#kansallispuvut

Tästä nyt muutama linkki ja vinkki alottelijoille jotka haluais tutustua lisää kansallispukuharrastukseen tai aloittaa itse! 

Oon tehny kaikki tarpeelliset kansallispukukangastilaukset Helmi Vuorelmalta, sieltä saa tilattua helposti kokonaisia settejä esimerkiksi puvun liivin valmistukseen! Settin kuuluu kaavat, kankaat ja ohjeet. http://www.vuorelma.net/

Ja en ikinä voi suositella tarpeeksi KANSALLISPUKU-ryhmään liittymistä facebookissa. Olen puvun teon aikana kysynyt mitä yksinkertaisimpia kysymyksiä ryhmäläisiltä ja vastaukset saa aina! Lahjoituksena sieltä sain jopa Härmän pukuni taskun ja kokan. 

Tykkimyssy jonka olen Kirkkonummen pukuuni tehnyt oli aivan oma työmaansa ja suosittelenkin etenkin päähineiden teon suhteen tutkimaan kansanopistojen kurssitarjontaa, monet kunnat järjestävät kansallispukukursseja joilla pääsee valmistamaan puvun osia. Ikinä en olisi itse saanut tykkimyssyä kasaan ilman kädestäpitelytason apua. 

Kansallispuku voi helposti luoda sellaisen illuusion, että se on pukukokonaisuus. Tai siis kansallispuku toki onkin. Kuitenkin kansan ihmisillä oli vaatteita, kuten meilläkin, varallisuutensa mukaan enemmän tai vähemmän. Ja aika hassua olisi, jos omassa vaatekaapissani olisi vain täsmälleen samanlaisia housuja, joiden kanssa käyttäisin aina täsmälleen samanlaista paitaa. Niillä, joilla oli varaa (ja heitä oli!), oli useita hameita, liivejä, paitoja, päähineitä, esiliinoja, huiveja, hansikkaita, sukkia, röijyjä jne. Ja niitä voitiin yhdistellä eri tavoin, miten nyt milloinkin huvitti. Vaatteet olivat myös periytyvää ja arvostettua omaisuutta, joten aikakausien kerrostumatkin lomittuivat käytännössä.

Ihan koko kansallispukujen historian ajan asiantuntijat ovat käyneet kiivastakin keskustelua siitä, pitäisikö kansallispuvut toteuttaa täsmälleen esikuvien mukaisiksi niin materiaalien, kaavoituksen kuin tekotapansakin osalta vai pitäisikö niitä sopivasti keventää, helpottaa ja muotoilla enemmän muodinmukaisiksi ja edullisemmiksi valmistaa, jotta ihmiset käyttäisivät niitä mieluummin. Uskokaa tai älkää, me keskustelemme siitä edelleen. Jatkuvasti.

Painotan aina sitä, miten kansallispuku on jokaiselle kansalaiselle omanlaisensa. Se merkitsee eri asioita eri ihmisille. Sitä ei omista kukaan ja sen omistamme me kaikki. Ja se on ihan hyvä niin. Minulle tärkeää on se, että kansallispuvut tehdään esikuvien mukaisiksi. Perusteluja on monia, mutta tässä se tärkein: jos esikuvat unohdetaan, ajaudutaan lopulta niin kauas alkuperästä, että se katoaa. Keisarin uudet vaatteet, tiedättehän.

“Kansallispuvut ovat todella ekologisia. Niistä riittää monen sukupolven juhlapuvuiksi. Kun puku on liian kulunut juhliin, siitä tehdään arkivaatteita tai tavaroita. Kansallispuvut tehtiin zero waste -ajatuksella ennen kuin sanaparia oli vielä keksittykään.”

-

”Kaikki ansaitsevat sen mielihyvän, joka kässäilystä tulee. Hyvän olon ei tarvitse tulla valmiiksi saamisesta, vaan se voi tulla tekemisestä. Nykymaailmassa kaiken pitäisi tapahtua tuhannen nopeasti, mutta esimerkiksi kansallispuvun ääressä voit pistellä saumaa koko päivän ja olla onnellinen. Ennen vaatteita ommeltiin säästösyistä, nyt itse tehty voi olla kalliimpaa, kun työhön laitetaan paljon aikaa sekä halutaan käyttää hyvissä olosuhteissa tehtyjä ekologisia kankaita.”

-

Murto ei ole kuitenkaan tyytyväinen kädentaitojen ammattikoulutukseen.

”Käsityöalan tutkinnon voi suorittaa olemalla 85 % opiskeluajasta harjoittelupaikassa, jota koulu ei edes tarkista.”

Murto kertoo, että hänen kokemuksensa mukaan myös alan oppilaitoksissa resurssit tuntuvat kuihtuvan olemattomiin.

Muut kyllä panevat sen merkille. Ikäihmiset ja lapset hymyilevät, samoin enemmistö naisista. Ihanaa nähdä perinneasu, valkohiuksinen rouva huikkaa. Tahtoo, taapero ilmoittaa ja tavoittelee helmaani.

Myös nuoriso noteeraa puvun, mutta ei myönteisessä mielessä. Silmien muljauttelua ja supinaa, tirskahduksia.

Ja sitten ovat miehet, keski-ikäiset miehet. He eivät vahingossakaan reagoi millään tavalla. Ei katseita, ei kiinnostusta. Ehkä se on huomaavaisuutta, mahdollisesti jotain muuta.

Jos ummikko kaivautuu nettiin etsimään kansallispukujen käyttöohjeita, hän järkyttyy. Sääntöjä on runsaasti, ja ne ovat yksityiskohtaisia.

Esiliinan on oltava noin kämmenen leveyden verran hametta lyhyempi, internet opastaa. Hiukset kammataan sileästi pois otsalta päähineen alle. Polvisukat sidotaan polvitaipeesta sukkanauhoin, jotka voivat olla esimerkiksi pirtanauhaa.

Lavansaaren ja Seiskarin puvut

Räisälän puku