Luottamuksen ja kuuliaisuuden koulussa
Julkaistu ensimmÀisen kerran lehdessÀ Yhteys 2/2016
Kutsumus pelastusupseerin työhön ja elÀmÀntapaan on heittÀytymistÀ tuntemattomaan. Kukaan ihminen ei voi tietÀÀ, mitÀ huominen tuo tullessaan, mutta pelastusupseerin mahdollisuudet ennustaa omaa tulevaisuuttaan ovat erityisen huonot. En voi tietÀÀ, missÀ asun ja minkÀlaista työtÀ teen vaikkapa viiden vuoden kuluttua. En voi omistaa omaa asuntoani eikÀ minulla kannata olla erityisen paljon tavaroitakaan, sillÀ se tekee muuttamisesta vaivalloista. NÀmÀ asiat tuntuivat ensin uhrauksilta, ja sitten ne alkoivat nÀyttÀytyÀ seikkailuna. Omistamisen ja uraputken tavoittelusta luopuminen on ollut vapauttavaa.
Suurin uhraus, jonka kutsumuksemme vuoksi olemme joutuneet tekemÀÀn, on ystĂ€vistĂ€ ja perheestĂ€ kaukana oleminen. Ăitiysvapaalla tĂ€mĂ€ korostuu aivan erityisesti, sillĂ€ vietĂ€n paljon aikaa ilman aikuisseuraa ja kaipaan mahdollisuutta tavata lĂ€heisiĂ€ni. Olen myös alkanut ajatella lapseni tulevaisuutta, ja se saa uhrauksen nĂ€yttĂ€ytymÀÀn uudessa valossa. On mahtavaa lĂ€hteĂ€ seikkailulle yhdessĂ€ rakastettunsa kanssa. Voi pakata reppuun sen, mitĂ€ tarvitsee, ja antaa Jumalan tuulen puhaltaa purjeisiin. Voi unelmoida suuria ja viis veisata kaikesta normaalista. On aivan eri asia olla seikkailulla lapsen kanssa. Tavarat eivĂ€t enÀÀ mahdukaan reppuun, vaan tarvitaan tila-auto. Rutiinit ja rytmi muuttuvat ensiarvoisen tĂ€rkeiksi. Aikuisen elĂ€mĂ€ssĂ€ muutaman kuukauden tauko ystĂ€vĂ€n tapaamisessa ei ole kovin dramaattinen juttu. Pienen lapsen elĂ€mĂ€ssĂ€ muutamassa kuukaudessa tapahtuu valtavan paljon.
Lapsen saaminen laittaakin luottamuksen ja kuuliaisuuden koetukselle. Oman elĂ€mĂ€nsĂ€ voi uhrata, vaikka sisimmĂ€ssĂ€ kytisikin pieni epĂ€ilys. Lapsen elĂ€mĂ€n suhteen uhrauksien tekeminen on paljon vaikeampaa.  Olen joutunut pohtimaan, onko minulla siihen edes oikeutta. NĂ€iden epĂ€ilysten keskellĂ€ mielessĂ€ni on alkanut soida laulu: âTrust and obey, for thereâs no other way to be happy in Jesus, but to trust and obey.â (John. H. Sammis) Vapaasti suomennettuna siinĂ€ sanotaan: luota ja tottele, sillĂ€ ei ole mitÀÀn muuta tapaa olla onnellinen Jeesuksessa. Vanhassa Pelastusarmeijan laulukirjassa on tĂ€mĂ€ laulu (209), mutta suomennos ei ole tarkka. Siteeraan laulua englanniksi, koska minulle juuri tuossa sanaparissa on laulun sanoman ydin. Luottamus ja totteleminen kulkevat kĂ€si kĂ€dessĂ€.
Pelastusupseerien elĂ€mĂ€ntarinoita kuunnellessani olen saanut monia todistuksia siitĂ€, kuinka Jumala pitÀÀ huolta upseerien perheistĂ€ ja lapsista. Minunkin on edelleen heittĂ€ydyttĂ€vĂ€ uskon varaan ja luotettava siihen, ettĂ€ koska Jumala on nĂ€hnyt hyvĂ€ksi antaa Akselin syntyĂ€ juuri tĂ€hĂ€n perheeseen, kaikki on hyvin. Minun lapsestani saattaa tulla maantieteellisesti juureton, mutta voin opettaa hĂ€nelle, ettĂ€ tĂ€rkeimmĂ€t juurensa ihminen kasvattaa uskomalla Jeesukseen. SiitĂ€ maaperĂ€stĂ€ on hyvĂ€ ponnistaa, mitĂ€ ikinĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ eteen tuleekin. Minun on kuuliaisesti seurattava omaa kutsumustani ja oltava herkkĂ€ kuulemaan PyhĂ€n Hengen puhetta sisĂ€llĂ€ni, sillĂ€ kutsumukseni tĂ€rkeimpĂ€nĂ€ osana on nyt olla Ă€iti Akselille, vaikka siihen edelleen kuuluukin myös kutsumus antaa elĂ€mĂ€ni Jumalan kĂ€yttöön pelastusupseerina. Jumalan tahto tuskin on, ettĂ€ kumpikaan puoli kutsumuksestani tulee laiminlyödyksi. Parhaassa tapauksessa ne lomittuvat toisiinsa harmoniseksi kokonaisuudeksi, jossa eri osat tukevat toisiaan. Helppoa tuon harmonian etsiminen ei silti varmasti ole. Haluan siis ripustautua laulun sanomaan: kun luotan Jumalaan ja tottelen sitĂ€ kutsua, jonka hĂ€n on sydĂ€meeni antanut, saan elÀÀ onnellisena â ja onnellisessa kodissa on lapsenikin varmasti helppo olla onnellinen.