky, härkälykky häilähytä, sata sarven kantajata, tuhat maidon antajata! Muilauta musta vasikka, vastaan otan valkoisenkin, kelpaa hyvin kirjavakin, vaikk ois puoli punainenkin, kelpaa kaiken karvallinen, minkä antoa osannet. Pistä tänne piikasesi, laita käskyn kuulijasi viitsimään mun Viljoani, kaitsemaan mun karjoani ennen käymistä emännän, katsomista karjapiian, emännän epäpätöisen, ylen kainun karjapiian. Suka kultainen kuvoa, hopeainen harja hanki, kampa vaskinen varusta oven pihtipuolisehen, johon karja kaariseikse, viitsikse emännän vilja. Yöt käyös suka kädessä, päivät kampa kainalossa, kenenkänä keksimättä, kunkana kadehtimatta. Katso karja kaunihiksi, viitsi vilja virkeäksi, sui ilveksen iholle, metsän uuhen untuvalle, jotta karja kaunistuisi, eistyisi emännän vilja! Sitten emäntä viskasi ruisolkia kunkin lehmän eteen sanoen jokaiselle erikseen:         Syö ruokasi rumasti, pidä pintasi lujasti! Kun emäntä arveli lehmäin syöneen olkensa, hän vei hauteet, joista jakeli kullekin lehmälle osansa. Mari-täti ajoi lampaat läävään, teki niille juotavan, johon hienonsi jäniksen pipelot sekä pani jauhoja ja suoloja sekaan. Juottaissaan hän saneli: Laitan läävään lampahani, väätän villakuontaloni sukuansa siittämähän, villojaan viruttamahan. Siittäös suureksi sukusi, kaksin, kolmin, kantamasi, villa pitkäksi viruta, tiheäksi tihkuttele, hyvänsuovan mieltä myöten, pahansuovan paitsi mieltä. Iltasella isäntä talutti hevoset talliin ja lausui: Työnnän talliin tammaseni, runttaan ruunani nipulle, soimen eteen valjut varsat. Iki Tiera Turjan poika, lumisorkka, luukavio! Tule tänne katsomahan, tarkasti tähystämähän, kun tuon ruunani nipulle, hevoseni heinäkoolle. Vaali varsani hyvästi, hevoseni herttaisesti: heinät hienosti hajoita, ripistele ripeästi, jotta hepo heinät söisi sekä pintansa pitäisi. Seiso yöt suka kädessä, päivät kampa kainalossa, sui karva kaunihiksi kiillota kimeltäväksi! Sitten isäntä viskasi hevosensa eteen metsästä tuodut heinät, mustikan- ja puolukanvarret.