#kuulumisia

no oikeestaan ihan hyvin. alotin joulukuussa uudestaan mielialalääkityksen ja se yhdessä lisääntyvän valon kanssa on antanu tosi paljo energiaa tehä taas kivoja juttuja. on ihanaa ku en koko ajan oo kärtynen äiti, joka tiuskii lapsellensa 💕 toisaalta lääkityksen takia oon nukkunu vähä huonosti, mutta valintoja valintoja...

oon myös kiirastulessa, koska mun gradu on lähes valmis ja oon lähettäny sen saamaan palautetta melkeen 2vk sitte, mutta ohjaaja ei oo vieläkään vastannu, mutta en uskalla hoputtaa sitä. tossa on nyt aika paljo kiinni että millanen palaute sieltä tulee, joutuuko tekeen vielö paljo työtä vai vaan pikku korjauksia. sit välillä iskee paniikki, että apua, mitä valmistumisen jälkeen, mutta yritän nyt keskittyä yhteen asiaan kerrallaan 😊

Vaikka en ole koskaan voinut viettää kanssasi mitään juhlapäiviä, edes syntymäpäivääsi, haluan silti kirjoittaa sinulle vapputervehdyksen. Tiedän, että et ehkä ymmärrä kaikkea tällä hetkellä, mutta toivon, että jonain päivänä voit lukea tämän ja tuntea, kuinka paljon rakastan sinua. Olen onnellinen, että olet olemassa. Olet minun ainoa poikani ja rakastan sinua kaikesta sydämestäni. Vaikka en…

Henkilökohtasesti alotin syksyllä yliopistossa (woah!!) kolmannella yrityskerralla kulttuurintutkimuksessa (pääaineena kirjallisuus, ylläri). Lets hope ett menis niinku suunnittelin. Lisäksi oon lukenu entistäkin enemmän LGBTQ+ kirjallisuutta ja en voi ku vaan suositella Alice Winnin vuoden 2023 romaania In Memoriam. Se löytyy jo nyt suomeksi ja ainakin mun mielestä käännös on todella onnistunut, ei sillä että olisin alkuperäiskielellä sitä vielä edes lukenut, mutta uskoakseni käännös on onnistunut. Ainakin pidin siitä itse. Tarinana In Memoriam on äärimmäisen koskettava, vaikkakin paikoin ehkä hitusen cringe ja tarinan loppu oli aivan erilainen kuin olin odottanut. Toisaalta kaipasin järkyttäviä tunnekokemuksia, mutta loppu kelpasi siitä huolimatta. Haluaisin eroista huolimatta verrata teosta 1920-luvulla julkaistuun Länsirintamalta ei mitään uutta (Erich Maria Remarque), eli yksinkertaisesti In Memoriam on hyvin vaikuttava ja mukavasti kirjoitettu.

Lisäksi oon viettänyt viime keväästä alkaen melkein joka päivä hetken viime Hobitti-ficcien parissa. Jos on olemassa jumala, niin päästäisi minut jo Bagginshieldin tuskasta </3.

Rakkaat pelastusarmeijalaiset ja ystävät

Hiljaisen viikon tervehdys sinulle. Tuntuu erityisen kurjalta näin pääsiäisenä se, ettemme voi kokoontua yhteen emmekä tavata sukulaisia. Meillä kotona unohtui pääsiäisruohon istutuskin kaiken poikkeuksellisuuden keskellä. Kun koko maailma on myllerryksen vallassa, on melkein vaikea tajuta, että aika kulkee tavallista kulkuaan, kevät on tullut – vaikkakin hyvin keikkuen. Toisaalta me Jeesukseen uskovat saamme nyt olla erityisen kiitollisia uskon lahjastamme. Jos juhlamme merkitys olisi siinä, että lapset saavat kiertää virpomassa tai siinä, että suku kokoontuu aterialle yhdessä tai siinä, että pääsee lomailemaan Lappiin, ei juhlaa nyt tulisi lainkaan. Ylösnousemuksen ihmettä voi kuitenkin juhlia sydämessään ja sen riemun tuntea, vaikka maailma makaisi miten. Sitä riemua toivomme teille kaikille olosuhteista riippumatta!

