#aokk

Verkostojen voidaan ajatella koostuvan solmukohdista, jotka keskinäisessä vuorovaikutuksessa muodostavat yhdyssiteitä (Järvensivu 2012). Verkosto käsitteenä viittaa siis dynaamisiin, yksittäisiin vaihdantasuhteisiin (Mittilä). Verkostot voivat olla myös organisoitumisen muoto. Tällöin verkosto muodostuu kahden tai useamman itsenäisesti toimivan toimijan yhteistyöhön, mikä on pitkäaikaisen ja luottamukseen perustuvan suhteen tulos. (Järvensivu 2012.)  Toimijoilla voi olla sekä toisiaan täydentäviä että toisiaan korvaavia resursseja ja keskinäisiä toimintoja (Mittilä).

Ammatillisten oppilaitoksen näkökulmasta verkostoituminen tarjoaa keinon vahvistaa asemaa paikallisena, alueellisena ja yhteiskunnallisena toimijana sekä helpottaa opetus- ja ohjaustyön kehityspaineita (Helander 2009). Erityisesti kansainvälistymisen kehittymisessä verkostot ovat olleet merkittävässä asemassa (Korkala 2010). Oppilaitoksen toiminnassa tämä tarkoittaa tavoitteellista verkostotyön kehittämisestä sekä kiinteää kumppanuutta eri tahojen kanssa (Helander 2009).

Työsisältöni

Ennen opettajakoulutuksen alkua työskentelin Lahden ammattikorkeakoulussa suunnittelijana. Työsisältöihini kuuluivat pähkinänkuoressa opettaminen, asiantuntijaluennot, työharjoittelu- ja päättötyöohjaus, täydennyskoulutuksen kehittäminen liiketalouden alalla sekä kotimaiset ja valtakunnalliset hankkeet ja projektit.

Verkostot

Kun tulin taloon, aloin järjestelmällisesti kehittämään sisäisiä verkostojani. Tutustuin lähityöyhteisöön ja pyrin olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Osa yhteyksistä oli henkilökohtaisia. Nämä yhteydet olivat muodostuneet jo vuosia aiemmin alemman ja ylemmän ammattikorkeakouluopintojen sekä perhesuhteiden myötä. Lyhyessä ajassa kykenin käyttämään olemassa olleita ja uusia kontakteja verkostomaiseen tapaan. Tämä imaisi minut syvemmälle uusiin projekteihin ja hankkeisiin sekä auttoi ymmärtämään ammattikorkeakoulun sielun elämää. Verkostoni tarjosi osaamista, ymmärrystä ja auttoi minua kasvamaan ja oppimaan sen myötä (kuvio 1).

Kuvio 1. Verkostot, joissa toimin työssäni

Sisäiset verkostot

Työsisältöjen puolesta olin siis erittäin laajasti tekemisissä eri alojen opetushenkilöstön sekä alojen yhteisien tiimien kanssa. Opetuksen osalta olin  vetämässä asiantuntijaluentoja henkilökunnalle ja opiskelijoille sekä kursseja, missä vastuu jakautui useamman opettajan kesken. Tämä vahvisti edelleen sisäisiä verkostojani. Sisäiset verkostot auttoivat opetusmateriaalien teossa, pedagogisissa kysymyksissä, järjestelmien käyttämisessä sekä yleisissä käytännöissä. Lisäksi sain paljon apua kollegoiltani täydennyskoulutuksen tuotteistukseen. Verkostojen avulla kykenin parempaan suoritukseen ja opin valtavasti.

Kansainväliset verkostot

Osallistuin myös moneen erilaiseen kotimaiseen sekä kansainväliseen projektiin ja hankkeeseen. Projekteissa vahvistuivat sisäisien verkostojen lisäksi kansainväliset ja työelämäverkostot. Kansainvälisiä verkostoja oli onnistunut kehittämään jo opiskeluaikana. Samat yhteistyöverkostot olivat edelleen kasassa, nyt vain jatkohankkeen kimpussa. Pääsin osalliseksi suhteiden avulla. Projektivastaava oli opiskellut kanssani muutamia vuosia takaperin.

