#andy emler

Michel Portal en 1993 dans l'émission "Le cercle de minuit".

Non, t’es pas tout seul ANDY

A l'écoute de ce nouvel opus du chef du Mégaoctet, je me suis interrogée sur certaines compositions qui ont réveillé ma nostalgie.

Si le titre n’était déjà pris, Alone Together résumerait bien mieux que de longs discours le nouveau projet du pianiste Andy Emler qui a créé une suite de petites pièces pour piano et solistes (instrumentistes et vocalistes) mettant en valeur la personnalité musicale de ses amis/partenaires.

ANDY EMLER “RUNNING BACKWARD” @ Pannonica, Nantes 11/04/2018

Soundcheck episode #1

Andy Emler (p)

Marc Ducret (g)

Claude Tchamitchian (b)

Eric Echampard (dms)

Andy Emler - E Total

En 2009 Croutch Touch Engage m’avait enthousiasmé. Depuis je suis l’activité du Megaoctet avec attention. E Total est sorti en 2012.

Le titre du l'album vient du fait que toutes les compositions tournent autour de la note Mi (E dans la notation anglaise). Le MegaOctet nous livre un album plus oriental que le précédent. Vous pourrez y entendre des tablas, du didgeridoo... La musique devient même quasiment mystique lors de certains passages (chants qui ressemblent à des chants religieux). Les morceaux sont toujours assez longs et obsédants.

Vuoden 2013 April Jazzit alkoivat eilen keskiviikkona Jazzpossun osalta rytinällä kun vuorossa olivat heti alkuun kaksi odotettua saksofonilegendaa.

Charles Lloyd nousi suureen kansansuosioon 60-luvun puolessa välissä erityisesti esiintymisellään Montereyn festivaalilla ja tuosta keikasta julkaistulla Forest Flower -levyllä josta tuli yksi ensimmäisiä miljoona kappaletta myyneitä jazz-levyjä. Lloyd vetäytyi julkisuudesta 70-luvun alussa keskittyäkseen transendentaaliseen meditaatioon, mutta teki kuitenkin paluun ensin 80-luvun alussa pianisti Michel Petrucianin kanssa ja vuodesta 89 eteenpäin Lloyd on ollut ECM-levymerkin voimakkaita amerikkalaisia ääniä. Tänä vuonna juuri 75 vuotta täyttänyt Lloyd on julkaissut ECM:llä levyllisen duettoja pianisti Jason Moranin kanssa ja kiertää nyt maailmaa nuoremman polven soittajista koostuvan kvartetin kanssa. 

David Liebman, 66v, nousi maailmanmaineeseen Miles Davisin bändissä 1970-1974, soittaen tuon ajan kiertueilla ja On the Corner, Get Up with It ja Dark Magus -levyillä. Liebman on vuosien varrella levyttänyt ja kiertänyt maailmaa ahkerasti, mutta ehkä erityisen ansioitunut Liebman on ollut opettajana, jazzista yleensä ja saksofonin soittosta kirjoittajana ja alan piirien kansainvälisenä voimahahmona. April Jazzeilla Liebmania kuultiin ranskalaisen Andy Emlerin trion kanssa, mutta Suomen vierailula toinenkin tarkoitus; Liebman nimittäin levyttää Yleisradiossa levynjulkaisutarkoituksessa nauhan Jussi Lehtosen, Aki Rissasen ja Jori Huhtalan kanssa ja nelikko suorittaa myös pienen kiertueen soittaen ensin ruotsalaisfonisti Robert Nordmarkin kanssa Tukholmassa ja Bergenissä Natt Jazz -festivaaleilla ja sitten 25.5. Kerava Jazz -festivaalilla.

Liebman valotti myös Facebook-sivullaan miesten yhteistä taustaa törmättyään Tapiolan Garden-hotellilla päivällisen yhteydessä Lloydiin. Lloyd oli nuorelle Liebmanille 60-luvun puolessa välissä New Yorkissa opettaja ja esikuva ja miehet olivat vuoden ajan tavanneet säännöllisesti musiikin merkeissä ja kuulemma Liebmanin äiti oli jopa soittanut Lloydille varmistaakseen, että pojan musiikkiharrastuksessa on jotain järkeä. Tapaaminen April Jazzien yhteydessä oli kuitenkin miehille ensimmäinen vuoden 1966 jälkeen, joten jazz-festivaalien voimaa yhdistää alan harrastajia ei parane väheksyä.

Charles Lloyd New Quartet Tapiola-salissa

Charles Lloyd - tenorisaksofoni, huilu, taragato

Jason Moran - piano

Reuben Rogers - basso

Gregory Hutchinson - rummut

Konsertti alkoi tämän vuoden Hagar's Song -levyn hengessä Lloydin ja Moranin duetoilla. Herkissä duetoissa heti ensihetkestä asti vaikutuksen teki Lloydin kaunis soitanto sekä huilulla että tenorisaksofonilla.

Etenkin Llöydin herkkä ja lyyrinen lähestyminen balladi-soitantaan ja kauniit juoksutukset tenorisaksofonin ylärekisterissä olivat lievästi tajuntaa laajentavia - oli päässyt unohtumaan että tenoria voi soittaa noinkin. Ikä ei Lloydin soitossa paljoa painanut ja 75-vuotiaaksi maestro on erittäin hyvässä vireessä. 

