#pelottaa

Joskus sitä löytää ittessä sängyn pohjalta halamaasta tyynyä ja itkemästä sitä, että on yksinäinen. Ja sekin johtuu vaan siitä, ettei uskalla päästää ihmisiä lähelleen, koska ei halua satuttaa tai tulla satutetuksi.. Elämä on paskaa. Oon niin lopen kyllästynt siihen, että 90% ajasta vietän oikeasti vain itseni kanssa. Mulla on niin erilainen elämäntilanne verrattuna mun ainoan todellisen ystävän tilanteeseen, ettei me nähä kovin usein. Oon kuitenki kiitollinen mun isästä ja veljestä, jotka on mulle todella tärkeitä. Vietän niitten kans sen 10%, ja oon sillon kyllä onnellinen, mutta risoo se etten uskalla edes puhua tutuille/tuntemattomille jotta voisin tutustua ja ystävystyä! Aattelen että heti ne tuomitsee mut ja jättää mut, jopa sillon ku nähään ekan kerran..

Pelottaa mennä nukkumaan. En tahdo muistaa enää yhtäkään unta.

Kivaa asua ala-asteen vieressä kun nuo penskat huutaa ja karjuu tuolla pihalla ilmeisesti tahallaan, alkaa pelätä että siellä oikeesti tapahtuu jtn pahaa :(

hauskaa ku on opiskelija joka käy töissä ja koronavuoden aikana on säästyny itellä aika hyvin rahaa ku ei oo motia opiskella eikä muuta tekemistä ku lisävuorot töissä ni sitä miettii vaa jatkuvasti että kuka tulee ekana perii nää multa, verottaja? Kela? Ehkä joku onnettomuus? No kyl varmaa se kela kuitenki?