#ilmailu

Salamyhkäisen TR-3B:n patentti on nyt julkinen

Tsekkaa patentti: https://patents.google.com/patent/US20060145019A1/en

TR-3B:n koodinimi on Astra. Taktinen tiedustelualus TR-3B lensi ensikerran 90-luvun alussa. Kolmion muotoinen ydinkäyttöinen lentolaite kehitettiin huippusalaisen Aurora-ohjelman alaisuudessa SDI:n ja mustan budjetin rahoilla. Ainakin kolme yli miljardi dollaria maksaneutta TR-3B:a lensi vuoteen 1994 mennessä. Aurora on salaisimpia ilmailualan ohjelmia koskaan. TR-3B on kaikkein eksoottisin Aurora-ohjelman tuottama laite. Sen on rahoittanut ja operatiivisesti toimeksiantanut National Reconnaissance Office (NRO), NSA, ja CIA. TR-3B:n lentävä kolmioalus ei ole fiktiota, ja se on rakennettu teknologialla, joka oli saatavilla 1980-luvulla. Ei aivan kaikki UFO-havainnot ole kuitenkaan heidän aluksiaan.

Kuva: newscitrus.net

TR-3B -aluksen ulkopinnoite on reaktiivinen sähköiselle tutkastimulaatiolle ja voi muuttaa reflektiivisyyttä, tutka-absorptiota ja väriään. Tämä polymeeripinta, kun sitä käytetään TR-3B:n sähköisten vastatoimien (Electronic Counter Measures, ECCM) kanssa voi saada aluksen näyttämään pieneltä lentokoneelta tai lentävältä sylinteriltä — tai jekuttaa tutkaa jopa valheellisesti havaitsemaan erilaisia aluksia, ei mitään lentokonetta tai useita lentokoneita useassa paikassa. Kiertävä, plasmalla täytetty kiihdytinrengas nimeltään magneettikenttädisruptori (Magnetic Field Disrupter, MFD) ympäröi pyörivää miehistöosastoa ja se on paljon edellä mitään kuviteltavissa olevaa teknologiaa.

Sandian and Livermoren laboratoriot kehittivät takaisinmallinnettua MFD-teknologiaa. Valtio tekee mitä tahansa suojellakseen tätä teknologiaa julkisuudelta. Plasma, joka perustuu elohopeaan, paineistetaan 250 tuhanteen ilmakehään 150 kelvinasteen lämpötilassa, ja se kiihdytetään 50,000 rpm vauhtiin, millä aikaansaadaan suprajohtava plasma ja sen seurauksena gravitaatiodisruptio. MFD luo magneettikentän, joka disruptoi tai neutralisoi lähistöllä olevan massan aiheuttaman painovoiman vaikutukset 89-prosenttisesti. Älä ymmärrä väärin. Tämä ei ole antigravitaatiota. Antigravitaatio tarjoaa työntövoiman, jota voidaan käyttää voimanlähteenä. MFD luo disruption Maapallon painovoimakenttään pyörivän kiihdyttimen massalla. Pyörivä massa kiihdyttimessä ja kaikki massa sen lähellä, kuten miehistön kapselit, lentoelektroniikka, MFD-järjestelmä, polttoaineet, miehistön ympäristöjärjestelmät ja ydinreaktori vähenevät massaltaan 89 prosenttia. Tämä saa aikaan vaikutuksen, joka tekee aluksesta äärimmäisen kevyen liikutella ja se kykenee suoriutumaan paremmin kuin mikä tahansa muu lentokone, poislukien tietysti UFOt joita me emme itse ole rakentaneet.

TR-3B on korkean lentokorkeuden tutkassa näkymätön tiedustelukone, jolla on ääretön lentoaika. Kun sen saa vauhtiin, ei vaadita paljoakaan voimaa pitää sen lentokorkeus. Groom Lakella on huhuttu, että uudenlainen alkuaine toimii plasman katalyyttina. Kun aluksen massa vähenee 89%, alus voi matkata Mach 9 -nopeudella, joko vaaka- tai pystysuoraan. Lähteeni kertovat, että sen toimintakykyä rajoittaa ainoastaan ihmispilottien kestämät kiihtyvyydet. Tämä on paljon, oikeasti, koska 89%:n massan reduktio vähentää myös G-voimia 89%.

