#essee

20. vuosi lähestyy täällä maapallolla itellä ja on nyt semmonen fiilis että en tehny yhtikäs mitää jännittävää teininä. Ja nyt se harmittaa. Toisaalta en ois pari vuotta sitten uskaltanu edes tehdä mitää ”teinimäistä”. En ole vieläkään seurustellut tai edes saanut ensimmäistä suukkoa(juomapelejä ei lasketa). En oo pitäny kenenkää kädestä kiinni romanttisella tavalla. En oo ollu läheinen kenenkään kanssa eli halaillut tai jakanut sänkyä. Ja nää jutut on jääny sivusuun koska oon seksuaalivähemmistöä eikä täällä tuppukylässä oo ketää jonka kanssa tämmöstä kokemusta oo voinu saaha. Heteroilla on nyt vaa helpompaa teini-iässä tämmöset asiat. Tunnen oloni erittäin jälkeen jäädyksi kun muut vaa harrastaa seksiä ja pelaavat tinderiä samalla kun minä oon omassa huoneessani ja pelkään että mut hakattais jos ilmaisisin että oisin sateenkaareva. Kavereillenkin kertominen tästä pelottaa. Ne tulee kohtelemaan ja ajattelemaan musta ihan eri tavalla vaikka heillä olisi ollut aavistuksia. Enkä halua että mua kohdeltais eri tavalla vaan sen takia että en oo hetero. Kaikki nämä seksualisuuteen liittyvät asiat ovat tehneet musta epävarman ja välttelemään kaikkea joka olisi suoraan liitettävissä homouteen.

Queer sex ei ollut kirjana ihan sitä mitä oletin. Kirjan kappaleet koostuu keskusteluista eri ihmisten kanssa ja niiden reflektoinnista, joten yhden kirjan aikana pääsee kuulemaan aika monta erilaistä näkökulmaa.

In English:

Poikakaveri: Sähän voit hyödyntää tätä esseetä sitten gradun kirjoittamisessa.

Avovaimoke: Mutta kun mä jo hyödynnän gradua tämän esseen kirjoittamisesta.

Rakkautta kuvaillaan ruusunpunaisina laseina, jotka peittävät normaalin näköpiirin sokaisten rakastuneen täysin kaikelta pahalta ja rumalta nyt, kun hän on rakkauden vaikutuksen alaisena. Kuin alkoholi, huume, olisi hänet vallannut ja ottanut omakseen vaikuttaen kaikkeen päätöksiinsä tehden elämästä turhankin ruusuista peittäen alleen todellisen karun harmauden, joka aitoon suomalaiseen maanantaihin kuuluu. Tämä kaikki on harhaa. Ei rakkaus tee sokeaksi eikä aseta silmille pinkkejä pleksejä.

Rakkaus kyllä nostaa kohteensa ilmaan, oikein roikottaa kainoloista. Tiedättehän, niin kuin lasta roikotetaan. Kumppani seisoo takana ja nostaa kainaloista, vähän heiluttaa puolelta toiselle ja laskee sitten taas maahan. Halaa ehkä hellästi vielä ja voit kääntyä syleilyssä sitten kasvotusten häntä kohti. Siinä te sitten olette. Yhdessä ja kohtaatte.

Rakkaus on sitä kun et enää joudu kohtaamaan vaikeuksia tai iloja yksin. Saat jakaa arkea toisen kanssa. Askel ei ole sen keveämpi kuin ennenkään, mutta ehkä kotiin on mukavampi tulla kun siellä tietää olevan jonkun toisenkin. Jo se, että ulko-ovessa lukee omasi lisäksi jonkun toisenkin nimi on kiva lisä, joka hymyilyttää aina uudestaan. Luo turvantunnetta, kun tietää, ettei tarvitse olla yksin. Kun flunssaisena näyttää iljettävältä, tulee toinen silti yöksi nukkumaan viereen. Tuolloin tuntee rinnassaan sen lämmön toista kohtaan, kumppani on vierellä vaikka itse haisisi ja tukka olisi välillä likainen.

Hiket: ”palauttaa jo seuraavana päivänä”

Perushyypät: ”palauttaa päivää ennen deadlinea”

Ne joita ei kiinnosta: ”palauttavat viikon myöhässä”

The ”cool gang”: ei palauta milloinkaan”

07.06.2025

Kui maailm koosneb objektidest ja asjaoludest, mis muud on teha inimesel, kui neid tõlgendada? Ühe objekti olemasolu tähendab kõikide objektide olemasolu. Üks kipub kirjeldama teist – rakk elu, hea halba, mõte teadvust. Teadmine, kui midagi puhast, pole muud kui mõtte avaldus. Me teame, et taevas on sinine või muru roheline. Me oskame tajuda aega ja ruumi, seal kus tajutav. Me tunnistame oma vajadusi toidule, turvalisusele ja seltsile.

Kuid sealjuures tähendab ühe tõlgendatava objekti olemasolu ka kõikide tõlgendatavate objektide olemasolu. Seega, annavad Emake Looduse tasakaalukalt paigasolevad seadused inimloodud seadustele võimaluse ja kohustuse olla interpreteeritavad. Seadustel on erandid ja õigus on paindlik, sest inimesed on surelikud ja teevad vigu. Loodus ei tee teadlikke vigu, sest loodus ei ole teadlik tegija.

Tõlgendamisvõimest vabat, puhast “rikkumata” loodust aga inimesed ei tunne. Seda seetõttu, et meie loomuses on soov mõista oma kohta maailmas, seda seletada ja teadvustada. Läbi aja on inimesed nähtuste vaatlemise, mustrite märkamise, mõõtmise, ka mütoloogia abil proovinud oma umbrusi vajaduspõhiselt tõlgendada. Puhtal kujul loodusele tuginevad teadmised on inimesele seetõttu osutunud kättesaamatuks. Inimene ei saa elada teadmata oma (kasvõi näilist) kohta maailmas. Kas see mis on inimesele kättesaamatu, on aga tühine?

Inimloodud teadmistele (kirjutised, öeldu jms) on kõige tihedamini loodud või ajapikku antud mõni mõte. Nähtust, kus mingi asi pole kuidagi tõlgendatav seetõttu inimkonnas ei esine. Aga juhul, kui esineks, siis kas inimene saaks üldsegi luua? Mida on inimene võimeline looma füüsilisse maailma, kui teda lakata võimest luua tõlgendusi öeldud maailmast?