Valikoitu dokumentti ensimmÀisten Pentagonin UFO-paperien joukosta
Valikoitu dokumentti ensimmÀisten Pentagonin UFO-paperien joukosta
Pentagon on aloittanut Trumpin lupaamien UFO-asiakirjojen julkistukset. EnsimmÀisestÀ satsista jÀi kÀteen Amerikan presidentin kanslian eksopolitiikkaa ja UFO-paljastusta sivuava muistio:
TURVALUOKITUS POISTETTU NND 939551, laatija CARS, pĂ€ivĂ€mÀÀrĂ€ 18. heinĂ€kuuta 1963, VAIN VIRALLISEEN KĂYTTĂĂN
PRESIDENTIN KANSLIA
KANSALLINEN ILMAILU- JA AVARUUSNEUVOSTO, WASHINGTON
MUISTIO Robert F. Packardille KansainvÀlisten tieteellisten asioiden toimisto, Ulkoministeriö, Washington 25, D.C.
Aihe: Ajatuksia avaruusolentojen roduista
LÀhettÀjÀ: Maxwell W. Hunter
Viimeaikaisissa keskusteluissa on toisinaan, vaikkakin harvoin, noussut esiin kysymys siitÀ, pitÀisikö meidÀn pohtia sitÀ, miten toimisimme, jos avaruudesta löydettÀisiin muukalaisolentoja. Kuten muistatte, tÀstÀ keskusteltiin jonkin verran BNSP:n tehtÀvÀn I kÀsittelyn yhteydessÀ. TÀssÀ muistossa on joitakin sekalaisia ajatuksia aiheesta.
Tieteellisen nÀkemyksen yleinen konsensus on, ja siihen on varsin hyvÀt perusteet, ettÀ mahdollisuus kohdata ÀlykÀs muukalaisrotu aurinkokunnassamme on mitÀtön. TÀmÀ johtuu ensisijaisesti siitÀ, ettÀ muiden planeettojen olosuhteiden oletetaan olevan sopimattomat sellaisen elÀmÀn yllÀpitÀmiselle, jonka me tunnemme. LentÀvien lautasten kannattajat vÀittÀvÀt tietenkin, ettÀ tieteellinen nÀkemys on hölynpölyÀ ja ettÀ tÀllaisista olennoista on ylivoimaista nÀyttöÀ. Itse en voi yhtyÀ lentÀvien lautasten kannattajien nÀkemykseen, mutta useimpien tiedemiesten esittÀmÀ lÀhes tÀydellinen mahdottomuus on myös huolestuttavaa. Siksi esittelen ongelman nykyisestÀ nÀkökulmasta, sellaisena kuin minÀ sen nÀen.
VielÀ muutama vuosikymmen sitten vaikutti hyvin epÀtodennÀköiseltÀ, ettÀ ÀlyllistÀ elÀmÀÀ olisi olemassa missÀÀn aurinkokunnan ulkopuolella. TÀrkeimmÀt syyt tÀhÀn olivat tieteellisten teorioiden, tieteellisen tiedon ja uskonnollisten vakaumusten yhdistelmÀ. Aurinkokunnan muodostumista koskevan yleisimmin hyvÀksytyn tieteellisen teorian mukaan se oli syntynyt kahden tÀhden lÀhes tapahtuneen törmÀyksen seurauksena. Koska kahden tÀhden nÀin tarkka ohi-osuma olisi ÀÀrimmÀisen harvinainen tapahtuma, siitÀ seurasi, ettÀ universumissa olisi hyvin vÀhÀn muita planeettakuntia ja ettÀ tÀmÀ saattoi olla ainoa. Uskonnollisten vakaumusten mukaan elÀmÀ oli lisÀksi Jumalan antama lahja. TÀmÀ oli suhteellisen kiistaton seikka, koska ei ollut olemassa tieteellistÀ tietoa, joka olisi kurottanut kuilua elottomien ja elÀvien aineiden vÀlillÀ.
