#kielitiede

my adhd ass?? voluntarily studying linguistics in finnish to get into the turku yliopisto?

IT’S MORE LIKELY THAN U THINK.

Merkit UFOjen pinnassa ovat avaruusolentojen kielellä

Kysymys avaruusolentojen olemassaolosta on ollut vuosikymmenien ajan kiivaan spekuloinnin kohteena, ja hallituksia ja tiedustelupalveluja on usein syytetty ratkaisevan tärkeiden tietojen salaamisesta. Pentagonin entinen virkamies Lue Elizondo, joka aiemmin johti AATIP-ohjelmaa (Advanced Aerospace Threat Identification Program), on tehnyt uraauurtavan paljastuksen ja vahvistanut, että tunnistamattomissa ilmailmiöissä on havaittu muukalaisten kieltä ja symboleja.

Äskettäisen keskustelun aikana Elizondo paljasti, että useissa kohtaamisissa tunnistamattomien lentävien esineiden kanssa on ollut todisteita niiden pinnassa olevista kaiverruksista tai merkinnöistä. Hänen lausuntojensa mukaan näillä symboleilla näyttää olevan jäsenneltyjä kuvioita, mikä viittaa siihen, että ne toimivat jonkinlaisena viestintä- tai tunnistusmuotona.

”Kun on raportteja UAP:stä, johon on kirjoitettu jotain, ensimmäinen oletus on, että se välittää tietoa. Kirjoitus on olemassa kommunikaatiota varten, olipa kyse sitten symboleista, hieroglyfeistä tai jostain kehittyneestä kirjoituksesta”, Elizondo selitti. Hän korosti, että näiden merkintöjen olemassaolo osoittaa, että tunnistamattomien alusten takana on korkeampi älykkyys.

Yksi Elizondon lausuntojen tärkeimmistä johtopäätöksistä on se, että nämä symbolit voivat antaa tietoa ei-inhimillisen älykkyyden (NHI) luonteesta. Jos kehittynyt sivilisaatio vierailee Maassa, muukalaiskielen läsnäolo viittaa tarpeeseen kommunikoida — joko keskenään, ihmiskunnan kanssa tai osana niiden toimintamekanismeja.

Elizondo huomautti myös, että merkinnät eivät olleet sattumanvaraisia naarmuja tai ilmakehän aiheuttamia vaurioita, vaan ne näyttivät olevan tarkkoja kaiverruksia. Tämä viittaa siihen, että näillä symboleilla on erityisiä merkityksiä, aivan kuten ihmisten lentokoneissa ja avaruusaluksissa on tunnistenumeroita, tunnuksia ja toimintakoodeja.

Muukalaissymbolien vahvistaminen avaa uusia väyliä tieteelliselle tutkimukselle. Kielitieteilijät, salakirjoittajat ja tekoälyasiantuntijat voivat olla mukana näiden merkintöjen tulkinnassa. Muukalaiskielen tutkiminen voisi muistuttaa pyrkimyksiä purkaa muinaisia ihmiskirjoituksia, kuten egyptiläisiä hieroglyfejä tai sumerilaisia kiilakirjoituksia.

Elizondo arveli, että tutkijat ovat todennäköisesti jo alkaneet tutkia kaiverrusten kuvioita. Hän ei paljastanut salaisia tietoja, mutta myönsi, että tietyillä hallituksen ja yksityisen sektorin tutkimussektoreilla on käynnissä ponnisteluja näiden symbolien merkityksen ymmärtämiseksi.

Tämä paljastus sopii yhteen kasvavan todistusaineiston kanssa, joka osoittaa, että valtion virastot ovat tutkineet UAP:itä jo vuosia. Elizondo on johdonmukaisesti vaatinut suurempaa avoimuutta ja väittänyt, että yleisö ansaitsee tietää, mitä on löydetty. Hänen kommenttinsa tukevat sotilaslentäjien, tiedusteluviranomaisten ja puolustushenkilöstön todistuksia, jotka ovat kohdanneet UAP:ita, joiden kehittynyt teknologia ylittää ihmisen kyvyt huomattavasti.

