#gonahdin

Kaikki me ollaan joskus oltu siinä pisteessä, että iskee gonahdus. Jossakin hommassa ollaan niin loppumetreillä ja asioita aloiteltu taputtelemaan kasaan, ettei motivaatiota enää tahdo löytyä työn loppuun saattamiseen. Tunne voi iskeä kotiaskareissa, koulussa, työtehtävissä, retkellä, askartelussa... Se mikä aluksi oli ihan huippua, ei jaksa lopussa enää niin kiinnostaakaan.

Nyt päästäänkin asian ytimeen. Koska itsellä on varsinainen viimeinen opiskeluvuosi menossa (jos viimeistä opinnäytetyöpuolivuotista ei lasketa mukaan) niin alkaa huomata sekä oman että luokkatovereidenkin gonahtelun sitä mukaa kun viikot kuluu. Ensimmäisen ja ehkä toisenkin vuoden motivaatio on kaunista menneisyyttä. Nyt halutaan jo pois koulusta.

Gonahtaminen ei muuten olisikaan niin huono juttu, mutta sitä seuraa lähes vääjäämättä epämukava avecci. Nimittäin stressi.

Kun ei oikein jaksa miettiä silloin kuin pitäisi niin asiat tuppaavat jäämään viime tippaan ja sitten potkitaan itseä päähän, kun ei osannut olla alusta asti kunnolla. Se jos mikä pistää vihaksi. Mistä sen motivaation oikein voi löytää silloin kun sitä todella tarvittaisiin? Ystävät? Opettajat? Itsensä palkisteminen? Oppimisen ajatteleminen ilon kautta? Kaikkihan on loppujen lopuksi kiinni siitä, että pitäisi vain tarttua toimeen, rykäistä se elefantti pois olohuoneesta ja saada tehtävä tehdyksi tavalla tai toisella.