#elojazz

Jukka Eskola Orquesta Bossa

Jukka Eskola - trumpetti

Pope Puolitaival - saksofoni, huilut

Jaska Lukkarinen - rummut

Ville Herrala - basso

Peter Engberg - kitara

Proton String Quartet:

Matilda Haavisto - viulu

Teppo Ali-Mattila - viulu

Maarit Holkko - alttoviulu

Veli-Matti Iljin - sello

Elojazzien toisen päivän avasi aurinkoisessa myöhäis iltapäivässä festivaalin taiteellisen johtajan oma uusi projekti Jukka Eskola Orquesta Bossa vuoden ensimmäisellä keikallaan. Orquesta Bossa lienee varmasti syksyn puhutuimpia jazz-nimiä Suomessa sillä yhtyeen uusi levy ilmestyy maailmanlaajuisesti italialaisen Scheman julkaisemana (myös vinyylinä!) syyskuussa, virallinen ilmestymispäivä 16.9., ja yhtye kiertää Suomea kahdeksalla paikkakunnalla 11.-21.9. ja on osa joulukuun We Jazz -iltaa nimekkäiden ulkomaisten vieraiden kanssa.

Mikäpä olisi ollut parempi avaus aurinkoiselle jazz-illalle! Livenä etenkin musiikista välittyi erinomaisesti miten hyvin Jukka Eskolan pohjoisen viileät melodiat sopivat yhteen chillin bossa nova-kompin kanssa. 

Proton String Quartet toi mukavasti syvyyttä soundiin ja teki kokonaisuudesta monipuolisempaa kuunneltavaa.

Kaikki muusikot jousikvartettia lukuunottamatta loistivat myös solisteina, etenkin Eskola itse ja Jaska Lukkarinen rummuissa herättivät erityistä huomiota.

Konserttimateriaalin ydin oli Eskolan ja levyn myös tuottaneen Teppo Mäkysen säveltämä originaalimateriaali. Erityisesti Jazzpossun bossakorvaa kutittelivat Tensions ja ripauksen itämaista mystiikkaa sisältävä Siam Square, mutta materiaali oli kauttaaltaan korkealaatuista.

Eilisen keikan ainoa lainabiisi, Milton Nascimenton Paul Desmondille säveltämä From the Hot Afternoon kuultiin encorena.

Scheman tulevan julkaisun materiaali kuultiin kokonaisuudessaan lukuunottamatta japaninkielistä(!) laulettua versiota Ville Leinosen Wienistä.

Kompletisteille ja keräilijöille mainittakoon, että Keissy Costan laulama versio Jobimin Brigas Nunca Mais-biisistä löytyy vain tässäkin blogissa jo aiemmin arvostellulta japanilaiselta julkaisulta.

OASBB feat. Eero Koivistoinen & Olli Ahvenlahti

Oulu All Star Big Band joht. Tapio Maunuvaara

Eero Koivistoinen - tenorisaksofoni

Olli Ahvenlahti - Fender Rhodes

+ Jukka Eskola - trumpetti

Seuraavaksi palattiin suomijazzin kultaiselle 70-luvulle, varsin sopivasti näin Jazz 20 RY:n 40. juhlavuonna. Elojazzeilla nyt 9. kertaa peräkkäin esiintyneen Oulu All Star Big Bandin vieraiksi oli saatu kaksi suomalaista jazz-legendaa Eero Koivistoinen ja Olli Ahvenlahti.

Konsertin avasi OASBB:n oma numero Tuppi ja Tappi, jossa pääosassa olivat orkesterinjohtaja Tapio Maunuvaaran ja Jaakko Jauhiaisen komeasti soineet trumpetit. Sen jälkeen kutsuttiin illan tähdet lavalle ja nostalgia sai vallan - noin kaksituntisen setin muu materiaali koostui Ahvenlahden ja Koivistoisen 70-luvun sävellyksistä.

Ahvenlahden Countenance viritti heti oikeaan tunnelmaan. Kaksikon 70-luvun groovea tihkuva materiaali on ikääntynyt kunniakkaasti eivätkä kaksikon 70-luvun levytykset kuulostavat vieläkin erinomaisilta ja parhaimmat biisit ovat syystäkin nousseet klassikoiksi. Countenancen lisäksi yksittäisistä kappaleista nousivat parhaiten esille kansainväliseksikin retro-klassikoksi elämään jäänyt, nyt ensimmäistä kertaa big band sovituksena kuultu Grandma's Rocking Chair Ahvenlahden ja encoreksi säästetty Koivistoisen ehkä tunnetuin groove-pala Hot C.

Taiteellinen johtaja Eskola ei malttanut pysyä poissa lavalta tämänkään setin aikana vaan vieraili solistina kappaleella A Day at the Zoo. Solisteista omalla tasollaan oli kuitenkin Eero Koivistoinen joka on vieläkin fantastisessa soittovireessä ja todellinen suomijazzin kansallisaarre, suosittelen ehdottomast tsekkaamaan Koivistoisen livenä sikäli kun mahdollisuuksia tarjoutuu niin kauan kun soitto vielä kulkee tähän malliin. 

Biisien välillä Ahvenlahti valotti omien Love Records levyjensä Bandstand ja The Poet taustoja. Näidenkin levyjen alulle pannut voima oli äskettäin edesmennyt Otto Donner. Tiettyä haikeutta aina herättää muistutukset siitä miten moni suomalaisen jazzin 70-luvun kulta-ajan legendoista on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen, mutta onneksi tuolle ajalle on annettu sille kuuluva kunnioitus, ilmestyihän tänä vuonna myös tuota aikaa kattavasti esitellyt tripla-CD Eteenpäin! - Suomi-jazz 1960-1975.

