MÀ menos uuten luokkaan: hmm kuinkahan nopeasti tÀÀ luokka ja opettajat alkaa vihaa mua
seen from China
seen from Canada
seen from United States
seen from China

seen from Sweden
seen from Russia

seen from United States
seen from United States
seen from United States
seen from China
seen from China
seen from Malaysia
seen from China
seen from Spain

seen from United States
seen from China
seen from Australia
seen from China

seen from United States

seen from Maldives
MÀ menos uuten luokkaan: hmm kuinkahan nopeasti tÀÀ luokka ja opettajat alkaa vihaa mua

Anya is live and ready to show you everything. Watch her strip, dance, and perform exclusive shows just for you. Interact in real-time and make your fantasies come true.
Free to watch âą No registration required âą HD streaming
Incoming mail #SuomiFinland #PriorityMail #Postcrossing #Philately #đč #luokka #hologramstamp ##2007
Pieni rakkauslaulu automarkettien (muka) ankealle ihmisyydelle
Jonkin aikaa sitten Kalle Haatasen radio-ohjelmassa â ohjelma jonka ihanuutta en vĂ€sy ylistĂ€mÀÀn â oli vieraana Laura Kolbe. Aiheena oli suomalainen ylĂ€luokka ja ylĂ€luokkaisuus. Ohjelmasta keskustellessani eri yhteyksissĂ€ syntyi ajoittain lievÀÀ huvittuneisuutta ilmiön âsuomalainen ylĂ€luokkaâ ÀÀrellĂ€. Onko sellaista muka? Kolben ja Haatasen keskustelussa nousi hyvin esiin se, ettĂ€ vaikka suomalainen ylĂ€luokka olisikin pieni, ovat ylĂ€luokkaiset tavat mieltÀÀ, jĂ€sentÀÀ ja arvottaa elĂ€mĂ€ntapoja ja kulutustottumuksia kulttuurisesti voimakkaita ja lĂ€pitunkevia.
TÀmÀn aamun (5.10.2014) Hesarin jutusta Mihin Stockmannin vetovoima katosi ne suorastaan puskevat iholle. Jutussa ÀÀnessÀ ovat toimittaja Anna-Stina NykÀnen, tutkija Anna Kortelainen ja erittÀin hermostuttavalla tavalla elitistiset elÀmÀntapoja ja kulutustottumuksia koskevat arvotukset ja asenteet. Ne elÀvÀt ja hengittÀvÀt siinÀ, miten jutussa luonnehditaan erilaisia ostosympÀristöjÀ. Vai mitÀ sanotte nÀistÀ:
Kuitenkin tavaratalossa nainen on normi: kun tulee kuulutus asiakkaille, se tarkoittaa lĂ€htökohtaisesti naisia. âSe on luksusta, joka tuottaa viihtymistĂ€. SitĂ€ samaa ei ole kauppakeskuksessa tai automarketissa.â
Tai
Nettiostaminen muistuttaa maaseudulla jo ammoin kÀytettyÀ postimyyntiÀ
Ja
KĂ€ydÀÀn katsomassa, millainen tunnelma tavaratalossa on. Ei kyllĂ€ nĂ€y halvan nĂ€köisiĂ€ âlaarejaâ tai âkĂ€mĂ€isiĂ€ kenkiĂ€â  (âŠ) Eniten hĂ€mmĂ€styttĂ€vĂ€t silti asiakkaat: kaikki ovat ÀÀrettömĂ€n kohteliaita toisiaan kohtaan, antavat huomaavaisesti tilaa, sanovat kauniisti kiitos ja anteeksi, miehet pÀÀstĂ€vĂ€t naiset hissistĂ€ ensiksi ulos.
