Jos en oo miljardööri kun oon 30, niin oon salee..

”Tää on vaan peli mulle, katon maailmaa ruudun takaa/ Mikään ei tunnu miltään, mä vaa painan ruudul sataa” riimittelee rap-artisti Skandaali kappaleessaan Elämä on peli. Pelillistäminen onkin muodostunut nykyään lähes arkipäiväiseksi meille. Kaikki lähti liikkeelle mobiilipeleistä, mutta on hivuttautunut pikku hiljaa muillekin aloille. Mutta mitä se pelillistäminen oikein on?

Gamify.fi-sivulla kerrotaan, että pelillistäminen on yksinkertaisesti sanottuna vaikuttamista käyttökokemukseen, toiminnan muokkaamista. Toisin sanoen töihin ja askareisiin lisätään vähän jännitystä pelin elementein. Esimerkiksi sovellus, joka näyttää graafeina rahankäyttöä tai antaa palautetta urheilusuorituksesta. Loppujen lopuksi pelillistämistä tehdään, koska se voi lisätä toiminnan tehokkuutta ja lisätä luovuutta sekä hyvinvointia. Tylsästä tehdään siis tavallaan hauskaa. Annanpa esimerkin oikeasta elämästä: sähköhammasharjani voi liittää Bluetooth-yhteydellä kännykkääni ja välittää tietoja hampaiden harjauksestani. Kännykän näytöllä voin seurata mistä olen jo harjannut hampaani ja mihin kohtiin tulisi keskittyä. Pelillistäminen kuitenkin tapahtuu siinä vaiheessa, kun saan pisteitä jokaisesta harjauskerrasta ja täydet pisteet päivästä, kun olen pessyt hampaat kahdesti ja vähintään 2,5 minuutin ajan. Näitä peräkkäisiä päiviä sitten pitää keräillä tarpeeksi, jotta saa pokaaleja applikaatiossa. Tätä kautta siis pelillistämisen kautta hampaiden harjauksesta on tehty tavallaan peli, jossa voi kerätä palkintoja ja tavoitella aina parempia suorituksia.

Pelillistäminen ei kuitenkaan ole pelkkää pisteiden ja palkintojen lisäämistä jo olemassa oleviin palveluihin. Jos käyttäjät pakotetaan peliin, niin se saatetaan kokea jopa luotaantyöntäväksi, jolloin vaikutus on päinvastainen kuin mitä tavoiteltiin.

Augmented reality, eli vapaasti suomennettuna lisätty todellisuus, onkin varmasti yksi pelillistämisen tulevista trendeistä. Tällöin näkemäämme todelliseen ympäristöön tuodaan tietokoneella tuotettuja asioita, kuten kuvaa ja ääntä. Olinkin vähän aikaa sitten eräässä seminaarissa, jossa esiteltiin ohjelmistoja, jotka mahdollistavat vaikeaselkoisten venttiilien oikeanlaisen käyttämisen juuri tämän lisätyn todellisuuden avulla. Tabletin kameran läpi katsottuna oikea venttiili värjäytyy eri väriseksi ja kylkeen ilmestyy myös käyttöohjeet. Näin onkin mahdollista välttyä joiltakin inhimillisiltä virheiltä ja kaiken tulisi luonnistua paremmin, kunhan vain teknologia toimii.

Ilta-Sanomat oli vuoden 2017 lopussa Suomen suosituin verkkopalvelu TNS Metrixin -palvelun mittauksien mukaan. Viisi suosituinta verkkopalvelua ovat kaikki uutismedioita, mikä ei toisaalta yllätä laisinkaan, koska ovathan ihmiset yleisesti tiedonjanoisia. Hauskinta tässä tilastossa on kuitenkin se, että top 10:en sijoittuu myös kuuluisa vauva.fi, johon ihmiset käyvät kirjoittelemassa yleensä ironiseenkin sävyyn mielipiteitään polttavista asioista.

