#talot

Kuulin työkaverilta miten jotkut valokuvat oli joskus itsestään pudonnut seinältä ja miten yhtenä aamuna kaappikello oli avautunut itsestään. Edellisenä päivänä ei ollut käynyt yhtään asiakasta. Kokeiltiin tömistellä vielä kellon edessä eikä se silloinkaan avautunut. 

En tiedä kyllä onko rakennuksessa koskaan kuollut kukaan, mutta oli silti erittäin kuumottavaa avata museo aikaisin aamulla yksin tai sulkea museo yksin. Mutta kuumottavin kokemus tapahtui yhtenä aamuna ennen museon avaamista.

Tulin töihin aikaisemmin kuin työkaveri ja olin jo takaovella kuulevinani askeleita, mutta päätin vain ignoorata sen kun mulla oli kumminkin kuulokkeet korvilla. Puolen tunnin päästä kun istuin työkaverin kanssa tiskin takana, odotellen että voitaisi avata museo... kuulin taas askeleita, tällä kertaa kuulosti selkeästi siltä että ne olisivat tulleet takimmaisesta huoneesta.

Kysyin työkaverilta että kuuliko hänkin sen, mutta sain negatiivisen vastauksen. Oltiin hetken hiljaa ja askeleita kuului taas, kovemmin kuin aikaisemmin. Noustiin molemmat salamana pystyyn, käveltiin ovensuulle (vieressä rappuset vintille) ja huhuiltiin uudestaan. 

Samantien sen jälkeen kuulosti siltä että joku olisi kipittänyt vintin peränurkasta kohti rappusia. Melkeinpä liioittelematta juoksimme molemmat päät kolmantena ulos takapihalle. 

Ja pian näimmekin että joku heebo työmies teki jotakin museon katolla 8'DDDDD

POORBETOON PLOKID

Abivahendid Paigalduseks vajaminevad elektrilised tööriistad Paigalduseks vajaminevad käsitööriistad Sõlmede joonised Tehnilised näitjad

KERGPLOKID = KERGKRUUSPLOKID = KERAMSIITPLOKID

Kergkruus ja keramsiit kergplokkide pakkujaid on korralik kogus, kõigil on valik vajalikke juhendeid, sõlmi ning mõne juures on isegi olemas videod. Tänapäevaks on tootjad avalikustanud piisavalt infot selleks, et endale teha selgeks põhitõed enne kui hakkad oma projekti planeerima. Muidugi Aeroc ning Weber on tuntuimad, arvatavasti ka kõige tihemini külastatud leheküljed, mistõttu on neil palju kasulikku infot.

WEBER AEROC TALOT

KÄRGPLOKID

Wienerberger

Erinevad sõlmed- DWG ja PDF  Kärgplokkide kasutusvõimalused

BETOONPLOKID

Tüüpsõlmede joonised Columbia Kivi AS vihikud projekteerijatele- ABIKS!

Mut niin, ite sen hämärästi muistan ja emäntä on siitä mulle kertonu. Eli joskus pienenpänä (3-5.v) olin jutellu yksin huoneessa monesti, saattanu juosta keittiön pöydän alle ja huutanu "ÄITI TOI PIKKU POIKA KIUSAA" ja itkeny. Emäntä tietty ollu et mikäs helvetin pikku poika ko oma veli on kumminki 2 vuotta mua vanhempi. :D Sit äiti itekki kokenu kuulemma samassa asunnossa et oveen koputellaa ja kyselly sit onko se meijä isänta joka koputtelee mut kuulemma katellu vaa telkkaria siin välis. Loppuje lopuks emännällä meni hermot koputteluun ja huus "Lähe jo vittuun siitä koputtelemasta!" ja kuulemma siihen loppu. Myöhemmin emäntä otti selvää nii kyseisen talon vieressä 5-6.v poika jääny auton alle. Nice

taustatietoa: just alkanu seurustelemaan ja ollaan jäbän kämpillä illalla kattomassa leffaa. asunto= yksiö jossa alkovi ja parveke. sekä alkovin että ikkunan (joka näyttää parvekkeelle) peittää läpikuultavat mustat verhot.

koko illan jäätävä tunne että joku kyttää, juurikin sieltä parvekkeen suunnalta. mainitsen tästä, poju-yde kertoo että monet sen kaveritki jotka on ollu yötä on kertonu samaa. läsnäolon tunne, jee!

käydään sit nukkumaan, sänky siis siellä alkovissa. haluun ehdottomasti nukkua seinän puolella enkä ulkoreunassa. tuntuu vitusti et sängyn alla on joku. mun toinen jalka on puoliksi peiton alla, joku liikuttaa sitä peittoa -> paskajäykistyn ja muuntaudun sikiöasentoon. yöllä näen unta että joku pitkätukkanen seisoo parvekkeella ja tuijottaa suoraan sinne mis me nukutaan.

