#torppa

Para o domingo ser feliz. Bom dia pessoas queridas. _______________________________________________________ @marjamaentarinoita . . . Follow 👉@soniafragadias👈 . . . marjamaentarinoita Parin loskaisen päivän jälkeen satelee taas lunta. Hiljalleen sataa, mutta vaati pian lumitöiden tekoa. Puiden oksille palasi valkeutta. Uusi kimppu tulppaaneja saatiin lahjaksi ystävälliseltä ystävältä. Kerrotut tulppaanit hempeissä väreissä ovat valtavan kauniita. Päivä näyttää hiljaiselta ja juuri sopivalta kotiaskareisiin. #tulppaanit #kerrotuttulppaanit #torppa #torpliv #torplivet #maalla #maalaiselämää #maalaiskoti #maallaonmukavaa #torppaelämää #landligehjem_inspirasjon #landligehjem #levlandlig #landliv #lantliv #thriftedhomestyle #vanhatalo #gamlahus #vanhatorppa #vanhahirsitalo #countryhome #countryliving #underbaraboning #cottagestyle#soniafragadias#soniafrdias #soniafrdiasdesinerdeinteriores #soniafragadias (em Rio de Janeiro, Rio de Janeiro) https://www.instagram.com/p/Cae05csOocu/?utm_medium=tumblr

#torppa #t_pirttinen #leiripaikka #kuortane (paikassa Kuortane)

Mainitsinkin jo, että ns. uusista materiaaleista inhoan eniten lastulevyä. Vanhoista ehdoton inhokkilistan ykkönen on pinkopahvi. Ja missäpä sitäkin muualla, kuin keittiön katossa. Tänään keittiössä pohdin, että mahtavatko paneelit seinässä olla jopa ihan alkuperäiset. Ne nimittäin menevät hyvin syvään lattian alle ja korkeimmalle kattoon. Ne on siis lyöty paikoilleen ennen mitään muuta. Olisivatkohan oikein puuseppä Heinosen peruja... Keittiön hienot kattoparrut on myös kauniisti listoitettu ympäri, ja pihi minussa alkoi kauhistella listan määrää... Sitä on nimittäin helposti viitisenkymmentä metriä. Mokoma on vaan lyöty sekin kuusen tuuman nauloilla, joten ei halua irrota kovin kokonaisena. Joko se on niin tiukassa ja kovaa kuivaa tavaraa, että hajoaa siksi, tai sitten niin laho, että murenee käsiin. Uusi reiän paikka välikattoon löytyi keittiön ja kuistin välisen oven yläpuolelta; siinä on toinen läpilaho piipunjuuren lisäksi. Ei mikään suuri, ja oikeastaan aika oivassa paikassa: voin tuupata kottarit alle ja lykätä eristeitä vintiltä alas suoraan oviaukkoon. Sitten se murheenkryyni pinkopahvi. Viimeisin maalikerros hilseilee lastuina ja leijuu kaikkialla, kun siihen vähänkin koskee. Kostunut ja kuivunut pahvi tuntuu muuttuneen entistäkin sitkeämmäksi; sorkkaraudan varressa saa roikkua melkein koko painolla, ennen kuin pahvi koukun alta antaa periksi ja repeää taas vaaksan verran. Mutta ei puhettakaan, että naulat irtoaisivat. Hellan päällä roikkui muutama rämmäle, ja ajattelin että ne saa vedettyä alas helposti käsin. Kiipesin hellan päälle ja tartuin pahviin - joka ei inahtanutkaan. Ei auttanut kuin sohia sorkkaraudalla. Sitä punnusta kun hetken heiluttelee ylöspäin, on äkkiä hiki. Lahopuupuru ja maalinhiutaleet suorastaan imeytyvät hikiselle iholle. Taisin olla jännittävä näky lähikauppaan kävellessäni ennen kuin pääsin suihkuun huuhtelemaan kuorrutusta päältäni.