Ilta-Sanomien ollessa pitkälti faktatietoon pohjautuvaa journalismia, muutamat harhaanjohtavat ja ärsyttävät klikkiotsikot pois lukien. Oikeasti mielenkiintoisten artikkeleiden ja ajankohtaisten reportaasien oheen sekoittuu usein myös hieman kyseenalaisia juttuja, kuten esimerkiksi uutinen siitä, kuinka Vesa Keskinen muutti vuokrataloon. Verkkosivu onkin selvästi sisältöön keskittynyt ja hakee automaattisesti sivun oikeaan reunaan suosituimmat artikkelit, joita ihmiset eniten klikkailevat. Välillä on jopa huvittavaa huomata, kuinka maailmalla on tapahtunut jotakin todella merkittävää, ja Ilta-Sanomien verkkopalvelun luetuin juttu on silti Anna Abreun pakaroista.

Vaikka siis Ilta-Sanomien uutisten taso on välillä hieman vaihtelevaa, niin toista ääripäätä tavallaan edustaa kyllä vauva.fi-sivusto. Epäilenkin, että vauva.fi-sivustolla harvempi lukee oikeastaan artikkeleita, vaan keskittyy vain foorumilla kommentointiin. Annanpa pari omasta mielestäni hauskaa esimerkkiä: Meidän perhe on köyhä -keskusteluketjussa puidaan sitä, kuinka 4 800€ nettotulot kuukaudessa perheessä riittävät alle neljään ulkomaan matkaan vuodessa ja vain edullisiin uusiin vaatteisiin. Kommentit tekevät kuitenkin näistä kuitenkin erittäin mehukkaita, koska kyseisessä ketjussa puidaan sitä, kuinka tyhmää on väittää itseään köyhäksi tuollaisilla tuloilla ja alentavaa oikeasti köyhiä kohtaan, jotka eivät matkusta koskaan ja ostavat vaatteet kirpputoreilta.

Suurta ihmetystä aiheutti myös vauva.fi-foorumin keskustelu, jossa joku käyttäjä kysyi sitä, kuinka todellinen ongelma on korkeakoulutettujen yli 30-vuotiaiden sinkkunaisten kumppanin löytyminen. Kommentit aaltoilivat aina sympatiasta suoraan pilkkaamiseen siitä, kuinka ketään ei enää kiinnosta niin vanhat naiset. Tämäkin keskustelu on paisunut jo 13-sivuiseksi.

Tykkään innovoida koko ajan, ja teenkin sitä jollain tasolla lähes jatkuvasti. Jos minulla on esimerkiksi hetki aikaa muilta ajatuksiltani raitiovaunussa, niin ajatuksenjuoksuni saattaa helpostikin juoksennella automatisoidusta lippujen tarkistuksesta sekä myynnistä aina siihen syyhyn miksi ylipäätänsä olen kyseisessä liikennevälineessä, enkö vain olisi voinut hoitaa asiat kotoa käsin. Kuitenkin kuten vähänkin vieraammista sanoista, niin myös innovaatiosta ja innovoinnista jokaisella on hieman omanlaisensa käsitys.

Tilastokeskuksen mukaan kuitenkin innovaatio tarkoittaa yrityksen markkinoille tuomaa uutta tai olennaisesti paranneltua tuotetta, menetelmää tai prosessia.  Minun päivittäisestä innovoinnin leikistä kuitenkin vain noin 1% menee ajatustasoa pidemmälle, joten en ole varma käytänkö termiä tässä yhteydessä ihan oikealla tavalla.

