#opinnot

Akateemisesti: informaation jakamisen motiivit sosiaalisen television kontekstissa. Suomeksi: miksi ihmiset postaa someen samalla ku kattoo tv:tä. Tumblrissa ilmiö tunnetaan paremmin nimellä livebloggaaminen.

Ei hätää! Tällä hetkellä opiskelu ei ahdista läheskään niin paljon ku ennen, koska saa "luvan kanssa" olla ajattelematta sitä. Tosin onpa pääkoppa muutenki paremmassa kunnossa :) kiitos kiinnostuksesta ja tsempeistä!

1. "Jos olet jaksanut mennä lääkärille/terveydenhoitajalle niin olisit kyllä jaksanut tulla kouluunkin."

2. "Jos et ole käynyt hakemassa lääkäriltä/terveydenhoitajalta todistuslappua sairaslomapäivistä niin emme katso sinun olevan oikeasti kipeä."

Keväinen Kioto Inari-vuorelta käsin

Helmikuun lopulla alkanut kevätloma on nyt ohi, ja keväinen sää on saapunut Kiotoon. Loman alussa vanhempani kävivät Japanissa, ja sen jälkeen matkustin maaliskuussa Miskan kanssa Vietnamiin ja Hong Kongiin. Huhtikuun alussa tein vielä odottamattoman matkan Suomeen mummini poisnukkumisen vuoksi.

Paluu arkeen ja rutiineihin on sujunut yllättävän helposti, vaikka takana on odottamattoman raskaat kaksi kuukautta. Onneksi minulla on ollut perheeni, Miska ja ystävät tukena tänä aikana - kiitos kaikille siitä.

Kevätlukukausi

Olen siis ollut nyt viikon verran takaisin Japanissa, ja tämä viikko on tuonut tullessaan kevätlukukauden kurssien ensimmäiset oppitunnit. Tällä kertaa minulla on lukujärjestyksessä

Japani 7 ja 8

Colour Technology

Physical Interaction Design

Cognitive Interaction Design

Kaikki muut kurssit ovat nyt jo alkaneet paitsi Cognitive Interaction Design, joka toteutetaan intensiivikurssina. En ole vielä ihan varma, missä vaiheessa kurssi järjestetään. Oman alan kurssit vaikuttavat mielenkiintoisilta, ja uskon oppivani ja kokevani paljon uutta niiden aikana. Interaction Design -kurssit ovat luovia ja soveltavia kursseja, ja tähän mennessä esitellyt tehtävät ovat jo saaneet minut innostumaan. Kurssien tuotoksista kerron mahdollisesti lisää niiden valmistuessa.

Tarkoituksenani on, että ehdin myös rauhassa opiskella japania itsenäisesti sekä harrastaa ja nauttia vielä Japanin kokemisesta ja täällä asumisesta viimeisten kuukausieni aikana. :)

Heian Jingu ja keväiset kirsikankukat

Heian Jingun puutarha ja riippuvat kirsikkapuut

Kiotossa kirsikankukat ovat yleensä parhaimmillaan heti huhtikuun alussa. Tänä vuonna kirsikkakausi oli kuitenkin vähän myöhässä, enkä siis päässyt ihailemaan täyttä kukkaloistoa ennen Suomen vierailua. Myöhästymisen vuoksi osa kirsikkalajeista oli kuitenkin vasta puhkeamassa kukkaan, kun palasin Japaniin.

Pian Japaniin paluuni jälkeen Miskan äiti Anni ja hänen miehensä Antero tulivat käymään luonani, ja menimme viime viikon sunnuntaina 16. huhtikuuta Heian Jingun puutarhaan ihastelemaan riippuvia kirsikkapuita. Kukat olivat parhaimmillaan, ja puutarhan läpi kulkeminen keskellä sakura-loistetta oli ihana kokemus. Heian Jingun puutarha on yksi suosikeistani Kiotossa, ja tämä on jo kolmas vuodenaika, jonka aikana olen käynyt siellä. Odotan innolla, että pääsen myös kokemaan puutarhan kesällä kukkaloisteessa.