NykyÀÀn tilanne on nÀiltÀ osin muuttunut huomattavasti. TÀhtien muodostumista koskevan yleisimmin hyvÀksytyn teorian mukaan planeettakuntien syntyminen olisi tÀhtien kehityksen luonnollinen seuraus. TÀmÀn perusteella useimmilla tÀhdillÀ olisi planeettakuntia, ja elinkelpoisten planeettojen mÀÀrÀ galaksissamme olisi valtava. Suurimmillakaan kaukoputkillamme ei pystytÀ erottamaan planeettoja edes lÀhimpien tÀhtien etÀisyydeltÀ, joten suoraa vahvistusta asialle ei ole vielÀ saatavilla. MielestÀni monitÀhtien laaja esiintyvyys on kuitenkin ylivoimainen viite tÀmÀn teorian tueksi. LisÀksi biologiset tieteet ovat lÀhes tÀydellisesti jÀljittÀneet sarjan luonnollisia tapahtumia, jotka johtavat elottomista molekyyleistÀ alkeellisiin elÀviin viruksiin. NÀin ollen meillÀ on nykyinen tieteellinen teoria ja data paitsi siitÀ, ettÀ galaksissa on valtava mÀÀrÀ planeettoja, myös siitÀ, ettÀ elÀmÀ syntyy varsin todennÀköisesti spontaanisti suurella osalla niistÀ. TÀmÀ ei tietenkÀÀn vÀlttÀmÀttÀ tarkoita ÀlyllistÀ elÀmÀÀ. Nykyaikainen teologia ei ole vÀlttÀmÀttÀ ristiriidassa tÀmÀn kanssa. Luomiskertomuksen kuvaus on varmasti parempi kuva nykyisestÀ teoriasta kuin tÀhtien törmÀyksestÀ, ja koska Jumala kÀytti tÀhÀn jÀrjestelmÀÀn vain seitsemÀn pÀivÀÀ, HÀnellÀ on selvÀsti ollut paljon aikaa luoda monia muita jÀrjestelmiÀ.
Vaikka myönnettĂ€isiin, ettĂ€ galaksissa on todennĂ€köisesti runsaasti elĂ€mÀÀ, jÀÀ silti kysymys, onko aurinkokunnassamme olemassa toista Ă€lykĂ€stĂ€ lajia. On tietenkin kaksi tapaa, joilla se olisi voinut syntyĂ€ aurinkokunnassamme. Yksi nĂ€istĂ€ on, ettĂ€ se on perĂ€isin joltakin toiselta planeetalta, esimerkiksi Marsista. Joitakin Marsin nĂ€yttĂ€viĂ€ muodostelmia on tulkittu merkiksi Ă€lykkyydestĂ€. Erityisesti kuuluisat âCanaliâ-kanavat ovat melko kapeita ja kulkevat aina yhdestĂ€ nĂ€kyvĂ€stĂ€ muodostelmasta toiseen, usein pyöreiden tĂ€plien kanssa risteyskohdissa. SikĂ€li kuin tiedĂ€n, kukaan ei ole löytĂ€nyt âCanaliaâ, joka ei johtaisi minnekÀÀn. TĂ€mĂ€ on ymmĂ€rrettĂ€vĂ€sti herĂ€ttĂ€nyt paljon keskustelua. Itse asiassa useita vuosikymmeniĂ€ sitten, kun tiedemiehet ajattelivat, ettĂ€ elĂ€mĂ€ muissa tĂ€htijĂ€rjestelmissĂ€ oli hyvin epĂ€todennĂ€köistĂ€, he nĂ€yttivĂ€t uskovan, ettĂ€ Ă€lykĂ€stĂ€ elĂ€mÀÀ todennĂ€köisesti oli olemassa muilla planeetoillamme. Jotkut keskustelut Marsin elĂ€mĂ€stĂ€ vuosisadan vaihteessa nĂ€yttĂ€vĂ€t viittaavan voimakkaaseen haluun löytÀÀ Ă€lykĂ€stĂ€ elĂ€mÀÀ muualta. NykyÀÀn tilanne on tĂ€ysin pĂ€invastainen, ja vaikka Ă€lykĂ€stĂ€ elĂ€mÀÀ pidetÀÀn varsin todennĂ€köisenĂ€ tĂ€htien joukossa, sen katsotaan olevan varsin epĂ€todennĂ€köistĂ€ aurinkokunnassamme. NĂ€yttÀÀ siltĂ€, ettĂ€ olemme innokkaampia kuuntelemaan Ozmaa kuin tarkastelemaan Canalia tarkemmin.
