Ronja runoilijantytär

Heipparallaa täs Ronja!

Kaikki on turhaa,

Siksi kaikki on tärkeää.

Ääretön on yhtä kuin nolla.

Kuka kysyi? Vastaa silti!

Elämäntarkoituksen löytäminen aiheuttaa itsetuhoisen tuulahduksen.

Millään ei todella ole väliä.

Vain se, onko optimistinen vaiko pessimistinen.

Elin pelossa melkein 16-vuotta.

Monet rohkaistuvat vasta vuosien kärsimyksestä oppineena.

Tämä ei voi olla reilua,

Rakkaimpani on meren takana.

Häneltä on hankala saada lohtua.

Ajatus kuitenkin tuo toivoa.

Tämä ei voi olla reilua,

Läheisistäni eräs olisi ainoa

Joka voisi olooni tuoda valoa.

Häneltä yleensä halajan halia.

Tämä ei voi olla reilua,

Se kuka minua voisi lohduttaa,

Neitoa minulle tärkeää rakastaa,

Hänen lähellä minua ei huomaakaan.

Tämä ei voi olla reilua,

Merten takaa ei vastata,

Naapurihuoneesta kuuluu naurua,

Alhaalta "vihollinen" suo apua.

Kehopositiivisuus on suurin arvoni,

Iltaisin leikkaan läskiäni askartelusaksilla.

Saan siitä euforiaa.

Levitän ympärilläni oleviin ihmisiin valoa.

Asun itse mustassa aukossa.

Todellisuudessa olen siis valehtelija.

Rakastaisitko sinä muka minua?

Vaikka minä tietenkin rakastaisin aina sinua.

Olen virhe uniikkien joukossa

Olen kaikkien silmissä fiksu,

Mutta kuten näette olen täysi idiootti.

Nuoriso kutsuisi minua kädeksi tai peukaloksi.

Minulla on kaikki mitä ihminen toivoa sattaa.

Ystäväpiiri, jossa ei kitata viinaa ja kaikki saavat olla myöhässä.

Tyttöystävä, joka loistaa valoa, jolla hänet on voideltu vauvasta asti.

Huone, mikä on tapetoitu asioilla, jotka hohkaavat kauneutta vain ja ainoastaan minulle. Ei äidilleni.

Minulla on äiti, joka välittää, vaikka sitä ei aina usko.

Minulla on isä, joka välittää, nyt sen vihdoin uskon.

Minulla on veli, joka ei myönnä, että välittää. Minä kyllä välitän hänestä. Hän on kaunis.

Mielestäni maailmakin on kaunis, jos osaa sulkea silmät siltä kaikelta rumalta. Silmäni ovat kuitenkin apposen auki.

Usein liimaan ne puikkoliimalla kiinni.

Se pitää minut kauneuden syleilyssä edes hetken.

Yhden pelin, yhden piirrostuksen, yhden yökylän, yhden suudelman, yhden esityksen, yhen kappaleen, yhden elämän.

Meitä syö Tappajahai.

Hait iskevät kuitenkin harvoin.

Siksi et huomaa sitä.

Se olisi liian ilmiselvää. Cliche.

Veremme vuotaa pitkin jättiläisen portaita.

Haavat eivät kuitenkaan ole tappavia.

Pienen pieniä puraisuja.

Suurena määränä täyttää vatsan.

Hailla on hammaslääkärin hymy.

Sillä on suunnaton maine ja valta.

Sen kita on niin suuri,

Ei sieltä kukaan meitä etsi.

Olenko minä Ylireagoinut?

Ehkäpä, ehkä en.

Enhän ole kuollut.

Sulan vain.

Mutta vuosien taakse katselen.

Hampaiden välistä löydän simpukkapuhelimen,

Vaaleanpunaisen ipodin,

Inhosin kesää, sen hiostavaa lämpöä ja kirkkaita valoja.

Aloin sietää auringonpaistetta,

vasta kun kulta säteet osuivat teihin.

Yhtäkkiä minä en hikoillutkaan lämmöstä,

vaan poskillani valuivat ilon kyyneleet.

Kesäyön tähtitaivaan valopilkut, nurmikedon kukat,

te viileät tuulen vireet hikisessä helvetissä mitä maailmaksi kutsutaan.

Teihin tarraudun,

rintaan painaudun,

unohtaen kaiken pahan,

mikä huomisessa voi odottaa,

muistaen kaiken ihanan,

Vieressäni istuu tuntematon mies.

En kuitenkaan pelkää ollenkaan,

Vaikka istunkin pelkääjän paikalla.

Hänellä on rauhoittava hymy.

Hän todella on isä.

Dadrock soi stereoista,

Kun verkkokalvolleni tallentuu talvinen skutsi.

Vittu mä kuolen ja ainut asia mikä mua kiinnostaa on mun pienet hauikset.

En tuu koskaan kokemaan elämää, vaaleat enkelipojut kiertää ympyrää ja kohta valtimot räjähtää.

Ehdinkö koskaan lävistää kasvoja, tai edes enemmän korvia?

En usko toivoon, koska olenhan ateisti.

Kenen Sims-pelissä mä elän?

Hän irrotti uimaaltaan tikkaat.

Olit kuin otso, jota entisaikaan pelättiin.

Muutuit karhuksi, jota kuninkaat kunnioitti.

Minulle olit kuin maalaus, valmis ja virheetön.

Vasta näytettyäni haavoittuvaisuuteni, pystyin näkemään siveltimen vetosi.

Nyt olet minulle pehmonalle, joka tukee surun tullessa, jota voi aina halata.

Tapan itseni vain todistaakseni että minulla on kontrollia edes jostakin.

Tiedän että se olisi itsekästä,

Mutta en ole pitkään aikaan ajatellut itseäni.

Vai olenko koskaan?

Muiden ajatukset ovat minulle niin tärkeitä.

Vaikka aina väitänkin toista.