Haahuilua
Muutaman jĂ€rjettömĂ€n tĂ€yden viikon jĂ€lkeen, on vaikea pÀÀstĂ€ kiinni taas ânormaalistaâ työnteosta. Työn alla olisi montakin projektia, joita voisi edistÀÀ, mutta Ă€kkiĂ€ aikataulusta puuttuvatkin deadlinet ja tulipalot. Luonnollisesti, tĂ€mĂ€ on johtanut siihen, ettĂ€ pĂ€ivien aikatauluttaminen tuntuu tarpeettomalta ja pĂ€ivĂ€t saattavat kulua surffaillessa ja mietiskellessĂ€.Â
En oikein tiedÀ, miten asiaan pitÀisi suhtautua. PitÀisikö kehittÀÀ itselleen dediksiÀ ja kiireellisyyden tunnetta, jotta tuottavuus pysyisi yllÀ - vai pitÀisikö antaa olla ja nautiskella vÀhÀn, kun siihen on mahdollisuus?
MielessĂ€ ja haaveissa on niin monta âyksityistĂ€kinâ proggista, ettĂ€ jos ei töitĂ€ edistĂ€isi, niin edes niitĂ€ sitten. Muuten olen (taas) siinĂ€ tilanteessa, ettĂ€ kohta on kiire, eikĂ€ mitÀÀn yksinkertaisesti ehdi edistÀÀ. Ja sitten taas harmittaa.
MÀ olen melko varma, ettÀ kenellÀkÀÀn muulla ei ole nÀitÀ ongelmia.