Pääsiäiseksi annamme teille yhden ohjelmavinkin. Toisena pääsiäispäivänä 13.4. klo 19.02 alkavassa Yle Radio 1:n Dokkari-illassa esitetään dokumentti Jumalan soturit, joka kertoo uusista pelastusarmeijalaisista. Haastateltavina ovat luutnantti Kaisu Leino, kadetti Ari Kulmala sekä hänen tyttärensä sotilas Enni Kulmala. Ohjelman nauhoittamisesta on pitkä aika. Asuimme silloin Kuopiossa ja Kaisu oli äitiyslomalla. Toimittaja oli meillä kaksi päivää ja Kaisu puhui paljon. Te, jotka tunnette meidät henkilökohtaisesti, tiedätte, että Kaisulla kyllä puhetta riittää. Meitä jännittääkin aika paljon, mitä ohjelmaan on valikoitunut, varsinkin, kun se tehtiin vauva-ajan yövalvomisten keskellä.

Kuulumisia Pelastusarmeijasta

Pelastusarmeijan kuulumiset ovat tällä hetkellä kahtalaisia. On surullista kertoa, että esim. Nummelan lomakodin kaikki kesäleirit on jouduttu peruttamaan, samoin nuorten Eye-suurtapahtuma Hollannissa, johon yksi meidänkin osastomme nuorista oli osallistumassa. Monia muita leirejä, koulutuksia ja tapahtumia on jouduttu perumaan tai siirtämään. Toisaalta on hienoa seurata uutisia Suomesta ja maailmalta, miten Pelastusarmeijan osastot ovat tarttuneet tilanteeseen ja tekevät kaikkensa auttaakseen ihmisiä kriisin keskellä. Virossa kadettikouluaikainen ystäväni luutnantti Annelil Aavik ruokkii väsymättömästi nälkäisiä. Kun ihmiset eivät voi kokoontua sisälle syömään, heille jaetaan ruokaa mukaan ovelta. Etelä-Koreassa on otettu joulupadat esiin, mutta niihin ei nyt kerätä rahaa, vaan hengityssuojaimia.  Kaikkialla videoidaan hartauksia ja jumalanpalveluksia, jotta ihmiset voivat osallistua niihin kotonaan internetin välityksellä. Poikkeustilanteen vuoksi myös Sotahuuto on nyt kokonaan luettavissa Internetissä. Myös vanhojen lehtien arkisto on auki. Jos käytössäsi on tietokone, älypuhelin tai tabletti, pääset lukemaan lehtiä osoitteessa: https://issuu.com/sotahuuto

Me tunnemme välillä syvää riittämättömyyttä tilanteen edessä. Meillä on pienet lapset, joita haluamme suojella. Tuntuu silti pahalta kohdata apua tarvitsevat ihmiset pelkästään sähköisiä kanavia ja puhelinlinjoja myöten. Tällä hetkellä se tuntuu kuitenkin ainoalta mahdolliselta tavalta toimia. Vääränlainen urheus ei tässä tilanteessa auta ketään. Olemme kokeneet, että nyt on myös aika rukouksessa valmistautua tulevaan. Kriisin jälkeen tulee olemaan paljon avun tarpeessa olevia ihmisiä. Tässä rukoustyössä kutsumme teitä olemaan mukana. Toivomme, että muistatte rukouksin myös osastomme sosiaaliohjaaja Veeraa, joka etulinjassa ottaa vastaan ihmisten hädän.

Perhearkea

Meitä on ilahduttanut paljon se, että Jumala on antanut meille tässä tilanteessa työnäyn, jota voimme toteuttaa yhdessä lasten kanssa kotoa käsin. Tämä kuva on pysäytyskuva toisen sohvahartautemme videosta. Menossa on reipas laulu. Riku ja lapset liehuttavat Pelastusarmeijan lippuja. Lattialla olevassa korissa odottavat askartelutarvikkeet. Puheen aikana lapsilla on siis omaa puuhaa. Koskaan emme nauhoittamaan ryhtyessämme tiedä, mitä lopputuloksesta tulee. Yksi- ja neljävuotiaat apurimme eivät aina toimi käsikirjoituksen mukaan. Jumala on kuitenkin siunannut työtämme. Saamme siitä itse paljon iloa ja myös rohkaisevaa palautetta katsojilta. 