Kuva: matrixdisclosure.com

TR-3B:n työntövoima tulee kolmesta polttimosta, jotka on kiinnitetty kolmiomuodon nurkkien alle. TR-3 on Mach 9:a alhaisemmilla nopeuksilla kulkeva alus kunnes se saavuttaa 36 kilometrin lentokorkeuden, jolloin taivas on rajana sille miten kovaa se voi kulkea! 3 rakettimoottoria jokaisessa aluksen nurkassa käyttävät vetyä tai metaania ja happea polttoaineena. Nestemäisen happi/vety-rakettijärjestelmän polttoaineesta 85% on massaltaan happea. Ydinkäyttöinen rakettimoottori käyttää vetyä polttoaineenaan, johon on sotkettu happea lisäpotkua antamaan. Reaktori lämpenee nestemäisellä vedyllä ja se ruiskuttaa nestemäistä happea niin, että vety palaa samaan aikaan nestemäisen hapen kanssa jälkipolttimessa. Multimodaalinen työntövoimajärjestelmä voi toimia ilmakehässä, kun ydinreaktori tuottaa työntövoimaa, ja yläilmakehässä vetypolttimolla, ja kiertoradalla yhdistetyn vety/happityöntövoiman avulla.

Kolme rakettimoottoria joutuu työntämään ainoastaan 11 prosenttia TR-3B:n liikemäärästä. Moottoreiden suunnittelijan sanotaan olevan Rockwell. Monet kolmio-UFOjen havainnot eivät ole avaruusolentojen aluksia, vaan huippusalainen TR-3B. NSA, NRO, CIA ja ilmavoimat ovat leikkineet kuurupiiloa nomenklatuuralla — ja luoneet TR-3:n, modifikaation nimeltään TR-3A, sitten TR-3B, sekä  Teir 2, 3 & 4, joissa kaikilla on suffikseina joko plus tai miinus. Nämä on lisätty sekoittamaan vielä lisää, sillä jokainen näistä on oma aluksensa eikä yksi ja sama alus. TR-3B on eri kuin TR-3A, niinkuin banaani on eri kuin greippi. Jotkut näistä aluksista ovat miehitettyjä ja toiset ovat miehittämättömiä.

Kaikki selkiytyy Belgiassa, jossa on tehty useita UFO-havaintoja. Belgian ilmavoimat yhdessä kohtaa olivat kiinnostuneita selvittämään ilmiön luonteen, ja he antoivat luvat F-16 -hävittäjille sillä ehdolla, että paikallispoliisi tekisi visuaalisia havaintoja maasta ja nämä vahvistettaisiin tutkalla.

Sellaisen päätöksen seuraus oli, että 31. maaliskuuta 1990 kello 00:05 kaksi F-16 -hävittäjää lähetettiin matkaan Beauvechainin ilmatukikohdasta kohti tutkakontaktia.

Yhteensä 9 torjuntayritystä tehtiin tuona yönä. Kuudessa tapauksessa pilotti sai lukittua ilmassa tähtäimen. Lukitusetäisyys vaihteli 5-8 merimailin välillä. Kaikissa tapauksissa kohteen nopeus ja korkeus vaihteli nopeasti, ja lukitus irtaantui 10-60 sekunnissa. Nopeudet vaihtelivat 150:n ja 1010:n solmun välillä. Kolmessa tapauksessa molemmat F-16 -hävittäjät rekisteröivät samanaikaisen lukituksen samoilla parametreilla. Molemmat hävittäjät lensivät arviolta 2 merimailin etäisyydellä toisistaan. Yöolosuhteista johtuen visuaalista kontaktia ei saatu muodostettua.

  Artikkelin julkaissut The Event Chronicle

Ilmailualan vuosikymmenien kiinnostus UFOihin

Kirjoittanut Keith Basterfield

Johdanto

Ilmailuyritykset, erityisesti USA:ssa, ovat pitkään olleet kiinnostuneita tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP). Tämä sopii luonnollisesti heille. UAP:lla on useita ”observaabeleita”, jotka ovat arvokkaita ilmailuyrityksille, kun puhutaan kehittyneen fysiikan ymmärryksestä, kehittyneistä voimanlähteistä ja yleisesti kehittyneestä teknologiasta.

Jotkut ovat ehdottaneet, että jos haluaisit takaisinmallintaa kehittynyttä laitetta, miksei piilottaisi sellaista yksityiseen ilmailualan yritykseen? Wilson/Davis -dokumentti, tottakai, vihjailee että tämä olisi jo tehty.