Sunnuntaina Heian Jingulla vietettiin myös Reisai-festivaalia. Tämän kunniaksi pyhätön sisäaukiolle oli rakennettu lava, jolla esitettiin useita perinteisiä tanssi- ja musiikkiesityksiä. Lisäksi sää oli erinomainen, ja nousi päivän aikana helteiseksi. Satuimme siis loistavana päivänä ihailemaan kevättä Heian Jingulle.

Vierailuviikko ja Inari-vuori

Anni ja Antero olivat Kiotossa sunnuntaista perjantaihin, ja sunnuntain pyhättöpäivän jälkeen näimme päivittäin illalla, kun olin päässyt koulusta. Keskiviikkona he tulivat käymään yliopistolla ja myös kotikulmillani, ja esittelin heille minulle tutuimpia ympäristöjä.

Torstaina minulla oli koulusta vapaata, ja suuntasimme yhdessä päiväksi Inari-vuorelle, joka myös on yksi lempipaikoistani Kiotossa. Kevään raikas vihreys ja oranssinpunertavat torii-portit loivat yhdessä intensiivisen värien kontrastin, jonka keskellä monta tuntia kului hetkessä.

Annin ja Anteron vierailun aikana teimme myös läpileikkauksen japanilaiseen ruokaan, ja sain esitellä heille omia suosikkejani. Söimme muun muassa sushia, ichijoujilaista ramenia, okonomiyakia ja tempuraa. Nyt sitä voikin taas elää muutaman viikon kouluruoalla ja onigireillä (riisipalloilla)! ;)

Oma aika Pariisissa alkaa huveta, enää neljä viikkoa jäljellä! Tällä hetkellä arki menee mukavasti sumussa, huomaan, ettei kaikkeen joudu samalla tavalla reagoimaan kuin aikaisemmin, vaan päivät menevät enimmäkseen autopilotilla. Kirjoitan ennen joulua palautettavia lopputöitä, noin kymmenen sivun mittaisia esseitä. Opiskeluun keskittyminen on tosin aika hankalaa, kun mielellään keksisi kaikenlaista muutakin tekemistä, eikä kuukausikaupalla jaksa enää tehdä asioita aamusta iltaan.

Olen kuitenkin nauttinut tosi paljon täällä opiskelusta. Kurssien sisällöt ovat todella mielenkiintoisia ja eri kurssit muodostavat yhdessä keskenään verkostoituneen kokonaisuuden. Eri kursseilla käsitellään eri näkökulmista samoja teoreetikkoja, mikä parantaa oppimista huomattavasti. Opettajat ovat innostuneita aiheistaan ja suhtautuvat opiskelijoihin vertaisina, minkäänlaista kyykytystä tai auktoriteettiin vetoamista en ole nähnyt. Kysymyksiin vastataan pikemminkin yhdessä pohdiskellen kuin luennoiden. Muista yliopistoista olen kuullut täällä tosi karujakin kokemuksia nöyryyttävistä ja tylyttävistä opettajista.

Luennoilla ilmapiiri on todella hyvä ja toisia kunnioittava. Todennäköisesti sukupuolentutkimuksen opinnoissa ylipäänsä ollaan herkempiä havaitsemaan ja näin ollen myös välttämään herruustekniikoita tai liiallista tilanottamista esimerkiksi jatkuvilla puheenvuoroilla tai pätemisellä. Opinnoissa kun käsitellään myös erilaisia vallankäytön tekniikoita ja niiden sukupuolittuneisuutta, rodullistuneisuutta yms. Osin uskon myös yliopiston yleisen ilmapiirin, jossa erilaisiin epäyhdenvertaistaviin tekijöihin kiinnitetään huomiota, vaikuttavan asiaan.

Opiskelukäytäntöjen suhteen olen ollut vähän turhautunut. Luennot kestävät siis kolme tuntia ja niiden puolivälissä pidetään tyypillisesti noin 10–15 minuutin pituinen tauko. Luentojen välissä ei käytännössä ole taukoa, vaikka toki luennot alkavat yleensä noin viisi minuuttia myöhässä luennolta toiselle siirtymisen vuoksi. Ainakin tiistaisin, kun mulla on kaksi luentoa peräkkäin klo 12–19, jään kaipaamaan hieman pidempää lounastaukoa. Joskus kahvitauolla ei edes ehdi hakea kahvia.

