Olin päätynyt ystäväni kanssa hylätylle alukselle, joka yritti ilmeisesti simuloida jonkinlaisen planeetan päällisiä olosuhteita. Sillä oli sisäpinta-alaa ehkä isohkon omakotitalon verran. Tutkimme paikkoja ja löysimme järveä matkivan vesialtaan. Kun olimme menossa järveen sieltä nousi halkaisijaltaan ehkä 20 senttinen pienoisaurinko. Sen pinta oli ensin tumma, mutta sitten se syttyi liekkeihin. Vesi teki siihen tummia läikkiä, jotka se poltti pois. 

Tiesimme, että pienoisauringot ovat aggressiivisia, joten päätimme, että nyt on aika lähteä helvettiin tältä alukselta. Pienoisaurinko lähti jahtaamaan meitä. Hyppäsimme avaruuteen vievään kelkkaan ja avasimme ilmalukon. Koska tarvitsimme jonkun työntämään kelkkaan vauhtia, loin nopeasti itsestäni kopion. Se kävi yhtä sujuvasti, kuin olisi heittänyt pallon ilmaan. 

Työnsin kelkan liikkeelle ja suljin ilmalukon. 

Olin kopio itsestäni ja olin täyttänyt tehtäväni. Katsoessani edessäni säkenöivää pienoisaurinkoa tiesin kuitenkin, että en aikonut vielä kuolla. Juoksin karkuun. Aurinko hyökki päälleni ja yritti polttaa minua. 

Lopulta tajusin, että aurinko halusi myös ulos ilmalukosta. Se halusi vapauteen. 

“Hyvä on. Mutta tehdään tästä vaihtokauppa. Anna minulle jotain”, sanoin. Aurinko muutti hupparini rakennetta. Yhtäkkiä hupparissani oli hyvin omituisia kuvia ihmisistä, yksisarvisista ja kukkakedoista. Tai siis oletan, että niiden oli tarkoitus esittää sellaisia. Ne näyttivät siltä, kuin ne olisivat olleet jonkinlaisen tekoälyn ajatus siitä, miltä hienon fantasiamaiseman pitäisi näyttää. Oikeastaan se näytti lähinnä hieman häiritsevältä, mutta jotenkin pidin siitä. Lisäksi huparistani kasvoi nappikuulokkeet, josta soi jonkinlaista eteeristä musiikkia. 

Tuijottaessani hupparia aurinko kävi kärsimättömäksi. Kelpasiko paita? Sai kelvata. Avasin ilmalukon ja päästin auringon menemään. Suljin ilmalukon ja mietin tekikö alus mulle lisää ilmaa jostain, vai loppuisiko multa ilma jossain vaiheessa. Laitoin kuulokkeet korviin ja kuuntelin eteeristä musiikkia. Tunsin rentoutuvani vähän. Ehkä mä selviäisin.

Sitten, oli kuin joku sisälläni olisi sanonut, että lepo riittää. Aika herätä. Ja vedestä alkoi nousta zombeja. Ne olivat hyvin hitaita, mutta niitä oli paljon, eikä minulla ollut käytännössä mitään aseita. 

Salamyhkäisen TR-3B:n patentti on nyt julkinen

Tsekkaa patentti: https://patents.google.com/patent/US20060145019A1/en

TR-3B:n koodinimi on Astra. Taktinen tiedustelualus TR-3B lensi ensikerran 90-luvun alussa. Kolmion muotoinen ydinkäyttöinen lentolaite kehitettiin huippusalaisen Aurora-ohjelman alaisuudessa SDI:n ja mustan budjetin rahoilla. Ainakin kolme yli miljardi dollaria maksaneutta TR-3B:a lensi vuoteen 1994 mennessä. Aurora on salaisimpia ilmailualan ohjelmia koskaan. TR-3B on kaikkein eksoottisin Aurora-ohjelman tuottama laite. Sen on rahoittanut ja operatiivisesti toimeksiantanut National Reconnaissance Office (NRO), NSA, ja CIA. TR-3B:n lentävä kolmioalus ei ole fiktiota, ja se on rakennettu teknologialla, joka oli saatavilla 1980-luvulla. Ei aivan kaikki UFO-havainnot ole kuitenkaan heidän aluksiaan.

Kuva: newscitrus.net

TR-3B -aluksen ulkopinnoite on reaktiivinen sähköiselle tutkastimulaatiolle ja voi muuttaa reflektiivisyyttä, tutka-absorptiota ja väriään. Tämä polymeeripinta, kun sitä käytetään TR-3B:n sähköisten vastatoimien (Electronic Counter Measures, ECCM) kanssa voi saada aluksen näyttämään pieneltä lentokoneelta tai lentävältä sylinteriltä — tai jekuttaa tutkaa jopa valheellisesti havaitsemaan erilaisia aluksia, ei mitään lentokonetta tai useita lentokoneita useassa paikassa. Kiertävä, plasmalla täytetty kiihdytinrengas nimeltään magneettikenttädisruptori (Magnetic Field Disrupter, MFD) ympäröi pyörivää miehistöosastoa ja se on paljon edellä mitään kuviteltavissa olevaa teknologiaa.