Tämän blogipostauksen tarkoitus on kasata yhteen informaatiota koskien ilmailualan yritysten kiinnostusta sellaisiin ilmiöihin, sekä joitain heidän työntekijöitään. Se ei ole tarkoitettu kaikenkattavaksi, mutta tarkoitus on tarjota yleisluontoinen katsaus aiheeseen.

Ensinnäkin jotain perustietoja muutamasta suuresta pelurista:

1921 Douglas Aircraft Company perustetaan.

1926 Lockheed Corporation perustetaan.

1939 McDonnell Aircraft Corporation perustetaan.

1961 The Martin Marietta Corporation perustetaan.

1967 McDonnell Aircraft Corporation ja Douglas Aircraft Company fuusioituvat McDonnell Douglasiksi.

1995 Lockheed Corporation ja Martin Marietta fuusioituvat Lockheed Martiniksi.

1997 McDonnell Douglas fuusioituu Boeingiin.

1947: Lockheedin lausunto

International UFO Reporterin vuosikerran 26 numeron 3 (sivut 3-9, 32) artikkelissa Joel Carpenter on kirjoittanut otsikolla ”The Lockheed UFO Case, 1953”.  Carpenter mainitsee 7. heinäkuuta 1947 tehdyn virallisen lausunnon Lockheedilta ”lentävien lautasten” aiheesta.

Hal Hibbard silloinen Lockheedin johtava insinööri, on raportoidusti sanonut Los Angeles Timesille:

”Ne ovat joko yksittäin tai muodostelmassa lentävien lentokoneiden heijastuksia, tai massahysteriaa ja eri henkilöiden halu saada nimensä lehteen. En tiedä mistään salaisesta ilmailuprojektista, joka vähääkään liittyisi näihin niinkutsuttuihin ilmiöihin.”

1949: Lockheedin työntekijän havainto

Toukokuun 2020 postaus ”Saucers that time forgot”-blogissa johti kuvaan osastojen välisestä viestistä Clarence L. (”Kelly”) Johnsonilta Lockheedilla John L. Hillille, päivämäärällä 8 heinäkuuta 1949, jossa Lockheedin työntekijän raportoidaan tehneen havainto 17. kesäkuuta 1949. Johnson kirjoitti:

”Kuten tiedät, olen ollut erittäin kiinnostunut sellaisten asioiden olemassaolon mahdollisuudesta, ja keskusteluni eräiden henkilöiden kanssa mm. ilmavoimissa sekä viimeaikaiset lehtiraportit viittaisivat siihen, että lentävissä levyissä on jotain.”

https://www.fold3.com/image/6314607

  Project Blue Bookista (PBB) löytyy tapaus tästä havainnosta. Allaolevassa kuvassa on PBB:n hakemistokortti ja PBB:n johtopäätökset.

https://www.fold3.com/image/6314586

  1951: Johnsonin havainto

Carpenterin vuoden 2001 IUR-artikkeli mainitsi myös Kelly Johnsonin itsensä tekemän havainnon ”arviolta marraskuussa 1951”. Alla on saatavilla olevat yksityiskohdat Johnsonin omin sanoin, vuodelta 1953:

”Minun tulisi lisätä, että arviolta kaksi vuotta sitten rva Johnson näki esineen, jonka uskoin tuohon aikaan, ja edelleen uskon, olevan lentävä lautanen, joka lensi länteen Brentsin risteyksestä Kaliforniassa erittäin pimeänä iltana. En nähnyt esinettä itsessään, mutta näin selvän liekin tai purkauksen, kuten liitteenä olevassa hahmotelmassa näkyy. Esine matkasi idästä länteen erittäin suurella nopeudella ilman ääntä. Liekki tai purkaus oli kauniin vaaleansininen, ja sillä oli erittäin tarkat reunat. Ensivaikutelmani oli, että se oli aluksen jälkipoltin, mutta äänen täydellinen puute ja tuprutuksen puhdas nopeus eliminoi tuon mahdollisuuden kokonaan.”