Ja lopulta jutun sydÀntÀsÀrkevÀnÀ lopetuksena:
Nyt olemme saavuttaneet ostajina yhden ÀÀripÀÀn. Siihen kuuluu nuhjuinen nettikaupan sormeilu. Ja karu kauppareissu, joka (âŠ) kielii jo laitostumisesta. âOnko mikÀÀn ankeampaa kuin automarketin autohallissa kĂ€rryjĂ€ työntĂ€vĂ€ ihminen. SiitĂ€ puuttuu kaikki aistikkuus'.
Jutussa toistensa vastinpareiksi asettuvat aistillinen ja kallis tavaratalo ja halpojen laarien sekÀ kÀmÀsten kenkien automarketti. Vai pitÀisikö sanoa ylemmÀn keskiluokan legitiimi maku vastaan alaluokan ankea ja karu bulkkimaku? Tai ylemmÀn keskiluokan naisten helmikaulainen aistillisuus vastaan alemman keskiluokan ja työvÀenluokan naisten paplarit, ankeat alelaarit ja kÀmÀset kengÀt? Tai sivistyneet ja kohteliaat kaupunkilaiset vastaan nuhjuisesti nettikauppaa sormeilevat maalaiset?
Jutussa oikeanlainen â aistikas, kohtelias, emansipoivakin â kuluttaminen tapahtuu Stockmannilla. SiellĂ€ voi jopa âpysĂ€htyĂ€ elvyttĂ€vĂ€lle lasilliselle rauhassaâ, ilman pelkoa âpubisoituneestaâ ympĂ€ristöstĂ€. Oikea naisten huone! YmmĂ€rrĂ€n kyllĂ€, ettĂ€ 1800-luvulla tavaratalot todella olivat emansipoivia tiloja (osalle) naisista: siellĂ€ saattoi kĂ€yttÀÀ omaa rahaa ja flaneerata hyvĂ€llĂ€ syyllĂ€ ja oikeutetusti. Mutta voiko naisen mahdollisuutta kĂ€yttÀÀ omaa rahaa kalliiden luksustuotteiden kuluttamiseen enÀÀ 2000-luvun Suomessa pitÀÀ emansipoitumisen merkkinĂ€ sinĂ€llÀÀn? Minusta ei. Naiset kun eivĂ€t ole mikÀÀn yksi joukko, tĂ€mĂ€nhĂ€n on feministinen (luokka)tutkimus niin monin erilaisin tavoin tuonut esiin.
KeitÀ ovat ne naiset, jotka pÀÀsevÀt, haluavat tai joutuvat osallisiksi tÀhÀn oikeanlaisen kuluttamisen maailmaan? KÀrjistÀen on kyse aika pienestÀ joukosta ihmisiÀ: helsinkilÀisestÀ ylemmÀstÀ keskiluokasta. Maaseudulla, ihan jo olosuhteidenkin pakosta, kÀytetÀÀn vaateostoksissa todella varmastikin enemmÀn nettikauppaa vanhan postimyynnin jatkumona. Veikkaan myös, ettÀ kehyskunnassa tai lÀhiössÀ asuvalla työssÀkÀyvÀllÀ/työttömÀllÀ kolmen lapsen ÀidillÀ ei ole varaa tai aikaa laittaa helmiÀ kaulaan ja lÀhteÀ Helsingin keskustaan Stockmannille ostostelemaan. HÀnelle ainoa hetki kulutusfiilistellÀ voi olla juuri iltahetki netissÀ tai pieni tuokio automarketissa. Ainakin Eeva Jokisen tutkimuksessa (Aikuisten arki, Gaudeamus, 2005) pienten lasten Àideille hetki netissÀ lasten mentyÀ nukkumaan oli tÀrkeÀÀ omaa aikaa ja tilaa.
En millÀÀn, en niin millÀÀn soisi, ettĂ€ tĂ€hĂ€n hetkeen liitetÀÀn mÀÀre ânuhjuinen sormeiluâ, kuten jutussa tehdÀÀn. Se tekee toisten unelmista ja unelmoinnista jotenkin likaisempaa kuin toisten.