ErÀs lentÀvien lautasten kannattajien koulukunta vÀittÀÀ, ettÀ marsilaiset ovat jo jonkin aikaa louhineet luonnonvaroja kuustamme. EnsimmÀisenÀ mieleen tulisi, ettÀ he louhisivat mieluummin Maapallolta. On kuitenkin mielenkiintoista pohtia avaruuslentoja marsilaisen nÀkökulmasta. Marsin pakonopeus on vain 16 500 jalkaa sekunnissa, ja kuun jarrutusnopeus on tietenkin alle 10 000 jalkaa sekunnissa. Siten marsilaiset, jotka katsovat Maata, nÀkisivÀt sen samalla tavalla kuin maapallolaiset katsovat Jupiteria. Kuuhun pÀÀseminen ei ehkÀ vaadi vÀhemmÀn työtÀ, koska ilmakehÀn jarrutus Maahan on mahdollista, mutta sieltÀ paluu olisi paljon helpompaa, kun taas energian tarve mennÀ Maahan ja palata sieltÀ saattaisi olla niin suuri, ettÀ se vÀhentÀisi kiinnostusta, ainakin aluksi. Mielenkiintoista kyllÀ, jopa tavallinen korkean energian kemiallinen raketti voisi suotuisina aikoina tehdÀ matkan Marsista Kuuhun kuljettamalla lÀhes 10 % bruttopainostaan hyötykuormana. Avaruuslento Marsista kÀsin on siis paljon helpompi toteuttaa kuin Maasta kÀsin. Jos sopiva tankkausasema olisi vaivalloisesti perustettu Kuuhun, operaatio voitaisiin toteuttaa varsin ansiokkaasti pelkÀstÀÀn kemiallista energiaa hyödyntÀen. (EdellÀ mainittu suuritehoinen kemiallinen raketti voisi suotuisissa olosuhteissa kuljettaa lÀhes 50 % hyötykuormasta takaisin Marsiin.) Tietenkin monet lentÀvien lautasten kannattajat vÀittÀvÀt, ettÀ molempien Marsin kuiden löytÀminen viikon sisÀllÀ 1800-luvun loppupuolella viittaa siihen, ettÀ ne ovat suuria keinotekoisia avaruusasemia, muuten ne olisi löydetty aikaisemmin. Jos löytÀisimme marsilaisia Kuusta, se johtaisi yllÀttÀvÀn vÀhÀiseen muutokseen tieteellisessÀ ajattelussamme. Suurin kysymys olisi, miksi he olivat siellÀ eikÀ asteroidien joukossa.