Kansainväliset verkostot eivät rajoittuneet pelkästään liiketalouden verkostoihin vaan sain osallistua myös Lamkin kesäkoulun toteutukseen, minne osallistui kansainvälisien oppilaiden lisäksi opettajia eri aloilta ympäri maailman. Oli erittäin mielenkiintoista toimia eri kulttuurien ja alojen osaamiskentällä.

Työelämäverkostot

Ehkä eniten olin vuorovaikutuksessa työelämäverkostojen kanssa. Keskustelin työelämäkontaktien kanssa muun muassa täydennyskoulutustarpeista, työharjoitteluohjauksesta ja – tarpeista, päättötyömahdollisuuksista, mahdollisista yhteisistä projekteista, case-tehtävistä kursseille sekä ops-työn suunnittelusta.

Alueellisen osaamisen kehittämistä ajettiin voimakkaasti täydennyskoulutuksen, työelämälähtöisien case-tehtävien, päättötöiden, työharjoittelun ja harjoitteluyrityksiin työllistymisen kautta. Tämän lisäksi työelämänedustajat olivat mukana ops-työn suunnittelussa, missä työnantajat selkeästi toivoivat tietynlaista pohjakoulutusta jokaiselle valmistuvalle tradenomille.

Verkostojen merkitys

Monikulttuurisuudesta puhuttaessa käsitteet helposti sotkeutuvat toisiinsa. Näin ollen aloitan käsitteen määrittelystä, jonka jälkeen peilaan monikulttuurisuutta omaan elämääni, opettajan työhön sekä tarkastelen kulttuureita vielä kulttuuriteorian valossa.

Monikulttuurisuus käsite on laaja ja sillä voidaan viitata moneen eri asiaan. (Vitikainen 2014.) Sillä on kolme eri merkitystä. Monikulttuurisuudella voidaan kuvata yhteiskuntaa, jota leimaa etninen tai kulttuurinen erilaisuus. Toisena se voi olla tavoiteltava yhteiskunnallinen tilanne, jossa väestön etniset tai kulttuuriset ryhmät nauttivat yhdenvertaisuutta ja toistensa vastavuoroista kunnioitusta. Kolmantena monikulttuurisuus voi tarkoittaa politiikkaa, jota julkinen valta harjoittaa väestön etniseen tai kulttuuriseen heterogeenisuuteen liittyvissä kysymyksissä. (Vitikainen 2014, Soukola 1999.)

Monikulttuurisuus omassa elämässäni

Jo lapsesta saakka minua on totutettu eri kulttuureihin. Tavoitteena kasvattaa vaahtosammuttimen kokoisesta tytöstä aikanaan osaava, hyväksyvä ja sopeutuva maailmankansalainen. Kotonamme kävi vieraita milloin mistäkin opettajia, oppilaita, kurssitettavia, ystäviä ja yhteistyökumppaneita. Ihonvärejä, kieliä, uskontokantoja ja maailmannäkemystä olisi voinut lappoa kauhalla, mutta silti jokainen löysi paikkansa meidän suuresta kuusikulmaisesta ruokapöydästä. Kieli ei myöskään osoittautunut pienelle tytölle ongelmaksi viittomilla, ilmeillä, eleillä sekä naurulla pääsi pitkälle.

Oma kulttuurisesta merkittävä irtiotto oli teini-iän kielikurssi Englannissa, mitä seurasi vuosia myöhemmin työharjoittelu Brittein saarella. Ammattikorkeakoulun vaihdokiksi valitsin yllättäen Ruotsin, mistä käteen jäi tuplatutkinto ja sylitäydeltä tuttuja ympäri pallon.

Työelämässä olen työskennellyt monien eri kulttuurien monissa eri työtehtävissä. Olen tottunut eri kulttuurien, kielien ja tapojen sekamelskaan. Miten siltä voisikaan enää välttyä?

