#kohtuus

Rannan jäitä katsellen asiat mielessä, viinilasin viini vesi kielessä.

Hedelmät ja rypäleet aistin vain, viinirypäleitä kun maistaa sain.

Maku elämään heijastuu hento, tunnelmani on myös aika rento.

Sieluani alkaa jo janottaa, pullon kädet jo kohta varmaan ojentaa.

Lasiin kaadan taas annoksen, minä lopetan seuraavaan vannon sen.

Tunnen juomassani puutoksen, lasissani huomaan taas muutoksen.

Nyt se iski kuin tauti, kun pullonkorkki pysyy aina vain auki.

Ei se monelle nyt iloa anna, ei ketään sitä ilmaiseksi kanna.

Lasillisen tai pari jos vain juoda, kohtuuden rajan itselleen suoda.

Muille päiville jätän lopun pullon, reikään puisen tulpan sullon.

Sujautan sen kaapin kulmaan, jätän sen sinne kylmän huomaan.

Herkkuja voin muutakin ottaa, ei alkoholi ole ainoa joka polttaa.