Iloisena yllätyksenä Tapio Maunuvaara ilmoitti, että tämän yhteistyön tuloksena julkaistaan myös myöhemmin levy. Uskallan suositella jo etukäteen.

Nicole Willis & the Soul Investigators

Nicole Willis - laulu

The Soul Investigators:

Antti Määttänen - hammond

Didier Selin - kitara

Sami Kantelinen - basso

Jukka Sarapää - rummut

Martti Vesala - trumpetti

Erno Haukkala - pasuuna, huilu

Illan päätteeksi vaihdettiin bilevaihde vahvasti päälle kun lavalle saapui Nicole Willis taustallaan Suomen pitkän linjan soul-ylpeys Soul Investigators. Tänä vuonna molemmat tahot ovat olleet aktiivisia julkaisujen suhteen, toisen yhteisen levyn Tortured Soul lisäksi Soul Investigators on juuri julkaissut amerikkalaisen vokalistiduon Myron & E kanssa levyn Broadway, joka on herättänyt jo huomattavasti kohinaa alan piireissä ja Nicole Willisin ja Jimi Tenorin tanssimusaprojekti Cola & Jimmu on julkaissut ensilevynsä Enigmatic.

Sami Kantelisen luihin ja ytimiin iskenyt jämäkkä basso houkutteli melkein välittömästi lavan eteen jätetyn jorausalueen täyteen väkeä ja riehakas bailaus alkoi.

Jazzpossun piti kiiruhtaa bussiin kohti majapaikkaa Soul Investigators- setin vielä jatkuessa kohti keskiyötä (puhumattakaan Rauhalan sisätilojen virallisista jatkoista housebändinä Oulu-Kööpenhamina akselilla toimiva Gemmer-Estola Quartet). Onneksi on vielä tiedossa lauantain täysipainoinen jazz-ilta, jossa tarjolla neljä bändiä: Oulu Youth Jazz Orchestra, Teddy's WestCoasters, Rick Margitza-Aki Rissanen Quartet ja Dalindèo ja päätteeksi juhlajamit Rauhalassa housebändin ja Gunu Karjalaisen johdolla.

Oulun Elojazzit potkaistiin käyntiin tänään juhlakonsertilla. Syytä juhlaan antoi paikallisen jazz-toimijan ja Elojazzien järjestäjän Jazz 20 RY:n 40 vuotinen taival ja itse Elojazz-festivaalien 25. vuosi.

Torstain juhlakonsertin tähdeksi oli saapunut saksofonisti Jukka Perko, joka on kuulunut suomijazzin eliittiin kutakuinkin festivaalin 25 vuotisen historian ajan, läpimurtonsa Perko teki Pori Jazzeilla 1985, herätti kansainvälistakin huomiota The Dizzy Gillespie 70th Anniversary Big Bandin riveissä kiertueilla 1987 ja palkittiin Yrjö-palkinnolla 1989.

Jos on mestari Perko uraltaan festivaalin ikätoveri niin illan materiaali oli peräisin Jazz 20 RY:n syntyajoilta, kuultiin nimittäin Don Sebeskyn aikoinaan saksofonisti Paul Desmondille tuoreeltaan sovittamaa Simon & Garfunkelin musiikkia. Desmond ei ikinä esittänyt näitä sovituksia livenä vaan ne on kuultu vain Bridge Over Troubled Waters -studiolevyllä. Sovitusten alkuperäisiä nuotteja ei myöskään ole saatavilla vaan sovitukset on levyltä kuunnellen tehnyt Vellu Hakosalmi, joten tällä ohjelmistolla on oma kulttuuriarvonsa tämän historiallisen materiaalin säilyttäjänä.

Perko plays Simon & Garfunkelia on ihastuttanut yleisöjä jo ympäri Suomea viimeisen vuoden aikana, mutta lieneekä sitö aiemmin kuultu näin jazz-mielessä nimekkäällä kokoonpanolla. Yhteensä 25 henkiseen orkesteriin oli festivaaln esiintyjien joukosta värvätty paitsi aiemminkin materiaalia esittänyt ydintrio Teppo Mäkynen rummuissa, Aki Rissanen koskettimissa ja Antti Lötjönen bassossa myös vieraileviksi solisteiksi Pope Puolitaival  (huilu, alttosaksofoni)  ja Jukka Eskola (trumpetti, flyygelitorvi). Lisäksi mukana oli muhkea jousisektio ja muita puhaltimia.

Humoristisilla välispiikeilläkin yleisöä huvittanut Perko on vakiinnuttanut asemansa suomalaisen jazzin jonkunlaisena Paul Desmond -hahmona ja lyyrinen ja herkkä materiaali sopii Perkolle erinomaisesti, eipä voisi kuvitella tätä Suomessa kenekään muun paremmin soittavan.

Muista solisteista erityisesti rumpali Mäkynen oli erityisen kovassa vireessä ja Cecilian kuumat sambarytmit ja mahtava solo keräsi suurimmat suosionosoitukset tyytyväisenä pienestä sateesta huolimatta konsertista nauttineelta yleisöltä.

Sebeskyn sovitukset käyttävät suurta orkesteria varsin säästeliäästi. Jouset pääsivät parhaiten esille Old Friendsin vuoropuhelussa Perkon alton kanssa ja suurinta yhtessoundia kuultiin varsinaisen setin viimeiseksi säästetyissä suurimmissa Simon & Garfunkel -hiteissä Bridge Over Troubled Waters ja Mrs. Robinson, joissa mentiin jo aika syvälle viihdeorkesteisoundiin.

Noin puolentoista tunnin setissä kuultiin kaikki alkuperäiset Sebeskyn sovitukset (nyt noin kaksi kertaa pitempikestoisina tosin) ja encoreksi vielä Timo Hietalan tuore sovitus Sound of Silencesta.