Avaan aamulla Facebookin, jossa eri kielet, kansallisuudet ja uskontokunnat julkaisevat omia mielipiteitään, hassutuksia, uutisia ja päivittelevät erilaisia arjen asioita. Huomaan eksyneeni pitkälle Afrikan historiaan, vaikutusvaltaisia naisia käsittelevään artikkeliin. Toisinaan sukellus USA:n presidentin vaalituloksiin, jota ystäväni eivät voi uskoa todeksi. Toisinaan seikkailen pitkin Aasiaa, Itävaltaa, Intiaa, Ruotsia, kunnes palaan kotimaan kuviin. Olen siis jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa. Uteliaana ja avoimena ihmisenä koen tämän rikkautena. Vanhemmilleni kasvatuksesta kiitokset, pidän itseäni maailman kansalaisena.

Monikulttuurisuusosaaminen opettamisessa

Monikulttuurisuus, omassa työssäni Lahden Ammattikorkeakoulussa, on jokapäiväistä. Opiskelijoita on jokaisesta maailman kolkasta erilaisista lähtökohdista. Englanninkieliset kurssit tai yksittäiset luennot tuottavat osalle opettajista ongelmia. Itselleni ne ovat asennekysymyksiä ja vaativat esiintymistaitoa. Onnistumiseen vaikuttavat vahvasti opettajan avoimuus, erilaisuuden ymmärtäminen sekä hyväksyminen. Itse nautin suunnattomasti kansainvälisien ryhmien ohjaamisesta ja varsinkin uskon valamisesta opiskelijoihin, jotka kyseenalaistavat kielitaitonsa (jotka hyvin usein ovat hyvän kielitaidon omaavia suomalaisia!).

Esimerkkinä ryhmistä, toteutuksesta ja lopputuloksesta toimivat Lamkin järjestämä Motivation Workshop ja Summer School. Motivation Workshop on Erasmus rahoitteinen hanke puuinsinööreille, jossa pureudutaan uuden puutuotteen suunnitteluun, tuottamiseen ja lopulta markkinointiin. Learning Café –menetelmällä toteutettu kaksipäiväinen oli hankkeen viimeinen osuus (lue tästä).

Summer School puolestaan on kahden viikon intensiiviopetusta sisältävä case-pohjainen kurssi, jota Lamk isännöi toisen kerran. Jokaisella ryhmällä oli yritysmaailman aito case-ongelma, jota ryhmät lähtivät ratkaisemaan. Lopputuloksena opiskelijat tuottivat Lahden Messilä Campingille uudet verkkosivut ja loppuraportin havainnoistaan Enonsaarella Lahdessa (lue tästä). Tarkempaa tietoa kurssista voit lukea täältä.

Kulttuurien tarkemmassa tarkastelussa voidaan toki nähdä useita eroavaisuuksia kansallisuuksien osalta. Monikulttuurisuutta on varmasti mahdollista tarkastella eri tavoin, mutta itse päädyin yhteen tunnetuimmista kulttuuriteorioista. Teorian taustaisänä toimii hollantilaistutkija Geer Hofstede.

Hofsteden kulttuuriteoria opetuksessa

Hofstede määrittelee kulttuurieroja viiden eri attribuutin avulla: valtaetäisyyden, individualismin, maskuliinisuuden, epävarmuuden välttämisen ja orientaatio pituuden. (Geert Hofstede.)

Valtaetäisyys

Tiedostan, että useissa maissa opettajan ja opiskelijan välinen välimatka on suuri, valtaetäisyyden kuilu. Osa opiskelijoista saattaa kokea pienen valtaetäisyyden aluksi hieman vaivaannuttavaksi.  Kurssien alussa esittelen itseni ja pyydän opiskelijoita viittaaman minuun joko etunimellä tai opettajana.

Osa ulkomaalaisista opiskelijoista ei ole tottunut aktivoivaan tapaan luennoida. Pyrin luomaan rennon ja rohkaisevan ilmapiirin, jossa opiskelijoista tuntuu turvalliselta kertoa omia esimerkkejä, tuomaan omia mielipiteitään ja keskustelemaan aiheesta. He eivät myöskään ole tottuneet soveltamaan annettua tietoa erilaisissa case-tehtävissä. Näissä tilanteissa yritän varmistaa mahdollisimman selkeän ohjeistuksen lisäksi tehokkaan ohjaamisen. Ongelmia yleensä syntyy eniten käynnistelyvaiheessa, jolloin ryhmän muodostus on keskeneräistä.

