#omat

Juonesta: Ollaan Ahvenanmaalla 1800-luvulla. Tarinan alussa 17-vuotias Maija kihlataan vastoin tahtoaan paikallisen kalastajan kolmannelle pojalle Jannelle. Nuori pariskunta muuttaa Myrskyluoto-saarelle ja rakentaa sinne uudistalon. Arki on selviämistä luonnon ja meren ehdoilla. Lapsia syntyy. Oolannin sota rikkoo saariston ja perheen rauhan. Maijasta kasvaa vuosien myötä vahva ja itsenäinen nainen.

En ole lukenut Blomqvistin kirjoja enkä katsonut 70-luvun tv-sarjaa, joten lähdin katsomaan elokuvaa aika puhtaalta pöydältä. Ihan aluksi pitää sanoa, että visuaalinen puoli on kaikilta puolin mainio. Historiallinen miljöö on uskottavasti luotu ja puvustus erinomaista. Elokuva kuvattiin paikan päällä Ahvenanmaalla, ja välillä kamera pysähtyy kuvaamaan pelkästään kauniita luontoaiheita. Luonnon kauneus ja ankaruus tulevat hienosti esille. Elokuvalla on pituutta peräti kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia, ja silti tarina ei tunnut pitkitetyltä tai tylsältä, siinä kerrotaan juuri sen verran kuin on tarpeen.

Pääosassa Myrskyluodon Maijana esiintyy ruotsalainen Amanda Jansson, ja hän on roolissaan erinomainen. Maija on vilkas ja syvästi tunteva nuori nainen, josta vaikeudet ja vastoinkäymiset hiovat selviytyjän. Janssonin esittämänä Maija kasvaa ja kehittyy hienovaraisesti tarinan mittaan. Hänen vastanäyttelijänään Jannen roolissa nähdään niinikään ruotsalainen Linus Troedsson. Näyttelijöillä on hyvä keskinäinen kemia, ja he tuovat Maijan ja Jannen välisen kasvavan rakkauden ja luottamuksen hienosti esille. Sivuosanäyttelijät suoriutuvat hekin hyvin rooleistaan.

Tarinan alku sijoittuu hieman epämääräisesti menneeseen aikaan, kunnes elokuvan puolivälissä Oolannin sota saapuu sotkemaan hahmojen elämää ja samalla sijoittaa tapahtumat vuoteen 1854. Kokonaisuudessaan tarina kattaa noin kaksikymmentä vuotta. Koska en ole lukenut alkuperäisiä kirjoja, en osaa sanoa miten paljon tarinasta on säilytetty ja paljonko karsittu. Luultavasti on karsittu aika paljon. Se, mitä nähdään, on kuitenkin tarpeeksi. Maija on selkeästi elokuvan pääosassa, mutta hänen ja Jannen välinen rakkaus on se, mikä kannattelee tarinaa loppuun asti.

Muutaman seikan haluan nostaa esille elokuvasta. Ensimmäiseksi, pidin siitä miten meri oli esitetty elokuvassa. Se on sekä elinehto että uhka. Meri vie Maijalta paljon, mutta meri myös antaa hänelle rauhaa ja turvaa silloin kun hän sitä tarvitsee. Toiseksi, tarinassa on käytetty toistuvana motiivina peilejä ja peilaavia pintoja. Useamman kerran elokuvan aikana Maija katselee itseään peilistä tai sileältä pinnalta. Mitä se tarkoittaa, jää jokaisen katsojan itsensä päätettäväksi. Kolmanneksi, oli kiinnostavaa miten Maijan hahmossa yhdistyivät suorastaan saumattomasti kristinusko ja vanha kansanusko. Maija luottaa rukouksen voimaan, oli sen kohteena sitten Jumala tai luonnonhenget. Janne puolestaan ei aina ymmärrä vaimonsa "taikauskoa", mutta taipuu hyväntahtoisesti tämän oikkuihin.

Published in January 2019, Jordanna Max Brodsky’s ‘The Wolf in the Whale’ is set in Northern Canada and tells the story of an Inuk hunter called Omat and their interactions with gods and spirits, both those of their own people and those of the mysterious invading Vikings. It was inspired by the fact that the Inuit and the Norse are thought to have reached Canada at similar times and though the two groups are not thought to have had much interaction at this time, the novel queries what might have happened if they did. Though Omat’s people are inspired by the Thule, the author takes inspiration for their traditions and myths from multiple sources, including Greenlandic and Alaskan cultures.

Born biologically female, Omat is said by their grandfather, and the tribe’s Angakkuq (or spiritual leader), to hold the spirit of their recently deceased father and as such is raised male. Omat is raised to be both a mighty hunter like their father and a mighty Angakkuq like their grandfather.