#jeejee

Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla eli Linnan juhlissa tullaan tarjoamaan Lapin makuja, kuten poroa, loimulohipiirakkaa ja riekkoa, tiedotti Presidentinkanslia viime viikolla.

Lintujärjestö Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi ei aluksi kuulosta riekkotarjoilusta kuullessaan erityisen järkyttyneeltä. ”Ei se erityisen pöyristyttävää ole, jos on varmuus siitä, että riekot ovat peräisin Ylä-Lapista ja että ne on pyydetty ampumalla eikä ansalangoilla”, hän summaa.

Pyyntitapa on kuitenkin Lehtiniemen mielestä tärkeä. Birdlife pitää ansalangoilla pyytämistä samaan tapaan epäeettisenä kuin Etelä-Euroopassa harjoitettua pikkulintujen liima-ansapyyntiä. Lehtiniemen ensimmäisen haastattelun jälkeen HS saa presidentinkansliasta vastauksen riekkojen alkuperästä. ”Riekko on ansapyydetty viime talvena Enontekiön alueelta. Tarjoiluihin on varattu yhteensä 32 riekkoa”, kansliasta kerrotaan sähköpostitse. ”Kun se näin on, niin ei se kyllä ole eettistä tarjottavaa”, Birdlifen Lehtiniemi kommentoi asiasta kuullessaan.

Ansalangat ovat perinteinen riekon pyyntitapa. Siinä riekkojen kulkureiteille tunturikoivikoihin viritellään siimalenkkejä, jotka kiristyvät riekon ympärille ja vangitsevat sen. ”Lintu jää siihen kiinni ja kuolee hiljalleen”, Lehtiniemi sanoo. Ansapyynti on sallittu Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnissa. Pyyntialueet ovat suuria ja pyytäjä löytää linnun tyypillisesti kuolleena, Lehtiniemi sanoo. Metsäkanalinnut ovat voimakkaita lentoon lähtijöitä, jolloin ne paetessaan saavat lenkin kiristymään entisestään. Jos presidentinkanslian tiedosta pitää jotakin positiivista etsiä, se on Lehtiniemen mukaan se, että pyynti on tehty viime talvena, kun riekkojen tunturikanta oli erityisen korkea.

Metsästäjien oma käsitys on, että riekot kuolevat kiristyviin lenkkeihin melko nopeasti kuristumalla.

HS kysyi asiaa myös Metsähallituksen eläköityneeltä naalin suojelun asiantuntijalta Tuomo Ollilalta, joka on liikkunut paljon Tunturi-Lapissa ja puhunut pyytäjien kanssa. Ollilankin käsitys on, että riekot kuolevat ”kohtuullisen nopeasti” silloin, jos ansa on viritetty onnistuneesti. ”Toki jos se jää ansaan huonommin, se voi olla eri asia”, hän sanoo.

Yleisesti ottaen Birdlife on sitä mieltä, että uhanalaisia lintulajeja ei pitäisi metsästää. Ampumisen lopettaminen olisi helpoin tapa auttaa lajeja, Lehtiniemi perustelee. Suomessa ammutaan yhä esimerkiksi erittäin uhanalaisia tukkasotkia ja vaarantuneita heinätaveja ja jouhisorsia.