Olli Luukkonen kirjoittaa Tiedon nettisivuilla siitä, kuinka innovaatiot voidaan jaotella karkeasti kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä kehitellään jo käytössä olevia palveluita ja tuotteita pidemmälle esimerkiksi niiden elinkaaren pidentämiseksi. Toisessa taas on tavoitteena keksiä uusi ratkaisu jollekin jo olemassa olevalle asialle. Kolmas onkin monimutkaisin, koska siinä havitellaan ratkaisua ongelmaan, jota ei vielä edes suoranaisesti tiedetä, saatikka sitä kuinka se ratkaistaan. Näistä vaihtoehdot kaksi ja kolme ovatkin niitä todellisia kultakaivoksia, joista on mahdollista löytää kimpaleita, jotka saa vaihdettua johonkin muuhun kuin vain mopoon. Samalla kun samaiset ryhmät ovat ne kaikista mielenkiintoisimmat, ovat ne myös haastavimmat, koska onnistuminen ei aina ole edes kiinni idean kantavuudesta. Luukkonen kirjoittaakin, että yksi tärkeistä tekijöistä on myös markkinoille tuloaika, eli time-to-market, joka tarkoittaa aikaa, joka kuluu idean kehittämiseen valmiiksi tuotteeksi markkinoille asti. Olenkin kuullut, että joidenkin huhupuheiden mukaan Applen suureksi menestykseksi paljastunut iPad-tablettitietokone olisi ollut valmiina konseptin tasolla jo ennen vuotta 2007 ja ensimmäisen iPhonen julkaisemista. Applen silloinen toimitusjohtaja Steve Jobs kuitenkin laittoi idean sivuun, koska hän ei uskonut muun teknologian ja käyttäjien vielä olevan valmiita kyseisille laitteille. Ensimmäinen iPad julkaistiin vasta alkuvuodesta 2010.

Loppujen lopuksi ne villeimmätkin ideat saattavat muovautua yhteiskuntaamme järisyttäviksi innovaatioiksi, ja juuri tämän takia innovointi on omalla tavallaan ollut elinehtomme koko historiamme ajan. Kannustankin kaikkia käyttämään luppoajan asioiden ajattelemiseen hieman eri kantilta, oli se sitten viralliselta termiltään innovointia tai vain ajatusleikkiä, niin parhaat välähdykset kannattaa jakaa muidenkin kanssa.

Tässä vielä linkki Tilastokeskuksen selitykseen: http://www.stat.fi/meta/kas/innovaatio.html

Innostuin katsomaan viime vuoden Slushin puheiden ja keskusteluiden videoita. Törmäsin muun muassa videoon, jossa nuotion äärellä Jenny Wolfram haastatteli Kiip-nimisen yrityksen perustajaa Brian Wongia markkinoinnin haasteista tulevaisuudessa. Koska mielenkiintonne kuitenkin heräsi, niin tässä on linkki kyseiseen videoon.

Markkinoinnissa onkin pitkään vallinnut aikakausi, jossa viattomalle kuluttajalle tyrkytetään tuotteita ja palveluita vasemmalta sekä oikealta. Ja nykyään, vaikka mainokset ovat löytäneet oikeat paikkansa, esimerkiksi kokkailukursseja mainostetaan ruuanlaitto-ohjelmien yhteydessä, niin hetki ei silti välttämättä ole oikea. Brian Wong puhuu linkkaamallani videolla siitä, kuinka mainostajalle olisi optimaalisinta saavuttaa kuluttaja juuri oikealla hetkellä, esimerkiksi tarjota palautusjuomaa heti treenin päätyttyä. Tämän tyylinen ”seuraaminen” on mahdollista kaikkien älylaitteidemme ansiosta, koska esimerkiksi kännykkähän kulkee mukana oikeastaan kaikkialla. Itse uskonkin markkinoinnin pikku hiljaa sulautuvan meidän jokapäiväiseen arkeen, jolloin emme välttämättä enää edes huomaa sitä. Toisaalta tämä on pelottavaa, koska toisin sanoen ihmisten manipuloiminen tätä kautta olisi mahdollista.

Tekoäly on tämän hetken yksi kuumimmista puheenaiheista ja päädyin katsomaan myös yhden tekoälyyn liittyvän videon samaisesta Slushista. Tässä linkki.