Olen nyt törmännyt siihen samaan, mihin kaikki vanhan kunnostajat: neuvojen kysyminen on hankalaa. Tai ei, kysyminen on varsin helppoa, mutta vastaukset on seulottava. Ensinnäkin some vastausten lähteenä kannattaa jättää väliin ihan kokonaan, sen tiesin jo valmiiksi, siellä kysymyksiinsä saa kahtakymmentä asiattomuutta ja virhetietoa kohden yhden asiallisen vastauksen. Seuraavaksi epäluotettavin tietolähde ovat pihassa ramppaavat tavaran hakijat ja muut ammattilaiset ja tee-se-itse -miehet. Ja siis kyllä, ammattilaisilta tutkinnon- ja mieluiten käytännön kokemuksen omaavilta saa ja pitää kysyä. Mutta VAIN siitä mikä on heidän alaansa. Puusepällä on mielipiteensä muurauksista ja muurarilla puuseppäilystä, molemmat varsin todennäköisesti toistensa kanssa risteäviä. Ja sitten on vielä se jokapaikanhöylä-remppamies, joka sanoo kolmannen totuuden samasta asiasta, sekä oletettavasti vielä ainakin yksi kaikkitietävä, joka ammatikseen korjailee vessoja tai ruohonleikkureita tai mitä tahansa, mikä ei rakentamiseen liity juuri yhtikäs mitenkään, mutta koska on itse juuri teettänyt kattoremontin, tietää sanoa, että parasta olisi ajaa puskutraktorilla nurin koko tölli. Seulonta. Ensiksi pitää ottaa huomioon vastaajan ammattitaito kyseiseen kysymykseen. Toiseksi hänen ammattikuntansa yleinen ajatusmaailma: perinnerakennusmestari haluaa säilyttää kaiken ja julkisten rakennusprojektien kanssa työskennellyt haluaa kantaa kaiken ulos. Kolmanneksi henkilön henkilökohtainen ajatusmaailma (tästä ei toki voi tietää mitään viiden minuutin tapaamisen perusteella, mutta intuitio auttaa), vastauksesta ja hänen esittämistään jatkokysymyksistä voi kuitenkin päätellä paljonkin siitä, mitä mieltä hän on näkemästään. Ihmiset rakastavat neuvomista, silloinkin, kun heiltä ei mitään edes kysytä. Puuseppä kertoo takuuvarmasti sen mielipiteensä niistä muurauksista ja muurari puurakenteista. He kuvittelevat tietysti tekevänsä palveluksen ja auliisti auttavansa (tämä on se ainoa hetki ehkä koko ihmiskunnan historiassa, kun apua jaellaan pyyteettömästi, koska sen ei oletetakaan olevan konkreettista eikä mikään siihen liittyväkään koske neuvojaa itseä, jolloin oman edun tavoittelu on tyystin pois suljettu) ja pelastavansa talon omistaja-paran joltain vieläkin pahemmalta tilanteelta kuin missä hän jo on. Sillä pahassa tilanteessahan tuo on. Sellaisessa, joka aivan selvästi tarkoittaa fyysistä työtä. Hulluthan nyt sellaisia tekevät vapaa-ajallaan. Internetin erilaiset aihepiiriin tiukasti liittyvät keskustelufoorumit (joita eivät sitten todellakaan ole suomi24 tai vauva.fi) ovat aika mukavia tiedonlähteitä. Siellä jaetun asiallisen sisällön suhdeluku on päinvastainen kuin valta-somessa. Lisäksi on olemassa erilaisia rakennusalan nettijulkaisuja, joiden asiasisältö on sataprosenttista. Ne eivät tietenkään osaa vastata tilannekohtaisesti, mutta aika usein löytyy saman kaltaisia tapausselostuksia. Ne eivät myöskään arvioi kysyjää sukupuolen tai iän perusteella, ja jos jonkin tuotteen valmistajan sivuilla sanotaan, että asian voi tehdä heidän ohjeidensa mukaan helposti myös itse, se silloin tarkoittaa myös sitä. Ainakin, jos tekijä on normaalin aikuisen aivotoiminnalla varustettu yksilö. Kukaan valmistaja ei ota riskiä tuotteensa virheasennuksista johtuvista onnettomuuksista; jos jonkin asian tekoon vaaditaan kvanttifyysikon tohtoritutkinto, on se tässä sääntösuomessakin takuulla myös mainittu tuotteen ohjeessa. Älä lyö vasaralla sormeen. Emme vastaa työkalun ohilyönnillä, tai käytöllä muuhun kuin ohjeessa mainittuun tarkoitukseen, aiheutuneista vammoista tai omaisuusvahingoista. Vielä päivän kevennyksenä huomio siitä, kuinka tiukkaa tavaraa on lastulevy: Minulla on iso - siis oikeasti iso - pitkävartinen leka, semmoinen kunnon päälle neljän kilon mäjäytin, millä lyödään aitatolppia maahan. Sillä voi hyvin mäjäytellä myös ei-toivottuja huonekaluja pienempiin osiin. Keittiössä pitkään asustelleet lastulevykaapit saivat siitä tänään osansa, sillä olen ihan kyllästynyt siihen, etteivät ne tahdo oikein sorkkaraudalla irrota. No eivät tietenkään kun ovat paksulla ruuvilla puussa. Heilautin sitten lekaani oikein olan takaa kaaressa kohti erästä vastahakoista yläkaappia, joka päästi ensimmäisellä vain aimo pamauksen, ja annoin aseeni tipahtaa lähes omalla painollaan takaisin jalan viereen. Siitäpä se jatkoikin matkaa samalla hiukan vielä kaarella taakseni, josta kuuluikin soinnukas "klang". Käännyin katsomaan, ja totesin puuhellan rautaisen uuniluukun olevan kahtena kappaleena. Lastulevyhylly ei ensimmäisestä lyönnistä kärsinyt mainittavasti, vaikka laitoin lyöntiin voimaa. Sen sijaan rautaluukun hajottamiseen riitti neljän kilon hellä pusu.