Välillä jatkuva kotona olo kiristää pinnaa. Rimaa on laskettava ihan kaikessa. Meillä ei tosiaankaan ole kovin siistiä (paitsi nauhoituspäivinä olohuoneessa) ja olemme hyvin kiitollisia laadukkaiden lasten televisio-ohjelmien paljoudesta, joka nykyisen tekniikan avulla on käytettävissämme koko ajan. Olennaista on huumorin säilyminen arjessa. Hassuttelu ja nauraminen estävät mielialaa painumasta miinukselle. 

Rohkaisemmekin myös sinua näkemään asioiden huvittavat puolet. Huumorin kautta löytyy usein myös kiitollisuus. Kun nauraa, tuntee olevansa elossa. Jos asut yksin, soita ystävälle ja muistelkaa yhdessä jotakin vanhaa hauskaa tilannetta, niin että saatte nauraa yhdessä. Se keventää mieltä.

Tuoreeks terveeks – hartaus kotisohvalta

Kaisu Leino

Voit katsoa koko sohvahartauden Tampereen osaston Youtube-kanvalla osoitteessa https://youtu.be/Kj3zKIN4s0M

Virvon varvon viisahasti, taputtelen taitavasti, tuoreeks, terveeks tulevaks vuueks.

Luulenpa, että minään elämäni vuonna ei tuon lapsuudessa opitun virpomalorun toivotus ole ollut niin kouriintuntuvan ajankohtainen kuin nyt. Terveyttä! Sitä me nyt joukolla toivomme ja rukoilemme itsellemme ja lähimmäisillemme – koko maailmalle. Mummollani oli tapana vointia kysyttäessä vastata: ”Täshä mie, tämmöses vanhuue terveyes.” Toisin sanoen asiat olivat ennallaan, olemassa olevat vaivat jo sellaisia, joiden kanssa oli tottunut elämään. Ei ollut tapahtunut mitään huolestuttavaa. Saman sisältöisiä vastauksia, toki vähän hämäläisemmin ilmaistuna, olen ilokseni saanut nyt, kun olen puhunut joidenkin teidän kanssanne. Haluan sydämestäni ihan kaikille teille toivottaa: tuoreeks, terveeks!

Tuoreus taitaa tulla tämän kriisiajan jälkeen aivan pyytämättä. Kukaan ei ole täysin entisellään tämän kaiken jälkeen. Tuoreus voi olla heiveröisyyttä, pienillä voimilla uuteen elämään ponnistelua, vaikeuksista selviytymistä, mutta se voi olla myös pysyvän ja horjumattoman näkemistä uusin silmin, hyvää uudistumista, tervetullutta uutta näkökulmaa. 

Ajankohtaiselta ja kohti tulevalta tuntuu tänään myös kertomus ihmisistä, jotka Jerusalemin kaduilla rientävät vastaanottamaan Jeesusta, odotettua messiasta, hoosianna-huudoin. Voit lukea kertomuksen kaikista evankeliumeista, esim. Mark. 11: 1–11.

Hoosianna! on hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee "oi auta" tai "pelasta", mutta sitä alettiin jo varhain käyttää myös riemu- ja ylistyshuutona. Kuinka voikaan yhteen sanaan, yhteen huutoon, sisältyä niin paljon olennaista meidän suhteestamme Jumalaan! Nyt me ihmiskuntana riennämme hänen luokseen tuo huuto huulillamme. 

Jumalan ylistäminen tekee meille ihmisille hyvää. Raamatussa meitä kehotetaan siihen jatkuvasti. Paavali ylisti vankilassakin, kahlittuna surkeaan tyrmään, ja sen seurauksena vankilan muurit murtuivat ja kahleet kirposivat. Hän pääsi vapauteen. Se on hyvin voimakas kuva siitä, mitä ylistys voi meissä tehdä.