Individualismi vs. kollektiivisuus

Kursseillani usein tehdään ryhmätöitä, missä sekoitetaan kansallisuuksia surutta keskenään. Toisinaan ryhmät toimivat loistavasti itsenäisesti, toisinaan ne kaipaavat vahvaa ohjausta ja motivointia. Tilanne ei ole helppo myöskään osalle opiskelijoista, jotka kokevat toiminnan vieraalla kielellä ja oudossa ryhmässä pelottavaksi. Toisaalta osa kansallisuuksista nauttii ryhmässä tekemisestä, mikä voitaisiin löysästi nähdä kytkeytyvän Hofsteden induvidualismiin ja kollektiivisuuteen.

Kansallisuuksien osalta voin näin epätieteellisesti todeta osan ryhmittäytyvän mieluusti vain omiensa pariin. Usein kollektiivisuus leimaa näitä kansallisuuksia, kun taas vahvasti individualistinen kansakunta kykenee toimimaan ilman ryhmää ja ryhmäpainetta. Tämä on mielestäni nähtävillä myös luennoilla.

Maskuliinisuus vs. feminiinisyys

Ryhmissä on näkyvissä myös maskuliinisuuden ja feminiinisyyden erot. Maskuliinisuus tuo mukanaan vahvaa kilpailuviettiä, saavutuksia ja voittoja, kun taas feminiinisyys puoltaan yhteistyötä, nöyryyttä ja elämän pehmeitä arvoja. Vahva maskuliininen yhteisö löytyy rapakon toiselta puolelta, kun taas femininisyyttä edustavat pohjoismaat ja Japani. Kilpailuviettiä ei pelkästään voi selittää syntymämaalla, sillä opiskelijalla itsellään saattaa olla voimakas halu kilpailuun.  

Epävarmuuden välttäminen

Opettajana pyrin selkeään ulosantiin ja ohjeistamiseen, mikä helpottaa opetuksen seuraamista sekä suomeksi että englanniksi. Materiaalit ovat hyvin visuaalisia, jotta ne tukisivat ymmärrystä. Tämä myös osaltaan vähentää epävarmuuden tunnetta ja luo opiskelijoille varmuuden tunteita.

Lopuksi

On mielenkiintoista katsoa maailmaa, joka ei ole läheskään niin sulkeutunut kuin sanotaan vaikka viisikymmentä vuotta sitten. Sähköiset viestintäkanavat, sosiaaliset pelit, journalistiikka, blogit tuovat meidät aina vain lähemmäksi toisiamme. Muutoksen voi nähdä nuorissa. Nämä diginaalit kosmopoliitat ovat siellä minne me emme olisi ikinä uskoneet pääsevämme. Miten he sen tekivät? Tubessa, vblogissa, online 24/7, se jos mikä on heidän sukupolvesta anti seuraaville.

Lähteet:

Lahti University of Applied Sciences. Summer School. http://www.lamk.fi/english/degree-students/summer-school/Documents/lahti_summer_school_2016.pdf

Hofstede, G. National Culture. Saatavilla: https://geert-hofstede.com/national-culture.html. Viitattu 16.10.2016.

Lahti University of Applied Sciences. Summer School. http://www.lamk.fi/english/degree-students/summer-school/Documents/lahti_summer_school_2016.pdf

Soukola, T. 1999. Monikulttuurisen yhteiskunnan ehdot ja haasteet. Sitra. http://www.sitra.fi/julkaisut/monikulttuurisuus.pdf. Viitattu 19.1.2017.

Tekijänoikeus on mielenkiintoinen aihe koulumaailmassa. Opettajat, oppilaat sekä oppilaitokset tuottavat ja käyttävät erilaisia teoksia, joiden tekijänoikeus tulisi suojata.

