#kolumni

---

Hamas teki vakavan sotarikoksen murhatessaan siviilejä ja ottaessaan panttivankeja. Sen tulisi vapauttaa heidät heti. Tämä ei tietenkään anna Israelille oikeutta tuhota koko Gazaa eikä pakkosiirtää, näännyttää ja tappaa sen väestöä.

Nyt näkyy hyytävän selvästi, ettei kyse ole pohjimmiltaan edes Hamasista. Suunnitelmat etnisesti puhdistaa Gaza, rakentaa sinne siirtokuntia ja liittää ne Israeliin eivät liity Hamasiin tai panttivankeihin mitenkään. Niihin eivät myöskään liity miehitetyn Länsirannan ja Itä-Jerusalemin laittomat siirtokunnat ja väestönkarkotukset.

---

Mutta miksei kukaan sitten tee mitään?

---

Monia ihmiskunnan suuria rikoksia yhdistääkin juuri se, että ne tuomitaan tuntuvimmin vasta jälkikäteen. Joskus havahtuminen tapahtuu vasta vuosia myöhemmin, jos silloinkaan.

---

Ehkä joku päivä kaikki haluavat muistella olleensa Gazan kansanmurhaa vastaan. Ehkä. Ehkä eivät.

Lahden kaupunki päätti muuttaa käytännössä kaikki P-kiekkopaikat maksulliseksi (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), muutos tapahtuu 1.10.2024. Samassa rytäkässä myös olemassa olevien pysäköintialueiden hintoja korotettiin. Päätöksen taustalla on heikko talous, eli kaupungin kassan rahojen vähyys. Toisena syynä muutokselle on ollut väärinkäytökset. Näin autoilevana olisi mukavaa, että edes…

Otsikko on tarkoituksella virheellinen, sillä tarkoituksena ei ole puhua Apinarokosta, tai M-rokosta tautina. Vaan yhteiskunnan wokeilun näkökulmasta. Nykyisin tuntuu, että kaikesta loukkaannutaan. Teit niin tai näin, teet aina väärinpäin. Hyvänä esimerkkinä HSL:n ‘Ihan lipun laitonta’-kampanja. Monimuotoisuus saatiin käännettyä rasistiseksi, koska tummaihoiset kaverukset. Sinällään ymmärrän,…

Columnist Arttu Seppänen wrote about Käärijä in Helsingin Sanomat today, and I have thoughts (most of them disorganized).

His point is that the modern world is divisive and that it is incredible to see something bring us together. However, his point is also that Käärijä is threatening to get chained to a stereotype. He critisizes Käärijä's music for centering on drinking. Generally understandable in the Finnish context.

However, he completely missed there that the point of Cha Cha Cha was more about breaking your shell than drinking. And better yet, he took as his second example Toiset Samanlaiset. The one about making a long career, in which Käärijä's verse openly criticizes the media maddness he has been subject to, which Seppänen is now contributing to, in a way.

Yes, both are in theory drinking songs, but it is doing a disservise to them to call them just that. What I find very frustrating, is that he is simplifying Käärijä's entire discography to that: drinking songs. That he judging by the music output this year, he runs the risk of being a one trick wonder who does nothing more than sing about drinking.

Yes, Seppänen is overexaggerating to make a point, but we are talking about the one rapper who has gained notability through the diversity of his song topics when compared to other similar artists. Fucking around on the commuter train (Z), the frustration that hooks you to gambling (Yhtä Vailla), when you just have such a shit day that everything only serves to upset you (Hirttää Kiinni), trying to shed that tough guy attitude (Kovis).

I really don't think he's running the risk of only talking about drinking in his songs.

Also, Seppänen goes through some other interesting points that have nothing to do with the rest really. That Vilma Alina deserves more regognition (agreed), that Jere looks like a sirkus animal on stage (rude, but it's not like Jere hasn't said the same), and that the Finnish language won't be a problem for international success (and this pone he could have very well tied into the point of uniting people, but nope, he makes a point about standing out).

The one point of his that I really like, is the implication of Käärijä's and particularly Cha Cha Cha's quality, that made it break through. In the beginning Seppänen notes that the song divides opinions, as do most hits like it. In the end, he notes that algorithmic content and majority of what goes viral online is divisive, because that is what gets interaction. The implication is, that by being so divisive, Käärijä went viral and then became a force to unite people this year.

So yeah, like the other columns I've seen where Käärijä is used to make a point, it has some hits and some misses, which is understandable considering that the writers are rarely fans and more just a member of the general public speaking to the general public.

Okay, so there's this colums that is talking about the Käärijä mural and Finland's relationship with winning and art. It is actually pretty good. Highly recommend.

Now for the unaware Kääryleet, in Vantaa there is an appartment building not far from the mural, whose occupants are not allowed on their balconies currently due to an accident that happened that is still being investigated. And they have been waiting for something to happen on that end but nothing has. However, The Käärijä mural was erected by the city of Vantaa in an incredibly timely fashion. The mural seemingly took priority over people's safety and quality of life in their own homes.

That is the main point the columnist is using to argue here. The city is so eager to react to a victory that they lose their touch on the things that actually matter, they don't consider the bigger picture.