Minä olen nyt alkanut laulaa ylistyslauluja ääneen itsekseni niinä harvoina hetkinä, kun olen yksin. Ne rauhoittavat mieltä. Lauluissa puhutaan siitä, kuinka Jeesus on Herrojen herra ja kuningasten kuningas, kuinka hän on pyhä, kaikkivaltias ja hallitsee koko maailmaa, kuinka hän on suuri ja ihmeellinen, siitä, kuinka täynnä rakkautta hän on, siitä, kuinka Pyhä Henki voi tehdä ihmeitä minunkin sydämessäni. Ylistys asettaa ihmisen oikealle paikalleen: pieneksi, mutta rakastetuksi suuren, ihmeellisen Jumalan hellään syliin.

Siinä sylissä on lupa huutaa tai kuiskata: auta minua! En pärjää yksin. Pelasta minut, minua pelottaa. Siinä sylissä voivat silmät avautua myös näkemään niitä asioita, joista huolen keskellä voi olla kiitollinen. Siinä sylissä voi sydämeen syttyä kutsumus, ymmärrys siitä, mitä itse voi tehdä, millä tavoin olla Vapahtajan työtoverina juuri tässä ajassa, omien ja yhteisten rajoitusten alaisena.

Minulle on syntynyt tämän poikkeustilanteen myötä hyvä ja juurruttava arkinen tapa. Olen opetellut pesemään kädet riittävän huolellisesti. Se tarkoittaa, että käsiä pitää pestä pitkään. Helppo tapa malttaa hangata ja vaahdottaa riittävästi on laulaa pestessään jokin sopivan pituinen laulu. Minun käsienpesulauluni on Pelastusarmeijan vanhan laulukirjan viimeinen laulu.

Ylistyslauluni riemuiten soikoon Jumalan kunniaksi. Uskollisuutensa rakkautensa sama on ainaisesti. Nöyränä, alttiina palvella tahdon Jumalan kunniaksi, Jumalan kunniaksi, lähimmäisteni parhaaksi.

Kädet ja sydän puhdistuvat samalla kertaa! Missä kohtaa sinun arjessasi on tilaa ylistykselle? Millaista on sinun ylistyksesi? Onko se laulua, hiljaisuutta, liikettä, kuvia? Mikä auttaa sinua asettumaan oikealle paikalle suhteessa Jumalaan?

Toivotan sinulle siunausta hiljaiseen viikkoon. Joillekuille se on nyt aivan erityisen hiljainen, osan meistä voi olla nyt erityisen haastavaa löytää aikaa hiljentymiselle. Minä uskon, että Jeesus haluaa kaikkiin tilanteisiimme ratsastaa kuninkaana ja pelastajana, antaa esimerkin nöyrästä olosuhteisiin suostumisesta, vahvasta uskosta ja rohkeasta oman kutsumuksen toteuttamisesta.

Rukoilemme. Rakas Jeesus, kiitos, että saan huutaa sinulle, hoosianna. Tule minua lähelle tänä pääsiäisenä. Rohkaise läsnäolollasi. Tee ihmeitä, paranna, lohduta, varjele, auta. Minä tarvitsen sinua. Me kaikki tarvitsemme. Anna pääsiäisen avata sieluni Hengen keväälle. Tee hengellisyydestäni tuoretta ja tervettä, sellaista, joka näkyy rakkauden lisääntymisenä. Aamen.

Siunattua pääsiäistä sinulle. Jaksa ja malta pysyä kotona. Älä ole väärällä tavalla vaatimaton, vaan pyydä apua kauppa- ja apteekkiasioiden hoitoon, jos olet yli 70-vuotias tai kuulut riskiryhmiin. Meillä ei ole teidän kaikkien puhelinnumeroita. Soita siis rohkeasti meille, jos haluat jutella tai tarvitset apua. Jeesus sinua runsaasti siunatkoon!

Nokialla 3.4.2020

Rakkaat pelastusarmeijalaiset ja ystävät

Tämä on Pelastusarmeijan Tampereen osaston ensimmäinen poikkeusajan tervehdyskirje jäsenilleen ja ystävilleen. Erityisesti haluamme muistaa teitä, joilla ei ole mahdollisuutta tietokoneen välityksellä saada ajankohtaista tietoa ja osallistua hartauksiin. Joukossanne on ystäviä Tampereen alueen ulkopuolelta ja koska vasta hiljan olemme aloittaneet työn Tampereella, on myös teitä, joita emme ole vielä ehtineet lainkaan tavata. Nyt tutustumme näin kirjeen välityksellä.

