#viidakko

Jakso 5

Patietohaku @patietohaku

Viidakossa suhisee! #tisuomi

Sekä

Janne Väisänen @VeliV

Rannalla on myös koira! Kiinnostus kasvoi heti #tisuomi

Piia. @auranen

Yllättäen on Boliviassakin ehtinyt vierähtää jo melkein pari viikkoa, ja vielä on toiset samanmoiset edessä. Joten jälleen on hyvä vaihe kertoa jo tähän mennessä tapahtuneita asioita.

Rajanylitys Perusta Boliviaan sujui oikein nopeasti ja vailla minkäänlaisia kommelluksia, ja pian olimmekin taittaneet matkan Punosta Copacabanaan. Punon tapaan Copacabana on pieni kylä Titicaca-järven rannalla, joten tällä kertaa en tuntenut kovinkaan suurta tarvetta tutustua siihen sen tarkemmin. Päädyinkin siis tekemään vain muutaman tunnin veneretken Sun Islandille vähän maisemia katsomaan ja kävelemään, minkä jälkeen jatkoin matkaani kohti La Pazia.

Koska La Pazissa haluamani hostelli oli ensimmäisenä yönäni siellä loppuunvarattu, tein pienen virhearvioinnin ja varasin yhden yön edullisesta bilehostellista ajatellen, että yhden yön viettää ihan missä vaan. Teoriassa olin kyllä oikeassa, mutta kun käytännössä keskellä yötä hostellihuoneeseen hoippuu tukevassa humalassa oleva matkalainen kolistellen jokaista mahdollista huonekalua ja lattialautoja narautellen, sitä saattaa alkaa ajatella toisin. Kaiken kruunuksi tämä yön sankari alkoi vielä oksentaa huoneessa useampaan otteeseen, ja siinä on se hetki johon jopa minäkin vedän rajani.

Suhteellisen aikaisin aamusta siis kirjauduin ulos hostellista ja nappasin taksin uuteen majapaikkaani, jonne jätin tavarani ennen sisäänkirjautumista, ja lähdin kävellen tutustumaan uuteen lähiympäristööni. Sattumalta samassa hostellissa kanssani majoittautuivat jo Limassa hostellissa tapaamani ihmiset, joihin olin aina satunnaisesti reissuni varrella törmännyt ja joiden kanssa vietin myös nyt ensimmäisen kunnon iltani La Pazissa.

Toisena päivänä osallistuin kaupunkikävelykierrokselle, jossa kuulin jälleen kerran mielenkiintoisia kertomuksia Bolivian historiasta ja nykytilanteesta. Koska kaupunkikierroksia ei koskaan voi olla liikaa, myös ensimmäisen kaupunkikierroksen jälkeisenä päivänä suuntasin toiselle kierrokselle, joka suuntasi hautausmaan lisäksi El Altoon ja illan lopuksi katsomaan cholitapainia. Hautausmaasta tulikin yllättäen eräs suosikkipaikoistani La Pazissa, sillä se oli kauniiden hautojen lisäksi täynnä myös upeita graffiteja.

Perjantaina oli neljäs päiväni La Pazissa, mutta vietin päiväni lähinnä ottaen rennosti, sillä olin varannut illaksi lennon Rurrenabaqueen, joka on pieni kaupunki Bolivian amatsonilla. Koska en Brasiliassa ollessani ehtinyt amatsonin sademetsään, olin päättänyt ottaa vahingon takaisin Bolivian puolella ja käydä viidakon lisäksi myös pampalla. Ennen viidakkoseikkailuja vietin kuitenkin yhden päivän Rurressa kierrellen ja lämmöstä nauttien.

Sunnuntaina koittikin sitten lähtö kolmeksi päiväksi viidakkoon, ja se oli kyllä ehdottomasti reissun yksi parhaimmista kokemuksista. Siellä oleskelu oli uskomattoman rentouttavaa, vaikka paljon tulikin kävelyretkiä tehtyä. Näin myös valtavan määrän apinoita, kaimaaneja, lintuja sekä ötököitä, mutta valitettavasti kuvani eläimistä eivät olleet kovin onnistuneita. Mutta käyvät sentään muistosta, kuten eräs ystäväni usein toteaa. Tosin suosikkieläimeni oli majoituspaikassa toistaiseksi asuva pieni hämähäkkiapinavauva, joka kuulemma oli pudonnut päälleen ja kaipasikin pientä kuntoutusta. En tosin tiedä miten apinan palauttaminen takaisin luontoon tulee onnistumaan, sillä se jo muutamassa päivässä oli niin tottunut ihmisiin että kiipesi itsestään syliin nukkumaan.

Viidakosta palasin takaisin Rurreen yhdeksi yöksi, minkä jälkeen suuntasin kahdeksi päiväksi pampalle. Koska pampa oli avoimempaa maastoa, tuli siellä nähtyä enemmän eläimiä, kuten valtavat määrät kaimaaneja ja kapybaroja sekä vaaleanpunaisia delfiinejä, mutta suurin osa retkistä tehtiin ajelemalla veneellä pitkin jokea. Koska toisena päivänä halusin vähän kävellä, suuntasin suoalueelle etsimään anakondia. Anakondia emme mudasta löytäneet, mutta kaimaaneja kyllä jälleen kerran. Itse tietenkin vielä kunniakkaasti juutuin saappaistani kiinni, minkä takia onnistuinkin molskahtamaan takalistolleni mutaan. Onneksi kesä kuivaa minkä kasteleekin ja housutkin saa tarvittaessa pestyä. Ja onpahan nyt sekin koettu.

Pampalta paluun jälkeen vietin taas yhden yön Rurressa ja palasin eilen takaisin La Paziin. Oli taas hieman vaihtelua keleissä, kun saapui sieltä yli kolmestakymmenestä asteesta takaisin vuoristoon. Myös korkeus nousi taas suuresti, mutta ainakin toistaiseksi olen selvinnyt ilman mitään vuoristotaudin oireita. Toivottavasti onneni sen suhteen on siis kääntynyt.

Seuraavaksi kohteenani on Uyunin suola-aavikko, mistä suuntaan Sucreen ja lopulta Santa Cruziin. Santa Cruzista olenkin sitten ostanut jo paluuliput, ja saavun takaisin Suomeen ihanimman marraskuun keskelle 20.11. Olin tosin hieman hätäinen lippujeni kanssa enkä huomannut etten saa lisättyä lennoilleni ruumalaukkua, joten lähetän sen kotiin omaa reittiänsä. Saapahan sekin hieman seikkailua ilman minua.