Silvery Memories

Meni vähän tunteisiin kun systeri väittää tietävänsä jonkun asian paremmin kuin sinä, vaikka asian tapahtuessa on ollut ite 9v (oikeasti 10-11v) ja sinä oot ollu 16-17v.

Meillä on 6 vuotta ikäeroa.

Ok, kyse oli kissasta joka eli suht pitkän iän ja kuoli vastikään.

Mutten voi itelleni mitään, et korjaan jos ikiä ja vuosia sanotaan väärin. Ei sekään melki 27v:nä tahtois et heitän hänen iäksi 30v. Oon niin helvetin tarkka i'istä ja vuosista. Varsinkin kun ne liittyy itseeni.

Se tunne, kun joku ottaa jonkun asian niin helvetin vakavasti.

Miksi sä annat sun epäilyille vallan? Miksi sä teet muutoksia noh, vaikkapa blogiisi, vain yhden ihmisen takia? OLISIKO vaikkapa sen takia, ettet halua antaa totuudelle sijaa ollenkaan, et halua, että se ihminen tulee kertomaan sun seuraajille totuutta - mutta miten, jos et vaikkapa julkaise sen ihmisen juttuja sinne blogiisi? Miksi sä aloitat jonkun ihmisen “metsästyksen” vain sen takia, että epäilet ilman todisteita sen ihmisen olevan joku sun menneisyydestä? Toi on niin vitun naurettavaa. Näytä, että SUA EI HAITTAA sellasen ihmisen olemassaolo, JOKA EI KUULU SUN ELÄMÄÄN. Anna olla, tee mitä haluat, julkaise mitä haluat. Jos se ihminen sua seuraa, mitä väliä?

Tosin, jos sun mielestä vain se, et joku rebloggaa samoja asioita kuin sinä, on merkki siitä, et se ihminen seuraa sun blogia, niin mene hoitoon! Täällä on niin paljon blogeja ja niin paljon ihmisiä, et väkisinkin samat kuvat eksyy useampiin blogeihin!

Vieläkin huvittaa se, että entinen paras ystävä väittää mun toivoneen hänen kuolevan tai tappavansa itsensä... vaikka en ole ikänä toivonut kuin yhden ihmisen kuolemaa ja se ei ole hän. Enkä ole sanonut tälle ihmiselle sitä, koska en ole ollut tekemisissä isäni kanssa sitten 20 täytettyäni tai jotain sinnepäin. Enkä tahdo olla.

Entiselle parhaalle ystävälleni olen vihastuksissani hänen toiminnastaan sanonut toivovani etten olisi koskaan TAVANNUT häntä, koska koin sillä hetkellä ja nyt sen jälkeenkin, että elämäni olisi ollut helpompaa jos emme olisi koskaan tavanneet/tutustuneet/ystävystyneet en olisi voinut niin pahoin, eikä hän olisi myrkyttänyt mieltäni ja elämääni kuten hän teki.

Huvittavaa, kuinka joku ihminen voi väittää jotain tollasta - miksi sanoisin sellaista ihmisestä joka joskus on ollut yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä (ja jonka kuvittelin olevan hyvä minulle) vain sen takia että välit katkeaa..? Vaikka kuin olisi riitaisa välirikko tai muuta?! Mun isä ei ole koskaan ollut yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä - ainakaan niin kauan kuin muistan - siksi mä olen pystyny toivomaan hänen kuolemaa, koska mä pelkään kyseistä ihmistä. Mutten pelkää entistä parasta ystävääni. Lähinnä hän säälittää. Ja silti kaikesta huolimatta mä toivon hänelle vain hyvää. Ja toivon, ettei hän lopulta jää aivan yksin...

Luojan kiitos pääsin turhasta draamasta eroon.

Yritin tutustua uuden ihmisen kanssa joka asuu kauempana. Tämä ihminen ei vissiin tajunnukaan kuin paljon lapsi sitoo vanhempaa ja et mun pitää etupäässä ajatella lasta eikä häntä. Kuka loukkaantuu siitä, että kun pidätte toisianne kädestä, ja toisen täytyy irrottaa käsi ettei lapsi putoa lattialle, koska yrittää kiivetä päälle..?

Sen jälkeen se nainen muuttu täysin ja alko selittää ettei meillä ole hänen mielestään mitään yhteistä (vaikka keskusteluiden perusteella on ollut paljonkin, suurimmat eroavaisuudet tuntui olevan ruoan suhteen - hän oli niin kranttu ettei mikään kelvannut ja silti senkin suhteen saatiin tehtyä kompromissejä). Ja väitti olevansa avoin sun muuta - mun mielestä ei kovin avointa ole, jos ollaan samassa asunnossa (50-60 neliöö) et menee toiseen huoneeseen ja sieltä lähettää viestin eikä sano kasvokkain. Ja että puhuu avustajansa kanssa, muttei mun kanssani. Ja luulis että vois sanoa et miksi tuntuu siltä ettei ole yhteistä ja mikä ei sit olekaan yhteistä...

Ja se et pistetään avustaja raivoomaan ja syyllistämään mua, kun pojalla käy vahinko ja sohvalle tulee pikkusen kakkaa, jonka olen kuitenkin siivonnu pois. Ja avustajana suurin draamakuningatar jonka olen ikänä tavannu... ja oli vielä joku 35 tai jotain sinnepäin. Ei oo mun mielestä hirmu avointa toimintaa.

Ja sit vielä mun ois pitäny hänen ruokakustannuksistaan maksaa puolet mutta hän ei halunnut maksaa puolia minun ruoka- ja matkakustannuksista. 🤔

Mun mielestä silloin mun ei myöskään tarvitse maksaa mitään. Sentään entisen parhaan ystäväni kanssa me maksettiin kaikki yhteinen puoliksi ja kaapeista sai ottaa mitä tahtoo ilman, että niistä sen jälkeen oiskin joutunu maksamaan ja maksettiin puoliksi toistemme matkakustannukset. Vaikka se "ystävyys" päättykin miten päätty.

