#abortti

Menin kattomaan Mielensäpahoittaja elokuvan ja siinä oli kaks mulle herkkää ja pelottavaa asiaa. Teiniraskaus (ja raskaus ylipäätänsä) ja vanhukset. Raskaus pelottaa mua, koska en halua itse lapsia ja jos se tapahtuu, musta tuntuu että joku koittaa pakottaa mua pitämään lasta... etenkin kun on tämä tilanne mikä nyt on (Haista Paska Timo Soini!!!) Ja tämä joka sai sen lapsen oli itsekkin lapsi. Se oli 17-vuotias tyttö. Mä en yhtään tykkää näistä teiniraskaus jutuista, en oikeessa elämässä enkä hirveästi elokuvissakaan. Vanhukset sen takia että mummoni kuoli pari vuotta sitten. Hän oli minulle erittäin rakas ja hän oli aina minulle hyvä ja rakastava. Muu perheeni oli aika myrkyllinen. Mummu aina kertoi miten rakasti ja kutsui kultapieneksi ja kertoi miten piti siitä kun olin heidän luonaan. Kukaan muu ei sitä minulle kertonut ja minä olen sellaine  joka sitä kaipaa. Pappani kuoli heinäkuussa sydänkohtaukseen. Se hajotti. Minä vain itkin. Papan ystävät kertoivat hautajaisissa miten hän aina puhui minusta kun he olivat metsästämässä. Minusta tuntuu pahalle koska en voinut nähdä tai olle heidän kanssa paljoa yhteydessä koska asuivat kaukana ja mummu tuppasi olemaan se dominoiva osapuoli joka hoiti kaikki puhelimeen vastaamiset ja puhumiset. Olen perus nykyajan kaupunkilais milleniaali ja ihminen. Aina on kiire (no totuus nyt on se että en vaan viihdy maaseudulla). No kaikki on nyt kamalaa ja syvällistä. You got me, Tuomas kyrö.  elokuva herätti tunteita