#housuton

Rakas päiväkirja, Kylmän talven jälkeen pitää päästä aurinkoon. Paleltaa. 

Auringossa tulee lämmin, hiki, kuuma. Janottaa. 

Janoon auttaa olut. Sitä ostaman! 

Rakas päiväkirja,

Tämä päivä on omistettu nähtävyyksille.

Kuuma ja pölyinen kaupunki kutistuu pisteiksi kartalla. Katsellaan mielenkiintoisia, kauniita, hämmentäviä, naurettavia ja kummallisia asioita. Mikä tekee juuri tästä visuaalisesti miellyttävän?

Lenkkikenkäturistit vesipulloineen kerääntyvät yhteen paikkaan tungeksimaan. Saa ottaa kuvia (ei maksua!), katsoakin saa, mutta koskeminen on kielletty!

Rakas päiväkirja,

Joskus ei vain ole tarpeeksi tilaa. Mutta ei se haittaa, tää on mun tila.

Tyyppi istu keskelle, kun luetaan karttaa! Ite änkesit, oma vika, tää on mun tila!

Ja sitten kun siltä tuntuu, voi loppupäivän ottaa iisisti. Chillaa, lööbaa, ottaa lonkaa, mitä näitä nyt on… Ei mulla ole kiire, kunhan kattelen, kun kävelet ohi.

Rakas päiväkirja,

“Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää va…” Siellä mitään leipää tai piimää ole!!

Siellä on passi ja hammasharja, luottokortti ja ihan muutama mekko vaan. Tämän kaupungin pölyä on hiuksissa jo ihan liikaa, on aika luoda nahkansa ja nähdä jotain ihan muuta. Lento lähtee kuudelta. Yhdeksältä olen jo jossain ihan muualla. 

Nyt se on loppu.

Monta henkarillista helmoja, useampi pari korkokenkiä ja kosolti huulipunaa. Ei enää aamupähkäilyä vaatekaapilla, eikä mekkopyykiä viikonloppuisin.

Kuukauden ajan maailma on näyttänyt hieman erilaiselta. Piknik-viltillä on pitänyt varoa vilauttelemasta, tuuli on nostanut helmat korviin ja olemme oppineet vaihtamaan vaatteita auton takapenkillä.

Mutta asenne jäi. Sitä ei saa enää pois.