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

  Tammikuu 1953: Lockheedin patentti

Kiitos artikkelille ”Saucers that time forgot”–blogissa, me tiedämme nyt että Lockheedin työntekijä Nathan C. Price suunnitteli ja myöhemmin haki patenttia pystysuoraan ylös nousevalle ja laskeutuvalle ”lautasen” muotoiselle alukselle tammikuussa 1953. Kone oli suunniteltu pystysuoraan nousuun ja laskuun, ja pitkän matkan lentoihin Mach 4 -nopeuksilla, jonka lentokorkeus olisi ollut korkeimmillaan 30 kilometriä. Sitä ei koskaan rakennettu.

https://patentimages.storage.googleapis.com/86/8e/4b/c143e484f8dae6/US3066890.pdf

  Joulukuu 1953: Johnsonin havainto

16. joulukuuta 1953 Kelly Johnson ja hänen vaimonsa havaitsivat mustan silhuetin ranch-rakennukselta länteen lähellä Agouraa, Kaliforniassa. Se oli näkyvillä viiden minuutin ajan sekä paljaalle silmälle että kiikareilla. Se vaikutti olevan liikkumatta, sitten kasvoi kooltaan ja katosi 90 sekunnissa pitkän, matalan kapuamisen jälkeen.

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

  Samaan aikaan ryhmä Lockheedin työntekijöitä, jotka olivat Lockheedin testikoneen kyydissä, Burbankin ulkopuolella Kaliforniassa, havaitsivat myös teräväreunaisen mustan silhuetin taivaalla, meren yllä. Noin viiden minuutin päästä se kutistui pois näkyvistä.

PBB-tapauskortti, joka kuvaa ilmiön syyksi mantelipilven, on luettavissa täällä. 

1954 – 1955: Douglas Aircraft Companyn tutkimus

Jacque Valleen kirjassa ”Forbidden Science: Volume 2” sivulla 336 on päiväkirjamerkintä:

”Belmont lauantai 15. toukokuuta 1976

…Sain kiinnostavan soiton Environmental Systemsin varajohtajalta Van Nuysista, joka oli lukenut Invisible Collegen. Niinkin varhain kuin vuonna 1955 hän oli kuulunut UFO-ryhmään  Douglas Aircraftilla Santa Monicassa. Hän työskenteli siellä Wheatenin (joka on nyt Lockheedilla sukellusvenedivisioonassa), Ted Gordonin, Klempererin ja Dave Crookin kanssa. McDonnellin johto pyysi heitä arvioimaan tapauksia Blue Bookista, valokuvineen ja filmeineen. Heidän johtopäätöksensä, mikä heitä pyydettiin ”unohtamaan”, oli että kappaleet käyttivät moniulotteista fysiikkaa. Hän nyt väittää, että he löysivät yli 2000 paikkaa Owenin laaksossa yksistään, mm. yhden jossa kappaleet näyttivät liikkuvan sisään ja ulos kiinteän maan läpi.”

Kuva PDF:stä

  Tutkin tätä vuoden 1955 tutkimusta, ja lopulta kirjoitin siitä tänne ja tänne.  Sain kuin sainkin lopulta paikallistetuksi, kiitos bostonilaisen tutkijan Barry Greenwoodin, 100 sivua dokumentteja, jotka perustuivat tutkimukseen, joista muutama sivu on netissä luettavissa. Projektia veti Wolfgang Benjamin Klemperer, heidän ohjusdivisioonan johtaja, ja mukana oli  Elmer P Wheaton; Theodore Jay Gordon; Dave Crook sekä A M Rochlen. Ottaen huomioon, että Valleen listaamat nimet ovat kaikki vuoden 1955 dokumenteissa, poislukien Rochlen, mietin sitä oliko Rochlen Valleen tietolähde?

Kuva: Barry Greenwood

  Swordsin ja kumppaneiden kirjoittamassa vuoden 2012 kirjassa ”UFOs and Government” (Anomalist Books, San Antonio) on seuraavaa:

”Douglasin ohjusosasto oli tehnyt analyysia Great Fallsissa, Montanassa, vuonna 1950 kuvatusta filmistä tutkiakseen epätavallisia voimanlähdejärjestelmiä… Douglasin analyysin teki tri. Robert L Baker.”

Memo – Klemperer Wheatonille 1. maaliskuuta  1955

  Analyysi on julkaistu maaliskuussa 1956 otsikolla ”Fotogrammaattinen analyysi ’Montana’-filmistä, joka seuraa kahta UFOa”, jonka on kirjoittanut Baker, R.M.L.