Lisäksi keskustelu avaruusolentojen kielestä tuo uuden ulottuvuuden keskusteluun maan ulkopuolisesta älykkyydestä. Jos UAP-lentokoneissa on havaittu symboleja, se viittaa siihen, että nämä esineet eivät ole pelkkiä kehittyneitä lennokkeja tai kokeellisia ihmislentokoneita vaan mahdollisesti älykkään sivilisaation ajoneuvoja.

Kun UAP:iden tutkimus saa yhä enemmän oikeutusta, Elizondon väitteet muukalaiskielestä tarjoavat tutkijoille tärkeän johtolangan. On epävarmaa, voidaanko näitä symboleja täysin ymmärtää, mutta jo pelkästään niiden läsnäolo on merkittävä askel kohti sen tunnustamista, että ihmiskunta ei ehkä olekaan yksin.

Kun valtion virastot julkaisevat hitaasti yhä enemmän tietoa ja yleisön kiinnostus on ennätysmäisen suurta, kysymys ei enää ole, ovatko UAP:t todellisia, vaan mitä ne tarkoittavat ja miten voimme suhtautua niiden viesteihin. Jos muukalaiskielen löytyminen todennetaan ja selvitetään, siitä voi tulla yksi ihmiskunnan historian tärkeimmistä läpimurroista.

  Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Astrolingvisti kertoo kuinka puhua avaruusolennoille

Hetki sitten teattereihin USA:ssa tullut Arrival on nopeasti muotoutumassa vuoden scifi-pläjäykseksi, jota kukaan, ei edes ohjaaja itse, olisi arvannut.

Tarina kertoo lingvisti Louise Banksista (Amy Adams) ja teoreettisesta fyysikosta Ian Donnelly (Jeremy Renner) heidän yrittäessään kommunikoida avaruusolennoille joiden alus on juuri laskeutunut Montanaan. Suurimmalle osalle meistä Arrival on vain yksi viihdyttävä avaruusolentoelokuva muiden joukossa, mutta kourallinen SETIn tutkijoita on saanut oikeasti tehtäväkseen selvittää miten kommunikoida avaruusolennoille. He pitivät elokuvaa enemmänkin dokumenttina kuin draamana,

”Olen niin kateellinen Louise Banksille koska hän pääsee kommunikoimaan kasvotusten avaruusolennon kanssa”,  Messaging Extraterrestrial Intelligence (METI) Internationalin puheenjohtaja Douglas Vakoch kertoi Motherboardille. “Mutta SETIn ja METIn skenaarioissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Ideamme nopeasta sanavaihdsta onkin vuosikymmen — ja se toimii vain jos lähin tähti on asutettu.”

Ennen puheenjohtajaksi ryhmymistään juuri perustetulle METIlle, joka keskittyy avaruusviestinnän kiistanalaiseen tieteenalaan, Vakoch oli tähtienvälisen kommunikaation johtaja SETI Institutessa Kaliforniassa. Suurimman osan urastaan hän on miettinyt kuinka kommunikoida maapallon ulkopuoliselle lajille kun ei edes tiedetä niistä mitään ja viestin liikkuessa kohteeseensa vuosikymmeniä.

Vaikka Amy Adamsin hahmo tekee hommasta helponnäköistä elokuvassa, oikea avaruusolennoille puhumisen tieteen- ja taiteenlaji — nimeltään astrolingvistiikka tai METI — on paljon monimutkaisempaa, ja siinä on mukana kielitieteilijöitä, matemaatikkoja, fyysikkoja ja mielikuvitusta.

Elokuvassa Arrival Rennerin hahmo pottuilee Adamsille hänen lähestymistavastaan avaruusolennoille kommunikoinnissa, kertoen hänelle että hänen tapansa tehdä kielitiedettä on ”kuin matemaatikolla”. Vaikka heitto onkin tehty vitsinä, todellisessa elämässä kyse on enemmän tai vähemmän siitä miten homma toimii. Vakoch huomauttaa, että yksi Adamsin nauttimista eduista elokuvassa on, että hän kykenee kommunikoimaan reaaliajassa avaruusolennoille. Mutta METIn tutkijat lähettävät viestejä kosmokseen, he odottavat vuosikymmenten, ellei vuosisatojen, viivettä viestin lähettämisen ja vastauksen vastaanottamisen välillä, joka perustavan laatuisella tavalla muuttaa tapaa jolla viesti pitäisi rakentaa.

