#tasamaa

Kutsumukselle ei ole modernia selitystä. Modernin jälkeisellä tasamaalla ei ole olemassa mitään syvempää, joka voisi kurottautua minun itseni sisältä minua kohti esittäen minulle eettisiä vaatimuksia. Etiikka selittyi sosiobiologiseksi konstruktioksi ja kutsumus hedonismin harhaiseksi muodoksi.

Niin sumentui itse kunkin ymmärrys omasta sisäisestä kokemuksesta. Jos kaikki on vain itsekeskeistä nautinnontavoittelua niin itsekeskeisessä nautinnontavoittelussa ei tietenkään voi olla mitään väärää. Eettiseksi ohjennuoraksi muodoistui: Nauti, kunhan annat muidenkin nauttia.

Me kaikki tiedämme sisällämme että tämä ei pidä paikkaansa.

Integraalissa on kyse kutsumuksen paluusta. Kompassi, joka postmodernissa maailmassamme pyörii villisti ympyrää, löytää jälleen suuntimansa. Ei, en minä tee sitä mitä minä haluan. Minä antaudun sille mitä minun pitää tehdä.