And I actually agree with those points. What is really interesting though, is how the columnist is using the Käärijä mural to argue his point here. Because he starts by asking what it would feel like to wake up every day and see Käärijä's tongue, the size of a person, right outside your window? And my only answer to that is that it would be by miles better than seeing a concrete wall.

He makes arguments about the mental health effectes of a poorly thought out plan, but somehow he fails to consider how much better street art as colourful as this, even if not the most thought provoking thing, can bring to the landscape. Just how dull are the empty walls to look at day in and day out actually? And that maybe the reason that is why people have been so drawn to Käärijä in the first place, why he is getting the mural. Because he is colourful and has this energetic precense that can help take your mind off of the dullness of day to day life.

But as I thought about it further, isn't that just the columnist point anyway? That we are so drawn to these big colourful things, the victories and successes we ignore the bigger picture. We sweep the actual problems under the rug in favour of something that may not last as long.

So, his point still stands. There is a lot to consider about how Finland reacts to successes and victories on a grander scale, and the Käärijä mania shows that very well.

Yhteys-lehti 4/2019: Luutnantin kuulumisia, Kaisu Leino

Työpöytäni yläpuolella seinällä on kehyksissä upseerin liittolupaukseni. Harvoin sitä silmäilen, mutta joskus sentään tulee pysähdyttyä sen äärellä. Aivan hiljattain olen ymmärtänyt, etten vielä täysin tiedä, mitä liittolupaukseni pitää sisällään, vaikka sen teksti on minulle läpeensä tuttu. Jumala opettaa minua vähitellen ymmärtämään, millaista on liiton elämä. Olen saanut tänä syksynä kolme oppituntia, jotka ovat muokanneet minua ja avanneet sydäntäni. Nämä pienet yksityiskohdat arjestani olkoot tällä kertaa ne kuulumiset, jotka teille kerron.

Olemme tehneet yhteistyötä paikallisen koulun kanssa. Eräs aktiivinen äiti aloitti sen. Viime keväänä yhden kakkosluokan oppilaat lahjoittivat jokainen omista leluistaan yhden pehmoeläimen jaettavaksi Pelastusarmeijasta apua hakeville perheille. Tänä syksynä yhteistyö sai jatkoa. Meitä pyydettiin koululle pitämään päivänavaus ja kertomaan, mitä pehmoeläimille nyt kuuluu. Samalla avattiin uusi keräys koko koululle. Mitään uskonnollista sisältöä ei saanut olla. Niinpä kirjoitin päivänavauksen rakkaudesta, heikoista huolen pitämisestä, auttamisesta ja siitä, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas. Koin vahvasti, että vaikka Jeesuksen nimeä ei mainittu, hän oli läsnä ihan jokaisessa sanassa. En tuntenut surua enkä ärtymystä maallistuneesta koulumaailmasta. Tunsin iloa ja rakkautta. Liiton elämä on elämää, jossa Jeesus on hyvyytenä ja kauneutena läsnä silloinkin, kun maailma ei häntä heti tunnista.

Matkalla upseerien visiopäivään pysähdyimme ruoka- ja leikkitauolle isolle huoltoasemalle. Lasten kanssa pitkien matkojen matkustaminen on stressaavaa ja voimia vievää. Jätin Rikun ja lapset leikkipaikalle ja kävin kaupassa. Kassalla oli nuori mies pyytämässä, että saisi ladata kännykkänsä. Tajusin, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Minä en ole koskaan tuntenut sosiaaliseen auttamistyöhön palavaa kutsumusta. Se on ollut itsestään selvästi osa upseeriuttani, mutta ei se osa työstäni, joka erityisellä tavalla sytyttää sydämeni. Olen kokenut tästä myös syyllisyyttä. Nyt kuitenkin, tällä minun kannaltani hyvin epäsopivalla hetkellä, koin vastaansanomattoman vahvasti, että minun pitää auttaa tuota miestä. Niinpä päädyin tarjoamaan hänelle aamiaisen ja juttelin hänen kanssaan hetken. En ole koskaan ennen toiminut samalla tavalla spontaanisti. Jumalan rakkaus kurjia ihmisiä kohtaan on niin suuri, että hän kykenee pehmittämään kovimmankin sydämen, kun tarvitsee käsiä heitä varten. Liiton elämä on rakkaudelle avautumista.

Hiljattain jouduin tilanteeseen, jossa minua kohdeltiin huonosti ja väärin. Sain osakseni syytöksiä, jotka eivät pitäneet paikkaansa enkä tullut lainkaan kuulluksi. Ihminen, joka minua kohtaan näin käyttäytyi, oli elämässään paljon vaikeuksia kohdannut ja monella tavalla heikko. Ymmärsin, että hänen vihansa ei johtunut minusta, vaan olin työni vuoksi sopiva kohde monenlaisten tunteiden purkautumiselle. Purkaus kuitenkin satutti ja suututti. Helpottaakseni kuohuvaa mieltäni otin käyttöön viisaalta äidiltäni oppimani menetelmän. Vuodattaessani tätä asiaa Jumalalle, sanoin kolme kertaa ääneen: ”Annan hänelle anteeksi.” Olen nyt toistanut noita sanoja jo monta kertaa ja tunnen niiden alkavan vaikuttaa minussa. Ylpeys antaa tilaa rakkaudelle vähitellen. Liiton elämää on armahdettuna elämisen ja armahtamisen elämää.