Kirjeessä kerromme vähän sekä meidän perheen että osaston ja Pelastusarmeijan kuulumisia ja mukana on myös edellisen sunnuntain internethartauden puhe. Julkaisemme hartauden aina pyhäaamuisin 

Tampereen osaston uudella Youtube-kanavalla: https://www.youtube.com/channel/UCZGtnUV6NeQfMzkghTM2j1g 

Facebook-sivullamme: https://www.facebook.com/PATampere 

ja osaston kotisivuilla: https://www.pelastusarmeija.fi/tampere 

Voitte siis vinkata hartaudesta sellaisille ystävillenne, joilla on tietokone ja internetyhteys.

Kaikki on tapahtunut tavattoman nopeasti. Yhtenä päivänä osaston työ oli täydessä vauhdissa, ja sitten kuin veitsellä leikaten kaikki piti keskeyttää ja organisoida uudelleen. Työkenttä ei ole hävinnyt mihinkään ja ihmiset tarvitsevat apua ja tukea nyt erityisen paljon. Julkinen palvelumme on nyt kaikki internetin, puhelimen ja postin kautta tapahtuvaa:

Keskusteluapupuhelimeen vastaavat vuorotellen Kaisu, Riku ja osaston sosiaaliohjaaja Veera. Se on myös teitä varten! Haluamme kuitenkin aivan erityisesti tukea teitä omiamme. Moni teistä asuu yksin ja on yli 70-vuotias. Edessä on siis pitkä yksinäinen aika, kun on pysyteltävä kotosalla. 

Meidän perheellemme kuuluu tämän kaiken keskellä yllättävän hyvää. Lapset ovat vielä niin pieniä, että heille tärkeintä on oma perhe. Akseli jo vähän kaipailee kavereita, mutta sisarukset ovat toisaalta saaneet nyt ihan erityisen mahdollisuuden kasvaa yhdessä, kun Akselikaan ei ole päiväkodissa, vaan molemmat viettävät kaikki päivät kotona. ”Anna on minun paras leikkikaverini”, tuumasi Akseli eräänä päivänä. Hän on oppinut keksimään leikkejä, joissa pikkusisko pysyy mukana, mutta rapatessa roiskuu ja kiistoja selvitellään yhtenään. Kerran illalla lasten nukahdettua pohdimme kulunutta päivää ja totesimme, että kun joskus pitkän ajan kuluttua katsomme tätä kevättä taaksepäin, olemme ehkä unohtaneet huolen ja eristäytymisen ahdistuksen ja muistamme tätä kevättä aikana, jolloin vietimme paljon aikaa perheenä ja lapset nauttivat yhdessäolosta ja kiireettömistä aamuista.

Lasten kanssa päivän rytmi on tärkeä asia, ja rutiinit pitävät myös meidän aikuisten arjenhallintaa ja mielialaa yllä. Suosittelemmekin ihan kaikille teillekin päivärytmissä pysymistä, vaikka päivien sisältö olisikin muuttunut. Meidän päiviämme rytmittävät ulkoilut, ruokailut ja lasten päiväunet. Yleensä arkipäivisin toinen meistä aikuisista on töissä ja toinen hoitaa lapsia. Koska osastolla ei nyt ole mitään ohjelmaa, käymme vuorotellen siellä hommissa. Se tarjoaa pienen irrottautumisen kodista ja paremman mahdollisuuden keskittyä kuin kotona oleva työhuone, mutta typötyhjässä osastossa yksin työskentely nostaa helposti myös melankoliaa pintaan. Tuntuu aina hyvältä palata kodin äänen ja elämän täytteiseen ilmapiiriin, vaikka olisi helpotuksesta huokaisten sieltä aamulla lähtenyt.