Jes, tontille tuli vihdoin vaihtolava, saan kaikkialle kertyvää purkuroskaa (sellaista mikä ei pala) pois jaloista ilman, että sitä pitää kerätä pihamaalle epämääräisiin kasoihin. Niitä epämääräisiä kasoja nimittäin on jo ihan omastakin takaa. Jostain syystä huoneista vain keskimmäistä on remontoitu suuremmin 30-luvun jälkeen, mikä tietysti meinaa kipsilevyjä seinässä ja karmeita pahvin sukuisia kattopaneeleja. Myös ovi keittiöstä tähän, ilmeisesti jonkinlaiseen olohuoneeseen, on sahattu standardien kokoiseksi. Mutta vain se. Kyseinen rikkinäinen tehdasovi löysi itsensä ensimmäisten joukosta roskalavalta. Keskihuoneen lattialankkujen päälle on vedetty jotain lastulevyä ja tasoitetta. Levyt on kaikesta päätellen ruuvattu, sillä ne eivät inahdakaan sorkkaraudasta. Tai inahtavat, mutta hyvin hiljaa. Tässä huoneessa on eniten purettavaa, mutta myös eniten kerroksia. Vanhoista tapetinpaloista pitää tehdä jonkinlainen kokoelmataulu. Päätin jo, että pitkän kuistin sisäseinästä tulee "kauhugalleria", johon saavat päätyä myös vanhat kuvat torpasta ja muita eri matkojen muistoja, aforismejä, valokuvia ja muuta pientä. Eräällä ystävälläni on tällainen seinä, ja se on yksi ihanimpia sisustusideoita joita olen nähnyt. Nyt pitäisi kuitenkin päästä lattioiden kimppuun ja saada ne ylös, seinät kun ovat jo aika hyvällä mallilla. Keittiön lattialankut istuvat varsin tiukassa, mutta niitä ei valitettavasti voi eikä kannata säästää, sillä koiratalous ja puulattia on suunnilleen yhtä huono yhdistelmä kuin kermavaahto ja suola. Työhuoneen lattian kohtalosta en kyllä kuitenkaan ole ihan varma, sillä siellä lankut ovat todella siistit pahvin ja vain yhden muovimattokerroksen alla. Niiden säästäminen on vielä harkinnassa. Joka tapauksessa lattia pitää avata ja puhallusvillata, vanhat purut ja sanomalehdet ovat aikansa eläneet. Jos saan lankut ehjänä pois, ne mahdollisesti laitetaan vielä takaisin. Keittiön- ja kuistin käyttökelpoisista lankuista tehdään uudet väliovet. Ette tiedäkään, kuinka sormeni syyhyävät päästä siihen hommaan. Näillä näkymin se tapahtuu talvella. Tänään kävi myös pihatien raivausapu paikalla, ja pääsin eroon muutamasta näreestä ja oksasta, jotka yrittävät tukkia tien. Nyt pääsee ajamaan pihaan ilman jatkuvaa oksiin raapiutumista. Muutama risukko kaatui siinä samalla, taivaallista. Nyt keittiön ikkunasta näkee pihatielle eikä pelkästään pöpelikköön. Lupasin käydä siellä kirjastossa, vaan en ole ehtinyt. Kaikenlaista tapahtumaa ja töitä on paljon, mikä tietysti on toisaalta hyvä. Eipä tuo torppa mihinkään karkaa, siinä se on seissyt lähemmäs kaksisataa vuotta, ja seisoo toiset kaksi, mikäli minulla on siihen jotain sanottavaa.