Miten mun elämän valinnat vaikuttaa vittu muiden elämään? Ainoo johon ne oikeesti vaikuttaa on MUN POIKA!

Ärsyttää, kun mun paras ystävä taas alotti sen kuinka hän on niin mua parempi. Kerroin et mun kotikaupungin sisäinen lippu matkakortilla kulkien on kallistunu ja maksaa jo 2,18€ ja päivittelin (en siis valittanut) et ei ihmekään ku on tuntunu et 20€ menee hirmu nopeesti. No eiköhän tää järjen vittu jättiläinen kirjota mulle et "kävele se on ilmasta" vaikken missään välissä valittanu siitä hinnasta vaan päivittelin etten tienny et se hinta on noussut noin paljon. Ja kun kirjotin vastaukseksi etten JAKSA paskaduunin jälkeen enkä enimmäkseen kivuilta kävellä ja pitää ehtiä hakea ajoissa poika päikystä ni sen takia menen bussilla mutta muuten mä kävelenkin. Niin tää vitun leski täydellinen vastaa "kun mun selkä pamahti ni mä kävelin kotoa lääkäriin".

En tällä kertaa hengittäny syvään enkä purru hammasta, vaan kirjotin tylysti takaisin että "joo ihan sama, mut mä en itteäni rääkkää pahempaan kuntoon."

En yleensä oo tyly muille, mut mullakin tulee raja täyteen, myös mulle tärkeiden läheisten kanssa. Ja sit tulee lauottua vähän ilkeitäkin juttuja. En vaa jaksa sitä et porukka luulee et mulle voi puhuu ja kirjottaa ihan mitä tahansa ja mun pitäs vaa niellä mutisematta ne.

Joudun melkein joka kerta parhaan ystäväni kanssa viestein keskustellessa vetää henkeä ja rauhottumaan, etten vedä jostain hernettä nenään ja kirjota jotakin ilkeää.

Tai kysy että "pidätkö mua ihan vittu tyhmänä"...

Ihan sama mistä keskustellaan.

…kun ihminen joka ei tunne sua tai tiedä susta mitään tai joka on joskus kuvitellut (tai sä olet kuvitellut hänen) tuntevan sut, selittää millanen oot, ja selittää kuinka olis parempi et sulla ei olis kumppania eikä lapsia eikä ystäviä.

Oikeet ystävät ei oo missään vaiheessa hylänny mua.

Vissiin ei oo mieli ihan kunnossa, kun ahdisti kävellessäni asemalle, kun joku epämääräisen/epäilyttävän näköinen nuorehko mieshenkilö käveli mun takana pitkän aikaa...

Vähän ehkä tuntuu nyt hölmöltä, kun istahdin asemalle ja näin, ettei se enää seurannu mua.

Mut se käveli niin lähellä mua, eikä menny ohi ja näytti niin... epämääräiseltä/epäilyttävältä...

Mut onneks huolestuin turhaan. 😅

Sua kiinnostaa miten ihminen joka on sulle myrkyllinen voi? Jos sä oot tajunnut sen myrkyllisyyden, niin miksi sua kiinnostaa, jos se ihminen kokee elämässään menetyksiä tai vastoinkäymisiä tai jotakin negatiivista?

En voi ymmärtää. Tai ehkä enempi en voi ymmärtää sitä, että miksi sä lähdet vaan sen takia ottamaan siihen myrkylliseen ihmiseen yhteyttä?

Ja toinen paikka ois toi missä oon,jos vaan tulis sellain tilanne et mut vois sinne ottaa,mutta kun parin työntekijän sairaslomien jotka tulee tietyn viikkomäärän putkissa ni ei oo mahollista kun ei tiiä tilannetta kun sen tietyn viikkomäärän eteenpäin. Ja ensi sijaisesti pitäs palkata tietty heidän tilalleen työntekijät jos/kun eivät palaa töihin ennen kuin mulle voi tarjota opparia. 🤔😢

Oon pettynyt, ettei missään ollu tarjota mulle paikkaa, mut oon ilonen et nyt saan tuolla olla töissä! Vielä huominen ja ens viikko töitä varmasti. Ja uskon/luulen et mua tarvitaan vielä senkin jälkeen. 🤗 Ja jos ny ei se oppari onnaa tonne, niin sitten yrittää ettiä joku melkein ihan mikä vaan paikka ja/tai ootella sielt Hyrialta haun päättymistä ja mahdollista pääsyä siihen perhepäivähoitajan koulutukseen. (Jos siihen pääsen, ni siinäkin voin kuitenkin kysyä kun siinäkin joku harjottelu on kuitenkin niin tuolta päikystä missä tällä hetkellä oon et jos voin harjottelun viettää heillä! 🤗😘

Tykkään älyttömästi olla tuossa paikassa,koska ne lapset on tosi mahtavia siellä! Työkamuista puhumattakaan! 💚👌🏻 Vaikkei kaikki siellä aivan kunnossa ookaan, mutta mä en usko et asiat paranee sillä et ihmiset hakeutuu saikulle/lähtee pois/toiseen paikkaan, vaan pitää vaikuttaa siellä paikan päällä ja puhua siellä johtajalle suoraan totuudenmukasesti. Ja jos muu ei auta ni suoraan kaikki sinne ylemmille tahoille laittamaan viestiä ja samalla ilmottaa et tulisivat ihte koko päiväksi/viikoksi kahtomaan sitä tilannetta!