Tää on vain yks mun monista paranormaaleista(ko) kokemuksista. Pahoittelen tekstiraamattua.

No niin lyödääns ensin faktoja pöytään. Asun maaseudulla aika kaukana taajamasta. Takapihalta alkaa elosuojan taakse levittäytyvä tihee metsä/suo ja muuten talon ympärillä on hehtaarikaupalla peltoja. Talon ja tontin historia ulottuu noin 150 vuoden päähän. Mun suku on siis omistanut ko. tontin ja rakennukset ensimmäisistä valtakirjoista lähtien. Näiden 150 vuoden aikana moni mun sukulaisista ja esivanhemmista on tietty kuollut täällä, moni aika traagisesti. Esimerkiksi iso-isopappa tms kuoli meidän pottupellolla jäätyään traktorin alle kyntöpuuhissa. 

Juttu lähti siitä, kun aloin kasiluokalla tehdä esitelmää äikäntunnille. Aihe oli turkistarhaus ja sen eettiset ongelmat. Tää oli aivan nappivalinta, koska meidän tontin laidalla metsän reunasa on vanha minkkitarha ja nylkemähuone. Tarha lopetettiin 60-luvulla, sillä silloin kiellettiin minkkien ruokkiminen perkuujätteillä ja moni tarha joutui vararikkoon kun rehuun jouduttiin käyttämään enemmän rahaa. Itse tarhaa ja huonetta ei koskaan purettu, vaan ne seisoo paikallaan yhä tänäkin päivänä.

Projektin loppuvaiheessa tarvittiin enää kuvia esitelmään. Päätin päivänvalon aikaan käydä nappaamassa pari kuvaa tarhalta ja huoneelta (oli siis maaliskuu, lunta oli paljon ja metsikkö pimensi maastoa valoisallakin säällä).

Kiersin tarhan metsänpuoleiselle päädylle kamerani kanssa. Tarha on n. 1,90 m korkea sisäpuolelta ja 20-25 m pitkä, ja siinä on harjakatto, avoseinät ja kummassakin päädyssä ovet. Metsänpuoleinen ovi on ollut monta vuotta auki, saranat ovat ruostuneet pilalle joten se ei mene kiinni ollenkaan. Toinen ovi on taas ruostunut kokonaan kiinni. Pitkillä seinillä ei ole varsinaista seinää, vaan ne koostuu tukilankuista ja tyhjistä häkeistä.

Otin pari kuvaa tarhan ulkopuolelta ja häkeistä. Ajattelin myös ottaa kuvan sisätiloista. Oviaukolta taskulampulla valaistessa huomasin että muutaman metrin päässä sisäkatto oli puoliksi romahtanut ja laholankut tukkivat tien toiseen päätyyn. Käynnistin salaman ja räpsäisin ensimmäisen kuvan. Kuva ylivalottui epäselväksi muhjuksi, joten kohdistin salaman uudestaan. Yhtäkkiä huomaan tarhan päädyssä tumman mötikän, vähän kuin joku olisi kumartunut polvilleen maahan. Säikähdin ja salama välähti taas, onneksi se ei ottanu kuvaa... Ja juuri välähdyksen jälkeen näin, kuinka möhkäle nousi ja oikaisi selkänsä, kääntyen ovelle päin. Paskat housussa ja kylmässä hiessä tajusin että se perkele on ihmisen muotoinen, kattoon yltävä (ainakin 1,90 cm!) ja se katso suoraan mua päin. Olin aivan kauhusta kankea ja jalat alkoi toimia vasta, kun tajusin että öllimönkiäinen liikkui mua kohti! Käännyin 360° ja nouppasin helvetin lujaa vittuun koko metsästä.

Seuraavana päivänä otin mukaan vain taskulampun ja suolaa. Tällä kertaa menin suoraan pellonpuoleiselle ovelle ja tarkistin maaston (lunta satoi viimeksi kuvauspäivää edeltäneenä aamuna). Pellon puolella ei ollut muita jälkiä kuin metsähiiren ja oravan tassutuksia. Ovi ei hievahtanutkaan, vaikka rynkytin niin että koko seinä heilui. Nakkasin suolaa varmuuden vuoksi vielä häkkien läpi sisälle, muahan ei mikään vitun varjo_miäs mukiloi. Kiersin toiselle ovelle ja varmistin epäilyni: kaikki häkit olivat paikoillaan, ovi auki, möykky poissa ja lumessa vain omat jalanjälkeni edelliseltä päivältä.