Suo kuokka ja Jussi. Tämä tarina ei kyllä alkanut niin, mutta kiitos internetin ihmemaan, tiedämme sentään siitä jotakin. Sillä seudun innokkaat sukututkijat julkaisevat silloin tällöin yhtä ja toista. Eivät välttämättä juuri siitä mitä minä etsin, mutta onnenkantamoisella jotain samalta suunnalta. Niin kuin nytkin. Muutaman illan innokas googlailu kertoo minulle, että tarina alkaa rengistä nimeltä Johan Gustav Johansson, joka on syntynyt vuonna 1842. Juho Kustaa Juhonpoika yleni rengistä torppariksi ja sai käyttöönsä melkein puolitoista hehtaaria isäntänsä maata. Vuonna 1867 marraskuussa hänen vaimonsa sai pojan, Juho Wilhelmin, joka myös Vilhona tunnettiin, ja josta myöhemmin tuli puuseppä. Oletettavasti Juho Kustaa rakensi torppansa ennen pojan syntymää. Ensimmäinen konkreettinen historia-ekskursioni suuntautui paikallisen kotiseutu-kyläyhdistyksen valokuva-arkistoon, joka on laajuudessaan suorastaan mykistävän mittava. Joukko vapaaehtoisia sekä tuettuja kesätyöläisiä on digitoinut tuhansia ja taas tuhansia muiden vanhojen yjdistysten, kuten nuorisoseurojen, sekä kuolinpesien lahjoittamia valokuvia asiasanoin luokiteltuina hakemistoon, joka vielä toivottavasti jonain päivänä on avoin koko kansalle suoraan internetistä. Tällä hetkellä se on avoin vain muutaman päivän vuodessa kesätyöntekijän ollessa paikalla matalassa hämärässä huoneessa etsimässä kuvia tietokoneella, johon tekisi mieli lapata hiiliä. Tai edes veivata kammesta. Mutta niinpä sieltä hetken rouskuttelun jälkeen putkahti kiinteistön nimellä kaksikin eri kuvaa! Ja vielä yksi Vilhon vaimosta Idasta! En ollut uskoa tuuriani. Vanhempi kuva on vuodelta 1912 ja uudempi 1921. Sain kuvat sähköpostiini lupaamalla kirjallisesti, että en julkaise niitä missään maksamatta maksua, joten en valitettavasti voi näyttää niitä teille. Sen sijaan tein kuvien pohjalta pienen tussipiirroksen. Näyttäähän tuo nyt epäilyttävästi tutulta! Seuraava ekskursioni suuntautuu kirjastoon, sillä siellä on kokoelma vanhoja rakennuspiirroksia.

Winterday in Karkali ⛄️ #karkali #cottagelife #torppa #talvi #winter #finland (at Karkali Lohja)