#varhaisperuna

Suomessa saa, muualla ei suositella – Miksi meillä syödään keskenkasvuista perunaa kuorineen?

Useissa Euroopan maissa suositellaan, että peruna pitäisi aina kuoria, koska peruna kehittää kuorikerrokseen terveydelle haitallisia aineita. Suomessa taas varhaisperunan syöntiä kuorineen suorastaan himoitaan. Mikä tekee suomalaisista perunankuorista muita syötävämpiä?

  Kuva: Kalevi Rytkölä / Yle

Varhaisperunaa ei suositella kaikkein pienimmille

Varhaisessa kasvuvaiheessa alkukesästä perunan mukuloissa voi esiintyä korkeita solaniini- ja/tai nitraattipitoisuuksia. Kun mukulat ovat täysin kehittyneet (kuori ja malto), kyseisiä haitta-aineita ei enää esiinny.

Varhaisperunoita ei suositella imeväisikäisille kiinteään ruokaan totuttamisen vaiheessa.

Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ruokasuositukset lapsiperheille

Suomessa varhaisperuna on suurta herkkua. Pieni koko ja vähän kuorta mukana tarkoittaa suomalaisille, että on kesä. Suomalaisten ja muutaman muun pohjoisen kansan lisäksi keskenkasvuista perunaa ei suostu syömään juuri kukaan.

Perunankuori ei ole maailmalla hyvässä huudossa, sillä peruna suojaa itseään kehittämällä kuorikerrokseen solaniinia ja kakoniinia. Solaniini on se myrkky, jota kehittyy myös perunan alkaessa vihertää. Nämä ihmiselle haitalliset glykoalkaloidit suojaavat perunaa tuholaisilta ja taudeilta silloin, kun se on vielä maan alla.

Keskenkasvuisessa varhaisperunassa glykoalkaloideja on enemmän kuin syysperunassa. Eniten sitä on kuorikerroksessa. Varhaisperunassa kuori on kuitenkin vielä hentoista, ja siitäkin suuri osa irtoaa jo perunoita pestessä. 

Lyhyt kasvukausi, kylmä maa ja stressaantunut peruna

Varhaisperunaa voi suomalaisten ruokasuositusten mukaan todellakin syödä kuorineen päivineen. Poikkeuksen tekevät aivan pienemmät lapset. Heille varhaisperunaa ei suositella, vaikka perunasose onkin vauvojen perusruokaa.

Glykoalkaloidit ovat perunan luontaisia myrkkyjä

Glykoalkaloidit toimivat perunan suojamekanismina tauteja ja tuholaisia vastaan.

Suurina annoksina ne aiheuttavat kitkerän sivumaun ja voivat aiheuttaa vatsa- tai suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita.

Varhaisperunassa on enemmän glykoalkaloideja kuin syysperunassa. Etenkin pienissä mukuloissa ja vihertyneissä perunoissa pitoisuudet ovat suurimmat.

Suurin glykoalkaloidipitoisuus on perunan kuorikerroksessa. Perunan kuoriminen vähentää glykoalkaloidipitoisuutta noin 60 %.

Keittäminen ei tuhoa glykoalkaloideja.

Lähde: Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Varhaisperunan syömäkelpoisuus perustuu sen lyhyeen kasvukauteen, pitkiin ja valoisiin päiviin sekä siihen, että peruna on istutettu kylmään maahan. Perunan kasvurytmi on aivan erilainen kuin eteläisessä Euroopassa. Kuorikaan ei ehdi meillä kiinnittyä kunnolla.

Perunalla ei kuitenkaan ole Suomessa helppoa. Glykoalkaloidien määrä perunassa kasvaa, kun se stressaantuu. Perunaparkaa stressaavat milloin kuivuus ja helle tai vastaavasti kova sade sekä kylmyys. Suomessa elintarviketeollisuuden käyttämä raakaperuna saa sisältää glykoalkaloideja korkeintaan 200 mg kiloa kohden. Tällaisiin lukemiin stressaantuneinkaan varhaisperuna ei kuitenkaan yleensä pääse.

Outo keltainen peruna kuoritaan itse

Jokaisella kansakunnalla on oma kulttuurisidonnainen mielikuva oikeasta perunasta. Se, että Suomessa syöjä kuorii itse perunansa syömisen aluksi, on jo monelle eurooppalaiselle riittävän eksoottista. Se, että täällä syödään lisäksi keskenkasvuista perunaa kuorineen, menee jo monelta Suomessa vierailevalta yli ymmärryksen.

Muuallakin Euroopassa saatetaan puhua ”uudesta sadosta”. Yleensä silloin potut ovat kuitenkin jo niin suuria, että niitä ei Suomessa enää varhaisperunaksi kelpuutettaisi.   

Koon lisäksi myös värillä on väliä. Jo historiallisista syistä meillä peruna on keltaisempi kuin Keski-Euroopassa. Lajikkeet ovat erilaisia, mutta niin ovat mielikuvatkin. Esimerkiksi Saksassa aito peruna on vaalea, lähes valkoinen.  

Varhaisperunalla on Suomessa himoittu maine, mutta ravintoarvoltaan se ei ole täysi-ikäisen perunan veroinen. Koko kasvukauden perunaan ehtii kehittyä enemmän hivenaineita. Myös tärkkelystä varhaisperunassa on vähemmän. 

Eri maissa voimassa olevat suositukset kaikkien perunoiden kuorimisesta eivät siis Suomessa ole voimassa. Varhaisperunaa voi terveyden vaarantumatta popsia niin paljon kuin järkevällä syömisellä jaksaa.

Juttua varten on haastateltu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeriä Arja Lyytikäistä, Luonnonvarakeskuksen perunasiantuntija Elina Virtasta sekä MTK:n perunavaliokunnan ja tärkkelysperunajaoston sihteeriä Antti Lavosta.

Peruna ystävän ja vihollisen kanssa

Ah, miten idyllinen kesälautanen! Suloiset varhaisperunat, nippusipulisoosi ja sinappisilliä, nokare voita – mikä edes voisi mennä vikaan?

Neliön keittiössä on perinteisesti epäonnistuttu puolestanne. Tällä kertaa niin kävi sillipurkin valinnassa. Rainbow-sinappisilli on niin töpäkän etikkaista, että sen ostamista en voi suositella kenellekään. Harmillisesti tässäkään tapauksessa Ladan hinnalla ei Mersua saanut. Huomenna aion kokeilla, josko ne sillinkappaleet kastikkeesta huuhdeltuna muuttuisivat syömäkelpoisiksi.

Nippusipulisoosi sentään täytti paikkansa mainiosti perunan kaverina ja  kaunistaa annosta. Helppo, nopea ja herkullinen – käytän itse ja suosittelen!

Nippusipulisoosi (noin neljälle)

4-5 nippusipulia

1 prk raejuustoa

1 prk kermaviiliä

1 rkl tilliä

ripaus suolaa