Itse asiassa, jos emme olisi tieteellisesti niin varmoja asiasta kuin olemme, kolme viimeaikaista tapahtumaa pidettÀisiin vahvoina viitteinÀ ÀlyllisestÀ elÀmÀstÀ Kuussa. (1) Kuumien kaasujen löytÀminen Alphonsus-kraatterista, kun Kuun oletettiin olevan kuollut. TÀtÀ pidettÀisiin todisteena sivilisaatiosta, ja koska Alphonsus sijaitsee lÀhellÀ nÀkyvÀÀ reunaa, se tulkittaisiin tarkoittavan, ettÀ Kuun toisella puolella kuhisi vÀestöÀ, joka oli alkanut levittÀytyÀ tÀlle puolelle. (2) Infrapunaskannaukset, jotka osoittavat kuumia pisteitÀ. NÀitÀ tulkittaisiin merkkeinÀ kaupungeista tai ainakin kaivosleireistÀ. (3) Se tosiasia, ettÀ mikÀÀn merkittÀvÀ kuu- tai planeettatutkimusluotain ei ole onnistunut, huolimatta kahden erittÀin menestyksekkÀÀn Maata kiertÀvÀn maan suurista ponnisteluista. Voisi olettaa, ettÀ joku estÀÀ meitÀ pÀÀsemÀstÀ avaruuteen. (Lunokh III:n ottamat kuvat Kuun kÀÀntöpuolelta eivÀt paljasta mitÀÀn merkittÀvÀÀ, ja sama pÀtee Mariner II:n tietoihin verrattuna siihen, mitÀ olimme jo tienneet Venuksesta maasta kÀsin tehtyjen mittausten perusteella.) Jos marsilaiset olisivat asuttaneet Kuun ilman ydinenergian keksimistÀ, he eivÀt muodostaisi todellista uhkaa, ja nykyinen kansallinen politiikkamme sopisi tilanteeseen kuin valettu. Jos kaikki tÀmÀ olisi totta, odottaisin tietysti marsilaisten olevan kuolemanpelossa siitÀ, mitÀ he ovat viime aikoina nÀhneet tÀllÀ planeetalla, ja odottaisin, ettÀ aurinkokunnan tÀrkein kehitysohjelma olisi Marsin atomienergiakomission johdolla.
Vaikka olisimmekin vakuuttuneita siitÀ, ettei Marsissa tai muilla aurinkokunnan planeetoilla koskaan kehittyisi ÀlykÀstÀ elÀmÀÀ, jÀÀ silti kysymys muista tÀhtijÀrjestelmistÀ aurinkokuntaan saapuvista vierailijoista. TÀtÀ pidetÀÀn yleensÀ erittÀin epÀtodennÀköisenÀ tÀhtien vÀlisten valtavien etÀisyyksien ja Einsteinin asettaman valon nopeutta suuremman matkustusnopeuden rajoituksen vuoksi. Siksi, vaikka galaksissa olisi suuri mÀÀrÀ ÀlyllisiÀ elÀmÀnmuotoja ja vaikka ne etsisivÀt jatkuvasti muita rotuja, minkÀ tahansa tÀhtijÀrjestelmÀn tutkimistiheys olisi vain kerran tuhansien vuosien vÀlein, ja yhteys saavutettaisiin harvoin, jos koskaan. SitÀ ei ehkÀ koskaan saavuteta, koska ÀlykkÀÀt rodut oletettavasti kuolevat sukupuuttoon. (MitÀ tapahtui planeetalle, jonka palaset ovat nyt hajallaan asteroidivyöhykkeellÀ? Tai, siitÀ puheen ollen, miksi Uranus makaa kyljellÀÀn?) En ole varma, onko tÀmÀ matkustusrajoitus aivan niin ehdoton kuin miltÀ se kuulostaa. Uskon, ettÀ nykyisen ydinenergiatietÀmyksemme avulla on mahdollista kuvitella aluksia, jotka kulkevat puolella tai kolmella neljÀsosalla valon nopeudesta. Koska galaksin halkaisija on 100 000 valovuotta, koko galaksin tutkiminen ei silti ole mahdollista tavallisen ihmisen elinaikana. Mutta oletetaanpa, ettÀ jokin rotu, joka kÀrsii vÀestörÀjÀhdyksen paineesta, laajentuisi niin nopeasti kuin teknisesti mahdollista tÀhdestÀ tÀhteen koko galaksin alueella. Jos heidÀn aluksensa kulkisivat keskimÀÀrin puolet valon nopeudesta ja jos he keskimÀÀrin pysÀhtyisivÀt joka 10 valovuoden vÀlein 20 vuoden ajaksi tÀhtijÀrjestelmÀÀn siirtolaisten jÀttÀmiseksi, polttoaineen tankkaamiseksi ja uusien alusten rakentamiseksi, heiltÀ kuluisi vain 200 000 vuotta galaksin keskustasta lÀhtien levittÀytyÀ koko jÀrjestelmÀÀn. Koska varhaisimmat tunnetut ihmisen jÀÀnnökset on ÀskettÀin ajoitettu noin 1,7 miljoonaksi vuodeksi, vain 200 000 vuotta kestÀnyt jatkuva matka ei ehkÀ ole kohtuuton. Tietenkin, jos törmÀisimme tÀmÀnkaltaisen tÀhtienvÀlisen rodun edustajiin, he eivÀt olisi lÀheskÀÀn yhtÀ kesyjÀ kuin aiemmin oletetut kemialliset marsilaiset, ja politiikkaamme olisi tarkistettava sen mukaisesti. Onneksi matka-ajan rajoitukset estÀisivÀt heidÀn kykynsÀ kÀyttÀÀ kaikkia voimavarojaan, jos meidÀn vÀlillemme syntyisi nÀkemyseroja.
