"Synti, joka niin helposti kietoutuu meihin" (Hepr. 12:1). Näin kuvaa Kirje heprealaisille elämän taakkoja, jotka hidastavat meitä matkallamme. Varistaminen on kuin variksen lennähdys – kevyt, mutta vakaa päätös, jolla ravistamme pois sen, mikä painaa sydäntämme ja mieltämme.

Yksi tällainen taakka voi olla kiroilu, joka tarttuu helposti arjen keskellä. Hesari kertoi taannoin, että kirosanat voivat aiheuttaa aivoissa pienen kipureaktion – ne kantavat mukanaan aggressiota, joka leviää ympäristöön. Miksi aggressio nousee? Se voi olla suojamuuri, tapa pitää muut loitolla tai itse suojautua vihamielisyydeltä. Kuitenkaan tuo muuri ei suojaa, vaan eristää ja satuttaa – meitä itseämme ja läheisiämme. Varistaminen on päätös luopua näistä taakoista. Se on luottamusta siihen, että Jumala ohjaa ja varjelee elämäämme.

Muistan taannoin kun olin Punkaharjulla vetämässä riparia. Olimme lenkillä parin ohjaajan kanssa. Eteemme asettui kolme varista, ikään kuin kullekin omansa. Sitten kun lähestyimme, ne lehahtivat lentoon. Tulkitsin varisten ilmestymisen merkkinä meille: meistä pidetään huolta, varjelus pelaa.

Kun luotat Jumalan varjeluksen toimivan, sinun ei itse tarvitse jäädä taakkoihisi. Kuten varikset Punkaharjulla lehahtivat vapaaksi, luota siipiesi kantavan. Heprealaiskirje kehottaa meitä juoksemaan sinnikkäästi, katse suunnattuna eteenpäin, pois kaikesta, mikä pitää meitä kiinni vanhoissa tavoissa.

Kun huomaat tarpeettoman taakan nousevan, pysähdy. Hengitä syvään ja pyydä Jumalalta voimaa varistaa se yltäsi. Hän on luvannut kantaa taakkamme ja antaa meille vapauden juosta kevyin askelin.