#desibelinet

Harmaan kohinan historian ensimmäinen äänitearvio on nyt ulkona, nimittäin Desibeli.net ilahduttaa meitä julkaisemalla ensimmäisen arvion äänitteestämme ‘Minne ikinä meet, siellä oot‘. Arvion mukaan temppu sinänsä ei ole uusi, mutta se kuinka temppu tehdään tuntuu silti miellyttävän:

"Harmaa kohina on päätynyt filosofian saralle, sinne missä ”mieltemme hiljainen taustahäly, jossa huoli, häpeä ja kuolemanpelko asuvat. Eli nelimiehisen orkesterin musiikissa ei varsinaisesti ilakoida ja  availla seuraavaa magnum-koon samppanjapulloa. Ilomielellä nyt ainakaan. Avauksena kuultava nimibiisi Minne ikinä meet, siellä oot  säröilee ja rosoilee suomirockin noisemmassa päässä, jossa yhdistyvät  laahaavasti esitetyt vokaalit, säröinen kitaravalli ja aina 80-luvun  alkuun, new waven ja no waven juurille kurottavat soundit. Laulu  pidetään kuitenkin sen verran pinnassa, ettei liika sekaisuus pääse  sotkemaan päälinjoja, ja bassokin saa murista postpunkisti paketin  pohjalla. Pintapuolisesti perillä onnistuu tuomaan entistä  enemmän postpunkkia pintaan, melodian veivatessa mukavasti tutuilla  palikoilla. Tyylit ovat tuttuja, temput samoin, mutta jostain syystä  sekoite kuitenkin pelaa. Harmaa kohina ei jää kohinaksi taustalle edes ankkuriraidallaan, vaikka Ennuste on heikko ei kykenekään aivan sisarustensa kaltaisiin urotekoihin. Toisaalta: juuri tämä biisi voisi olla se lohdullinen alternative rockin syli, josta saatesanoissa puhutaan.

Mika Roth"