Kolmas mahdollisuus, joka on tieteellisesti vastenmielinen, on se, ettÀ Einsteinin teoria saattaa olla vain likiarvo ja ettÀ on olemassa avaruusolentojen rotu, joka todella liikkuu valoa nopeammin. Jos kohtaisimme tÀllaisen rodun, meidÀn olisi parasta neuvotella nopeasti, sillÀ seuraukset siitÀ, ettÀ he ymmÀrtÀvÀt ja hallitsevat luonnon perusvoimia huomattavasti paremmin kuin me, olisivat ilmeiset. Jos kaikki tieteelliset spekulaatiot osoittautuisivat vÀÀriksi ja törmÀisimme muukalaisrotuun, haluaisimme tietÀÀ mahdollisimman nopeasti, mihin kolmesta mainitsemastani tyypistÀ se kuuluu, sillÀ tulokset vaikuttaisivat pirun paljon diplomaattiseen politiikkaamme.
JohtopÀÀtökset
Vaikka kaikki jÀrkevÀ tieteellinen ajattelu viittaa siihen, ettemme tule löytÀmÀÀn muita ÀlyllisiÀ olentoja, todennÀköisyys sille on olemassa, eikÀ sitÀ ehkÀ pitÀisi tÀysin sivuuttaa. Jos löytÀisimme sellaisen, olisi selvitettÀvÀ mahdollisimman nopeasti, onko kyseessÀ laji, jolla on primitiivistÀ kemiallista avaruuslentotekniikkaa, avaruuslentotekniikkaa, joka vastaa parasta ymmÀrrystÀmme ydinenergiasta, vai avaruuslentotekniikkaa, joka perustuu Einsteinin fysiikan ylittÀvÀÀn fysiikkaan, sillÀ tÀmÀ vaikuttaisi politiikkaamme mahdollisimman radikaalisti. Joka tapauksessa olisi todennÀköisesti paikallaan ryhtyÀ vÀlittömÀsti hautaamaan kaikki Maapallon sisÀiset riidat. Vaikka löytÀisimmekin vain kesyjÀ kemiallisia marsilaisia tai pelkÀstÀÀn jonkin galaksin sisÀisen tutkimusmatkan jÀÀnteitÀ, olisi hyvÀ edetÀ olettaen, ettÀ ihmiskunta olisi vihdoin löytÀnyt itselleen luomistaan ongelmista suuremman ongelman. TÀllÀ hetkellÀ ei todennÀköisesti ole mitÀÀn tehtÀvissÀ nÀiden mahdollisuuksien varalta (ainoa aiheesta saatavilla oleva kirjallisuus hÀtÀtilanteessa on tieteiskirjallisuus), koska kukaan merkittÀvistÀ henkilöistÀ ei ota tÀtÀ hölynpölyÀ vakavasti, ellei sitÀ tapahdu. SiinÀ vaiheessa politiikkamme mÀÀrÀytyy perinteiseen tapaan suuressa paniikissa.
Maxwell W. Hunter, II
JÀsen, asiantuntijahenkilöstö
VAIN VIRALLISEEN KĂYTTĂĂN
Artikkelin julkaissut war.gov
https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/ensimmaisesta-pentagonin-ufo-paperien-joukosta-paljastui-mielenkiintoinen-asiakirja/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_














