Jos Lahtinen kuolisi sillä lailla tarpeettomasti huonosta strategiasta johtuen, kuten Lehto canonissa, ja Määttä olisi juuri sillä hetkellä eksyksissä metsässä, Määttä kantaisi sitä syyllisyyttä sisällään lopun ikäänsä. Vielä ikävämpää olisi, jos juuri ennen sitä he olisivat tajunneet tuntevansa jotain epäplatonista toisiaan kohtaan. Vielä ikävämpää olisi, jos he vaikka olisivat juuri ennen Lahtisen kaatumista lupailleet, et selvitellään tätä paremmalla hetkellä. Tämmöinen syyllisyys, turhautuminen ja kyvyttömyys vaikuttaa asioihin saisi Määtän käpertymään sisäänsä eikä hän siitä enää oikein avautuisi. (Ehkä Lehdolle, vähän kaverillisen väkivallan kautta.)
Sotien jälkeen Määttä palaa kotiin ja nai naapurintyttö-Kertun, koska niin kuuluu tehdä. Niin kuin kuului mennä sinne Lapin sotaankin ja sitten takaisin kotikylään, tai minne sieltä olikaan kaikki evakuoitu. Määttä olisi sellainen suorittaja, että kaikki tavallaan hoituisi. Olisi vaimo, olisi lapsia tasaista tahtia, olisi töitä ja vaivalla rakennettu rintamamiestalo. Määttä ei ryyppäisi, ei olisi pihi ja kaikki hoituu. Tai no kerran kesässä Määttä vetää yksin hirveen kännin ja sulkeutuu tavallista enemmän. Kerttu tyytyy siihen, kun eihän se kuitenkaan vaikka lyö niin kuin naapurin mies. Ei sillä niin väliä vaikka Määttä vaikuttaa sisältä kuolleelta. Ainoa hetki, jolloin Määttä saa itseään vähän hymyilemään ja tuntemaan lämpöä, on kun esikoispoika kastetaan Yrjöksi. (Ja on ne muutkin mukulat kivoja, mutta Kerttu saa yksin päättää niiden nimet.)
Ja aina välillä sinne kylälle tai tukkikämpälle sattuisi joku mies, joka etäisesti muistuttaisi Lahtista. Ehkä se olisi naapurin kesärenki, tukkikämppiä kiertävä liiton mies tai kirjastoauton kuljettaja. Määttä leimautuisi niihin miehiin joka kerta heti ja määttämäisesti rauhassa pohtisi miten tästä saisi sen pienen häivähdyksen Lahtista. Jollakin olisi samanlainen puhetyyli, joku elehtisi puhuessaan oikein ja kolmas olisi sopivan juro ja ollut myös rintamalla. Eikä sitä tapahtuisi usein, mutta joka kerta Määtän olisi pakko yrittää saada Lahtisen haamusta ote. (Eikä se tietenkään olisi pettämistä, koska ne on miehiä eikä se liittyisi millään lailla Määtän ja Kertun avioliittoon. Tai oikeastaan ne ei liittyisi mitenkään Määtän muuhun elämään.)
Joskus Määttä näkisi Lahtisesta unia. Lahtinen olisi kauhean pettynyt Määttään aina niissä unissa eikä Määttä aamulla heti muistaisi miltä Lahtinen näyttäisi. Asian voisi onneksi tarkistaa Lahtisen kuvasta, joka on visusti kaikilta piilossa. (Todella ikävää, jos Kerttu löytäisi sen kuvan.)