Tekijänoikeuden perusteet

Opettajan omalla ajallaan tekemät materiaalit kuuluvat opettajalle ei oppilaitokselle, ellei työsopimuksessa lue toisin. Oppilaiden tekemistä julkaisuista, vastaavat oppilaat siitä ensikädessä itse. Mikäli oppilas on tehnyt julkaisun tarkasti ohjattuna, saattaa julkaisusta olla vastuussa myös opettaja.  Mikäli oppilaat ovat tehneet julkaisun koulun pyynnöstä, on koulu vastuussa sisällöstä. Opettajilla kuitenkin lienee moraalinen vastuu suitsea tekijänoikeuksien väärinkäyttöä. Ammattikorkeakoulussa viittaukset jäävät opiskelijoilta helposti tekemättä. Tämä näkyy yleensä päättötöiden kohdalla. Täytyy myöntää, etten nuorempana itsekään aina ymmärtänyt viittauksien päälle.

Creative Commons -lisenssit

Cc-lisenssit pyrkivät kertomaan tekijänoikeuksien jakoehdot. Tämä myös helpottaa materiaalien löytymistä, mikä palvelee tekijäänsä osaamisen markkinoinnilla. Oman materiaalin jakamisella on muitakin hyötyjä kuten, liiketoiminnan kasvattaminen, hanketietojen parempi hyödyntäminen, jatkuva kehittäminen ja opetusmateriaalien tulevaisuus. Oman osaamisen markkinointi ja omien materiaalien jakaminen eivät aina ole olleet suosiossa. Nykyään osaamisen jakamiseen kuitenkin suhtaudutaan myönteisemmin varsinkin nuoremmat diginatiivi sukupolvet.  Mielenkiintoista cc-lisensseissä on se, että ihmiset proaktiivisesti haluavat kertoa oikeuksistaan, mikä mielestäni on vain hyvä asia.

Video ja elokuva & Äänitteet ja tallenteet

Video- ja elokuvatallenteiden osalta tekijänoikeusasetukset ovat monisanaisia. Elokuvatallenteita ei saa näyttää julkisesti tai opetuksessa koskaan (vaikka muistan ylä-asteen historian opettajan kyllä näyttäneen, ilman katumusta, historiallisen elokuvan luokassa.) Verkkovideo sen sijaan tällä hetkellä rinnastetaan elokuvaksi, mikäli video sisältää ohjausta. Toisaalta mikäli video on laillisesti ja täysin julkisesti katsottavissa, eikä videota levitetä ansainta tarkoituksessa, voi opettaja sen esittää. Televisio-ohjelmia voi hyödyntää opetuksessa sallittujen kanavien osalta. Yle Areenasta ja Elävästä arkistosta saa esittää kotimaisia ohjelmia. Itse olen näyttänyt Cannesin mainoskilpailuiden voittajien mainosvideoita useaan otteeseen, siten että linkitän videon materiaaleihini.

Kopiosto myöntää opettajille, oppilaitoksille ja opiskelijoille luvan jakaa kopioitua materiaalia sähköpostitse tai suljetusta verkossa. Tämä helpottaa verkko- ja etäopetuksen järjestämistä, sillä tallenteen voi laittaa opetusryhmän saataville. Usein kopioitu materiaali on saatavilla Moodlessa, mikä ei ole sama asia kuin suljettu verkko. Tämä tekee asiasta vielä mielenkiintoisemman tekijänoikeusasetusten näkökulmasta.

Kuvien käyttö opetuksessa & Aineistojen linkittäminen ja upottaminen

Oman opintopiirin aihe oli kuvien käyttö ja aineistojen linkittäminen. Ryhmä pohti aluksi toteuttamissuunnitelmaa, joka alkumetreiltä muotoutui Wordpress Classroom alustalle. Itselleni alusta oli uusi, mutta onneksi ei täysin vieras. Alusta toimi tekstille hyvin, mutta kuvien osalta linkitys tuotti ongelmia. Huomasin myöhemmin myös kaksi osaisen kurssin linkityksessä pientä ongelmaa. Materiaalit saatavilla: http://vilkka.fi/ville-matti/kurssit/kuvien-kaytto-opetuksessa-aineistojen-linkittaminen-ja-upottaminen/

Henkilökohtaisena oppimistavoitteenani oli ymmärtää laajemmin oppimisen ja osaamisen arviointia. Ammattikorkeakoulun arvioinnin kohdalla tavoitteenani on myös kyetä soveltamaan oppimaani. Alla käyn läpi teeman arviointikriteerit suhteessa omaan oppimistavoitteesiin.