Tällä videolla David Goldberg juttelee yhden Skypen perustajista, Jaan Tallinnan kanssa. Tekoäly tuokin uskomattomia mahdollisuuksia myös markkinoinnin saralle, kun kuluttajat nojautuvat yhä enemmän ja enemmän ”omien pienten apuriensa” suuntaan jokapäiväisessä elämässä. Tämän hetken tunnetuimmat tekoälyä jäljittelevät systeemit ovat Applen Siri, Amazonin Alexa ja Googlen Assistant. Näitä kaikkia kuitenkin yhdistää se, että ne ovat suurien pörssiyhtiöiden tuotoksia, ja näiden firmojen perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa osakkeenomistajille voittoa. Voittoa pystyy luonnollisesti kasvattamaan myymällä kuluttajille enemmän hyödykkeitä tai hyödyllistä dataa muille yrityksille. Samalla kun nämä apulaiset fuusioituvat yhä suuremmaksi osaksi arkipäiväämme, olemme entistä alttiimpia huomaamattomalle markkinoinnille ja sitä kautta jopa manipuloinnille. Kuten Jaan Tallinn aikaisemmin linkkaamallani videolla totesikin, niin on tärkeää, että tekoälyn kehittämisen yhteydessä myös turvallisuus otetaan huomioon. Ihmisen ja luomamme tekoälyn tulevaisuudenkuva olisi oltava yhdenmukainen.

Ericssonin blogissa oli hyvin mielenkiintoinen kirjoitus englanniksi kymmenestä kuumasta kuluttajatrendistä vuonna 2018.

Niin sanottuna alkupalana tuosta kirjoituksesta voin tarjota teille tiedonjanoisille listatut kymmenen trendiä, vapaasti käännettynä:

1. Kehosi on käyttöliittymä, joka lähtee liikkeelle siitä, kuinka teknologian tulisi kehittyä intuitiivisempaan suuntaan.

2. Laajennettu kuuleminen, jossa voimme päättää mitä ja ketä haluamme kuulla.

3. Kuinka olemme ikuisia aloittelijoita, koska opimme internetin avustuksella jonkin taidon tiettyä kertaa varten ja tämän jälkeen unohdamme sen.

4. Sosiaalinen lähetys ja miten sosiaalisesta mediasta on muotoutunut yksipuolinen kanava monologille, eikä dialogille.

5. Viisaat mainokset saattavat tehdä itse tuotteista jopa turhia, koska mainos on niin aidon tuntuinen.

6. Hämmästyttävä kommunikaatio on sitä, kun keskustelee tietokoneen kanssa ja tulee outo tunne tietokoneen havaitessa käyttäjän tunteet ja ajatukset.

7. Vapaa-ajan yhteiskunta, jossa robotit tekevät työt ihmisten ottaessa rennosti.

8. Kuvasi on huone tarkoittaa sitä, kuinka pelkän kaksiulotteisen kuvan sijasta jatkossa voisikin matkustaa siihen hetkeen ja tilaan josta ”kuva” on.

9. Taivaiden kadut on otettava mahdollisesti pian käyttöön, koska liikkuminen kaupungeissa maan pinnalla alkaa olemaan ahdasta.

10. Ladattu tulevaisuus ja osittainen pelko siitä, kuinka olemmekaan riippuvaisia sähköstä.

Kirjoitus olikin äärettömän mielenkiintoinen ja suosittelen ehdottomasti sen lukemista. Minulle jäi erityisesti mieleen nykyinen ongelma siitä, kuinka laitteiden ja ohjelmistojen määrä vain kasvaa koko ajan erilaisine käyttöjärjestelmineen. Kehityssuunta onkin selvästi se, että kommunikaatio teknologian kanssa tulee muuttumaan intuitiivisemmaksi ja saamme tekoälystä ennen pitkää oman pienen henkilökohtaisen avustajan. Tämä henkilökohtainen avustaja voi sitten vaikka tilata mieliruokaa suoraan kotiovelle oikealla hetkellä ja vastailla sähköposteihin kiireisenä päivänä ihmisen sijasta. Hauskinta tässä onkin se, että kun kaikilla on ennen pitkää nämä samaiset apurit, niin tekoäly päätyy juttelemaan vain toisen tekoälyn kanssa. Ja näin onkin muodostunut useissa elokuvissakin kuvattu dystopia tulevaisuudestamme, jossa homo sapiensin rooli tulee merkityksettömäksi.