#pohdintoja

Universumi on jotain todella suurenmoista. Ajatella, että kaikki evoluution mutkat ja matkat ovat johtaneet tähän hetkeen, jossa olet juuri nyt. Maapallomme on syntynyt räjähdyksestä, jonka jälkeen tuli toinen räjähdys, jonka myötä kaikista pienimmät eliöt lähtivät kehittymään. Sitten, miljardien vuosien päästä, sinä olet täällä. Olemme kaikki niin onnekkaita, että sattumat olet tapahtuneet täydellisessä järjestyksessä juuri meidän olemassaolollemme. Kaikki ei ole täydellistä, mutta tämän takia meidän käsiimme on annettu työkalut, jonka avulla me voimme muuttaa asioita. Voimme vaikuttaa omalla tavallamme universumin seuraaviin hetkiin, hyvillä tai huonommillakin tavoilla. Olemme kaikki osa samaa universumia, ja me kaikki voimme tehdä jotain sen eteen. Kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa. Emme voi vaikuttaa ikivanhan puun kasvuun paikalla, jossa ei ole miesmuistiin kävellyt ihminen tahi muukaan olento. Emme voi koskea tähtiin, vaikka ne näyttäisivätkin kuinka houkuttelevilta tahansa. Silti jokin sisimmässämme sytyttää halun kurkottaa aina vain ylöspäin, vaikka se polttaisikin.

Miten voi olla edellenki joku helmikuu?? Elän jotenki ihan jossain toukokuus tai jotai, on ihan semmonen fiilis et parin viikon päästä alkais kesäloma??

Mulla ei oo aikaa tai kiinnostusta seurusteluun mutta tarvisin sellasen casuaalin suhteen paitsi et sänkypuhaat tarkottas sen tavallisen sijaan viikkottaista cudlaamista ja leffan kattomista samalla, kun leikin toisen hiuksilla, ku se makaa mun mahan pääällä ja kertoo mulle kaikista sen salaisuuksista kunnes nukahtaa ja annan sille pusun otsalle enkä vois ite mennä nukkumaan koska en voi liikkua siitä mihinkään eikä kummankaan sitten tarvis panostaa siihen suhteeseen ja ei sillee haittas jos pussais viikonloppuna jotain muuta otsalle ja sitte jos ei enää jaksa nii ei haittaa lopettaa suhdetta siihen. Joo.