Jokaisella on oikeus unelmiin.Â
Ja lisÀÀn: etenkin heillÀ, jotka elÀvÀt elÀmÀn pakkoraoissa.
TÀmÀn sanottuani totean vielÀ: en minÀkÀÀn automarketteihin perustuvaa yhdyskuntarakennetta ja kulutusyhteiskuntaa ihannoi. Mutta minusta olisi syytÀ miettiÀ asiaa rakenteellisemmasta nÀkökulmasta ja kysyÀ, miksi elÀmme yhteiskunnassa, jonka yhdyskuntarakenne ja pÀivittÀistavarakauppa tÀllÀ tavoin keskittyvÀt. Ja mitÀ sille voisi tehdÀ?
Nostaisin esille rahan mahdin ja poliittisen pÀÀtöksenteon merkityksen.
SitĂ€ paitsi automarketissa, kauppakeskuksessa ja tavaratalossa asiointi ei ehkĂ€ sittenkÀÀn ole niin kovin eri asia kuin jutussa annetaan ymmĂ€rtÀÀ. Ostoksilla kĂ€yminen voi olla elĂ€myksellistĂ€ toimintaa ympĂ€ristöstĂ€ riippumatta. En tarkoita tĂ€llĂ€ ihannoida kaupallisia tiloja â otan vain vakavasti sen tosiasian, ettĂ€ elĂ€mme markkinataloudessa jossa kuluttaminen on kuin onkin keskeinen osa elĂ€mĂ€ntapaamme. ItsessĂ€ni en huomaa suurtakaan eroa astuessani automarkettiin, kirpputorille tai Stockmannille. Jos tilanne on otollinen, asetun ohikiitĂ€vĂ€ksi hetkeksi sisĂ€isen hykerryksen tilaan. Hetken kaikki on mahdollista ja olen kummallisen onnellinen: olisikohan tÀÀllĂ€ pinkkiĂ€ juoksupaitaa? Tai sopivia kangaskenkiĂ€? Ihanan vĂ€ristĂ€ syystakkia? Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Juttu pÀÀttyy toteamukseen:
Onko mikÀÀn ankeampaa kuin automarketin autohallissa kÀrryjÀ työntÀvÀ ihminen. SiitÀ puuttuu kaikki aistikkuus.
Miten se ihminen nyt voisi olla yhtÀÀn sen ankeampi tai vĂ€hemmĂ€n aistikas kuin joku toinen? MitĂ€ tĂ€hĂ€n edes voi sanoa?Â
Suututtaa ja surettaa.Â
Ainoa sanottava, jonka juuri nyt keksin, on: minÀ rakastan sinua, automarketin autohallissa kÀrryjÀ juuri nyt tÀllÀkin hetkellÀ työntÀvÀ ihminen, etkÀ sinÀ minusta ole yhtÀÀn ankea.
                                                 * * *
Suosittelen lopuksi vielÀ paria yhteiskuntatieteellistÀ kulutustottumuksia, ostosympÀristöjÀ, ostostelua ja elÀmÀntapaa avaavaa ja elÀhdyttÀvÀÀ lukukokemusta:
JÀrvinen, Katriina & Kolbe, Laura (2012) LuokkaretkellÀ hyvinvointiyhteiskunnassa. Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Helsinki: Kirjapaja.
Lehtonen, Turo-Kimmo (1999) Rahan vallassa. Ostoksilla kÀyminen ja markkinatalouden arki. Helsinki: Tutkijaliitto.
Purhonen, Semi ym. (2014) Suomalainen maku. KulttuuripÀÀoma, kulutus ja elÀmÀntyylien sosiaalinen eriytyminen. Helsinki: Gaudeamus. Keskusteltu kirjasta Kalle Haatasen radio-ohjelmassa kuunneltavissa Yle Areenassa.
362. Luokka / our classroom
TÀllainen siitÀ sitten tuli <3
This is it <3