1950-luvun puoliväli: Antigravitaatiotutkimus

Nick Cookin vuoden 2002 kirja ”The Hunt for Zero Point”  tutkii sitä miten antigravitaatiotutkimusta tehdään voimanlähdetutkimuksessa. Cook oli englantilaislehti ”Jane’s Defence Weeklyn” palkkalistoilla, ja hän kiinnostui antigravitaatiotutkimuksesta. Nopeasti hän sai selville, että 1950-luvun puolivälissä useat ilmailualan yritykset USA:ssa aktiivisesti tutkivat antigravitaatiota. Yksi kaikkein nimekkäimmistä oli George S. Trimble, Martin Aircraftin edistyneiden projektien johtaja ja G-projektin varajohtaja. Lue lisää Cookin työstä: klikkaa tästä.

1965: Martin Marietta

Jacques Valleen kirjassa ”Forbidden Science: Volume 1” on päiväkirjamerkintä päivämäärällä 17. toukokuuta 1965. Vallee kirjoittaa:

”Kiintoisa tapaus sattui tuoreeltaan käydessäni keskustelua Martin Mariettalla työskentelevän insinöörin kanssa, joka sanoo että hän koostaa kirjaa UFOista. Insinööri kierrätti mustaa vihkosta, jossa oli materiaalia, ja kun joku käänsi sivua, insinööri syöksähti penkistään kuin tiikeri ja otti vihkon pois, sylkien suustaan ’…toiset paperit eivät mitenkään liity tuohon.’ Me olimme varsin shokissa hänen väkivaltaisesta reaktiostaan. Tottakai me mietimme mitä muuta siinä vihkossa voisi olla. Oli huhuja siitä, että suuret lentoyhtiöt tekivät omia salaisia UFO-tutkimuksiaan.”

1967-1968: Presidentti Lyndon B. Johnson puolesta tehty tutkimus

Vuosina 1967-1968, Frank F. Rand Jnr. oli presidentti Lyndon B. Johnsonin avustaja. Presidentti Johnson oli saanut yhteydenoton tutkija James E. McDonaldilta UFOista. Presidentti Johnson itse oli aiheesta pitkään ollut kiinnostunut. Presidentti pyysi Randia tutkimaan asiaa ja raportoimaan hänelle; Rand ja hänen tiiminsä käyttivät yhdeksän kuukautta tehden tieteellistä tutkimusta aiheesta ja tuottivat vastauksena raportin Johnsonille.

Vuoteen 2001 mennessä Rand oli valmistellut kirjan pituisen käsikirjoituksen, sekä hänen urastaan että UFO-tutkimuksista. Sen nimi oli ”UFOs…Fact or Fiction” ja amerikkalaistutkija Michael Swords sai kopion haltuunsa, jonka minä olen lukenut. Käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu ja harva on sen nähnyt.

Joitain Randin tiimin johtopäätelmiä:

”Ei ole epäilystäkään ettivätkö UFOt olisi olemassa ja kontrollissa. En myöskään epäile sitä, etteikö joitain luotaimia olisi lähetetty Maapallolle muista sivilisaatioista aurinkokuntamme ulkopuolelta.”

Muita Randin tiimin jäseniä ovat mm. Arthur Lundahl; General James T. Stewert; tri. Brockway McMillan; tri. ”Lee Brockings” (pseudonyymi); tri. Bleakley ja tri. Losh; plus tässä erityisen kiinnostava nimi, Clarence ”Kelly” Johnson.

1967-1970: McDonnell Douglasin ”salainen” tutkimus

Heinä/elokuun 1993  ”International UFO Reporterin” numerossa McDonnell Douglasin työntekijä Robert M. Wood paljasti, että hänen yrityksensä on tehnyt ”salaista” tutkimusta UFO-aiheesta.

Kuva PDF-tiedostosta

  Wood suositti johdolle vaatimatonta puolen miljoonan dollarin projektia tutkimaan tuntemattomia teorioita, tekemään laboratoriokokeita ja arvioimaan hypoteeseja, tekemään kenttäkokeita ja käymään läpi UFO-kirjallisuutta. Yhdessä kohtaa projekti työllisti neljä ihmistä täysipäiväisesti ja kolme työntekijää osa-aikaisesti.