Suunnittelee opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen monipuolisen arvioinnin

 Opin ymmärtämään arvioinnin prosessimaisuuden tärkeyden. Arviointi ei ole pelkästään kytköksissä oppimistuloksiin vaan se on laaja-alainen käsite, joka kulkee parhaimmillaan oppimisprosessin, oppimistuloksen ja tavoitteiden kanssa käsi kädessä. Jotta osaamista ja oppimista voitaisiin arvioida monipuolisesti, täytyy opettajan ymmärtää arvioinnin prosessimainen luonne ja sen kytkökset muuhun oppimiseen.

Bloomin taksonomia on erinomainen työkalu osaamisen tasojen määrittelyyn. Osaamisen tasoihin voidaan kytkeä helposti erilaisia mittareita arvioinnin tueksi. Pelkkä tentti ei mittaa osaamista vaan mittaristo voi ja tulee muodostua oppimistehtävistä, case-tehtävästä, itsearvionnista, aktiivisuudesta, esityksistä ja niin edelleen.  Arviointikriteereiden tulee mitata suoriutumista suhteessa osaamistavoitteeseen, oppimistulokseen ja oppimisprosessiin. Muulloin arviointi on vain irrallinen osa, jolla ei ole oppimista tukevaa merkitystä.

Suunnittelee palautteenannon

Palautteen saaminen on tärkeä osa oppimisen prosessia. Rakentavalla ja positiivisella palautteella arvioinnin yhteydessä voidaan vahvistaa oppimista. Palaute voidaan antaa monella eri tavalla kirjallisesti, suullisesti, ryhmässä tai henkilökohtaisesti. Opettajan lisäksi palautetta voivat antaa muut opiskelijat tai vertaisryhmät. Työharjoittelu tai näyttötutkintojen osalta palautteenanto järjestetään kolmikantaneuvottelun avulla, jossa opiskelija, opettaja (näyttömestari) ja työnantaja osapuoli keskustelevat suorituksesta. Alla oleva kuva kertoo palautteenantamisen vaikeudesta.

Toteuttaa oman koulutusasteensa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteita

Aiemmin hankitun osaamisen (ahot) tunnistaminen vaatii aitoa niin opettajilta kuin opiskelijoilta. Osaaminen saattaa ilmetä Hops-keskustelun aikana tai sitten opintojen edetessä. Osaaminen voi olla joko edeltävistä opinnoista hankittua tai sitten muulla tavalla hankittua, useimmiten työelämän osaamista.

 Hyväksiluku voidaan tarkastella opiskelijan tai korkeakoulun näkökulmalta.  Opiskelija pyrkii jäsentämään osaamisen suhteessa opintojen osaamistavoitteisiin niin, että hän pystyy kuvaamaan ja osoittamaan sen. Korkeakoulu puolestaan arvioi opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen näytön suhteessa opintojen osaamistavoitteisiin. Eri korkeakouluilla on erilaiset prosessit ahotoimiseen, mutta pääsääntöisesti käynnistyvät opiskelijan itsearvioinnista.

Tukee oppijoidensa itsearviointitaitojen kehittymistä

Oppijoiden itsearvointi kehittää metakognitiivisia taitoja. Ilman niitä oppilas ei kykene onnistuneesti arvioimaan omaa toimintaansa.  Oppimisen reflektointia tulisikin suorittaa säännöllisesti, jotta itsearviointi voisi kehittyä osana oppimista. Kun oppilas saa itse ehdottaa itselleen arvosanaa tai antamaan suullisen palautteen itselleen suorituksestaan, joutuu hän tekemään omia johtopäätöksiä suoriutumisestaan ja suhteuttamaan toiminnan annettuihin tavoitteisiin.