#ajantaju

Lempiaiheeni: ajanhallinta. Olen kierteessä. Kesän jäljiltä olen yrittänyt saada aikataulua kuntoon menemällä aikaisemmin nukkumaan. Toimii osittain. Olen myös alkanut käyttää herätyskelloa nurinpäin - herään aamulla ilman sitä, mutta illalla 22.30 se hälyyttää nukkuumaanmenosta. Toimii! Sänkyyn asti pääseminen saattaa vielä kestää tunninkin, mutta systeemi on selvästi saanut ryhtiä aikatauluun.

Mutta. Ja aina tulee se “mutta”. Varsinkin etäpäivinä, istun ruokapöydän ääressä naputtamassa konetta usein koko päivän ja vielä koko illan. Usein jopa kuulokkeet korvilla. Ja kun lapset menevät nukkumaan, ei omaan kellonsoittoon pahimmillaan ole enää kovin kauaa aikaa. Tässä mallissa ei olla läsnä perheelle - puolisosta puhumattakaan.

Tänään se loppuu. Tein periaatepäätöksen, että työt loppuvat kuudelta. Laitan kellon taas herättämään horroksesta ja laitan koneen kylmästi kiinni. Jonkun ylivuotoventtiilin varmaan laitan myöhäisempään iltaan jossain kohtaa, mutta alussa on pakko ottaa tiukka linja.

Terveisiä Lapsimessuilta. Olin siellä kiertelemässä ja katselemassa, mitä kaikkea lapsille on tarjolla. Ja tietenkin mietin samalla, miltä Ihmeipanoiden standi näyttäisi - ja mitä kaikkea siellä olisi tarjolla.

Reilu vuosi sitten tuntui siltä, että jos nopeasti ideoisi ja toteuttaisi, niin saattaisi ehtiä kehittää jotain Ihmeipanat-promoa 2014 Lapsimessuille. Ja nyt, vuotta myöhemmin, se ei tunnu edes lähitulevaisuudelta.

Kehittäminen on niin kummallista sahausliikettä. Yhtenä päivänä suunta tuntuu selvältä ja sujuvalta, seuraavana päivänä kaikki on yhtä kysymysmerkkiä. Ja samalla, aika vaan kuluu. Tulee Lapsimessut toisensa jälkeen.

No. Se, miksi messuttelu ei tunnu lähtitulevaisuudelta, johtuu vain siitä, etteivät suunnitelmani (tällä hetkellä) ole sellaisia, että niitä promoamaan tarvitsisi omaa standia. Huomenna voi tietysti olla toisin.

Ihan uskomatonta, miten paljon aikaa on kulunut tähän “hullutteluun”. Kaksi vuotta olen elänyt tunteessa, että “ihan kohta” olen valmis, tiedän mitä teen, perustan yrityksen. Tuntuu siltä, että vastahan aloitin - mutta KAKSI VUOTTA! Ja vieläkin kaikki on ihan kesken. Ihan. Kesken.