Kuva PDF-tiedostosta

  Parempi kuvaus tehdystä työstä ilmestyi paljon myöhemmin toisessa Woodin artikkelissa, lokakuun 2008 ”MUFON Journalin” numerossa. Projektissa mukana oli tri. Joseph M. Brown; Chan Thomas; Paul Wilson; Stanton Friedman; tri. Darell Boyd Harmon; Leon A. Steinert ja Harvey C. Bjornlie. Kirjoitin pitkästi tästä projektista; sen paperityöstä ja sen löydöksistä blogipostauksessa päivämäärällä 22. syyskuuta 2020. Jos haluat lukea 275 sivua projektin dokumentaatiota, voit vierailla tällä verkkosivulla. 

Robert M. Wood vuoden 1993 artikkelissaan sanoi:

”Projekti lopetettiin vuonna  1969 minun suosituksestani johtuen kyvyttömyydestämme identifioida lopputilin maksupäivää… koodinimi oli  ”BITBR” — sanoista ”Boys in The back Room.”

Wood paljasti myös:

”Ainoat kontaktit valtiolla projektin tiimoilta syntyivät kevään 1970 lopulla, kun erään tiedustelupalvelun taholta ilmaistiin kiinnostus. Tämä johti luonnostelmaehdotukseen ”matkia, imitoida tai kopioida UFOihin liittyivä observaabeleita.” Me kutsuimme tätä potentiaalista mahdollisuutta nimellä Project Skylite ja valmistelimme hyvän määrän teknistä informaatiota odottaessamme sopimusta. Sitä ei koskaan tullut McDonnell Douglasilta minun tietääkseni.”

Tutkija Lois Taylor otti minuun yhteyttä ja tarjosi minulle useita dokumentteja, jtoka käsittelivät tätä projektia, josta kirjoitin blogiartikkelin 15. lokakuuta 2020.

Sisäinen memo päivämäärällä 2. toukokuuta 1968, otsikolla ”Kehittyneiden aluskonseptien tutkimus”, jonka on kirjoittanut Wood, Brown ja Harmon, kuvaa kappaleessa ”Kilpailijoiden pyrkimykset”:

”Hughes (10 miestä Fullertonissa Meierin komennossa); Lockheed Sunnyvale; Rand on ehdottanut projektia (kuten on monet muutkin yritykset); Useilla yrityksillä on UFOihin liittyviä pyrkimyksiä. Raytheonilla on ollut tietokoneprojekti  Condonissa (Coloradon yliopisto)”.

1973: Näyte vuoden 1897 ”törmäyksestä” Aurorassa, Teksasissa analysoitiin

MUFON ”Skylook” Journalissa, numero 70, syyskuussa 1973 (s.8) kirjoittaja Walt H. Andrus kirjoitti artikkelin otsikolla ”Raportti vuoden 1897 Auroran, Teksasin, tutkimuksista”. Raportissa todettiin, että materiaalinäytteitä oli löydetty väitetyltä ”törmäyspaikalta”, jotka lähetettiin:

”John F. Schuessler, MUFONin varajohtaja ja ilmailukonsultti, kesäkuun 15. Ne on lähetetty laboratorioon McDonnell Douglasille, St. Louisiin, asiantuntija-analyysia varten.”

Sen mitä sain selville, analyysin tuloksia ei koskaan julkaistu.

1974: UFO-tutkimusta CIA:lle?

Päiväkirjamerkintä 10. joulukuuta 1974 Valleen ”Forbidden Science: Volume Two”-kirjassa:

”Kit vastahakoisesti vahvisti, että 15 insinöörin ryhmä Keskilännestä (oletan, että kyseessä oli McDonnell St. Louisissa) ovat salaa tekemässä UFO-tutkimusta CIA:lle ’ilmailualan tutkimuksen’ verukkeella. He saavat dataa CUFOSin ja muiden amatöörien vuodoista.”

Huom: Kit viittaa Christopher ’Kit’ Greeniin.

1978: McDonnell Douglas jatkaa tutkimuksia

Kaksi muuta tiedonmurua Jacques Valleelta.

a. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 5. tammikuuta 1978

”Eilen sain puhelinsoiton henkilöltä, joka työskentelee McDonnell Douglas Aeronauticsilla. Hän sanoi minulle, että hän oli koostamassa uutta tietokantaa lähikontakteista. En ole tarpeeksi tyhmä uskoakseni, että hänen yrityksellään ei ole mitään intressiä tässä asiassa. Heillä on käynnissä oleva salainen projekti, jota CIA on avokätisesti rahoittanut ja jonka siunaus sillä on, ja he ovat varsin tiiviisti yhteydessä suurimpiin UFO-ryhmiin, jotka kaikki rakastavat salakontakteja vakoojiin, silloinkin kun he parjaavat valtiota sen salailusta julkisissa tiedonannoissaan.”

b. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 15. lokakuuta 1978

”McDonnell Douglas jatkaa hiljaa hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös Virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia lejeerinkejä. Kuka kusettaa ketä? Miksi tiedeyhteisöä pidetään pimennossa näistä projekteista? Miksi kaikki salailu? Minne tutkimustulokset katoavat?”

