#eih

En oo nyt muutamaan viikkoon ehtiny/pystyny uimaan, joka on siis yleensä kuntoharrastukseni. No, nyt vihdoin taas! Mikä on hyvä, kun ostin vuoden rannekkeenkin.

No sittenhän tajusin, että ranneke ei olekaan tavallisella paikallaan uimakassissa. No se on varmaan olkalaukussa? Laukku tyhjäksi. Ei. Repussa? Ei. Toisessa repussa? Ei. Käsilaukussa, jota en juuri edes käytä? Ei. No okei, katsotaan pöydät ja ikkunalaudat, usein heivaan sen johonkin ajatuksissani. Ei. Kylppäri? Ei. Muista katsoa pesukoneen taakse. Ei? No entäs vaatelaatikoston takana? Ei. No kontataan työpöydän alle. Ei. Ööö. Jaa.

Tässä vaiheessa alkaa vähän vituttaa, muistikuva kumminkin olisi, että se on kotiin asti päätynyt. On kulunut 45 minuuttia. Tee on jäähtynyt, ja alkais olla aika lähteä. Päällä on paniikkikohtaus. Selkeesti oon vaan paskuuttanu hukannu sen melkoisen arvokkaan kapineen, josta koko kuntoliikuntaharrasteeni on kiinni.

explanation and character descriptions under the cut

Avaan selaimen ja odotan, että hakukone latautuu.

Mitä olin hakemassa? Ei enää mitään tietoa.

Takaraivossa äidin ääni toteaa, että ei se voinut sitten olla niin tärkeää.

Oon piirtäny pienen ikäni tyyliin joka päivä siitä asti, ku oon osannu pitää kynää. Varmaan tästäkin syystä mun ranne nyt kolmukybäsenä hajos. Röntgenin jälkeen lääkäri diagnosoi vaivan rasitusvammaksi ja käski nyt lopettaa kaikki rasittavat toimet siihen asti, et pääsen fyssarille.

Kuukaudeksi.

Ni siis olin kyl vähentäny muutenkin, koska vaiva on lähes kivuton paitsi silloin, kun nostelen paistinpannuja tai piirrän tai kirjoitan käsin. Ei varmaan ois hyvä käyttää kännykkääkään, mutta KAMOON nyt get real.

Pointti on se, et nyt en oo ainakaa viikkpon piirtäny viivaakaan, ja kohta lähtee järki. Oon tän vuoden yrittäny varovasti pienesti ujosti saada näkyvyyttä kuvittajana ja taiteilijana ylipäänsä, ja nyt vähän turhauttaa, että mun fysiikka ei ilmeisesti kestä tehdä sitä ainokaista työtä, joka ei tähän mennessä oo ajanu mun mielenterveyttä alas.