Raskaaltakin tämä nimittäin välillä tuntuu. Lapsia ei voi nyt viedä hoitoon edes pariksi tunniksi. Isovanhemmat eivät voi tulla kylään. Aikuisten hengähtämispaikat ovat käyneet vähäisiksi. Silti rakkaus lapsiin tuntuu nyt erityisen pakahduttavalta. Olemme heistä äärettömän onnellisia ja kiitollisia.

Muodonmuutos – hartaus kotisohvalta

Yksi lastemme suosikkikirjoista kertoo perhosen muodonmuutoksesta. Siinä on muna, josta kuoriutuu toukka. Toukka syö ja vahvistuu ja rakentaa sitten itselleen pienen talon, kotelon. Siellä se on piilossa pitkän aikaa, kunnes se tekee kotelon seinään reiän, ja siitä onkin tullut suuri ihana perhonen.

Minulla on sellainen olo, että meidät ihmiset, koko ihmiskunta oikeastaan, on nyt laitettu kotelovaiheeseen. Monen on pakko pysyä seinien sisällä kokonaan ja kaikkien muidenkin niin paljon kuin mahdollista. Toistaiseksi puhutaan vielä näkymättömistä seinistä. Sellaisista seinistä, jotka erottavat meidät toisten ihmisten tapaamisesta. Ulkoilla saamme ja nauttia keväästä. Monissa maissa on nyt jo se tilanne, että kotelon seinät ovat konkreettiset oman kodin seinät. On pysyteltävä sisällä.

Minussa tämä kaikki on herättänyt paljon erilaisia tunteita, kun seuraan ystävien ja tuttavien kipuiluja ja ilon aiheita etätyö- ja etäkouluelämässä, kun ajattelen omia rakkaitani, erityisesti ikäihmisiä, kun pohdin palvelutehtävääni ja kaiken arkisen yhtäkkistä pysähtymistä. Elämä on monella tavalla mullistunut aivan kokonaan ja monella tavalla se on edelleen tuttua ja tavallista. Olen jo nyt joutunut vastatusten oman itseni ja oman sisimpäni kanssa ja arvaan, että se on vasta alkusoittoa. Tämä tilanne ei päästä meistä ketään ravistelematta jollakin tapaa.

Lapset askartelivat perhosia hartauden aikana.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. Saarn. 3: 1–8

Mille asialle sinun elämässäsi on nyt aika? Minkä asian pitää kypsyä ja kokea muodonmuutos kotelon sisällä?

Muutos tapahtuu harvoin helposti. Minun sydämeni särkyy, kun ajattelen kaikkea sitä surua ja pelkoa, jota ihmiset nyt joutuvat käymään läpi. Samalla minussa elää vahva ja varma toivo. Jeesus kävi läpi kaikkein raskaimman tien. Hänen kotelonsa oli hauta ja tuskansa sen sisällä kuoleman tuska. Hän kärsi, jotta me emme omien koettelemustemme keskellä olisi yksin. Hän on erityisen lähellä silloin, kun pelko ja suru ottavat vallan.

Jeesus on voittanut kuoleman. Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hän elää! Siinä on meidän ihmeellinen, kaiken kattava toivomme. Kun uskomme Jeesukseen, kuolemalla ei ole meihin valtaa.

Päästäkseen pois kotelosta, rikkoakseen seinät, perhonen joutuu ponnistelemaan aika tavalla, mutta siitä sen siivet voimistuvat niin, että ne ovat valmiit lentoon, kun kotelo vihdoin murtuu. Haluan toivottaa voimia ja siunausta sinun ponnisteluusi, minkä laatuista se ikinä onkaan. Lainaan Paavalia, joka kirjoittaa Timoteukselle näin: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (Tim. 1: 7). Luota siihen, että Pyhä Henki on voimanasi, kun turvaat Jeesukseen. Vielä koittaa päivä, kun ihana perhonen lähtee lentoon!

”Mä turvassa oon kädessään. Jos kuinka käyneekin, oon kädessään. Myös päivän huomisen jaan kanssa Jeesuksen. Siksi nyt pelkää en, oon kädessään. ”

Stanley Ditmer Pelastusarmeijan laulukirja 38

Noudatathan tarkoin viranomaisten antamia ohjeita ja pidät hyvää huolta itsestäsi. Muistetaan rukouksessa toisiamme. Siunausta, varjelusta, rauhaa ja kestävyyttä toivomme sinulle Jeesuksen nimessä.