Sandian and Livermoren laboratoriot kehittivät takaisinmallinnettua MFD-teknologiaa. Valtio tekee mitä tahansa suojellakseen tätä teknologiaa julkisuudelta. Plasma, joka perustuu elohopeaan, paineistetaan 250 tuhanteen ilmakehään 150 kelvinasteen lämpötilassa, ja se kiihdytetään 50,000 rpm vauhtiin, millä aikaansaadaan suprajohtava plasma ja sen seurauksena gravitaatiodisruptio. MFD luo magneettikentän, joka disruptoi tai neutralisoi lähistöllä olevan massan aiheuttaman painovoiman vaikutukset 89-prosenttisesti. Älä ymmärrä väärin. Tämä ei ole antigravitaatiota. Antigravitaatio tarjoaa työntövoiman, jota voidaan käyttää voimanlähteenä. MFD luo disruption Maapallon painovoimakenttään pyörivän kiihdyttimen massalla. Pyörivä massa kiihdyttimessä ja kaikki massa sen lähellä, kuten miehistön kapselit, lentoelektroniikka, MFD-järjestelmä, polttoaineet, miehistön ympäristöjärjestelmät ja ydinreaktori vähenevät massaltaan 89 prosenttia. Tämä saa aikaan vaikutuksen, joka tekee aluksesta äärimmäisen kevyen liikutella ja se kykenee suoriutumaan paremmin kuin mikä tahansa muu lentokone, poislukien tietysti UFOt joita me emme itse ole rakentaneet.

TR-3B on korkean lentokorkeuden tutkassa näkymätön tiedustelukone, jolla on ääretön lentoaika. Kun sen saa vauhtiin, ei vaadita paljoakaan voimaa pitää sen lentokorkeus. Groom Lakella on huhuttu, että uudenlainen alkuaine toimii plasman katalyyttina. Kun aluksen massa vähenee 89%, alus voi matkata Mach 9 -nopeudella, joko vaaka- tai pystysuoraan. Lähteeni kertovat, että sen toimintakykyä rajoittaa ainoastaan ihmispilottien kestämät kiihtyvyydet. Tämä on paljon, oikeasti, koska 89%:n massan reduktio vähentää myös G-voimia 89%.

Kuva: matrixdisclosure.com

TR-3B:n työntövoima tulee kolmesta polttimosta, jotka on kiinnitetty kolmiomuodon nurkkien alle. TR-3 on Mach 9:a alhaisemmilla nopeuksilla kulkeva alus kunnes se saavuttaa 36 kilometrin lentokorkeuden, jolloin taivas on rajana sille miten kovaa se voi kulkea! 3 rakettimoottoria jokaisessa aluksen nurkassa käyttävät vetyä tai metaania ja happea polttoaineena. Nestemäisen happi/vety-rakettijärjestelmän polttoaineesta 85% on massaltaan happea. Ydinkäyttöinen rakettimoottori käyttää vetyä polttoaineenaan, johon on sotkettu happea lisäpotkua antamaan. Reaktori lämpenee nestemäisellä vedyllä ja se ruiskuttaa nestemäistä happea niin, että vety palaa samaan aikaan nestemäisen hapen kanssa jälkipolttimessa. Multimodaalinen työntövoimajärjestelmä voi toimia ilmakehässä, kun ydinreaktori tuottaa työntövoimaa, ja yläilmakehässä vetypolttimolla, ja kiertoradalla yhdistetyn vety/happityöntövoiman avulla.

Kolme rakettimoottoria joutuu työntämään ainoastaan 11 prosenttia TR-3B:n liikemäärästä. Moottoreiden suunnittelijan sanotaan olevan Rockwell. Monet kolmio-UFOjen havainnot eivät ole avaruusolentojen aluksia, vaan huippusalainen TR-3B. NSA, NRO, CIA ja ilmavoimat ovat leikkineet kuurupiiloa nomenklatuuralla — ja luoneet TR-3:n, modifikaation nimeltään TR-3A, sitten TR-3B, sekä  Teir 2, 3 & 4, joissa kaikilla on suffikseina joko plus tai miinus. Nämä on lisätty sekoittamaan vielä lisää, sillä jokainen näistä on oma aluksensa eikä yksi ja sama alus. TR-3B on eri kuin TR-3A, niinkuin banaani on eri kuin greippi. Jotkut näistä aluksista ovat miehitettyjä ja toiset ovat miehittämättömiä.

Kaikki selkiytyy Belgiassa, jossa on tehty useita UFO-havaintoja. Belgian ilmavoimat yhdessä kohtaa olivat kiinnostuneita selvittämään ilmiön luonteen, ja he antoivat luvat F-16 -hävittäjille sillä ehdolla, että paikallispoliisi tekisi visuaalisia havaintoja maasta ja nämä vahvistettaisiin tutkalla.

Sellaisen päätöksen seuraus oli, että 31. maaliskuuta 1990 kello 00:05 kaksi F-16 -hävittäjää lähetettiin matkaan Beauvechainin ilmatukikohdasta kohti tutkakontaktia.

Yhteensä 9 torjuntayritystä tehtiin tuona yönä. Kuudessa tapauksessa pilotti sai lukittua ilmassa tähtäimen. Lukitusetäisyys vaihteli 5-8 merimailin välillä. Kaikissa tapauksissa kohteen nopeus ja korkeus vaihteli nopeasti, ja lukitus irtaantui 10-60 sekunnissa. Nopeudet vaihtelivat 150:n ja 1010:n solmun välillä. Kolmessa tapauksessa molemmat F-16 -hävittäjät rekisteröivät samanaikaisen lukituksen samoilla parametreilla. Molemmat hävittäjät lensivät arviolta 2 merimailin etäisyydellä toisistaan. Yöolosuhteista johtuen visuaalista kontaktia ei saatu muodostettua.

  Artikkelin julkaissut The Event Chronicle