1979 -1986: McDonnell ja parapsykologia

Vuosina 1979-1986 McDonnell Foundation rahoitti pysyvää paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunutta PSI-labraa St. Louisissa, Missourissa. James Smith McDonnell oli McDonnell Douglasin hallituksen puheenjohtaja.

1985: ATP

Edistynyt teoreettinen fysiikka (Advanced Theoretical Physics, ATP) -projekti oli  John B. Alexanderin ja tri. Ronald F.  Blackburnin yhdessä perustama. Blackburn oli mikroaaltospesialisti, aiemmin Lockheedin ”Skunk Worksilla” ja Jacques Valleen mukaan (”Forbidden Science: Volume 3” päiväkirjamerkintä 11. huhtikuuta 1989)  Blackburn vihjaili tutkivansa UFOja. Profiloin Blackburnia blogipostauksessa vuonna 2019.

ATP:lla oli useita osanottajia, jotka tapasivat ja keskustelivat tämänhetkisistä ja tulevista tutkimusaiheista. ATP-dokumenttipinon tarkastelua löytyy tästä linkistä.

ATP-osanottajien keskuudessa oli ainakin viisi henkilöä, jotka työskentelivät ilmailualan yrityksille. Nämä olivat Ron Blackburn, Milton Jantzen ja Don Keuble Lockheedilta; sekä Bill Souder ja Robert Wood  McDonnell Douglasilta.

Vaikka Alexander briffasi useita korkea-arvoisia valtion viranomaisia ATP:n ollessa käynnissä, lopulta rahaa ei herunut enää ATP:n tutkimusagendalle, ja se lakkautettiin.

1986: Ben Rich

Vuosien mittaan paljon on sanottu erään Lockheedin Ben Richin lausunnoista. Vuonna 1986 Ben Rich oli varatoimitusjohtaja ja yleinen johtaja edistyneissä kehitysprojekteissa Lockheed Aeronautical Systems Companylla. Kirjeessä päivämäärällä 10. heinäkuuta 1986 tutkija John Andrewsilta Richille Andrews kysyi uskoiko Rich sekä ihmisten tekemiin että avaruusolentojen tekemiin UFOihin? Vastauksessaan päivämäärällä 21. heinäkuuta 1986 Lockheedin kirjepaperissa Rich vastaa:

”Kyllä, olen molempien kategorioiden uskovainen. Mielestäni kaikki on mahdollista. Monet ihmisten tekemät UFOt ovat rahoittamattomia mahdollisuuksia (Un Funded Opportunities).”

Kuva kirjeenvaihdosta PDF-muodossa alla:

1992 – 2012: Robert Bigelow ja Bigelow Aerospace

Lasvegasilainen liikemies Robert T. Bigelow on ollut pitkään kiinnustunut sekä UAP:sta että paranormaalista. Hän on ilmaissut kiinnostuksensa monissa bisnesprojekteissaan, lähtien Bigelow Foundationista 1990-luvun alkupuolella; National Institute for Discovery Science (NIDS -1996-2004); ja lopulta Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) vuosina 2008-2012. Olen käynyt jokaisen näistä läpi sarjassa blogipostauksia, jotka löytyy blogini hakutoiminnolla. Iso osa NIDSiä koskettavasta informaatiosta löytyy edelleen heidän matalana olevalta verkkosivulta Wayback machinen avulla.  Bigelow Aerospace perustettiin vuonna 1998 ja BAASS vuonna 2008.

BAASS sai kaksivuotisen rahoituksen, $22 miljoonaa yhteensä, Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA:lta Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin (AAWSAP) alaisena sopimuksena. Robert Bigelow  myös kaivoi omista taskuistaan DIA-rahojen päälle. Varsin vähän tietoja on julkisesti jaossa DIA:n tai BAASS:n touhuista AAWSAPissa.