Opiskelijoiden osallistamiseen ei juuri käytetä erillisiä opetusmenetelmiä, kuten pienryhmäkeskusteluja. Toki kurssini ovat aika pieniä, noin 10–30 hengen suuruisia, mutta esimerkiksi tiistaisin saattaa olla etten itse esitä koko päivän aikana yhtäkään kommenttia tai kysymystä. Luentojen kuunteleminen vieraalla kielellä monimutkaisista teorioista kuusi tuntia putkeen hätäisine kahvi- ja ruokataukoineen on kognitiivisesti todella tylsyttävää ja siksi raskasta, ja tiistaisin olenkin yleensä opiskelupäivän jälkeen aivan loppu. 

Tykkään itse osallistua opetukseen ja luulen, että päivät olisivat mielekkäämpiä jos niitä jaksottaisivat erilaisen työskentelyn (esim. luento, pienryhmäkeskustelu, itsenäinen työ) pätkät. Oppimisen kannalta käytännöt ovat siis valitettavasti melko heikkoja, ei kukaan pysty keskittymään näin pitkiä aikoja kerrallaan, ja asiat jäävät huonommin mieleen kun vain kuuntelee toisia. 

Mutta mikä parasta: millään kurssilla ei käytetä powerpointeja! Varmaan osittain tää johtuu siitä, ettei laitteistoon ole rahaa, mutta kyllä opetuskin tuntuu intensiivisemmältä, kun kaikki ei tuijota valkokangasta.

Opiskelun lisäksi olen käynyt parilla tanssiworkshopilla. Selvittelin jo ennen lähtöä miten päästä kiinnostavien tanssijoiden (joita Pariisissa riittää) kursseille. Tykkään tosi paljon Lasseindra Ninjan vogue femme -tyylistä ja Lasseindra on pariisilaisessa vogue-skenessä tosi tärkeä hahmo. Olin siis tosi fiiliksissä kun pääsin osallistumaan hänen vetämälleen workshopille. Lasseindra jakaa tietoja pitämistään workshopeista facebook-sivuillaan, suosittelen muitakin osallistumaan.

[Kuvien päivitys huomenna, tänään teknisiä ongelmia!]

Heipsan taas. On torstai-ilta, ja tajusin äsken, että nyt on olen kulkenut täällä yliopistolla luennoilla ja tapaamisissa aika lailla kolme viikkoa. Ajankulun huomaa myös lähestyvien deadine'ien määrästä - aika nopeasti täälläkin on päässyt kouluarkeen kiinni.

Syksyn kurssit

Nyt syyslukukaudella minulla on yhteensä kuusi kurssia.

Japani 5 ja 6 (kaksi kurssia, jotka kuitenkin suoritetaan käsi kädessä)

Japanin lisäkurssi (minun lisäksi vain yksi toinen opiskelija, eli saadaan käytännössä yksityisopetusta kerran viikossa)

人間情報環境特論 (Human-Centred Information Processing Environments)

マルチメディア効果論 (Multimedia Effects)

ソーシャルインタラクションデザイン (Social Interaction Design)

Japanissa minulla on ensimmäinen kanji (kiinalainen sanamerkki) -koe jo perjantaina, ja sunnuntaina on ensimmäisen kunnon esseen palautus. Lisäksi muille kursseille on jo pitänyt tehdä käyttäjä- ja sidosryhmähaastatteluja. Japanin kursseille on myös joka kerta lukuläksynä uusi satu tai novelli, ja niiden lukeminen pari kertaa viikossa on ollut musta tosi hyödyllistä kielen oppimisen kannalta. Tarinoita on kielellisesti eri tasoisia, ja mulla on tavoitteena edetä tasoissa napakasti eteenpäin, ja ottaa kaikki irti tästä oppimisprosessista. :)

Lisäksi olen mukana yhdessä poikkitieteellisessä design-projektissa (projekti X), jossa teemme puolen vuoden (tai mahdollisesti koko vuoden) tutkimus- ja tuotesuunnitteluprojektin asiakasyritykselle. Aiemmin olin saanut tiedon, että tästä projektista ei tule opintopisteitä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että se voisikin olla mahdollista. Katsotaan mitä tapahtuu..!