Ensinnäkin se tarkoittaa sitä että viesti lähetetään kosmokseen uskomattoman robustina ja täysin itseensä viittaavana. Toisin kuin Arrivalissa maapallon asukkailla ei ole kykyä opettaa vastaanottajalle viestistä mitään johtuen viestin välitykseen kuluvasta ajasta. METIn tutkijat joutuvat viestin sisällön lähettämisen lisäksi lähettämään ohjeet miten lukea viestiä, ja nämä ohjeet täytyy olla jollain tavalla avaruusolentojen luettavissa myös.

Se mitä tämä tarkoittaa on että sen sijaan että yritettäisiin keksiä miten avaruusolentojen kieli rakentaa heidän maailmankuvansa (Arrivalin teoreettinen pohja on nimeltään lingvistinen relativismi) ja perustaa viesti tähän, METIn tutkijat liikkuvat vastakkaiseen suuntaan.

”Etsimme kosmista Rosettan kiveä”, sanoo Vakoch. ”Mutta kysymys kuuluu: Mitä meillä ja avaruusolennoilla on yhteistä?”

Kuten saattaisi odottaa, tämä kysymys johtaa suurimman osan METIn tutkijoista matematiikan ja fysiikan kieliin, jotka saattaisivat olla tunnettuja myös avaruusolentojen yhteiskunnassa jolla on kyky vastaanottaa viestit.

Kun hollantilaissaksalainen matemaatikko Hans Freudenthal loi 1900-luvulla LINCOSin, ensimmäisen kielen jolla kommunikoida avaruusolennoille, hän käytti matemaattisia periaatteita kuvaamaan kaikkea ajan luonteesta siihen mitä rakkaus on. Vuonna 2013 hollantilainen astronomi Alexander Ollongren loi toisen version LINCOSista, joka kommunikoi samanlaisia ideoita symbolisen logiikan ja lambda-laskennan käsitteisiin puettuna. Molemmissa näistä lingua cosmica on itsenäinen ja sen juuret ovat oletetuissa universaaleissa periaatteissa (matematiikassa ja logiikassa) — mutta se silti saattaa olla avaruusolennoille siansaksaa.

”Vaikka ihmiset ja avaruusolennot molemmat ovat kehittäneet matematiikan ja tieteen, ne eivät välttämättä keskenään vaihdettavissa”, sanoo Vakoch. ”Ehkä tiede alkaa eri kohdasta riippuen organismin biologiasta tai tietyistä tarpeista. Arrival pitää totuuden siemenen, ja se tapa jolla me jäsennämme maailmaa ja puhumme siitä voi olla täysin omalaatuista omalle lajillemme.”

Pointin selkeyttämiseksi Vakoch lainaa epäeuklidista geometriaa 1800-luvulta. Kahden vuosituhannen ajan Euklidin näkökulma tasaisesta universumista oli vallitseva ja perustui hänen viidennelle postulaatilleen, joka sanoo että kaksi yhdensuuntaista suoraa ei koskaan leikkaa. Mutta kourallinen eurooppalaisia geometrian tutkijoita 1800-luvulla korvasi tämän aksiooman sen vastakohdalla — eli että kaksi yhdensuuntaista suoraa voi leikata — joka muutti maailmankuvaamme ja teki avaruudesta kaarevan tasaisen sijaan.

Tämä tärkeä pointti on että molemmat geometriat ovat sisäisesti konsistentteja ja että niitä on käytetty lukemattomiin tieteellisiin ja matemaattisiin löytöihin. Joten vaikka me puhume tieteen tai matematiikan kielellä avaruusolennoille, se ei välttämättä tarkoita sitä että me puhumme samalla tieteen tai matematiikan kielellä.

