Purkua
Jes, tontille tuli vihdoin vaihtolava, saan kaikkialle kertyvÀÀ purkuroskaa (sellaista mikÀ ei pala) pois jaloista ilman, ettÀ sitÀ pitÀÀ kerÀtÀ pihamaalle epÀmÀÀrÀisiin kasoihin. NiitÀ epÀmÀÀrÀisiÀ kasoja nimittÀin on jo ihan omastakin takaa. Jostain syystÀ huoneista vain keskimmÀistÀ on remontoitu suuremmin 30-luvun jÀlkeen, mikÀ tietysti meinaa kipsilevyjÀ seinÀssÀ ja karmeita pahvin sukuisia kattopaneeleja. Myös ovi keittiöstÀ tÀhÀn, ilmeisesti jonkinlaiseen olohuoneeseen, on sahattu standardien kokoiseksi. Mutta vain se. Kyseinen rikkinÀinen tehdasovi löysi itsensÀ ensimmÀisten joukosta roskalavalta. Keskihuoneen lattialankkujen pÀÀlle on vedetty jotain lastulevyÀ ja tasoitetta. Levyt on kaikesta pÀÀtellen ruuvattu, sillÀ ne eivÀt inahdakaan sorkkaraudasta. Tai inahtavat, mutta hyvin hiljaa. TÀssÀ huoneessa on eniten purettavaa, mutta myös eniten kerroksia. Vanhoista tapetinpaloista pitÀÀ tehdÀ jonkinlainen kokoelmataulu. PÀÀtin jo, ettÀ pitkÀn kuistin sisÀseinÀstÀ tulee "kauhugalleria", johon saavat pÀÀtyÀ myös vanhat kuvat torpasta ja muita eri matkojen muistoja, aforismejÀ, valokuvia ja muuta pientÀ. ErÀÀllÀ ystÀvÀllÀni on tÀllainen seinÀ, ja se on yksi ihanimpia sisustusideoita joita olen nÀhnyt. Nyt pitÀisi kuitenkin pÀÀstÀ lattioiden kimppuun ja saada ne ylös, seinÀt kun ovat jo aika hyvÀllÀ mallilla. Keittiön lattialankut istuvat varsin tiukassa, mutta niitÀ ei valitettavasti voi eikÀ kannata sÀÀstÀÀ, sillÀ koiratalous ja puulattia on suunnilleen yhtÀ huono yhdistelmÀ kuin kermavaahto ja suola. Työhuoneen lattian kohtalosta en kyllÀ kuitenkaan ole ihan varma, sillÀ siellÀ lankut ovat todella siistit pahvin ja vain yhden muovimattokerroksen alla. Niiden sÀÀstÀminen on vielÀ harkinnassa. Joka tapauksessa lattia pitÀÀ avata ja puhallusvillata, vanhat purut ja sanomalehdet ovat aikansa elÀneet. Jos saan lankut ehjÀnÀ pois, ne mahdollisesti laitetaan vielÀ takaisin. Keittiön- ja kuistin kÀyttökelpoisista lankuista tehdÀÀn uudet vÀliovet. Ette tiedÀkÀÀn, kuinka sormeni syyhyÀvÀt pÀÀstÀ siihen hommaan. NÀillÀ nÀkymin se tapahtuu talvella. TÀnÀÀn kÀvi myös pihatien raivausapu paikalla, ja pÀÀsin eroon muutamasta nÀreestÀ ja oksasta, jotka yrittÀvÀt tukkia tien. Nyt pÀÀsee ajamaan pihaan ilman jatkuvaa oksiin raapiutumista. Muutama risukko kaatui siinÀ samalla, taivaallista. Nyt keittiön ikkunasta nÀkee pihatielle eikÀ pelkÀstÀÀn pöpelikköön. Lupasin kÀydÀ siellÀ kirjastossa, vaan en ole ehtinyt. Kaikenlaista tapahtumaa ja töitÀ on paljon, mikÀ tietysti on toisaalta hyvÀ. EipÀ tuo torppa mihinkÀÀn karkaa, siinÀ se on seissyt lÀhemmÀs kaksisataa vuotta, ja seisoo toiset kaksi, mikÀli minulla on siihen jotain sanottavaa.











