#housutonheinakuu

Nyt se on loppu.

Monta henkarillista helmoja, useampi pari korkokenkiä ja kosolti huulipunaa. Ei enää aamupähkäilyä vaatekaapilla, eikä mekkopyykiä viikonloppuisin.

Kuukauden ajan maailma on näyttänyt hieman erilaiselta. Piknik-viltillä on pitänyt varoa vilauttelemasta, tuuli on nostanut helmat korviin ja olemme oppineet vaihtamaan vaatteita auton takapenkillä.

Mutta asenne jäi. Sitä ei saa enää pois.

Hiki virtaa pitkin selkää, käsivartta painaa. Olen nuori, olen vapaa tahdon maan ja tahdon taivaan. Maahan lasken kuokan, sirpin Painan posken mullan pintaan. Hengitän kilpaa viljan kanssa, hengitän sisään hengitän hiljaa.

Isoäiti opetti, että juhlissa ollaan sieviä. Pukeudutaan pitkään mekkoon ja vienoon hymyyn. Ollaan kauniisti; kiltti tyttö saa näkyä, muttei kuulua.

Isoäiti opetti, että hieno nainen syö juhlissa kuin lintu. Eihän nainen syö kuin työmies!

Isoäiti opetti, että tanssimaan täytyy lähteä, kun pyydetään.Tanssista kiitetään ja niiataan. Eikä missään nimessä kahta tanssia saman herran kanssa.

Kiltti sisko, hyvä sisko, rakas sisko. Tyhmä sisko, paha sisko, väärä sisko. 

Ollaanko hetki siten kuin lapsena oltiin. Kipuilimme yhdessä tytöistä naisiksi, käsi kädessä. 

Kun minun jalkani olivat metrin ilmassa, sinä pidit jaloistani kiinni. Kun pääni oli syvällä veden alla, sinä nostit minut pinnalle. Kun minä olin rikki, sinä paikkasit ja korjasit minut. Kun olin ehjä, pidit minut siinä. Ihan lähellä, jottei tuuli tarttuisi minuun taas.

Käsi kädessä, tytöistä naisiksi. Nyt minun on jo ikävä olla siten kuin ennen olimme. Olla yksi päivä tyttö sinun kanssasi.

Se oli viimeinen ilta ennen aamua. Se ilta, jolloin jäseniä särki ja hikipisarat valuivat pitkin nikamia. Kuuma katu sai jalkani särkemään, henkeni huusi janoaan.