#aaveet

Authors: Vanessa Kairulahti & Karolina Kouvola

Title: Helsingin henget - Opas aaveiden pääkaupunkiin (”The spirits of Helsinki - A guide to the capital city of ghosts”)

Publisher: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Series: Kirjokansi (No. 167)

ISBN: 978-952-222-955-7

Finnish library classification no.: 15.9

Date: August 2018

128 pp.

Missä lymyävät Helsingin henget? Maailman aavepääkaupunkien joukkoon kuuluva Helsinki on täynnä levottomia sieluja. Kuka kuuluisuus vaeltaa öisin Kansallisteatterin käytävillä? Minkä rakennuksen seinään muurattu nainen näyttäytyy edelleen ihmisille? Entä montako harmaata rouvaa ja päätöntä sotilasta kaupungissa kummittelee? Helsingin henget on silmät avaava opas pääkaupungin aavemaisiin kohteisiin ja synkkiin tarinoihin. Yli kaksikymmentä tositapahtumiin perustuvaa kummitustarinaa ja ihmiskohtaloa kertovat kolkosti Helsingin jännittävästä menneisyydestä. Aaveiden jäljille opastavan kartan sisältävä kirja on erinomainen opas kävelyretkelle pääkaupungin synkkään historiaan.  

https://sks.kauppakv.fi/sivu/tuote/helsingin-henget/2284428

Näyttämötaiteilija Urho Somersalmi surmasi vaimonsa eläkelahjaksi saamallaan kirveellä, eikä jättänyt Kansallisteatteria kuolemankaan jälkeen – Uusi kirja kokoaa Helsingin hirveät kummitustarinat. Tuoreen Helsingin henget -kirjan kirjoittajat kutsuvat Helsinkiä Euroopan aavepääkaupungiksi. (Helsingin Sanomat, 18.8. 2018)        

Kansallisteatterin kirvesmurhaaja on vain yksi Helsingin hyytävistä haamuista (Iltalehti, 22.8. 2018)                     

Eero Ojanen

Suuri suomalainen kummituskirja - Kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen

(”The Great Finnish Ghost Book - Finnish horror stories through the ages”)

3/2016

240 pp.

Hardcover/softcover/E-book

ISBN: 9789523122819 / 9789523124936 / 9789523123069

Helsinki: Minerva Kustannus

“Ihmisiä ovat aina kiinnostaneet tarinat toisesta todellisuudesta, näkymättömästä maailmasta, jonka asukkaat joskus vierailevat keskuudessamme. Yliluonnolliset ilmiöt ja kummitukset elävät edelleen vahvasti suomalaisessa kertomusperinteessä. Kirjailija Eero Ojanen on koonnut hyytävimmistä suomalaisista kummitustarinoista kiehtovan kirjan. Hyvistä tarinoista on monenlaisia versioita. Näihin kohtaamisiin on kuitenkin perinteisesti liittynyt tunne siitä, että tässä paikassa on jotain selittämätöntä, täällä on joku muukin kuin minä. Tavallisesti tarinoiden keskushahmona on kuollut ihminen, joka jostain syystä ja jossain muodossa on jäänyt elävien keskelle. Kummitus voi olla joku hyvin tiedossa oleva henkilö, kuten talon entinen asukas tai muuten tiettyyn paikkaan sidoksissa oleva persoona. Usein kummitus liittyy jollain tavalla selvittämättömiin asioihin, rikokseen tai muuten äkkinäiseen kuolemaan. Mutta kummitus voi olla myös sanansaattaja, vainaja joka tulee vielä kerran kuolemansa jälkeen tervehtimään läheisiä ihmisiä ja tuttuja paikkoja. Kummitus voi myös ilmoittaa jostain tulevasta tapahtumasta tai varoittaa etukäteen vaarallisesta tilanteesta, vaikkapa siitä, että joku läheinen ihminen on juuri sillä hetkellä kuollut. Kummituksia on tavattu aina ja kaikkina aikoina, mutta vakavat kriisiajat, kuten sodat, ovat niille erityisen otollista aikaa.

Eero Ojanen on filosofi, kolumnisti ja kirjailija, joka on julkaissut useita kirjoja, artikkeleita ja teossarjoja. Viimeksi häneltä on julkaistu Suomen myyttiset linnut.”

Leena Lumi (4.4. 2016)

Aavetaajuus (31.5. 2016)

Tää tapahtui mun tädille joskus 70 luvulla Kiuruvedellä.

Se oli ollut lavatansseissa ja sen kaverit oli löytäneet itelleen seuraa yöksi ja lähteneet siitä sitte kukin menemään. Täti oli jäänyt sinne yksin vähän suruissaan tietenkin ja käynyt ostamassa itselleen Jaffaa ja aatellut lähtevänsä siitä sitte kotiin - kävellen tietenkin, kun kaverit oli jo lähteneet autolla jo ajat sitten. No täti oli siinä hissuksiin kävellyt ja kohta mutkan takana oli seisoskellut suunnilleen tädin ikäinen mies, joka oli pidellyt veristä nenäänsä. Miehellä oli henkselihousut, koppalakki ja nahkatakki ja olalla laukku. Täti meni siihen sitten auttamaan ja tarjosi lisää paperia. Mies oli esitellyt itsensä Iiroksi (tms en muista ihan varmasti) ja he olivat siitä lähteneet yhtämatkaa keskustaan päin. Iiro oli kertonut, että oli tullut kavereiden kanssa riitaa kun olivat olleet juhlimassa ja oli sitten lopuksi tullut heitetyksi ulos autosta ja viimeinen asia mitä muistaa on, että kolahtaa pää edellä puuhun.

No ne siinä sitten jutusteli niitä näitä ja voivottelivat että kun kaverit on perseestä. Saapuivat viimein risteykseen jossa täti oli varoen arvellut, että pitäisköhän Iiron kuitenkin käydä lääkärissä ja oli mies vaan vakuutellut että kyllä tämä tästä. Jäivät odottelemaan liftaten, että josko kohta joku ajelis keskustaan päin ja siinä puhellessa oli ollut pientä flirttiäkin sitten ilmassa ja odotellassa heitti vielä vähän satamaankin, jollon Iiro anto tädille takin ettei tukka kastu. Heillä oli oikein ihanaa ja silleen jeejee.

Viimein sitten tulikin joku kauppa-auto joka oli menossa Kiuruveden keskustan läpi ja lupasi ottaa heidät kyytiin ja niinpä kipusivat matkaan. Vaan eivät kerenneet ajaa paria kilometriä enempää ku Iiro ei enää vastannut puheeseen ja kun kuski ja täti olivat alkaneet tuumia, että ajetaanko suoraan sairaalaan ja äiti oli neuvvonut, mistä käännytään, ei Iiro enää ollut kyydissä tädin käännyttyä takaisin istumaan.