1990-luvun puoliväli: Project Greenglow

1990-luvun puolivälissä ilmailuinsinööri tri. Ron Evans työskenteli British Aerospacelle (josta tuli BAE Systems vuonna 1999). Hän kysyi johdolta voisivatko he tutkia ”gravitaationhallintaa?” He sanoivat kyllä; antoivat hänelle toimiston ja pienen budjetin. Hän nimitti projektia nimellä Project Greenglow ja työskenteli sen parissa eläkkeelle lähtöön asti vuonna 2005. Vuonna 2015 hän julkaisi kirjan nimeltä ”Greenglow and the Search for Gravity Control”.

https://www.amazon.com/Greenglow-search-gravity-control-Ronald/dp/1784620238

  2001: Donald Phillips

Steven M. Greerin mukaan hänen vuoden  2001 kirjassaan ”Disclosure Project Briefing Document”, Donald  Phillipsin sanotaan olleen ilmavoimissa, ja lisäksi hänen sanotaan työskennelleen Kelly Johnsonin kanssa Lockheedilla. Hänen todistuksessaan hän puhuu siitä miten avaruusolennot tapasivat Maapallolla johtajia vuonna 1954; mikä johti teknologiamme kehittymiseen. Phillips viittaa eversti Corson työhön näyttönä joka tukee hänen omaa todistustaan.

2014: Boyd B. Bushman

Boyd B. Bushman työskenteli Lockheed Martinille ja piti nimissään useita patentteja, jotka oli jätetty vuosina 1989-2002, jotka on myönnetty Lockheedille. Ennen kuolemaansa elokuussa 2014 häntä haastateltiin videolle hänen omista UAP-näkemyksistään. Videolla hän puhuu UFOista todellisina; että ne ovat vierailijoita toisista maailmoista ja että aluksia ja ruumiita on saatu haltuun. Hän kuvasi ja näytti valokuvia UFOista ja avaruusolennoista, joista hän puhui kuin hän olisi tavannut ne henkilökohtaisesti; sekä avaruusolentojen planeetasta. Hän väitti, että Venäjä ja Kiina molemmat työskentelivät Area 51:ssä.  Hän myös sanoi analysoineensa UFOn palasia, joilla oli ominaisuutena minkä tahansa palasen vieressä olevan materiaalin keveneminen. Videon kriitikot huomauttivat, että avaruusolento valokuvassa vahvasti muistuttaa Wal-Martissa myytävää lelua.

2016: William Tompkins

Kirja nimeltä ”Selected by Extraterrestrials”, kirjoittanut William Mills Tompkins, julkaistiin vuonna 2016. Kirjan sanotaan olleen omaelämänkerta, vaikka se on tyyliltään kuin B-luokan jännäri. Tompkins sanoo olleensa pitkäaikainen Douglas Aircraft Companyn työntekijä, vuodesta 1953.

https://www.amazon.com.au/Selected-Extraterrestrials-secret-think-tanks-secretaries/dp/1515217469

  Hän esittää väitteitä kuten:

”Laajojen tutkimusten jälkeen vuonna 1953 Advanced Design tuli tulokseen, että UFOt olivat itse asiassa planeettainvälisiä avaruusaluksia, joita ohjastavat erittäin kehittyneet ulkoavaruudesta tulleet olennot.”

Lisää blogistani päivämäärällä 28. huhtikuuta 2016.

Entäpä nyt?

Pitkäaikainen ilmailualan kiinnostus aihetta kohtaan kertoisi minulle siitä, että on olemassa mitä todennäköisimmin ilmailualan yritys tai parikim, jotka tekevät UFO-tutkimusta. Kaiken kiinnostuksen myötä Nimitzin tapauksia ja muita kohtaan ehdottaisin, että yhdellä tai useammalla ilmailualan yrityksellä on oma UAP-tutkimusohjelmansa. Tämä on erillään kaikesta Yhdysvaltain hallinnon UAP-toimikuntatoiminnasta.

On esitetty dokumentoimattomia väitteitä useiden UAP-tutkijoiden suulla, että he ovat tietoisia neljästä muusta amerikkalaisesta tutkimusohjelmasta, jotka käsittelevät UAP:a. Kuitenkaan ei ole mitään viitteiti siitä, että nämä tutkimusohjelmat olisivat yksityisten ilmailualan yritysten projekteja. Ovatko blogin lukijat tietoisia sellaisista ilmailualan yritysten UFO-tutkimusprojekteista?

  Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com