Nokialla 27.3.2020

Perjantai 20.4.2018

Mulla on tänään terapia. Sit käyään ruokakaupassa ja vuokraamassa leffoja. Kyllä, ihan fyysisiä levyllä olevia elokuvia. Ainaki uus Tuntematon ja Imitation game. Kolmas päätetään paikanpäällä. (Ku ottaa kolme leffaa niin saa viikon vuokra-aikaa). Ostan varmasti myös irtokarkkeja. Kaupasta ostan ehkä pitsa-aineksia. Sunnuntaina takas työpaikkakunnalle vielä yheks viikoks. Kuukausi on menny sopivan nopeesti. Töissä on ollu kivaa, mutta oon kyllä jo valmis tuleen takas kotiin lopullisesti. Mulla on jo kivasti suunnitelmia toukokuulle :) vaikka wappu vähän stressaa koska siinä on monta muuttujaa. Ainiin, pitää osta kaupasta myös sima-ainekset.

Kaisu Leino  Julkaistu ensimmäisen kerran Yhteys-lehdessä 2/2017

Äitiysvapaani päättymisestä on nyt puolisen vuotta.  Niin kuin aina, puoleen vuoteen mahtuu Pelastusarmeijan osastossa paljon. Tällä kertaa paljon on mahtunut myös kotielämään. Puoli vuotta on pienen lapsen elämässä pitkä aika. Aivan viime aikoina olen myös havahtunut siihen, että minussa ja meissä Rikun kanssa yhdessä, on tapahtunut paljon. Olemme joutuneet opettelemaan uuden tavan tehdä työtä ja uuden tavan järjestää arkemme.

Olemme tavattoman kiitollisia siitä, että meillä on mahdollisuus järjestää työmme niin, että saamme hoitaa Akseli-poikaamme kotona. Se tarkoittaa sitä, että teemme vuorotyötä sekä töissä että kotona. Kun toinen lähtee, toinen tulee. Akseli on tietysti myös mukana osaston tilaisuuksissa. Tänään meillä on sotilaskokous, ja sen ohjelmaa suunnittelemme samalla tavalla kuin työpäiviämme: kun toinen on vastuussa johtamisesta, toinen on vastuussa liikkuvaisesta taaperosta. Uniformupaitojamme pestään nykyisin paljon useammin kuin ennen, sillä meillä tulee usein töissä hiki.

Meidän on siis ollut pakko vähentää työtuntejamme siitä, mihin olimme aikaisemmin tottuneet. Tarvitsemme aikaa myös koko perheen yhdessä ololle. Välillä siitä tulee huono omatunto. Tuntuu vaikealta lähteä töistä kotiin, kun työlistalla on paljon asioita ja mieli on vielä virkeä ja orientoitunut. Minua on vahvistanut ja auttanut valtavasti se tuki, jota olemme tässä tilanteessa saaneet johtajiltamme. Meitä on rohkaistu pitämään oman lapsemme hoivaamista ja oman perheemme hyvinvointia ensimmäisellä sijalla ja muistutettu siitä, että tämä aika, jonka lapsemme on pieni, menee nopeasti ohi.

Samaan aikaan iloitsen siitä, että Jumala on siunannut osastoamme monilla tekevillä käsillä. Meillä on yhteistyötä kahden eri viranomaisen kanssa ja näiden lähettämänä työssä nuoria ihmisiä, joita me voimme tukea ja jotka ovat suureksi avuksi meille. Osastossa on tällä hetkellä myös sotilasavustajana lahjakas ja tarmokas kokelas, jolla on palava kutsumus.  Sitten on tietysti osaston oma aktiivinen väki ja monet vapaaehtoiset, jotka silloin tällöin antavat aikaansa meille. Yhä enemmän meidän työmme onkin olla toisten työn johtajia. Me suunnittelemme ja organisoimme, ohjaamme ja opastamme, motivoimme ja kannustamme. Se on vastuullista mutta tavattoman tyydyttävää työtä.