Projekti X:n workshop

Viime sunnuntaina alkoi kyseisen design-projektin kick off -workshop, ja se kesti yhteensä kolme päivää, tiistaihin asti. Sunnuntaina aamupäivällä oli muutama esittely- ja pohjustusluento, ja sen jälkeen suuntasimmekin tekemään ensimmäistä kenttätyöosiota tiimeissä. Maanantaina esittelimme havaintomme muille tiimeille, ja tiistaille suunnittelimme havaintojemme pohjalta ratkaisuja havaittuihin ongelmiin käyttäjätapausten (user story) muodossa.

Kolmipäiväinen workshop oli oikein mielenkiintoinen, ja ihan mun ominta alaa, eli käytettävyyttä ja ihmisiä yhdistettynä teknologiaan ja suunnitteluun. Kyseessä on asiakasprojekti, joten en voi sen vuoksi tarkemmin mennä yksityiskohtiin. Odotan kuitenkin innolla sitä, miten projekti jatkuu ja millaisia ongelmia ratkottavaksi tulee seuraavaksi.

Ruokailu

Meillä on koululla yksi pääruokala, ja sen lisäksi pari pienempää ja erikoistuneempaa paikkaa. Pääruokalassa on suurin valikoima, ja paljon erilaisia lisukeannoksia. Pienemmistä ruokaloista toisesta saa riisiannoksia, jotka on valmistettu munakkaan sisään, ja toisesta taas saa erilaisia paistettuja ja leivitettyjä leikkeitä riisin kanssa.

Ruoka on täällä hyvää, ja varsinkin pääruokalassa käydessä annoksesta saa ihan terveellisenkin lisukevihanneksilla. Kuulin myös, etä japanilaiset ovat kovinkin kalorikammoisia, ja kuulemma ne epäterveellisen oloisetkaan ruoat eivät olisi kovinkaan epätervellisiä - tiedä häntä.

Vaikka olen ollut Japanissa vasta reilun kuukauden, niin jo nyt alan huomaamaan paikallisen ruoan vähän tympivän. Vaikka ruoka onkin hyvää, niin kaipaan jotain kotoisia raaka-aineita ja ruokalajeja, kuten perunaa riisin tilalla; tummaa pastaa; salaattia, kurkkua ja tomaattia; omaa teehyllyäni. Vaikka siis ruoka on täälläkin monipuolista ja syön laajasti erilaisia asioita, ne erilaiset asiat eivät ole niitä, joita olen tottunut syömään päivästä toiseen. :D Mutta eiköhän tämä ruokamieliala lähde taas nousuun. :)

Muita huomioita

Vaikka tähän kouluun vaihto-opiskelijoilta ei vaadita kielitaitoa, käytännössä mitään kursseja ei järjestetä englanniksi. Tämän seurauksena moni opiskelija pudottaa suuren osan kursseistaan. Itse yritän tsempata, mullahan yksi suurista tavoitteista tälle vuodelle on oppia käyttämään japania puheessa ja kirjoituksessa, ja aika lailla muutenkin.

Kouluhommat on sillä mallilla, että se olisi nyt viittä vaille suvivirsi - jos sellaista nyt täällä laulettaisiin.

Mutta vielä pitäisi jaksaa lukea. Tämän viikon sana on ehdottomasti ollut linnoittautuminen. Olen linnoittautunut milloin minnekin: omaan huoneeseen, keittiöön, yliopistolle ja kirjastoon. Päivän mittaan kahvikuppien, monistepinojen ja heinänuhanenäliinojen vuoret kohoavat hiljalleen yhä korkeammiksi ja korkeammiksi.

Pieni keltainen sanakirjani alkaa nyt vedellä viimeisiään. Osa sivuista on lähtenyt kokonaan irti epätoivoisista teippausyrityksistä huolimatta. Ja vielä osuvasti sanan epuisé (uuvuksissa, näännyksissä, väsyksissä) kohdalta. Hyvin se on palvellut, raukkaparka. Käynyt Kanadassakin ja päätynyt tänne asti.

Lukujen lomassa kahvitauko terassilla on yhtäkkiä suurta ylellisyyttä ja tervetullut hengähdystauko. Tähän aikaan vuodesta kaikilla tuntuu olevan meneillään viime ponnistukset, ennen palkitsevaa kesää. Koitetaan jaksaa!