Pitäen tämän mielessä, Vakoch kannustaa tutkimaan tusinoittain eri tapoja yrittää kommunikoida avaruusolennoille. Hänen mielstään idea siitä että luodaan itsenäinen viesti joka voidaan välittää kerralla on ihmismielen tuote nähdä lähetyksen ja vastaanoton tapahtuvan yhden sukupolven aikana. Jos me jätämme tämän idean ja hyväksymme tähtien välisen kommunikaation todennäköisesti tapahtuvan vuosisadoissa tai -tuhansissa, se avaa radikaalisti uudenlaisia tapoja yrittää kommunikoida avaruusolennoille.

Arecibon teleskooppi Puerto Ricossa oli käytössä ensimmäisen avaruusviestin lähettämisessä.

Sen puolen vuosisadan aikana, joka on kulunut ensimmäisen ja toisen LINCOSin versioiden kehittämisestä, ei ole ollut puutetta ideoista siitä miten puhua avaruusolennoille. Jotkut ovat luottaneet auditiivisiin tai visuaalisiin komponentteihin, kuten Voyager-avaruusalus joka piti sisällään tallennettuja ääniä ja kuvia. Samoin ensimmäinen radiokommunikaatio joka oli tarkoitettu avaruusolennoille, joka tunnetaan Arecibo-viestinä, oli myös kuva joka esitti pikselöitynyttä ihmistä jä Arecibon teleskooppia. Valitettavasti tämän tyyppiset viestit perustuvat ideaan että avaruusolennoilla on kuulo- ja näköelimet kuten meillä — mutta ottaen huomioon että näkökyky on riippumattomasti kehittynyt kymmeniä kertoja pelkästään maapallolla, tämä idea ei välttämättä ole niin kaukaa haettua kuin miltä se kuulostaa.

Toiset yleiset ideat tulevat eri muodoissa kuten massiiviset datadumppaukset tai tietokoneohjelmien lähettäminen avaruuteen joka on avaruusolennon ajettavaissa heti kun se pääsee käsiksi ihmisen ohjelmointikyvyistä. Tämä oli CosmicOS:n taustalla oleva idea, ohjelman joka olisi roolipeli jolla opetetaan avaruusolentoja maapallosta. Ja että jonain hetkenä koko Craigslist lähetettiin avaruuteen (enemmänkin julkisuustemppu kuin mikään tiedejuttu, mutta ehkä avaruusolennot tarvitsevat uutta sohvaa?). Toiset strateguat palaavat kovat tieteen pariin, kuten RuBisCo Stars -viesti joka lähetti DNA-sekvenssin proteiinille jota käytetään kasvien fotosynteesissa.

Se onko yksikään näistä viesteistä avaruusolentojen luettavissa tai saapuuko ne koskaan avaruusolentojen tietoon on mahdotonta sanoa, jonka takia Vakoch ja hänen kollegansa METI Internationalissa keskittyvät tutkimaan niin monia erilaisia viestirakennelmia kuin mahdollista tällä välillä. He toivovat alkavansa välittää viestejä kosmokseen vuoden 2018 lopulla, mutta tällä hetkellä tärkeä asia on pitää mieli avoimena ja mielikuvitus aktiivisena, joka Vakochille on yksi tärkeä Arrivalin pääpointti.

”Asia josta pidän Arrivalissa eniten on että se kuvaa tietynlaista avoimuutta uudenlaiseen todellisuuden luonteen ymmärrykseen jota me tarvitsemme kyetäksemme ymmärtämään toista sivilisaatiota”, sanoo Vakoch. ”Se mitä SETIltä ja METIltä toivomme on, että yli vuosikymmenten tai vuosisatojen kykenemme ymmärtämään kuinka toinen sivilisaatio ymmärtää ja ja puhuu sen omasta maailmasta.”

  Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Tää päivitys sai pienen ja hennon kielitieteilijän sisälläni itkemään.  Suomi on maailman kielten mittakaavassa suuri ja hyvinvoiva kieli. Vaikka tietenkin saksa, englanti ja mandariininkiina ovat puhujamäärältään suurempia kieliä, niin silti, suomen kieli on yksi maailman puhutuimmista sillä viiden miljoonan puhujamäärä on paljon.