Juuret olivat syvällä jazz-musiikin perusteissa. Lopun bändin liityttyä mukaan noin puolen tunnin jälkeen ilmaisua lähdettiin laajentamaan gospel-pohjalta eteenpäin. Tietynlaisena punaisena lankana toimi hengellisyys; gospelista edettiin vahvasti Coltrane-vaikutteiseen hekumalliseen spiritual jazziin ja konsertin huipennuksena lähdettiin itämaisen hengellisyyden tunnelmiin, mukana myös Bhagavad Gitan inspiroimaa spoken wordia valaistumisesta.

Kaiken kaikkiaan Charles Lloyd New Quartetin esiintyminen oli semmoinen live-elämys joka jätti mielen hieman avonaisemmaksi, sydämen hieman nöyremmäksi ja muistutti että hyvä jazz-musiikki on aina elävänä suurempi elämys - ei nimittäin Lloydin soiton moni-ilmeisyys ainakaan Jazzpossulle kolahda levyiltä näin hyvin.

Andy Emler Trio & David Liebman Louhisalissa

David Liebman - tenori- ja sopraanosaksofonit

Andy Emler - piano

Claude Tchamitchian - basso

Eric Echampard - rummut

Ranskalainen Andy Emler Trio ja saksofonistilegenda David Liebman kohtasivat ensimmäisen kerran viime keväänä Pariisiissa ja eilinen April Jazz-esiintyminen oli vasta kolmas tällä kokoonpanolla.

Jos Charles Lloyd New Quartet oli kuin hengellinen matka jazzin historiallisilta juurilta itämaiseen mystiikkaan niin Emlerin ja Liebmanin kattaus oli tiukempi paketti modernia jazz-ilmaisua. 

Alkuimprovisaation jälkeen bändi otti homman haltuun tiukalla draivilla Frank Zappan sanonnasta nimensä lainanneella biisillä A Mind is Like a Parachute - It Doesn't Work if It's not Open joka sai yleisön jammailemaan haltioituneena mukana. Erityisen positiivinen yllätys oli Emlerin trion rytmikaksikko Claude Tchamitchian bassossa ja Eric Echampard rummuissa. Tchamitchianin jäntevä basson soitto sai musiikin parhaimmillaan ampaisemaan hurjaan lentoonn ja Echampardin   rummut tukivat tätä monipuolisesti.

Liebman kunnostautui erityisesti sopraanosaksofonin taitajana, mutta tenorisaksofoni soi voimakkaasti. Ihastusta herätti erityisesti Liebmanin virtuoosimainen taito soittaa nopeita hyvinkin monimutkaisia linjoja menemättä lainkaan liian kikkailun puolelle.

Materiaali oli ensisijaisesti Emlerin trion ohjelmistoa, mutta Liebmanin sävellyksistä kuultiin ainakin Master of the Obvious, jossa Liebmanin näppärä sopranosaksofoninsoitto pääsi oikeuksiinsa.

Kokonaisuutena erittäin hieno jazz-ilta. Onneksi ei tarvi ruveta valitsemaan bändeistä parempaa vaan pääsi nauttimaan molemmista Espoon kulttuurikeskuksessa. Konserttien ajoitus oli juuri passeli siirtymiseen suoraan Tapiola-salista Louhisaliin, vaikkakin useampaa molemmille keikoille tullutta hämmensi ensin avautuneen Tapiola-salin narikan sulkeutuminen ennen Louhisalin konsertin päättymistä jolloin vaatteita piti käydä vahtimestarilta kyselemässä eri paikasta mihin oli ne jättänyt.

Tänä vuonna Digeliuksen kautta myytiin kaikille päiville Kulttuurikeskuksen konsertteihin molemmat keikat kattavia päiväpasseja, joten jouheva siirtyminen Tapiola-salista Louhisaliin onnistunee joka ilta yhtä näppärästi.

Erikoismaininta vielä keskiviikosta lauantaihin heti Kulttuurikeskuksen ulkopuolella päivystävälle Liesikiesi-ruokarekalle, joka on kuuleman mukaan nyt ensimmäistä kertaa nälkäistä yleisöä palvelemassa. Tarjolla oli erittäin hyvää ruokaa ja palveluja tulee varmasti käytettyä useampana iltana tällä viikolla.

Jamit Tapiola Gardenissa

Illan päätteeksi Jazzpossu kävi vielä tarkastamassa jamimeiningit läheisestä Garden-hotellin baarista.

House bändissä soittavat tänä vuonna:

Manuel Dunkel - saksofonit

Rami Eskelinen - rummut

Eerik Siikasaari - basso

Markus Niittynen - piano

Eilen lavalla nähtiin lisäksi mm. Jorma Kalevi Louhivuori ja Marzi Nyman ja meiningin seuraavalle tasolle mukaan liityttyään nostanut Dave Liebman. Jami-kontekstissa oli erityisen hienoa seurata Liebmanin soittoa joka puhalsi virtuoosimaisesti uutta elämää standardeihin hämmästyttävän nopeilla ja monipuolisilla kuvioilla.