#helpotus

Mulla on tällänen kaveri, joka saa mut aina hyvälle tuulelle. Se on aina niin positiivinen ja rento, joten aina kun mä katon sitä mulle tulee automaattisesti hyvä olo. Saakeli jos mulla olis suojeliushahmo se olis mun kaverin näkönen!

No. Mulle iski hirvee masennus ja ahdistus koulussa ja se kesti koko päivän. Sitten kun olin kävelemässä koulupäivän jälkeen bussille mun kaveri käveli mun rinnalle ja mulle tuli heti hyvä olo.

Laitoin juuri kuvan viiltelyhaavoistani. Kun katsoin kuvaa henkeäni ahdisti, mutta saman tien kun luin kuvan alle kirjoittamani rohkaisun "hop hop, paranemaan siitä", purskahdin täysin itkuun. Itkuni ei kuitenkaan ollut surullista, negatiivista. Se oli helpotuksen vapautumista, kun tuntui siltä että vihdoin joku (eli minä itse) ymmärsin ongelmani ja todistin sekä itselleni että näennäisesti maailmalle, että minä en halua olla se ihminen. Totta kai olin jo aiemmin ajatellut, että haluan päästä eroon viiltelystäni, mutta tämä tuntui konkreettiselta askeleelta hoidon suhteen.

Internetiin postattuna päätökselleni tulee vielä enemmän painoarvoa, kun se on esille ihmisten katsottavaksi. Kiitos, minä itse, että jaksan yrittää ja astua eteenpäin.

of course! you have some rad posts